Äkäslompolon nähtävyydet koiran kanssa

Julkaistu #suomiretki, Koira matkassa, Lappi | 44

Äkäslompolon kylä on pieni, mutta sen ympäristössä riittää nähtävää. Kylä sijaitsee Yllästunturin juurella ja seudulla on useita muitakin luontokohteita vierailtavana. Me valitsimme ohjelmaan kaksi asiaa: Ylläksen huipun valloittamisen ja vierailun Pakasaivolla, saamelaisten tuonelan porteilla.


Pakasaivolle vie parkkipaikalta leveä, lyhyt ja helppokulkuinen polku

Pakasaivo sijaitsee noin 25 km päässä Äkäslompolon kylältä. Paikalle on helppo mennä autolla, vaikka meidän kauppakassi ei ehkä täysin soveltunut sille viimeiselle 10 kilometrin pätkälle, jossa ajettiin kuoppaista soratietä. Nyt varmaan moni ihmettelee, että mikä ihmeen Pakasaivo? Erikoinen nimi, jota ei muuten äännetä PakasAivo vaan PakaSaivo. Saivo nimessä viittaa saamelaisen uskomuksen vainajalaan, kuolleiden asuinpaikkaan. Saivo on usein pieni, erikoinen järvi, jonka pohjassa ajateltiin olevan yhteys toiseen maailmaan, missä rajan yli astuneet elävät - kuin peilikuvassa meidän maailmaamme.

Pakasaivosta erikoisen tekee mm. sen syvyys. Pohjan on tutkimuksien mukaan ajateltu olevan jossakin 60 metrin syvyydessä, mutta joidenkin puheiden mukaan sen syvyyttä ei ole täysin pystytty varmistamaan. Vesi oli tummaa ja järveä ympäröi korkeat kallioseinämät. Ajatus siitä, ettei tiedä mitä pohjassa luuraa, saa niskavillat nousemaan pystyyn. Pakasaivossa on vielä se erikoinen juttu, että jossakin 12 metrin tienoilla alkaa toinen kerros, joka on hapetonta ja sen rikkivetypitoisuus on erittäin korkea. Siitä syystä kaikki mitä järveen on vuosisatojen aikana kipattu, säilyy pohjassa maatumattomana.

Poikkesimme hieman polulta ja menimme kallionkielekkeelle katselemaan maisemia järvelle. Paikka oli kerrassaan aavemainen ja en yhtään ihmettele, miksi sitä kutsutaan Lapin Helvetiksi. Markusta ei paljoa huvittanut mennä uimaan. Laitoimme trangian tulille kielekkeelle ja nautimme lounasta samalla kun tuulen tuiverrus ja lintujen rääkyminen kaikui kallioseinämien sisällä. Pakasaivo on oikeastaan kilometrin pituinen rotkojärvi, mutta näköalapaikan päädystä järvi muuttuu pyöreäksi. Sen on myös sanottu (epäilty?) olevan yksi Suomen suurimmista hiidenkirnuista. Mystinen "tuonelan portti" oli sopiva kohde tämmöisille meidän kaltaisille vääräuskoisille satanistipakanoille!

Koiran kanssa Pakasaivolle oli helppo mennä ja näimme myös muitakin koirakoita. Reunalle on rakennettu näköalatasanne, mutta monet poistuivat aidatulta alueelta kuljeskelemaan rinteitä alas järven rannalle. Luumulla on kummallinen tapa seisoa korkeiden paikkojen reunoilla, joten katsoin parhaaksi pitää sen kytkettynä ja puuhun kiinnitettynä sillä välin kun keittelimme italianpataa kalliolla. Pienestä griffonista ei paljoa jäisi jäljelle, jos se putoaisi reunan yli. Pudotus oli aikamoinen. Pelkään itse myös todella paljon korkeita paikkoja ja oleskelu kielekkeen reunalla sai jalat veteläksi. En siis suosittele, jos akrofobia on vakavanlaatuista.

Pakasaivolta päätimme lähteä hostellilla koukkaamisen jälkeen kohti Yllästä. Olimme pitkälti siinä käsityksessä, ettei sen valloittaminen olisi juttu eikä mikään ja rinnekin näytti varsin loivalta. Ylläksen huipulle pääsee myös gondolihissillä, mutta päätimme, että patikoimme ylös ja tulemme hissillä sitten alas.

Ylläksen (718 m) valloittamisen voi aloittaa esim. Ylläsjärven puolelta, gondolihissien luota. Auton sai kätevästi parkkiin ja hisseiltä lähti polku kohti huippua. Oli kuitenkin hieman sekavaa, että mistä polku alkaa, sillä opasteet olivat mielestäni hieman epäselviä. Kävimme jossain kaupassa kyselemässä neuvoa, miten ylös pääsee. Ystävällinen myyjä näytti meille kartasta reittiä ja sanoi, että patikointi ylös kestää "noin tunnin, tai oikeastaan tunti on jo liiottelua". Okei, helppo nakki siis. Olemmehan tottuneet luonnossa liikkumiseen, rinteissäkin. Matka kohti Ylläksen huippua voi siis alkaa.

Lähdimme matkaan. Ei mennyt varmaan viittä minuuttia, kun olimme jo sekaisin, mitä polkua pitäisi seurata. Rinteellä risteilee erilaisia reittejä, joista osa on tarkoitettu mm. alamäkipyöräilijöille, ja kunnollista opastataulua jossa olisi selitetty eri reittien ja värien merkitykset, ei osunut ainakaan meillä silmään. Lähdimme tarpomaan jotain reittiä ylös, sillä kyllähän sitä nyt pystyy silmämääräisesti suunnistamaan, mihin suuntaan kannattaa mennä jos mielii huipulle.

Maisemat matkan varrella paranivat koko aika, mitä ylemmäs pääsi. Nousu alkoi tuntua yllättävän rankalta ja hikoilin naama punaisena jo ennen puoliväliä. Jossain vaiheessa seuraamamme polku vain katosi eikä nähty opasteita missään, että mistä lähtisi seuraamaan. Luonnossa liikkuessa olisi hyvä noudattaa merkittyjä reittejä, jotta voitaisiin välttää luonnon turhaa kulumista. Siinä me sitten seisottiin, että mihinkä helvettiin tästä nyt pitää lähteä. Huippu on tuolla, mutta polku katosi kuin pieru saharaan. En tiennyt pitikö itkeä vai nauraa, kun kaksi citykarhua onnistuu kadottamaan yhden hemmetin polun, jota pitkin ovat koko aika talsineet.

Jatkoimme matkaa ja yhtäkkiä olimmekin pyöräilijöiden reitillä. Juu ei, tässä ei pitäisi kulkea nyt yhtään, kun fillaroijat tulivat alas tuhatta ja sataa. Lopulta pääsimme kiviselle ja soraiselle tielle, joka vaikutti vievän huipulle. Olin edelleenkin epävarma, että saako tästä edes kulkea, mutta seurasimme tietä ja sitä vierustavaa aitaa. Huomasin, että meidän edellä jonkin matkan päässä kulki kaksi muutakin, joten ehkä olimme lopulta oikealla polulla. Viimeinen nousu oli todella jyrkkä ja rankka. Luumultakin alkoi jo tahti hidastua ja Markuksen kanssa ähistiin ja puhistiin niin paljon, että meinasi itsellä jo itku tulla, kun ajattelin ettei ylös asti jakseta.

Lopulta, noin reilun tunnin äheltämisen jälkeen, saavuimme huipulle. "Vai että tunti on liiottelua" totesin ja ajattelin, että se kaupan myyjä keneltä neuvoa kyselimme, oli pistänyt halvalla kaupunkilaisjuntteja. Mutta, ylhäältä avautuivat upeat maisemat, kuten arvata saattoi ja se todellakin oli sen kaiken rehkimisen arvoista. Huipulla on pieni kahvilatupa, josta ostimme juotavaa ja lepuutimme koipiamme hetkisen. Kahvilasta voi myös ostaa hissilipun alas, joka on 8 euroa / henkilö. Ostimme liput ja tovin maisemia ihasteltuamme lähdimme hissillä alas. Koiran kanssa ei voi mennä jokaiseen koppiin, vaan pitää odottaa, että tulee erikseen koirille merkattu koppi (kyljessä koiran kuva ja teksti "koira-gondoli"), jonka kyytiin sopii hypätä. Tosin paikalla ei ollut oikeasti ketään muita, paitsi hissiä operoivat tyypit jotka hekin keskittyivät muuhun kuin meidän touhujen tarkkailuun, joten olisimme varmaan vaan voineet ottaa minkä tahansa kopin eikä kukaan olisi huomannut mitään.


Matkalla takaisin Äkäslompoloon nähtiin taas poroja tiellä

Ylläksen huipun ja Pakasaivon kerkeää helposti katsastaa saman päivän aikana, jos on omalla autolla liikenteessä. Pitää kuitenkin huomioida, että hissit eivät kulje yömyöhään, joten jos haluaa käyttää hissiä esim. alas tullessaan, on muistettava tarkistaa aikataulu ennen patikoinnin aloittamista.

Meidän retkipäivä Äkäslompolossa oli varsin antoisa ja illalla hoidettiin väsyneitä raajojamme hostellin saunassa. Paljon nähtäväähän seudulla on - mm. kuusi muuta tunturia - mutta hyvä, että jotain jää seuraavaankin kertaan.


Short summary in English

Äkäslompolo offers several natural attractions to visit in the area, such as 7 different fells. We chose to hike up to Ylläs fell (718 meters). Being used to hiking in the nature, we thought it's not a big of a deal. After asking instructions from a shop at the bottom of the fell, we started to climb towards the peak. For some reason, not soon after, we managed to lose the path and stood confused in the slopes. Two "city bears" in the wilderness, what a joke! Well, in the end, after an hour or so, we reached to the top, sweating, tired but happy - the views were amazing and totally worth of the pain.

We also visited Pakasaivo, which is known as a gate to Samí Underworld, Lapland's Hell. Pakasaivo is a lake, located around 25 km from Äkäslompolo. What makes Pakasaivo special is the depth of the lake, which should be around 60 meters - although, some sources say, that's the true depth is yet to be proved. A Saivo was believed to be a gate to underworld, with a hole in the bottom - where a parallel world of deceased opens. It is believed to been a place of worship and sacrifices. This is definitely a place to visit for ones interested in old mythologies and Samí culture.


Seuraa Luumun seikkailuja Instagramissa #luumureissaa #petfriendlyfinland -hashtageilla!

You can follow Luumu’s adventures in Instagram with #luumureissaa #petfriendlyfinland hashtags!

44 Responses

  1. Itse pohjoisessa kasvaneena veri vie aina vain etelämpään ja etelämpään. Takaisin pohjoiseen ei minua saa nykyään enää koskaan :-/

    • Anne
      |

      Mä taas kun olen asunut Etelä-Suomessa koko ikäni, Pohjoinen on hyvinkin eksoottinen. Kävin tänä kesänä ensimmäistä kertaa!

  2. Heidi
    | Vastaa

    Minä olen käynyt Lapissa viimeksi ala-asteella. Olisi varmaan siis aika reissata sinnekin päin. Ruskaretki noissa maisemissa olisikin varmasti kokemisen arvoinen!

    • Anne
      |

      Ruskan aikaan varmasti on kaunista. Ja revontuliakin voi nähdä :) Eilenhän oli ensimmäiset jo vilkkuneet taivaalla. Mulla oli nyt elämäni ensimmäinen kerta Lapissa, mutta ei varmasti jää viimeiseksi! :)

  3. Kas, enpä ole koskaan ajatellut Yllästä patikointikohteena! Mutta tokihan se sitäkin on kesäaikaan, itsellä on tullut siellä käytyä vain talvisaikaan. Uskon kyllä, että oli vaivan arvoista päästä huipulle, tosi suomalaisen näköistä :) Ihana kuull koiran kanssa matkaamisesta myös, me odotellaan viileämpiä kelejä, että pääsis tuo meidänkin karvaturri patikoimaan mukaan!

    • Anne
      |

      Joo, kyllä siellä kuule voi patikoida sydämensä kyllyydestä – ja kannattaakin! Polkuja riittää tallattavaksi vaikka millä mitalla. Kun menee keväällä tai syksyllä, niin ei ole itikatkaan niin riesana. Ei siellä kyllä nytkään hirveästi ollut.

  4. Onpa magee paikka tuo Pakasaivo! En ollut tuosta kuullut, mutta pitää pistää ylös jos tuonne suunnalle taas joskus eksyy. Lapissa on useita tuollaisia mustia lampia jotka tosiaan näyttää pelottavalta. Tosi mystinen! Upeet ovat myös maisemat Ylläksen päältä. :-)

    • Anne
      |

      Saivoa taitaa löytyä vähän sieltä täältä, mutta ne kaiketi ovat jollain tavalla Lapille ominaisia. Kuvista on vaikea hahmottaa, miten iso pudotus tuolta reunalta oikein oli ja muutenkin sen aavemaisen tunnelman kuvaaminen on tosi hankalaa. Kyllä se pitää käydä itse kokemassa :)

  5. Voi miten karun kaunista! Mutta Lapissa en ole koskaan ollut. Ehkä joskus. :)

    • Anne
      |

      Vielä kerkeää. Oli mullakin vasta eka kerta nyt! :)

  6. Onpa ihana nähdä näitä maisemia kesäaikaan. Mun serkuilla on mökki Ylläksellä, ja muksuna käytiin siellä lähes joka talvi. Viime Lapin reissusta on tosin mullakin varmaan 15 vuotta aikaa, joten olisi kiva ensi talvena taas mennä. Tuo mun englantilaissyntyinen matkakumppanini ei vain kovasti laskettelusta ja hiihtelystä perusta, joten ehkä tarvin sille reissulle jonkun muun seuraksi! ;) Kesäaikaan olen käynyt Lapissa vain kerran, sillon kävin ensimmäistä – ja toistaiseksi ainoaa – kertaa kaimatunturilla eli Saanalla. Harmi kun olin niin pieni, ettei valokuvia ole jäänyt talteen (ainakaan itselle).

    • Anne
      |

      Niin, tai sitten lähdette sellaiseen aikaan, ettei ole lunta! Voihan tuolla meloa, suppailla, patikoida.. Tai vaikka vaan vetää lonkkaa ja liiskata itikoita :)

  7. Hienoja, karuja maisemia tuolla!

    Mutta hei, toi alamäkipyöräily, se alkoi nyt tossa kiinnostamaan. Ajattelin nimittäin kokeilla sitä ihan kunnolla kun päästään kotimaan kamaralle. Vuokrasivatko kamoja jossain?

    • Anne
      |

      Nyt heitit pahan. Siellä gondolihissien luona oli puotia sun muuta, josta varmaan saattaisi pystyä vuokraamaan. Vaikutti siltä, että ne pyöräilijät joita me nähtiin, olivat omilla kamoilla liikenteessä.

      Kurkkasin Ylläksen (http://www.yllas.fi/bike-park) sivuille, ja siellä kerrotaan seuraavaa: ”Kaikki pyöräilyyn tarvittavat välineet voit vuokrata uudesta Sport Shopista, palvelukeskus Taigasta, luonnollisesti voit tuoda myös oman pyörän ja varusteet mukanasi.”

  8. Kauniita Lapin maisemia! Hyvä postaus vinkiksi jos vaikka itse innostuisin joskus lähtemään Kallen (koira) kanssa tuonne patikoimaan. :)

    • Anne
      |

      Kyllä niissä silmä lepää. Ja kiva, kun voi haukun kanssa kulkea :) Ei liian vaativaa, koirakin jaksoi hyvin.

  9. Terhi / Muru Mou
    | Vastaa

    Hyvä selvennys Pakasaivon ääntämisestä :D Upeat on maisemat, ehkä joskus vois harkita patikointia tuolla…

  10. Terhi / Muru Mou
    | Vastaa

    Hmm, tulikohan minun äsköinen viesti lainkaan perille… Mutta upeat on maisemat, ehkä tuonnekin joskus voisi mennä patikoimaan! :)

    • Anne
      |

      Oli näköjään molemmat menneet roskaviestikansioon! :( Mutta nyt sain ne sieltä ”elvytettyä”. Maisemat olivat kyllä upeita, ei näistä kuvista ehkä ihan välitykään kunnolla se, miltä tuolla oikeasti näytti!

  11. Selityksestä huolimatta en vaan kyennyt lukemaan postausta miettimättä pakastettuja aivoja… Sehän olisi niin sopiva nimityskin vielä lappilaiselle nähtävyydelle!

    • Anne
      |

      Hahaa, joo, kieltämättä tuo nimi sai aivot munkin mieleen alkuun :D

  12. ”Pakasaivossa on vielä se erikoinen juttu, että jossakin 12 metrin tienoilla alkaa toinen kerros, joka on hapetonta ja sen rikkivetypitoisuus on erittäin korkea. Siitä syystä kaikki mitä järveen on vuosisatojen aikana kipattu, säilyy pohjassa maatumattomana.”

    Tuli vaan mieleen, että mitä tuolta sitten on löydetty?

    Aikanaan kun mulla oli koiria, yksi niistä putosi kallionkielekkeeltä Porkkalassa lampeen. Pudotusta ei varmaan ollut kuin joku 6-7 metriä, mutta otti koiruus siitäkin vähän siipeensä. Varmaan tärähti kylkiluut tai jotain veteen osuessa. Eli hyvä pitää koira kiinni tollasessa paikassa!

    • Anne
      |

      No käsittääkseni järven syvyyttä on selvitetty kaikuluotauksella, mutta ei kai siellä pohjalla kukaan ole koskaan käynyt..? 60 metriä olisi aika kova paikka sukeltaa. Jollain robottikamerallahan sinne melkein pitäisi mennä.

      Voi koira parkaa, varmasti säikähtiki pudotusta!

  13. Pakasaivo toi mieleen hieman Helvetinkolun, kun kuvissa korkealla kalliolla alas päin vettä katselette.

    Suomessa on monta juttua matkailun saralla, missä voisi ottaa oppia muualta. Yksi asia on tuo kylttien selkeyden puuttuminen jossain paikoissa – oletetaan että etsivä löytää :-D Alpeilla on merkattu puolet kivistäkin oikeilla väreillä patikoinnissa ja matkan kerrottu mukavasti oletusajoissa. Toki siellä korkeuserot on eri luokkaa kuin meillä :-)

    • Anne
      |

      Tätä kylttien ja merkkien puuttumista olen päivitellyt aiemminkin. Merkitsemällä polut vaikka vähän liiotellusti ainakin takaa sen, ettei kukaan hortoile tuhoamassa kasvillisuutta merkatun reitin ulkopuolella!

  14. Kotimaassa tuo koiran kanssakin matkailu onnistunee aika helpostikin (vaikken mitään kokemusta siitä omaakaan :-) ). Lähimmäs koiria olen päätynyt sisarentyttärieni kanssa – aina kun suunnitellaan yhteisiä reissuja, pitää myös huomioida heidän koiriensa (2+2!) hoitojärjestelyt. Etenkin jos molemmat ovat lähdössä mukaan samalle matkalle, eli eivät voi auttaa toisiaan, menee välillä haastavaksi! Ja siis nyt puhutaan ulkomaan matkoista, jonne ne eivät, lyhyille ainakaan, voi lähteä mukaan.

    • Anne
      |

      Yhden koiran kanssa ulkomaan lomareissu varmaan onnistuisi ihan ok, useamman kanssa olisi sit hankalampaa (jos pitää lentää, koska koiria otetaan vain rajallisesti ruumaan ja koirapaikat saattaa olla kai aika kortilla). Tosin en kyllä viikon, parin reissulle lähtisi koiraa raahaan mukaan – turhaa stressiä niin lyhyestä reissusta, eri asia olisi jos muuttaisi jonnekkin ulkomaille esim. talvehtimaan. Monethan kuitenkin matkailee ympäri Eurooppaa asuntovaunun tai -auton kanssa, jonne mukaan mahtuu useampikin koira. Tosin jotkut leirintäalueet kai rajoittavat sitä määrää, kuinka monta koiraa yksi porukka voi tuoda.

      Onhan nuo koiran hoitojärjestelytkin aina yksi oma show. Toistaiseksi on kuitenkin hoitopaikat järjestyneet. Koirahotelliin en voisi viedä.

  15. Reetta / Matkasto
    | Vastaa

    Helvetinkolu tuli minullekin mieleen tuosta Pakasaivosta. Vähän tuommonen hiihtohissimaisema hirvittää (olen boikotoinut laskettelua koko pienen ikäni juuri maisemia pilaavan metsien parturoinnin takia…), itse lähtisin Lapissa mieluummin koskemattomammille seuduille. Mutta vielä on Lappi-vaellukset tekemättä! Kiva tarina joka tapauksessa! :)

    • Anne
      |

      Onneksi tuo reitti meni tunturin viertä niin, ettei tarvinnut hiihtohissejä ihan koko aika tuijotella :) Mutta varmasti kokeneemmalle patikoijalle tuo Ylläs on aika tylsä. Meille luontoon tottumattomille citykarhuille se oli kuitenkin sellainen helppo aloitus patikoinnin maailmaan. Tutkin kyllä ennen reissua tietoa esim. Kaldoaivin erämaasta, mutta sinne menemistä suositeltiin vain jos omaa hyvät erätaidot tai menee oppaan kanssa. Eli meidän on ehkä parempi pysytellä vain valvotuissa ympäristöissä helpoilla tuntureilla ainakin toistaiseksi :D

  16. Tuttuja paikkoja molemmat! Pakasaivon mystiset yksityiskohdat olivat tosin jo unohtuneet, kun tuolla vierailusta alkaa olla viitisen vuotta aikaa. Silloin ei ollut koiraa mukana, mutta hyvinhän tuonne näyttäisi eläinystävänkin kanssa pääsevätn. Etelän tyttönä sitä jaksaa aina olla yhtä innoissaan myös poroista ja poronkuvista, vaikka Lapissa asuville ne ovatkin ilmeisesti ihan arkipäivää :)

    • Anne
      |

      Joo, porot on niin ihania! Siis mä näin elämäni ensimmäistä kertaa poroja luonnossa ja olin aivan haltioissani :D Mutta tuota Ylläksen seutua enemmän niitä tuntui olevan Kuusamossa. Siellä porot tallusteli teltan vieressä leirintäalueella.

  17. Mä en kestä miten kauniita maisemia Suomen Lapista löytyy. Lappi on aina ollut mun rakkauteni ja siellä tuli käytyä ainakin kerran vuodessa kun Suomessa asun… nykyään ei juuri koskaan. :( Tunnelma on siellä niin erilainen kuin muualla Suomessa, sitä on hankala kuvailla, mutta jotenkin sitä rauhoittuu ja tuntuu tosi seesteiseltä noissa maisemissa. Salaisena haaveena onkin joskus viettää tuolla vaikka pari kuukautta. Ja nuo porot. Mä niin muistan Matteon ilmeen kun se näki poron ensi kertaa ja sitten se vielä tajusi, että se poro ei aio mihinkään siitä auton edestä siirtyä. :D Italialaisilla on tosi romanttinen kuvitelma poroista…

    • Anne
      |

      Mä ainakin ihastuin täysin, olin nyt ensimmäistä kertaa – eikä varmasti jää viimeiseksi. Ollaan jo suunniteltu, että mentäisiin talvella takaisin tuonne Äkäslompoloon. Ja ihan vaikka vaan niiden porojen takia, ne on niiiiiiin ihania :D

  18. Minulle tule vähän ahdistava fiilis tulee tuosta ekasta spotista..60 metriä – Aika hurjaa! Kai tuollaiseen syvyyteen pitäisi pystyä sukeltamaan, ehkä siinä on joku muu syy kuin pelkkä syvyys, ettei se onnistu. Tunturille olisi kyllä kiva kiivetä näin kesäaikaan. Vähän omituista, että reittejä ei ole kunnolla merkattu tuolla. Toisaalta se ehkä kertoo taas siitä, että Lapissa ei osata vielä ajatella ihan loppuun asti paikan brändäämistä myös kesäkohteeksi. Kyllä noita maisemia kelpaa katsella kesälläkin. Turismi on ihan turhaan kausiluontoista pohjoisessa, koska siellä on nättiä mihin vuodenaikaan tahansa. No ainakin saa etsiä reittejään rauhassa :D.

    • Anne
      |

      Joo, kyllähän sinne pystyy varmasti oikeanlaisella sekoituksella sukeltamaan, mutta en sitten tiedä vaikuttaako esim. tuo veden rikkivetypitoisuus.

      ”Toisaalta se ehkä kertoo taas siitä, että Lapissa ei osata vielä ajatella ihan loppuun asti paikan brändäämistä myös kesäkohteeksi.”

      No tämä. En vielä ole kirjoittanut aiheesta enempää, mutta ehkä teen jonkinlaisen pohdinnan. Yksi asia, mikä mua vaivasi tosi paljon, että verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomen kesä painottuu vain tyyliin Helsinkiin, vaikka esim. Lappi olisi aktiivimatkailijoille aivan täydellinen kohde. Koskenlaskua, patikointia, suppailua, melontaa, vaikka extreme-marjanpoimintaa.. Mahdollisuuksia olisi monia, mutta ollaan kai haluttomia kehittämään ja keksimään. Tietysti pitää myös ajatella luonnon kulumista ja vastuullista matkailua, mutta tuskin vaikka matkailua kehitettäisiin hieman eteenpäin, Lapissa pitäisi turistien olla kuin sillit suolassa.

  19. Aika hyytävän oloinen paikka toi Pakasaivo! Myöskään mua ei sais sinne uimaan, ei niin millään. Nicaraguassa käytiin uimassa tulivuoren kraateriin muodostuneessa järvessä, ja sielläkin mua hirvitti se syvyys, ja että mitä kaikkea siellä syvyyksissä oikein on. Hienoja maisemia näyttää pohjoisessa olevan. Itse oon käynyt pari kertaa, mutta Lapin taika ei ole tainnut ainakaan vielä saanut otetta meikäläisestä.

    • Anne
      |

      Hui, mua niin pelottaa kaikki syvät vedet ja varsinkin, jos vesi on tummaa eikä pohjaa näy. Hrr. Liikaa katsonut kauhuleffoja nuorena, olen edelleenkin traumatisoitunut siitä joskus 70/80-luvulla julkaistusta Piranha-elokuvasta :D

  20. Helena Arvio
    | Vastaa

    Mielenkiintoista, ite oon käny Ylläkselä vaan laskettemassa, aina tulee talven jutut mieleen, tiedän, että se on ympärivuotinen kohde. Joskus vois lähtee sinne vaikka ruskamatkalle.

    • Anne
      |

      Joo, suosittelen kyllä kokeilemaan muinakin vuodenaikoina! Ja varsinkin syksyllä, silloin on varmasti kaunista ja revontuliakin voi jo nähdä.

  21. sarrrri
    | Vastaa

    Hihi. Pakasaivo näyttää tosi hienolta, mutta vähän karmivalta! Tuo Ylläksen huipulle talsiminen näyttää just sellaiselta touhulta, josta J innostuisi, mutta minä en niinkään – muutenkaan en välttämättä innostu niin hirmuisesti ihan näin karuista paikoista, vaikka Lappia tietysti pitäisi joskus käydä kesäaikaan tutkimassa.

    • Anne
      |

      Kannattaa antaa mahdollisuus! Mä en ollut aiemmin ollenkaan kiinnostunut Lapista, mutta nyt siellä (elämäni ensimmäistä kertaa käytyäni) oon aivan myyty :) Yllättävän upeita nuo tunturimaisematkin, kyllä siellä Ylläksen huipulla jotenkin tuntui pieneltä kun katseli niitä kohoavia tuntureita ja maisemaa.

  22. […] Äkäslompolosta löytyi myös muita mielenkiintoisia nähtävyyksiä. […]

  23. Nanne
    | Vastaa

    Tämä postaus tulikin enemmän kuin tarpeeseen. Ollaan lähdössä Kolariin ensi kuussa. Isäntä menee kalaan ja minun ja koiran pitää keksiä siksi aikaa jotain tekemistä. Taidamme kiivetä ainakin Ylläksen huipulle :)

    • Anne
      |

      Kiva kun tästä oli hyötyä! Ylläksen huipulle koiran kanssa kapuaminen onkin mukavaa puuhaa. Kannattaa vaan seurata tarkasti reittiopasteita, ettei eksy keskelle pyöräilyreittejä, kuten me. :D

Leave a Reply