Katsaus puolalaiseen elämänmenoon

Julkaistu Eurooppa, Puola | 40

Siitä on jo aikaa, kun muutin Puolaan. Olen ollut täällä kohta jo 1,5 vuotta – aika on mennyt nopeasti ja tässä ajassa on ehtinyt tapahtumaan paljon – erityisesti työuralla. En ole kirjoittanut Puolassa asumisesta oikeastaan mitään, vaikka moni varmasti siitä olisikin kiinnostunut lukemaan enemmänkin – blogi kuitenkin keskittyy pääasiassa matkailuun ja jätän tarkoituksellisesti normaalin arjen kiemurat täältä pois. Lopulta aika samanlaista arkea se elämä täälläkin on, kuin Suomessa.

Ensimmäisen vuoden ylä- ja alamäkien jälkeen olen vihdoin päässyt kiinni enemmän paikalliseen elämänmenoon ja sopeutunut uuteen elinympäristöön. En katsele asioita enää vaaleanpunaisten lasien läpi, enkä myöskään hirveän kulttuurishokin kourissa, joten nyt on hyvä tehdä pieni katsaus Puolaan. Mitä asioita olen huomannut ja oppinut Puolasta kuluneen 1,5 vuoden aikana?

Asunnot vuokrataan pääasiassa kalustettuna

Tämä olikin niitä ensimmäisiä huomioita joita tein, kun lähdin metsästämään täällä omaa asuntoa. Muutaman kassin kanssa tänne muuttaneelle tämä oli tietysti huojentava tieto, ettei ensimmäiseksi tarvitse lähteä Ikeaan hakemaan kasaa huonekaluja. Vuokra-asuntoa ilman kalusteita onkin sitten hankalampaa löytää. Yleensä mukaan tulee myös niin petivaatteet, pyyhkeet kuin kaikki astiat, kattilat, kipot ja kupit. Olin hämmentynyt vuokrasopimusta kirjoittaessani, kun vuokraemo kysyi, tuoko hän minulle vielä lisää lakanoita tai pyyhkeitä. Edelleen nukumme vuokratekstiileillä, koska ei olla jaksettu marssia kauppaan hakemaan omia.

Ajattelin alkuun myös, että vuokrat ilmoitetaan hyvin erikoisesti – esim. ilmoituksissa voi olla vuokra x summa ja muualla maininta, että lisäksi päälle tulevat ”laskut”. No, onpa nyt kumma, kun ei voi koko summaa ilmoittaa kerralla! Nyt asiaa mietittyäni tajusin, että niin, kyllähän me Suomessakin maksetaan vuokrat ja laskut erikseen. Vuokralainen usein tekee omat sähkö- ja nettisopimuksensa, jotka maksaa sitten vuokran päälle omasta pussistaan. Täällä talvikaudella kuluja voi tulla enemmän lämmityksen takia. Me maksamme kuitenkin könttäsumman vuokraa joka kuukausi, joka sisältää kaikki – veden, sähkön, lämmityksen, netin jne. joten ei tarvitse erikseen miettiä muita kuluja tai maksella laskuja. Verrattuna Suomeen täällä
asunnon sähkö-, vesi- ja lämmityslaskut saatetaan maksaa suoraan vuokranantajalle, joka sitten tilittää ne eteenpäin – sähkösopimuksia ym. kun ei oteta omiin nimiin vuokralle muuttaessa.

Ruokakaupoissa on ns. ”Lidl-kassat”

Yksin asuvana kaupassa käynti oli painajaista, jo pelkästään ostosten kantamisen takia, mutta eniten stressiä aiheuttaa kuitenkin itse kassalla asiointi ja ostosten pakkaaminen. Täällä ei ole ollenkaan pitkiä liukuhihnoja ja pakkaamispaikkaa liukuhihnan päässä, vaan ostokset pitäisi heti saada suoraan johonkin kassiin kunhan kassa on ensin vetänyt ne viivakoodin lukijasta. ÄÄH!

Nyt 1,5 vuoden aikana olen onnistunut kehittämään aika tehokkaan tavan asioida kaupan kassalla – ostokset on pakko järjestellä jo etukäteen hihnalle laittaessa siihen järjestykseen, miten ne saa helpoiten pakattua kauppakasseihin. Monesti kassalla joutuu kuitenkin vielä hikoilemaan jos on liian hidas pakkaamisessa, kun takana seisova 15 metrin jono täynnä tuimasti tuijottavia puolalaisia silmäpareja.

Isommissa ruokakaupoissa on usein Suomesta tutut pakkausalueet kassahihnan päässä, mutta jostain syystä täällä ei kuitenkaan osata pitää sitä hihnaa päällä niin, että ruuat menisivät kätevästi sinne kassan päätyyn. Kassa sen sijaan yleensä vaan kasaa ostoksia siihen viivakoodin lukijan viereen niin, että monesti joutuu ihan sinne asti kurottelemaan.. Huoh. Ei näin. Onneksi esimerkiksi Tescosta voi tilata ruokaa myös suoraan kotiin pientä korvausta vastaan, eikä tarvitse itse murehtia kaupassa käyntiä!

Alkoholia voi ostaa kellon ympäri ja myös ruokakaupasta

Puola ei tunne rajoituksia alkoholin suhteen. Spiritusta saa maitokaupasta, mutta en ole silti nähnyt ikinä kenenkään ostavan sitä. Viinit, oluet ja vodkat saa kätevästi Biedronkasta muiden ostosten lomassa, mikä on mielestäni vain positiivinen juttu. En ole ostanut alkoholia sen enempää kaupasta kuin Suomessakaan – itseasiassa olen ostanut täällä muuten alkoholia huomattavasti vähemmän kaupasta, sillä usein on meillä on ollut tapana mennä suoraan ravintolaan / pubiin / keikalle nautiskelemaan juomista illanvieton merkeissä.

24h -viinakauppoja kuitenkin on myös, ja niistä varmasti joku paatunut juoppo tai baari-illan jälkeen jatkoille suuntaava nuorisoporukka hakee viinaksensa myös. Vaikka puolalaisille tuntuu vodka maistuvan, niin mielestäni täällä ei näy hirveästi juoppoja tai muita päihteiden käyttäjiä (katukuvassa). Nykysukupolvi tuntuu olevan kiinnostuneempi laadukkaammasta oluesta ja sivistyneemmästä juomakulttuurista, kuin edeltäjänsä.

Olutta juodaan pillillä

Jatketaan vielä juomalinjalla – ensimmäisen kerran pubissa olin ihan järkyttynyt, kun baarimikko tunki olutlasiin pillin mukaan. Tämä oli jotain sellaista, mitä en ole koskaan nähnyt missään muualla ja ihmetys oli todellakin suuri, vaikka tilanne olikin hyvin koominen. Olutta pillillä, mitä ihmettä?

Varsinkin naiset tuntuvat tykkäävän juoda olutta pillillä lasista. Jotenkin omasta mielestäni se on niin hullunkurinen ajatus jo siitä syystä, että juoma vaahtoutuu ikävästi pillillä juodessa. Oluesta puheenollen, täällä tykätään hirveästi erilaisista makuoluista, esimerkiksi omena-oluesta. Kerran erehdyin ostamaan ”apple beer drinkiä” 4-packin kaupasta, kun nopealla vilkaisulla näin tölkin kyljestä vain Somersbyn merkin ja sanan omena. Maistettuani juomaa ihmettelin, miksi tämä siideri maistuu ihan oluelle.. Vilkaistuani tölkkiä tarkemmin, selvisi syykin. Kapakassa moni pyytää oluen sekaan jotain makusiirappia. Itse jätän kyllä moiset suosiolla väliin, samoin kuin oluen hörppimisen pillillä.

Puolalaiset tykkäävät urheilla

Puolalaiset ovat kovaa sakkia urheilemaan. Erilaisia fitness-kerhoja ja punttiksia löytyy joka nurkalta, sekä katukuvassa pyöräilijöitä, rullaluistelijoita ja juoksijoita on todella paljon. Hyvällä säällä (vuodenajasta riippumatta) Gdynian rantabulevardi on täysin tukossa erilaisista lenkkeilijöistä. Pyöräily tuntuu olevan todella suosittua varsinkin näin kaupunkialueella – säästäähän siinä pitkän pennin, jos fillaroi duuniin julkisissa istumisen tai autolla ajelun sijaan.

Työpaikalla haetaan usein joukkueita erilaisiin urheilutapahtumiin; milloin on maratonia, milloin lentopalloa tarjolla. Monilla työpaikan kautta on myös mahdollista ottaa ns. MultiSport -urheilukortti, joka maksaa x summan (työntekijälle yleensä vain verot) ja sillä voi rajattomasti käydä huhkimassa erilaisissa urheilumestoissa.

Ilman paikallista sotua elämä voi olla hankalaa

EU-kansalaisena Puolaan muutto oli suhteellisen simppeli juttu, vaikka parista asiasta pitkin huolehtia, kuten rekisteröitymisestä. Muutettuani työn takia, putosin kuitenkin suomalaisen sosiaaliturvan piiristä ja tällä hetkellä olen melkoisessa välitilassa, sillä en varsinaisesti vielä kuulu puolalaiseen yhteiskuntaan, sillä minulla ei ole paikallista sotua (PESEL-numero), enkä esim. voi hakea eurooppalaista sairaanhoitokorttia.

Ilman PESEL-numeroa asiointi on astetta haasteellisempaa, esim. julkisen terveydenhuollon käyttäminen – johon olen kuitenkin oikeutettu, sillä palkastani vähennetään kaikki tarvittavat maksut. Julkista varten pitää töistä kuitenkin pyytää aina erillinen lappu, jossa näkyy, että terveydenhuollon maksut on vähennetty palkastani. Olenkin sittemmin siirtynyt yksityiselle, kun en jaksanut enää sitä paperirumbaa. Sopimuksella kännykkä- ja nettiliittymien avaaminen ei onnistu ilman PESEL:iä, eikä esimerkiksi pankista lainan kysely (no, ehkä ihan hyvä niin) tai vakuutuksien ottaminen. Pankkitilin sai onneksi avattua ilman PESEL:iä ja samoin otettua prepaid-liittymän kännykkään.

Ennen PESEL-numeron saamista tulee rekisteröityä ulkomaalaistoimistossa. Paperit tulee toimittaa henkilökohtaisesti paikan päälle ja toivoa, että mukana on kaikki tarvittavat liitteet. Hakemus tuli myös täyttää tietysti puolaksi, vaikka kysymykset paperissa olivat myös englanniksi. Hakemuksen käsittely kestää ruuhkista riippuen muutamasta kuukaudesta varmasti jopa vuoteen. Rekisteröitymisen jälkeen minun tulee rekisteröidä osoitteeni kaupungintalolla, jonka jälkeen voi hakea paikallista sotua.

Veronumeron (NIP) sentään sai haettua ilman paikallista sotua. Puolan verottaja ei halua, että mitään menee sivu suun. Verotoimistossa ensimmäistä kertaa asioiminen olikin erittäin.. noh, mielenkiintoinen kokemus. Onneksi mukana oli kaksi puolaa puhuvaa kollegaa, sillä emme olisi muuten mitenkään löytäneet, minne pitää mennä ja mitä meidän pitää tehdä.

Periaatteessa ulkomaalainen pärjää täällä pitkälle pelkällä veronumerolla, mutta olen huomannut paikallisen sotun puuttumisen aiheuttavan vähän harmaita hiuksia asioidessani milloin missäkin. Viimeksi minulle tarjottiin vakuutusta kannettavaan, mutta PESEL-numeron puuttuminen oli tietysti esteenä sen ottamiselle. Olen kuitenkin nyt viimein saanut otettua askeleen kohti PESEL-numeron hakemista ja toivottavasti saan hankittua kevään aikana.

Tuntemattomia tervehditään ja hyvästellään

Tuppisuu suomalainen ei ole todellakaan tottunut siihen, että tuntemattomat tervehtivät (esim. hississä) ja sanovat näkemiin. Täällä on myös tapana toivottaa hyvää ruokahalua (smacznego!) esim. työpaikan taukotilaan astuessa, kun joku on syömässä. Erittäin rasittavaa, kun olet ruoka suussa ja haluat rauhassa keskittyä, ja koko aika joku on toivottamassa hyvää ruokahalua ja pitäisi vielä kiitellä perään.

Olin kerran junassa tulossa Poznanista takaisin Gdyniaan ja varaamani paikka oli sellaisessa ovellisessa kuuden hengen kajuutassa. Aina kun uusi matkustaja tuli kyytiin, muut tervehtivät, ja kun joku jäi pois, toivotettiin näkemiin. Lopulta kun tuli oma vuoro ja olin istunut tunteja samassa, pienessä tilassa muiden matkustajien kanssa, en kuitenkaan ovesta käytävälle astuessani pystynyt vaan toivottamaan näkemiin. Enhän mä tunne näitä ihmisiä! Täällä se on kuitenkin ihan normaali tapa, ja toisinaan yritän tervehtiä esim. kadulla edes naapureita, jos suomalaiselta juroudeltani vain pystyn. Kerran ilta-aikaan joku aivan tuntematon mies tervehti meitä kotikadullamme. Jäätiin vain monttu auki tuijottamaan, kun oltiin niin hämmentyneitä.


Luumu tutustumassa Westerplatteen

Lemmikit ovat tervetulleita joka paikkaan

Puolassa asuessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka lemmikkejä voi tuoda täällä melkein joka paikkaan. Monilla on kaupungilla ja ravintoloissa mukana koira, ja ravintolat esimerkiksi usein laittavat lemmikeille vesikipon esille. Ihmiset ulkoiluttavat ja uittavat koiriaan uima-rannoilla, ja pari kertaa lähimarketissa käydessäni on sinne sisään aivan muina koirina käyskennellyt paikallinen Musti. Koiria usein ulkoitutetaan myös vapaana.

Koiraihmisen mielestä tämä on toki todella mukavaa, varsinkin nyt kun oma karvakamu on täällä meidän kanssa asustelemassa. Vaikka kuulemani mukaan esimerkiksi kesäaikaan koirilla ei ole asiaa julkisille uimarannoille, niin ihmiset tuovat niitä sinne silti eikä kukaan jaksa tehdä asiasta mitään numeroa. Suomi on mielestäni valitettavasti vieläkin todella lemmikkivastainen maa ja ihmiset suhtautuvat aivan hysteerisesti esim. ravintoloissa oleviin koiriin. Allergia-kortti vedetään ensimmäisenä esiin. Kirjoittelin kerran Facebook-päivityksessä aiheesta ja yksi tuttava mielestäni kuittasi Puolan koiraystävällisyyden osuvasti sillä, että ”täällä ei jakseta valittaa mitättömistä asioista”.

Ehdottomasti suosituin koirarotu Puolassa tuntuu muuten olevan Yorkshirenterrieri. Pikkukoirat tuntuvat muutenkin olevan ainakin näin kaupungissa suosittuja, mutta monilla on kyllä aidatuilla pihoilla iso koira vahtimassa myös. Lemmikkien kohtelussa Puolassa kuitenkin kuulemani mukaan on valitettavasti vielä parannettavaa, mutta en ole vielä perehtynyt siihen niin paljoa, että osaisin ottaa kantaa tilanteeseen sen tarkemmin.


Korkkarit ja minihame, vaikka ulkona on pakkasta ja hirveä tuuli #VainPuolaJutut

Ihmisten ilmoille lähdetään ykköset yllä

Joskus ihan vaan ruokakaupassakin käydessä tuntuu, että ihmiset tuijottavat, jos on liikkeellä meikittömänä ja jalassa pelkät kumpparit. Puolalaiset tuntuvat olevan aina niin siististi pukeutuneita ja muutenkin muodikkaita (no okei, eivät nyt ihan aina – kyllä niitä Adidaksen kolmiratoja täälläkin näkyy..). Usein käymme kävelyllä Gdynian keskustassa tai rantabulevardilla ja esimerkiksi viikonloppuisin näkyy todella paljon pariskuntia ja perheitä, joilla on aina kaikki kuteet niin viimeisen päälle. Toki tähän varmasti vaikuttaa myös se, että puolalaiset ovat kirkossa käyvää kansaa ja kirkkoon tuskin mennään crocsit ja pieruverkkarit jalassa. Ehostautuminen on kaiketi vähän eri tavalla osa slaavilaista kulttuuria. Mielestäni on ihan okei, jos ei halua näyttää paskalta koko aikaa.

Pukeutumisen myötä olen kiinnittänyt myös huomiota siiten, että Puolassa varallisuutta ei pelätä näyttää samalla tavalla, kuin Suomessa. Jos pätäkkää löytyy, niin kainalossa varmasti roikkuu näkyvästi Pradan veska ja kadunvarressa odottaa Maserati.

Puolalaiset eivät osaa jonottaa

Yksi asia, joka sai vereni kiehumaan suunnattomasti heti tänne muutettuani, oli paikallinen jonotuskulttuuri. Toisinaan se riepoo vieläkin, mutta nyt olen yrittänyt totutella asiaan enkä ärsyynny enää niin pahasti, kun eläkeläiset ohittelevat jonossa.

Täällä on ensinnäkin tapana jonottaa ihmisten vieressä, ei takana (paitsi esim. ruokakaupan kassoilla, joissa niiden sijoittelusta johtuen on pakko seistä edelläolevan takana). Seuraava jonossa yleensä tulee seisomaan kassalla olevan viereen ja ehkä jo laittaa omat ostoksensakin kassalle, sillä eihän niiden kanssa voi odottaa metriä taaempana, vaan on päästävä ihan viereen. Jos olet sattunut virheellisesti jonottamaan jonkun takana, etkä vieressä, niin puolalainen kanssa-asiakas haistaa tilaisuutensa ja tunkee sinun ohitsesi kassalle. Kerran odotin vuoroani edellä olevan takana ja kun hän oli ostoksensa maksanut, joku hemmetin mummo ryhtyi sivusta tunkemaan kamojaan kassalle. Tavasta ärsyyntyneenä löin käteni hänen ostostensa eteen ja sanoin, että olin tässä kyllä ensin. Kassaneiti vain nappasi ostokseni ja jatkoi töitänsä, tilannetta sen enempää kommentoimatta. Mummelia toki sapetti!

Joskus ihmiset tulee myös niin lähelle seisomaan kassalla, että joutuu melkein äkäisesti sanomaan, voisiko edes 10 sentin hajurakoa jättää.

Bussiin tai junaan sisään mennessä jonottamisesta ei ole hyötyä. Kyynerpäätaktiikka on hyväksi havaittu, ja monet ohittelevat sisään mennessä. Onneksi olen nyt itsekin oppinut jo tämän röyhkeän tavan ja kävelen tylysti muiden ohitse ensimmäisenä sisään ovien avautuessa. Sivulla odottaessa olet muuten viimeinen, joka pääsee kyytiin. Ruuhka-aikoina voi huonolla tuurilla jäädä kokonaan kyydistä, jos kyytiin ei enää yksinkertaisesti mahdu. Siksi kannattaa vaan tunkea ensimmäisenä sisään.

Postitoimistossa, lääkäriasemalla tai verovirastossa käydessä olisi kätevää, jos käytössä olisi vuoronumerot. Puolassa ei ilmeisesti teknologia ole vielä kehittynyt sille tasolle, nimittäin en ole juuri missään nähnyt niitä käytössä. Joudut vain menemään jonon jatkoksi päästäksesi tiskille hoitamaan asiaa. Ja lopuksi selviää, että olet jonottanut ihan väärässä paikassa.. vitutuksen lisäksi on sitten vielä selkä ja jalat rikki turhasta jonossa seisomisesta.

Loman saaminen töistä on helpompaa kuin Suomessa

Mielestäni täällä vapaan pitämiseen töistä suhtaudutaan rennommin, kuin Suomessa. Tietysti tämä varmasti on työpaikasta riippuvaa, mutta jo lainkin mukaan työntekijän on pidettävä vähintään 2 viikon loma putkeen vuodessa, saadakseen tarpeeksi lepoa töistä. Puolassa on myös käytössä ns. leave on demand – eli voit aamulla soittaa töihin ja ilmoittaa, että et tänään tule duuniin. Näitä voi ottaa vain tietyn verran vuodessa, mutta siihen ei tarvitse erityistä syytä. Leave on demand menee palkallisista lomapäivistä.

Täällä ei kuitenkaan tunneta palkattoman loman käsitettä samalla tavalla, kuin Suomessa. Ensisijaisesti vapaisiin käytetään palkallisia lomapäiviä ja palkatonta saa ainoastaan, jos esim. jää pidemmäksi aikaa pois töistä vaikkapa opintojen tai muun pätevän syyn takia. Uusi työntekijä saa käyttöönsä lomapäivät heti, eikä niitä tarvitse samalla tavalla kerätä ensiksi, kuin Suomessa – vaikka toki lomapäivien määrä määräytyy sen mukaan, kuinka paljon vuodessa on vielä kuukausia jäljellä siinä vaiheessa, kun työssä aloitat (ainakin näin olen itse ymmärtänyt). Lisäksi, jos olet edellisessä työpaikassa käyttänyt lomia, niin et uuteen paikkaan mennessä tietenkään saa täysiä lomapäiviä.

Lain mukaan työntekijä saa vuodessa joko 20 tai 26 palkallista lomapäivää. Itse saan vuodessa 26 palkallista lomapäivää, joka tarkoittaa sitä, että minulla on vähintään 10 vuotta työkokemusta. Kuulostaa aika rajulta, mutta korkeakoulututkinnosta napsahtaa kuitenkin automaattisesti 8 vuoden kokemus, joten siihen päälle muu työkokemus laskettuna, tulee tuo 10 vuotta aika helposti mielestäni täyteen.

Lomista puheenollen, täällä on myös tapana jäädä sairaslomalle raskauden sattuessa. Ihmettelimme pitkään tätä tapaa suomalaisten työkavereideni kanssa, sillä eihän raskaus ole mikään sairaus! Syy tähän kuitenkin löytynee jälleen työlaista, jonka mukaan raskaana oleva nainen ei saisi esimerkiksi tehdä yli 4 tuntia töitä tietokoneen ruudun äärellä päivässä. En sitten tiedä, onko tämä työpaikkakohtaisesti sovellettavissa tai sovittavissa, mutta moni puolalaisista työkavereistani ovat jääneet ensiksi pitkälle sairaslomalle raskaaksi tullessaan ja siitä sitten äitiyslomalle kun pienokainen on pullahtanut maailmaan.

Loman pitäminen Suomessa on ihmeellinen tabu tai tuntuu, että sitä pidetään hirveän negatiivisena asiana. Täällä olen kokenut ilmapiirin olevan positiivisempi ihmisten lomailun suhteen eikä esimiehet kiristele hampaita turhautuneen näköisenä, kun käy jättämässä loma-anomuksen pöydälle.

Politiikka on.. noh, mitä siitä nyt sanoisi

Tällä hetkellä Puolan vallankahvassa roikkuu PiS-puolue (Prawo i Sprawiedliwość, Laki ja Oikeus -puolue), joka on saanut melkein puolet kansasta kannattajikseen. Puolue ajaa maahanmuuttovastaisuutta, EU-eroa ja katolisia arvoja, ja on yrittänyt mm. rajoittaa median pääsyä parlamenttiin, kieltää naisilta abortin ja onnistunutkin etenemään joissakin aikeissaan, kuten oikeuden tuomareiden yksipuolisesti nimittämisessä.

Toinen puoli kansasta vastustaa puoluetta kiihkeästi ja Varsovassa järjestetään mielenosoituksia milloin mitäkin puolueen aivopieruja vastaan. Rehellisesti sanottuna en ole kovin tarkasti seurannut uutisointia tai puolueen tekemisiä, mutta aina silloin tällöin jostain pompsahtaa esiin joku uutinen, joka saa kyseenalaistamaan haluaako sitä edes asua maassa, joka on ajautumassa poliittisesti takaisin jonnekkin keskiajalle.

Politiikka ja uskonto kulkevat paljon käsi kädessä, onhan tämä vahvasti katolinen maa – melkein 90% kansasta on roomalaiskatolisia. En ennen tänne muuttoa ollut tajunnutkaan, miten uskonnollinen maa Puola on. Kuten moni tietää, en ole uskontojen suurin arvostaja, joten kieltämättä välillä käyn henkistä kamppailua sen suhteen, haluanko maksaa veroja maahan, jonka politiikkaa ja uskontokäsitystä en voi millään tavalla ymmärtää tai tukea. Erästäkin keikkapaikkaa Gdańskissa on yritetty saada suljetuksi, koska Behemoth (puolalainen black metal -yhtye) on esiintynyt siellä ja kritisoi musiikillaan mm. uskontoa ja politiikkaa.

Olen keskustellut paljon ihmisten kanssa Puolan nykytilanteesta ja onneksi suurin osa tuttavistani on samoilla linjoilla kanssani, eikä hyväksy PiS-puolueen touhuja ollenkaan. Tilanne on kuitenkin Euroopassa ja oikeastaan koko maailmassa vähän joka puolella tällä hetkellä hyvin samanlainen ja Puola vain seuraa kehitystä perässä. Maahanmuuttovastaisuus on kuitenkin mielestäni aivan käsittämätön ilmiö, sillä eihän Puolassa edes juuri ole maahanmuuttajia. Olin viime vuonna eräässä englannin keskusteluiltamassa ja juttelin yhden puolalaisen tytön kanssa, joka oli suunnitellut muuttoa Belgiaan opiskelemaan. Hänen vanhempansa olivat kuitenkin sitä mieltä, ettei sinne voi muuttaa, koska siellä on niin paljon maahanmuuttajia ja niin vaarallista. Hän oli myös samaa mieltä, ettei voi muuttaa paikkaan, jossa on vain rikollisia maahanmuuttajia. Siinä vaiheessa teki mieli muistuttaa, että tajuaako hän juuri puhuvansa maahanmuuttajan kanssa.

Eräs työkaverini sanoi, että kaikki odottavat vain uusia vaaleja ja puolueen putoamista johdosta, että elämä voi palata ”takaisin normaaliin”. Puolan talouskasvu on ollut valtavaa Neuvostoliiton kaatumisen ja EU-jäsenyyden jälkeen, joten varmasti moni kansalainenkin ihmettelee, miksi johtajat haluavat viedä maan takaisin jonnekkin kivikaudelle. No, aika näyttää.

Sää on miellyttävämpi, kuin Suomessa

Vaikka uusi asuinpaikkani ei ole kuin noin 1000 kilometrin päässä linnuntietä edeltäjästään, niin sää täällä on kuitenkin mielestäni huomattavasti miellyttävämpi. Talvella ei ollut ollenkaan niin ankeaa, vaikka sateista olikin – mutta aurinko paistaa useammin ja pimeys ei ole ollenkaan niin musertavaa, kuin Etelä-Suomessa. Kesä jatkuu pitkälle syksyyn ja vasta jossakin lokakuun lopussa alkaa tuntua siltä, että nyt on tullut syksy.

Gdynia on merenrantakaupunki, joten sää on hyvin samankaltainen kuin Helsingissä. Talvella ei hirveästi tule lunta ja kesät ovat suhteellisen viileitä (mikä toisaalta houkuttelee paljon turisteja muualta Puolalta, kuumuutta pakoon). Viime vuonna täällä oli keväästä asti paria kylmempää jaksoa lukuunottamatta lämpötilat hyvin siinä parinkympin tienoilla, siinä missä Suomessa olisi saanut värjötellä viidessä plusasteessa.

Monella täällä on mielikuva Suomesta kylmänä pohjolana. No, onhan se toki sitä, mutta Etelä-Suomen kasvatille Puolan rannikolla asuminen ei sään puolesta ole niin suuri muutos.

Tietysti jos ajatellaan eteläistä Puolaa, on siellä ilmasto taas hyvin erilainen ja esimerkiksi talvella lunta tulee huomattavasti enemmän, kuin täällä rannikolla. Koko Puolaa ei siis voi yleistää sen suhteen, että sää on aina miellyttävämpi, kuin koti-Suomessa.

Puolalaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita – paitsi asiakaspalvelutilanteissa

Yleisesti ottaen puolalaiset ovat todella ystävällistä kansaa ja aina valmiita auttamaan, ainakin oman kokemukseni mukaan. Joskus koen puolalaisten olevan vähän liiankin avuliaita – jos vaikka ohimennen mainitsee työpaikalla, että on ollut joku ongelma vaikkapa puhelimen preipaid-kortin kanssa, joku on aina jo suurinpiirtein tarttunut puhelimeen ja soittanut palveluntarjoajalle selvittääkseen, mistä on kyse. Huomioon tottumaton pohjoisen kasvatti häkeltyy sellaisesta avusta ja menee aivan noloksi, eikä tietenkään osaa edes kiittää. Silloin kun muutin asuntoomme täällä, vuokraemäntä ja hänen tyttärensä auttoivat minua kantamaan tavarani asuntoon. Ei tulisi kuuloonkaan Suomessa, että vuokraemäntä tai -isäntä auttaisi vuokralaista muutossa!

Vaikka useimmiten ihmiset ovat avuliaita, esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa tämä ei valitettavasti näy. Jos yhteistä kieltä ei löydy, auttaminen loppuu siihen ja kassa on valmis kääntämään selkänsä tai tiuskii takaisin sanomalla ”nie mówię po angielsku” niin kauan, kunnes typerä ulkomaalainen tajuaa peruuttaa ulos liikkeestä ja lopettaa häiritsemisen.

Voin kirjoittaa jatkossa lisää juttuja Puolasta ja täällä asumisesta. Tuleeko teille mieleen aiheita, mistä haluaisitte kuulla lisää?

Kerro siitä jättämällä kommentti!


Short summary in English

It’s already been almost 1.5 years since I moved to Poland. Phew! I can’t believe it. Lot of things have happened, especially when it comes to work. As this blog concentrates on travel, I don’t bring up daily life routines here so much and I’m not planning to bring them in future either. However, I thought it would be nice to list few things I’ve noticed during the time I’ve lived here – how life is like in Poland, and things handled in this part of the world.

Poland is a pet friendly country, where apartments are rented furnished. Weather here in the coast is quite similar as in Helsinki, although bit more pleasant and warm. As a foreigner it’s bit hard to manage without local social security number (PESEL). This is something, though, which I hopefully will (finally) get sorted out this spring.

Many things used to piss me of here when I was in the middle of terrible culture shock after I moved here, but there’s still one thing that keeps annoying me – I really hate the way how people queue in stores and that cashiers are missing that special place where to pack your things without a hurry after you’ve paid your stuff. Sheesh! Doing groceries is not a speed competition.

Alcohol is sold round the clock and the strong stuff even in normal grocery stores, unlike in Finland. Beer is often drank with a straw (!!). Polish people greet and say good bye to strangers, and like sports and exercising themselves a lot. Holidays from work are granted easier than in Finland, but there is no similar way to take unpaid holiday e.g. for extended weekend – you will always need to use your paid days first.

Politics in Poland at the moment go hand in hand with religion, which I unfortunately find rather disturbing – it also makes me think, if I want to pay taxes to country, which politics and religion I can not identify with at all. However, seems that most of Poles are just waiting the elections and the ruler party to get out from power, so that life would go back to ”normal”.

When it comes to locals, Poles are often well-dressed and are not afraid to show wealth. They are friendly and helpful nation, but not when it comes to customer service – if you don’t have common language with the cashier, you may be denied service completely.

I can write more about Poland and life in here. Do you have any specific topics, you would like me to tell more about? Share your thoughts in comments!

40 Responses

  1. Ihan mahtavan monipuolinen ja kattava kasa ajatuksia Puolasta ja siellä asumisesta. Itse en ole koko maassa koskaan käynytkään, mutta tässä oli todella paljon asiaa, joita ei edes voisi huomata lyhyemmillä lomareissuilla, vaan vain asuessa. Kiinnostavaa kurkistaa puolalaista menoa tällä tapaa :)

    • Anne
      |

      Kiva, että oli kiinnostavaa! :)

  2. Sonja | FIFTYFIFTY
    | Vastaa

    Tätä oli mielenkiintoista lukea! Luen itse ainakin tosi mielelläni muissa maissa asumisesta, nimenomaan arjen kannalta. Voin kuvitella, että Puolan nykypolitiikka herättää todella ristiriitaisia tuntemuksia. Muuten, kuulin sellaisen väitteen, että Puolassa ohjelmat simultaanitulkattaisiin puolaksi? Pitääkö tämä paikkansa vai onko siellä ihan perusdubbausmeininki kuten Saksassa ja Ranskassa? :D

    • Anne
      |

      Joo, pitää paikkansa.. siis se on jotain aivan kamalaa. Tästä en muistanutkaan mainita, kun en ole katsonut puolalaista telkkaria pitkään aikaan. Ne dubataan sillä tavoin siihen päälle, että alta kuuluu vielä originaali puhe. Ja kaikki repliikit puhuu yksi ja ainut mieshenkilö. :’D

  3. Ansku BCN
    | Vastaa

    Mielenkiintoista! Hyvät ystäväni ja lapseni kummit, ihka aidot puolalaiset, asuvat Varsovassa ja olen kerran käynyt heillä. He asuivat hurjan isossa omakotitalossa (vaikka ovat ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä) ja kaikki alueen talot näyttivät minusta jättimäisiltä. Liekö tyypillistä Puolalle? Olisipa kiva käydä pian uudestaan, paljon jäi maasta vielä näkemättä, vaikka vähän roadtrippailtiinkin :)

    • Anne
      |

      Täällä ihmisillä on kyllä aikamoisia lukaaleja – mielenkiinnolla ollaan seurattu mm. omassa naapurustossa erilaisia talojen laajennusprojekteja. Ilmeisesti kun rahaa tulee, niin sitten omakotitaloon lisätään uusi siipi. Tässä olisi melkein aineksia jo omaan postaukseen, sillä joskus talot on tosi hassun näköisiä, kun niihin on ajan mittaan rakenneltu uusia kerroksia ja levennetty joka suuntaan. :D

  4. Todella kiva ja mielenkiintoinen teksti!
    Automaattisesti etsi yhtäläisyyksiä Espanjaan ja niitä löytyi tosi paljon (jonottumattomuus, ykköset päällä käyskentely, SOTUn merkitys, asunnonvuokraus, tervehtiminen…). Hauska lukea näistä arkisista kulttuurieroista.

  5. Sandra
    | Vastaa

    Hei, tätä oli kiva lukea! Lisää tällaisia arkielämän eroja ja havaintoja. Tunnistin itsekin joitain eroja Australiaan ja Maltaan (joissa olen asunut) verrattuna.

    Itse olen jossain vaiheessa harkinnut Nordealle hakemista Puolan toimistolle, kun mietin jotain aivan uutta maata. Mielestäni heillä on juuri Puolan toiminnot samassa kaupungissa, mutta aivan 100 % varma en ole. Kuulisin lisää mielelläni palkkatasosta (ulkomaalaisena) ja jääkö palkasta riittävästi käteen. Käsittääkseni Puolassa palkat ovat kovin alhaiset.

    • Anne
      |

      Nordealla on toimipiste ainakin Gdyniassa, jossa itse myös asun ja työskentelen! Palkkataso täällä on toki Suomeen verrattuna alhainen, mutta niin ovat myös elämisen kustannukset. Palkasta jää mielestäni ihan riittävästi sivuun laitettavaksi. Hankala sanoa, mitä ulkomaalaisten palkkataso on kun tuntuu, että eri tehtävistä maksetaan niin vaihtelevasti – mutta kuulemani mukaan ainakin täällä Tricityssä suomenkielisen asiakaspalvelijan työssä palkka on alussa yleensä noin 6000 PLN / kk korvilla (josta verottaja ja muut maksut haukkaavat noin 30% pois). Tietysti palkka riippuu myös alasta. Jos kokemusta on enemmän ja yritys palkkaa heti esim. seniorin tittelillä, niin liksaa voi tietysti ropista alkuun lisää. Puolalaisen keskipalkka on noin 3000 PLN / kk.

  6. Olipa mielenkiintoinen juttu! Miten sulta sujuu kieli, oletko opetellut?

    • Anne
      |

      Yritys oli kova, mutta sitten tapahtui joku taantuma, ja opinnot ovat jääneet taakse. Ehkä talven jälkeen jaksaisi taas motivoitua. Expattikuplassa eläessä paikalliseen kieleen ei tule samanlaista kosketusta, mikä on tietysti tosi harmi.

  7. Sari | Sarikoo.fi
    | Vastaa

    Aika menee niin tajuttoman nopeasti, muistan kun olit saanut duunin Puolasta ja juteltiin ulkomaille muutosta. Puola on mulle ihan vieras maa, joten tällaiset syvällisemmät katsaukset maahan ovat kyllä tosi mielenkiintoisia :)

  8. Martina
    | Vastaa

    Tosi mielenkiintoinen postaus! Puola ei vaikuta yhtään hullummalta paikalta asua, vaikka ärsyttäviä piirteitäkin löytyy. Niitä on toki varmasti kaikkialla. Tuota oluen juomista pillillä en kyllä mitenkään ymmärrä!

  9. Siis minullahan on pitkä Puola kokemus, koska kävin siellä viime vuonna kahdesti! Tähän perustuen olen valmis kertomaan omat luotettavat kokemukseni:

    Lidl-kassat ja luottokortti, joka ei käykään. Sitten 15 silmäparin lisäksi sinua tuijottaa kiukkuinen kassaneiti. Opin todella nopeasti maksamaan käteisellä.

    24h -viinakauppoja oli kyllä jäätävän paljon. Ja kyllä mä niissä asiakkaitakin näin ;-)

    En tosiaankaan tajunnut, että Puolassa pitäisi olla vähän fiilimmin pukeutunut. Olen juurikin se harmaavarpunen, joka menee ravintolaan Marimekon kestokassi kainalossa ilman meikkiä. Seuraavalla kerralla osaan ottaa timantit mukaan ;-)

    Asiakaspalvelu. Siis anteeksi mikä? Jumitimme mm. auton pesulinjaston, koska se ei vaan toiminut. Jotenkin ihmeellisesti tuhinasta päätellen se oli kuitenkin MEIDÄN vika.

    • Anne
      |

      Joo, yleensä jos satut kysymään apua ja myyjä joutuu jotain tekemään sen takia, saat vain tuhinaa ja tiuskimista osaseksi. :D

  10. Aivan erityisesti kiinnostaa aina nämä asumiskokemukset eri maista ja tapojen vertailut! Tykkäisin Puolassa varmaa tuosta kaikkien tervehtimisestä, Suomessa kyllästyttää tuntea itsensä hölmöksi, jos joku ei vastaa takaisin.

    Puola on ainakin omassa tuttavapiirissäni ollut surullisen kuuluisa jo pitkään kaiken maailman natsien takia, siellä pitää olla varovainen jos on vähänkään punkkarin näköinen. Näköjään metalli-ihmiset jätetään kumminkin rauhaan :) Se on jännä yhdistelmä Puolassa, että politiikassa on konservatiiviset voimat vallalla, mutta silti otetaan monissa tavoissa Suomea rennommin. Mutta tuo jonottaminen on arrggggggh!

    • Anne
      |

      Hmm, toisinaan mummot ja papat tuijottavat kun itselläkin naamassa roikkuu rautaa ja esim. kesäaikaan on tatuoinnit aika hyvin näkyvillä, mutta isommissa kaupungeissa se ei ole enää mitään ihmeellistä! On mulla rässiliivissä esim. risti väärinpäin, mutta ei kukaan ole vielä sen takia sylkenyt päälle. :D

  11. Mielenkiintoinen postaus! Tarinoita ulkomailla asumisesta on aina kiva lukea ja olisi mahtavaa päästä itsekin hetkeksi asumaan muualle, sitten kun tulee sopiva mahdollisuus eteen. Aloittelen pian maisterivaihetta ja gradua, joten siinä voisi olla otollinen tilaisuus lähteä vaikka vuodeksi, jos mies vaan saisi sopivan työprojektin napattua ulkomailta. Puolassa oon käynyt pari kertaa, molemmilla kerroilla lensin Wizzairin naurettavan halvoilla lennoilla Gdanskiin ja toisella reissulla tehtiin myös päiväretki Gdyniaan – se olikin todella miellyttävä kaupunki :)

    • Anne
      |

      Turusta tänne pääsee kyllä tosi edullisesti! Gdansk on vähän sellainen turkulaisten Tallinna ;) Jos on vain mahdollisuus lähteä ulkomaille, tekemään töitä tai vaikka opiskelemaan, niin kannattaa kyllä lähteä ehdottomasti! Maailma on avoin ja täynnä niin paljon mielenkiintoisia paikkoja ja onhan kaikki lopulta vain järjestelykysymys!

  12. Mielenkiintoisia huomioita. Jotenkin tuo olut pillillä tai makusiirapeilla kuulostaa oudolta. :D
    Mielenkiinnolla odotan josko kirjoittaisit jutun Puolan hinta tasosta.. Nimimerkillä matka Puolaan suunnitteilla. :)

    • Anne
      |

      Hintatasosta voisinkin kirjoittaa tarkemmin, ehkä jonkinlainen tietopaketti Puolaan matkustavalle voisi olla paikallaan :) Kiitos kommentista!

  13. Mahtavan kattava postaus. En ole koskaan vieraillut Puolassa, joten en osaa arvioida, miten nopeasti nämä jutut avautuvat matkailijalle. Voin kuvitella, että itsellä menisi hermo ihan ensimmäisenä siihen, että ihmiset eivät osaa jonottaa :D. Haluaisin kyllä itsekin asua jossain, missä ilmasto olisi miellyttävämpi kuin Helsingissä. Täällä menee niin hermo, kun talvisaika on aina yhtä raskas.

    • Anne
      |

      Täällä olen huomannut, että talvi ei ole niin raskas kuin Helsingissä, vaikka kyllä sitä vettä täälläkin sataa ja on pimeää. Eron kuitenkin tekee se, että aurinkoisia päiviä on mielestäni enemmän! Helsingissä koko talvi tuntuu olevan sellaista harmaata ja mustaa massaa. En tosin ole katsonut tilastoja, että en tiedä mikä sitten todellisuus on, onko täällä oikeasti aurikoisempaa vai ei :D

  14. Mielenkiintoista! Lopulta me eurooppalaiset ollaan aika samanlaisia, mutta sitten on joitain erottavia piirteitä, kuten nyt muiden huomioiminen, jossa ainakin me suomalaiset ollaan aika huonoja – mutta me osataan jonottaa! Asuntojen vuokraaminen kalustettuna tuntuu jotenkin ihan järkevältä, mutta toisaalta makuja on ihan kamalan monia. Sijainti, asunnon koko, kunto ja vuokran suuruus eivät olekaan ainoat ratkaisevat tekijät vaan vielä pitäisi sisustusmaun jotenkin osua yksiin! :O Mutta astiat ja petivaatteet on mielenkiintoista. Muuttaminen ei ainakaan ole hurja rumba kuten meillä.

    • Anne
      |

      Joo, usein täällä asunnot on sisustettu vielä.. noh, aika puolalaiseen tapaan. :D Ellei sitten ole juuri rempattu kämppä, ja ainakin niissä tunnutaan suosivan enemmän skandinaavisempaa tyyliä. Toisen sisustamassa asunnossa on tietysti myös siinä mielessä joskus häiritsevää asua, kun ei se tunnu samalta tavalla omalta.

  15. Viimeksi Puola tuli vastaan jossain uutisessa sen myötä, että liikenteessä kuoleminen ilmeisesti Itä-Euroopassa on todennäköisempää kuin Länsi-Euroopassa. Toisaalta eivät ne todennäköisyydet yksittäisen ihmisen kohdalla koskaan mitään ratkaise.
    Tuo paikallinen sosiaaliturvatunnus oli kyllä oleellinen jo Ruotsissakin ja jo vuosikymmeniä sitten kun asuimme siellä muutaman vuoden.

    • Anne
      |

      Onneksi Puola on Keski-Euroopassa, eikä Itä-Euroopassa, emmekä toivottavasti tule kuolemaan liikenteessä täällä. Kiitos kommentista, Pirkko!

  16. Mielenkiintoinen postaus, kun pääsee satunnaisen turistin havaintoja syvemmälle.

    Yksi pieni vinkki kieliopista (oon varmaan ainoa jota häiritsee), mutta sulla toistuu yksi pilkkuvirhe: esim. kohtaan ”Sää on miellyttävämpi, kuin Suomessa” ei tule pilkkua. Ei paha, mutta lukiessa tulee pilkun kohdalle hassu tauko.

    Jännä juttu muuten miten vahvasti uskonnollisessa maassa ollaan monissa asioissa rennompia eikä välitetä pienistä, vaikka voisi kuvitella juuri toisin päin. Eli että uskonnollisessa maassa olisi tiukemmat säännöt.

    • Anne
      |

      Kiitos korjauksesta, yritän jatkossa muistaa. Kirjoitin aikoinaan äikästä B:n eli valitettavasti mun äidinkielen taito ei ole parasta tasoa.

  17. Tää oli mielenkiintoinen juttu, näitä lisää! :) Olutta pillillä – bwahahaha! Inhoan lidlimäisiä kassoja, täytynee kokeilla tuota järjestelytekniikkaa ensi kerralla :) Me kummasteltiin Suomen lomalla sitä, kun keskellä metsää pururadalla vastaantuleva ihminen ei morjesta vaan kylmästi katsoo eteenpäin. Taidan olla australialaistunut. Täällä myös lomia on helpompi saada kuin Suomessa, ja jos samassa taukotilassa ollaan niin kyllä jotain kuuluu turista.

    • Anne
      |

      Suomessa moikataan korkeintaan naapureita ja vasta sitten, kun on asuttu 5 vuotta samassa rapussa. :D

  18. Janni / Lentopelko
    | Vastaa

    Tää oli mielenkiintoinen postausta, varsinkin kun on vähän silmäillyt töitä ulkomailta ja Puolasta tuntuisi paikkoja löytyvän aina. :D Ihanaa, että siellä lemmikkejä saa ottaa mukaan kaikkialle. Kelpaisi Suomeenkin tällainen! Tosin välillä ulkomailla häiritsee vaatekaupoissa olevat koirat, kun karvaa tarttuu sitten uusiin vaatteisiin. Tällasia arkisia postauksia on kyllä välillä todella kiva lukea!

    • Anne
      |

      Joskus Berliinissä näin vaatekaupassa koiran, olin vähän ihmeissään. Koira odotti tylsistyneenä, kun omistaja selasi rekkejä läpi. :D

  19. Rosa
    | Vastaa

    Mielenkiintoisia yksityiskohtia puolalaisesta kulttuurista. Edellisestä vierailustani Puolaan on 11 vuotta, joten olen jo ihan unohtanut millainen maa se on….tai sitten pillillä oluen juominen on esimerkiksi ihan uusi juttu. Hassulta se kyllä kuulostaa.
    Puolalaisia on lähtenyt niin paljon muihin maihin, että kuulostaa vähän hassulta, että maahanmuuttovastainen puolue on suosiossa. Sen lisäksi, että maassa ei suuria maahanmuuttaja massoja ole. Suomi on muuten varmaan siinäkin poikkeus Euroopassa, että täällä ei ole puolalaisia.
    Jonotuksen kanssa minulla meni aluksi hermot kun muutin Venäjälle. Opin omat keinoni pärjätä. Kun palasin Suomeen niin taisin aluksi ohitella täälläkin, mutta sitten totuin taas suomalaiseen jonottamiskulttuuriin.

    • Anne
      |

      Puolassa maahanmuuttajat ovat lähinnä Ukrainasta tai Valko-Venäjältä ja hekin työn perässä muuttaneita. Olen samaa mieltä kanssasi ja ihmettelen kyllä maahanmuuttovastaista politiikkaa.

  20. Sanna
    | Vastaa

    Kiinnostavaa luettavaa ja mä kans mielelläni kuulen lisää aiheesta!
    Teille ilmeisesti haetaan taas työntekijöitä (näin kun Leena jakoi FB:ssä ilmeisesti sun päivityksen asiasta) ja googlettelin sitten sun blogin esiin. Me taidettiinkin jutella tossa joulukuussa 2016 puhelimessa, kun olin hakenut teille duuniin ja sieltä pistivät sut mulle soittamaan ja kertomaan elämästä Puolassa. Muistelen että silloin sun mies ja koiruus olivat vielä Suomessa lähtökuopissa :D
    Mun suunnitelmat silloin muuttuivat ja jäin Suomeen, vaikka paikkaa olis mulle tarjottu, mutta nyt taas haistelen uusia tuulia ja mietinnässä on lähtö Suomesta..

    • Anne
      |

      Joo, meillä tosiaan etsitään nyt kolmea uutta työntekijää, joten laita viestiä vaan meidän HR:ään, jos olet kiinnostunut :)

  21. HH
    | Vastaa

    Todella kiinnostavaa! Ensi viikolla lähdössä Gdanskiin, joten kaikki Puolaan liittyvä kiinnostaa. Pelkään aina tulevani huijatuksi, siispä vinkit arkiselviytymiseen ja hintoihin olisivat hyväksi. Samoin onko esim. Malborkin linnaan ja Stutthofiin helppo mennä JA tulla pois. Monessa paikassa olen lukenut kuinka bussilla pääsee mutta pitää olla tarkkana. No niinpä kai vaan kun kyltit ja opasteet lienevät puolaksi…Voiko takseihin luottaa, kiskotaanko turisteilta ylihintaa joka paikassa jne.

    • Anne
      |

      Malborkiin pääsee Gdanskista helposti junalla, jonka aikatauluja voi katsella esim. tällä sivulla: https://jakdojade.pl/trojmiasto/trasa/ Kävimme viime vuonna Malborkissa ja se on kyllä vierailun arvoinen paikka. :) Kirjoitin siitä postauksenkin: http://metalliamatkassa.com/vierailu-malborkin-keskiaikaisessa-linnassa/.

      Stutthofiin pääsee myös helposti bussilla suoraan Gdanskin päärautatieaseman takaa, mutta aikataulujen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä näin sesongin ulkopuolella busseja kulkee harvemmin. Yleensä bussi menee kerran tunnissa, mutta iltapäivällä niitä voi mennä harvemmin. Bussin 870 aikataulut löytyvät esim. täältä: http://gryf.trasownik.net/uploads/pdf/870_20161211.pdf Muuten sinne meneminen on helppoa ja matka suuntaansa kestää n. tunnin. :) Lipun voi ostaa suoraan kuljettajalta tai sitten Gdanskista bussiasemalta luukulta.

      Tavallisia takseja en oikeastaan enää suosittele käyttämään ollenkaan, ellei ole aivan pakko, sillä Uber toimii hyvin ja on tosi edullinen täällä (paitsi pahimman kysynnän aikaan hinnat voivat nousta aika korkeiksi). Sovellus ilmoittaa etukäteen matkan hinnan ja hinnat ovat yleensä matalampia, kuin tavallisessa taksissa. Toinen suosittu taksi-applikaatio on MyTaxi, mistä olen myös kuullut hyvää, vaikka en ole vielä käyttänyt. Lyhyt, noin 10-15 minuutin matka Uberilla ei yleensä maksa 10-15 PLN enempää (2,5-3,5 euroa). Tavallisissa takseissa on kuitenkin mittari ja jos nyt ei ota ihan jotain epämääräistä takakujalla sijaitsevaa taksia, niin kyllä nekin on ihan luotettavia (ja olen monesti käyttänyt), vaikka toki usein kalliimpia kuin esim. Uber.

      Gdanskissa on aika paljon matkailijoita, mutta mielestäni täällä ei ole sellaista huijaamisen ilmapiiriä. Paikalliset on pääsääntöisesti avuliaita eikä matkailijoilta pyydetä eri hintaa. Gdanskin vanhan kaupungin ravintolat voivat toki olla vähän kalliimpia, kuin muualla, mutta hinnat ovat kyllä etukäteen aina nähtävillä ja kortilla voi huoletta maksaa ilman pelkoa, että sitä käytäisiin takahuoneessa kopioimassa. Puola on nykyään kuitenkin ihan turvallinen ja suosittu matkailumaa, niin pahimmat turistihuijaukset ovat täältä varmasti jo väistyneet.

      Toivon sinulle oikein mukavaa reissua Gdanskiin!

  22. HH
    | Vastaa

    <Kiitos tiedoista! Uber on sanana tuttu mutta käytännössä tuntematon, pitänee perehtyä mutta nyt jo kentälle lähdössä joten hotellille pitänee suoriutua tavistaksilla. Katsoin sääennustuksesta, että lunta on tulossa tuutin täydeltä.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.