Apinoiden planeetta

Julkaistu Aasia, Eläimet matkoilla, Intia, Nepal | 13

Tälläisenä pohjoisen asukkina sitä ei aina oikein tahdo muistaa tai ymmärtää, että tuolla jossain päin maailmaa ei ole ollenkaan ennenkuulumatonta jos kylillä kävelee vastaan apina tai pari. Käsiveskasta on pidettävä visusti kiinni, sillä nuo kädelliset ovat melkoisia pitkäkyntisiä ja varsinkin kaikki syötäväksi kelpaava lähtee varomattoman käsistä hyvin rivakasti parempiin suihin. Onneksi olen itse säästynyt varkauden kohteeksi joutumiselta. Erityisesti Intiassa ja Nepalissa kohtasimme suloisia reesusmakakeja useampaan otteeseen ja niiden touhuja oli aina yhtä hauskaa seurata – kunhan piti tarpeeksi pitkän välimatkan. Joskus kaverit saattavat käyttäytyä melkoisen arvaamattomasti eikä olisi mukavaa joutua lähtemään paikalliseen sairaalaan hoidattamaan apinanpuremaa.

Jätski maistuu Kathmandussa

Apinoiden touhuja oli mukava seurata ja samalla huomasi, kuinka ihmismäisiä niiden ilmeet ja eleet olivat. Kasvot ovat todella ilmekkäät, silmistä puhumattakaan. Ilmeitä tuli seurattua vähän sivusilmällä, koska oltiin kuultu ettei apinoita saisi katsoa suoraan silmiin ellei kaipaa tukkanuottasille. Monissa paikoissa apinat ovat kyllä varmasti tottuneet ihmisiin eivätkä turhia hyöki kimppuun. Toisaalta ihmettelin, kuinka lähelle apinoita jotkut menivät, jopa syöttämään kädestä. Jaipurissa kavuttiin Surya Mandir-temppelille, jonka ympäristössä hengailee paljon apinoita. Eiköhän siellä jotkut toopet juosseet apinoiden perässä pähkinät kädessä. Kun apinoita ruokitaan, ne käyvät ahneiksi ja lopulta aggressiivisiksi. Joku paikallinen nuorukainen oli haistanut tilanteessa rahan ja yritti tarjota meille temppelin juurella palveluitaan – olisi lähtenyt mukaan ”suojelemaan” meitä apinoilta. Selvisimme lopulta apinatemppelikierrokselta hengissä ilman kimppuun käyviä eläimiä, kun pysyttelimme kavereista etäällä ja annoimme niiden touhuta omiaan.

Mopojengi Jaipurissa lähellä Surya Mandirin temppeliä

Gangesin varrella Varanasissa suorittamassa puhdistusrituaalia apinakaverille

Agrassa (Taj Mahalin kotikaupunki) ja Varanasissa apinoita loikki paljon kaduilla ja katoilla. Agrassa hotellin kattoterassilla tuli vastaan kuumottava tilanne, kun apina laahusti meitä portaissa vastaan. Pelkäsin, että se käy kimppuun hypätessään kohti, mutta se vain ottikin vauhtia mun olkapäästä ja jatkoi matkaansa. Varanasissa meidän hostellihuoneessa oli oma pieni parveke. Yhtenä päivänä Markus muina miehinä avasi parvekkeen oven maisemia katsellakseen ja kuinka ollakkaan, siinä 20 cm päässä kaiteella istua nökötti iso makaki. Kahden kädellisen ilmeet kohtasivat hetkeksi – molemmat taisivat olla tilanteesta yhtä hämmentyneitä. Markus peruutti takaisin sisälle ja laittoi parvekkeen oven hitaasti kiinni. Seuraavan kerran kun ovi avattiin, oli apina siirtynyt hieman tuonnemmaksi jatkamaan touhujaan.

Apinoita tavatakseen ei tarvitse matkustaa Aasiaan asti, koska muistaakseni niitä elelee esimerkiksi Gibraltarilla. Joskus lapsena vierailtiin siellä ja musta otettiin valokuva apinan kanssa, joka laitettiin kivasti olkapäälle istumaan. No, sehän painoi kun synti, onneksi ei purrut. Nykypäivänä en varmaan moiseen touhuun lähtisi, tyydyn mieluusti katselemaan eläinten touhuja kameran linssin läpi turvallisen välimatkan päästä. Joku noissa otuksissa kuitenkin aina on viehättänyt, onko se sitten se ihmismäisyys vai muuten vain hullunkurisen näköinen ulkomuoto, en tiedä. Erilaiset kohtaamiset eläinten kanssa ovatkin monien matkojen kohokohtia!

13 Responses

  1. Arna
    | Vastaa

    Hyi hemmetti, niin eläinystävä kuin olenkin niin apinat ei todellakaan kuulu mun lemppareihin :). Ollaan käyty Hua Hinissä jossain ihme apinatemppelissä ja Balilla apinametsässä ja tuolla Aasiassahan noita apinoita pyörii joka nurkalla, ja mä oon ottanut strategiakseni pysytellä mieluiten mahdollisimman kaukana.

    • Anne
      |

      Siis mitä, apinat on niin ihania! Ei niistä voi olla tykkäämättä :D Vaikka hajurakoa toki kannattaa aina pitää. :D

  2. Mä varmaan kidnappaisin tuolta yhden tänne kotiin! Upeita kuvia (: Apinat vaan on niin ihmeellisiä eläimiä, että niitä vaan vahtaisi suu auki vaikka miten pitkään :D

    • Anne
      |

      Joo, varsinkin kun ne porukalla touhuilee jotain ja ”seurustelee”, niitä on kyllä ihana seurata :)

  3. Mä nyt en tykkää yhtään apinoista. Ihan ovat OK, jos pysyvät kaukana, mutta kun ne on jossain paikoissa oppineet todella röyhkeiksi, kun tollot ihmiset ruokii niitä.
    Intiassa ne tunki bussiin ikkunastakin sisään

    Apinoita on kiva kuvata kyllä. Juuri sen ilmeikkyyden takia kuvista tulee yleensä hyviä. Just katselin Angkorin temppeleilta ottamia apina kuvia :)

    • Anne
      |

      Joo, tolla ruokkimisella niistä kyllä tulee röyhkeitä, tulevat käsistä repimään kamerat, laukut ja kaiken mitä irti saavat. :D Valokuvaamiseen soveltuvat kuitenkin ehdottomasti, kuten sanoit :)

  4. Ihana apinapostaus! Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, että tekisin vastaavanlaisen koosteen, kun noita kädellisiä on tullut nähtyä ja kuvattua monessa maassa. Lupaan yrittää muistaa linkata tämän siihen mukaan, jos joskus saan sen tehtyä :)

    Mulle tuli ihan yllätyksenä tämä, että ilmeisesti monetkaan (?) ihmiset eivät pidä apinoista. Tässäkin kaksi kolmesta kommentoijasta. Mutta en mä toisaalta käsitä sitäkään, että toiset rakastaa koiria ja vihaa kissoja. Itse kun pidän kaikista eläimistä. Toki esim. viimeksi Etelä-Afrikassakin apinoista varoiteltiin kovasti, että ne voivat purra ja ymmärrän hyvin sen, jos niitä toiset pelkää. En itsekään tunkisi villieläimen lähelle, vaan niille pitää antaa tilaa. Eläimet nyt kuitenkaan harvoin ihan huvin vuoksi hyökkäilee ihmisten kimppuun, vaan yleensä se on aina urpojen ihmisten syytä…

    • Anne
      |

      Mä mietin tätä tehdessä, että sulta varmaan löytyisi hyviä eläinkuvia, niitä kun olet paljon matkoillasi kuvannut! :)

      Apinoita kun ei kohtaa ehkä ihan niin usein kuin kissoja ja koiria, niin luulisi, että ihmisten suhtautuminen niihin olisi melko neutraali.. Toki tietysti jos on joku ikävä kokemus ollut, niin ehkä sitten ei niin kamala hinku ole päästä apinoiden lähelle. Joskus eläintarhassa Espanjassa 90-luvulla muistan kun simpanssi sylkäisi häkistä siskoni päälle. Meitä nauratti, siskoa ei :) Ei varmaan hirveästi ole kädellisistä sen jälkeen tykännyt.. (Toki sympatiat menee myös simpanssille, häkki ei ole oikea paikka niille.)

    • :D mä en pidä oikeastaan kovinkaan monesta eläimestä, mutta silti en hyväksy yhdenkään eläimen kaltoinkohtelua. Kissoistakin olen oppinut ”tykkäämään” vasta ihan äsken, mutta en mä niitä silti silitä.

      Monet inhoaa käärmeitä ja liskoja ym. mutta minusta ne taas on kiehtovia.

    • Mun lomakuvista yleensä 85% on eläinkuvia :D

      Anna: Se olikin se pointti, että tiedän monien inhoavan käärmeitä ja liskoja (ehkä siksi, että niitä pidetään pelottavina), mutten ollut aiemmin kuullut, ettei joku pidä apinoista. Ei mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen, ettei joku pidä jostain eläimistä :)

  5. Apinat on mahtavia, niinkuin kaikki eläimet :-)

  6. En vihaa apinoita, mutta olen antanut useammassa yhteydessä itseni ymmärtää, että niiden kanssa on syytä olla varovainen monestakin syystä: ne voivat ottaa tavaroita, ne voivat purra tai raapia, niistä voi saada tauteja ja siksi vaikkakin ne joskus ovat kivoja katsella, niin yritän pysytellä niistä suhteellisen etäällä.
    Angkorissa taisimme niitä viimeksi nähdä ja tuosta mainitsemastasi Gibraltarista tuli mieleen retkemme siellä joskus: Kaapelivaunussa sanottiin vaikka kuinka monella kielellä, että pistä kaikki ruuat tiukasti laukkuun etteivät apinat niitä varasta ja eikös hetimmiten kuin vaunu purki lastinsa ylätasanteelle, jossa niitä apinoita oli, niin yksi jäppinen kaivaa patongin repustaan, jonka apina sitten heti nappaa. Näin ne opetetaan apinasukupolvesta toiseen, että röyhkeys kannattaa!

  7. Hanna
    | Vastaa

    Apinat on parhaita :D Apua, kuulosti melko pelottavalta toi sun olkapäistä vauhtia ottanut apina Agrassa, hui! Onneksi aikeena ei ollut hyökätä, ne on niin vahvoja otuksia.

    Munkin muistot apinoista keskittyy nimenomaan Intiaan ja Nepaliin. Mieleen on jäänyt apina joka oli tunkeutunut meidän guest housen käytävään Intian Purissa ja kun yllätettiin se sieltä penkomasta roskista niin sen ilme juuri niin syyllinen kuin mitä ihmiselläkin voi olla! Siitä se pötki pakoon jättäen roskiksen sisällön levälleen. Varanasissa muistan kuinka guest housen katolla juoksenteli isoja apinoita ja mietittiin että uskaltaako täällä katolla edes olla, mutta siihen paikan omistaja vaan naurahti ja kävi tuttavallisesti läimäyttämässä yhtä apinaa takamukselle ihan täysiä (onneksi apina lähti siitä sitten pakoon, eikä käynyt sen omistajan kimppuun!).

Leave a Reply