6 kuukautta ja 32 000 km

Julkaistu Aasia, Hongkong, Intia, Malesia, Nepal, Thaimaa | 0


Innolla nousemassa ekaa kertaa junaan Intiassa

Hong Kong – Thaimaa – Malesia – Intia – Nepal.Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu ihan hullulta, että kerettiin käydä puolessa vuodessa noinkin monessa eri maassa, ja matkustaa noinkin suuri määrä – tosin tuosta 25 000km tuli pelkästään lentämisestä, vaikka silti matkustettiin suurin osa ajasta ihan maateitse.


Aamuvirkku junassa Intiassa

Intiassa yksisteen tuli matkustettua noin 4300 kilometrin verran. Suurin osa siitä tuli taitettua junalla. Hurjaa! Intiassa on muuten mahdollista ostaa junalippuja koko maan läpi, joskus tutkin niitä ja niiden aikatauluja; Kolkatasta Kochiin matkustaessa saa varautua istumaan junassa joku 3 päivää. Goalla ollessamme jeesasin ravintolan työntekijää junalippujen aikataulujen tarkistamisessa netistä, ja se oli ostamassa lippuja juuri Kolkattaan menevään junaan. Goalta sinne matka kesti yli 2 päivää.


Itsemme hauskuuttamista bussissa Malesiassa

Kaikista mainitsemistani paikoista mukavinta liikuttautuminen kulkuvälineellä paikasta A paikkaan B oli (luonnollisesti) Hong Kongissa, mutta myös Malesiassa. Ainakin se Penang – Kuala Lumpur-väli hoitui kätevästi muutamassa tunnissa uutta motaria pitkin. Ei ollut kuoppia ja asfaltti oli priimakunnossa. Mikäs siinä kaasu pohjassa mennessä.


Paikallisbussissa kohti Kathmanduta..

Toinen ääripää olikin sitten Intian ja erityisesti Nepalin tiet, jotka olivat täysin surkeassa kunnossa. Sadekaudella maanvyöryt ja rankkasateet huuhtovat vuoristoteitä mukanaan, niin että ihmiset saattavat jäädä jumiin kukkulan päällä sijaitsevaan kyläänsä viikoksikin. Kyllähän sitä jalkaisinkin pois pääsee, mutta kukaan tuskin lähtee joka aamu alas kaupunkiin kävellen ja takaisin – jos suuntaan menee jalkaisin joku 4-5 tuntia!

Thaimaassa tiet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Vähän ”syrjäisemmällä” seudulla voi olla kuoppaisempaakin tietä, mutta yleisesti kaikki pääväylät ovat melkoisen hyvässä kunnossa ja palvelevat liikennettä mainiosti. Sadekausi tosin sielläkin aiheuttaa melkoisia päänvaivoja, erityisesti etelässä, jolloin teitä jää tulvien alle eikä liikkuminen busseilla tai muilla tahdo onnistua.


Matkalla Gorkhaan bussin katolla Nepalissa

Matkaa tuli taitettua kaikenlaisilla kulkuvälineillä hienoista turistibusseista piskuisiin pikkupakuihin. Erityisesti mieleen jäi paikallisbussit Nepalissa. Siis sellaiset, jotka kulkevat vain melko lyhyttä matkaa (1-2h matkoja). Ne näyttää joltain laatikolta, johon oli isketty renkaat alle ja ähdetty täyteen ihmisiä. Piirtelin yhtenä irtana ruokailun ohessa kuvia erilaisista busseista muistivihkooni ravintolan työntekijän ihmetellessä selkäni takana. Kun rupesin piirtämään bussin sisälle hirveää määrää ihmisiä, työntekijä tokaisi ”Nepali bus” ja alkoi nauramaan. Mutta sellaisia ne bussit oikeasti olivat. Tupaten täynnä ja ihmisiä vielä roikkumassa sen ovella ja istumassa katolla. Nähtiimpä me vuohikin kerran erään bussin katolla..


Hong Kongilaisia ratikoita

Hong Kongin ratikat olivat myös kivoja. Kyyti sellaisella maksoi naurettavan vähän ja kakkoskerroksesta oli hyvä tiirailla kaupungin maisemia. Ratikoita kulki suuntaan ja toiseen, ja kuten Hong Kongissa muutenkin, niiden reitit olivat selkeitä ja helposti ymmärrettäviä reittikartasta. Tyhmät turistitkin pääsivät sinne, mihin pitikin.

Thaimaassa ehdoton lempparikulkuvälineeni on tuktuk. Intiassakin niillä oli kiva huristella paikasta toiseen, varsinkin kun takseihin verrattuna ne olivat halvempia. Thaimaassa taksit ainakin Bangkokissa ovat halvempia kuin tuktukit (kun mennään mittarilla!), tosin jos on valmis vääntämään pitkään niin tuktukinkin voi saada melko edullisesti. Niiden kuskeilla on vain paha tapa ruveta tarjoamaan ”one stoppia” jalokiviliikkeessä, ja sinne kukaan ei halua..Intiassa ja Nepalissa oli myös olemassa ekologisempi kulkupeli, polkypyöräriksa!


Polkupyöräriksa Bhairahawassa, Nepalissa

Ei lopuksi käytetty polkupyöräriksaa Intiassa kai kertaakaan (?) ja Nepalissakin vain pari kertaa. Ne ovat kalliimpia verrattuna tuktukkeihin eikä niillä tietenkään voinut kulkea kovin pitkää matkaa. Nepalissa tosin tuktukkeja ei muutenkaan ollut (paitsi Kathmandussa ”tempoja”). Mutta joku lyhyempi matka, jota ei jaksanut kävellä, oli kiva taittaa riksan kyydissä.

Vaikka kilometrejä tulikin taitettua aika sievoinen määrä, onneksi vältyttiin sen pahemmilta kommelluksilta. Ainut ”läheltä piti” tilanne taisi olla se, kun Goalla onnistuttiin astumaan väärään junaan. Jouduttiin hyppäämään liikkuvasta junasta takaisin raiteille ja kävelemään pimeässä raiteita pitkin takaisin asemalle. Silloin kyllä molemmat taidettiin vähän säikähtää :D Thaimaassa ja Goalla kuljettiin myös mopoilla, mutta onneksi niidenkään kanssa ei sattunut ikinä sen kummempaa – paitsi että Phuketissa ollessamme paikka mistä oltiin mopo vuokrattu, yritti pistää mopossa olevia naarmuja meidän piikkiin. Onneksi meillä oli kännykässä kuvia todisteena, että naarmut olivat jo mopossa vuokraushetkellä. Toi on muuten todella tyypillinen kusetus, jolla pistetään turistit maksamaan, että muistakaa aina ottaa kuvat moposta ennen ajelulle lähtöä!


Nepalissa arvostetaan hienoja autoja!

Monia kilometrejä taitettiin ja kaikenlaista nähtiin ja koettiin. Matkustin sunnuntaina Mikkelistä kotiin junalla, ja voi että, se tuntui kyllä luksukselta. Olen myös parina päivänä kulkenut jo metrolla ja bussilla ja täytyy kyllä myöntää, että onhan meillä aika hyvä julkinen liikenne täällä pk-seudulla. Eikä kukaan hypi syliin eikä joudu änkeytymään bussin sisälle kuin sillit suolassa! Silti niitä romuisia busseja Nepalista ja intialaisia junia jäi kaipaamaan vähäsen. Vaikka liikuttautuminen olikin hidasta, niin niissä oli sitä jotain sellaista ”tunnelmaa” mitä Suomen kliinisistä ja hiljaisista busseista ei löydy.

Leave a Reply