Autolla Euroopassa – hieman yleistä siitä

Julkaistu Eurooppa, Kohdetietoa, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Tsekki | 0

Elokuussa 2013 otimme suunnaksi Saksan ja matkaan lähdettiin Suomesta autolla. Kummallakaan meistä, ei minulla eikä Makella, ollut aiempaa kokemusta Euroopassa autoilusta ja matkaan lähdettiin varsin hatarin tiedoin – ei oikeastaan oltu tehty muuta taustatutkimusta, kuin että mihin suuntaan Tallinnan satamasta pitäisi lähteä ajelemaan.. No, onneksi sukulaisista löytyy paljon Keski-Euroopassa autolla liikkuneita ihmisiä, joten oltiin saatu heiltä kullanarvoista tietoa jonkin verran – matkan varrella tuli muutamaan otteeseen soitettua Maken faijalle, että hei mites tää homma täällä..

Omasta mielestäni autoiluun Suomen rajojen ulkopuolella suhtaudutaan – jostain kumman syystä – hyvin epäluuloisesti. Liikenne on milloin missäkin liian vaarallista, kaaoottista tai autoilu muuten vain hankalaa – erityisesti isoissa kaupungeissa. Onhan se totta, että esimerkiksi jossain Saksassa joka nyt sattuu olemaan 80 miljoonan asukin (!!) maa, saattaa liikennettä olla hippasen enemmän ja kaupungeissa jopa kunnollisia ruuhkia meidän pk-seutumme väylien aamuruuhkiin verrattuna. 3 viikkoa huristeltiin ympäri ämpäri ja tulin sellaiseen lopputulokseen, että eihän tämä nyt niin kamalaa ollut. Sen sijaan monesti pääsin ylistämään eri maiden liikennettä Suomen liikenteeseen verrattuna! Vaikka esimerkiksi Baltian maissa ajettiinkin melkoisen lujaa, niin tietä kiireisemmille annettiin kohteliaasti niin, että liikenne oli jatkuvasti sujuvaa. Hitaimmat ajelijat taas tykkäsivät ajella tien reunassa, jotta muut pääsevät helposti ohitse.

Laitan nyt tähän muutamia huomioita ihan noin yleisellä tasolla eri maista, joissa autoilimme.

1. Latvia ja Liettua

  • Näissä kahdessa paikassa autoilu oli melko samanlaista, joten laitetaan ne siksi saman otsikon alle.
  • Nopeusrajoituksia kannattaa noudattaa, ainakin taajamassa – joissa se muuten on 50km/h. Paikalliset poliisit kyllä kyttäävät pusikoissa, Latviassa meitä ylinopeudesta muistutettiin sakolla (joka onneksi oli vain noin 28 euroa).
  • Nopeusrajoituksia ei mainosteta kovinkaan paljoa. Joten siksi kannattaa kiinnittää tarkasti huomiota siihen, missä vaiheessa maantie loppuu ja alkaa taajama.
  • Tiet osittain hyvässä, osittain melko kamalassa kunnossa. Koko Baltian läpi aina Puolan Varsovaan asti kulkee yksi tie (E65), jota pitkin huristelee sitten tavalliset paikallisautoilijat kuin pitkänmatkan rekat – ja tiehän kuluu kovassa käytössä, joten urat ovat sen mukaiset!
  • Maisemat E65:n varrella ovat melko samaa huttua. Peltoja ja hyvin tasaisia sellaisia. Välillä tuntui, ettei puoleen tuntiin ole nähnyt mitään muuta kuin peltoja silmänkantamattomiin! Bensa-asemia on kohtuullisesti, ei nyt ehkä ihan joka nurkan takana.
  • Ainakin E65:n varrella tiet olivat paikoittain melko leveitä, tai ainakin piennarta oli jätetty jopa niin hyvin, että sinne olisi mahtunut yksi auto muiden ohelle köröttelemään. Tätä tien leveyttä onkin liikenteessä käytetty hyödyllisesti, sillä paikallinen tapa on väistää pientareelle kun joku tahtoo lähteä ohitse – vaikka tulisi vastaantulijoita, niin ohi pääsee hyvin sillä tilaa jäi reippaasti.
  • Vähän isoimmissa kaupungeissa, kuten Riika Latviassa ja Kaunas Liettuassa, autoilu onnistui ainakin meiltä ihan moitteettomasti. Leirintäalueet sijaitsivat yleensä keskustan tuntumassa, joten kaupungin läpi oli ”vähän pakko” ajaa. Onhan se hieman aikaavievää, mutta opasteet ovat kunnossa joten kaupungista pääsee usein melko helposti ulos.

2. Puola

Sitten ”lempparimaahani” autoilun suhteen – eli Puolaan!

  • Puolassa on teitä joka makuun. Saksan rajalta aina Varsovaan asti kulkee suoraan Poznanin kautta iso moottoritie, maksullinen sellainen tosin, joka oli ainakin tänä kesänä täysin moitteettomassa kunnossa. Toinen ääripää onkin sitten ne perunapeltoa muistuttavat pikkutiet, joita ainakin pohjoisessa ja Varsovasta alaspäin tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi!
  • Jos hankit autoilua varten kartan – mitä muuten suosittelen, sillä navigaattorit eivät aina ole kovin ajan tasalla kaikista uusimmista tiekorjauksista – hanki viimeisin ilmestynyt kartta jossa on tuorein tieto teistä!
  • Kartassa tiet on merkattu punaisella, keltaisella ja erilaisilla väriyhdistelmillä. Selostukset löytyvät kartasta itsestäänkin, mutta sanotaan nyt Puolan kohdalla vaikka näin – punaiset tiet on jotain aika kamalan ja ihan OK:n sekä ”kylläpäs on hyvää baanaa”-väliltä. Keltaisille teille ei kannata lähteä ajelemaan ellei ole ihan pakko. Me jouduttiin mystisen ruuhkan takia kiertämään aika iso keltaista tietä pitkin päästäksemme takaisin punaiselle tielle ja voi pyhä sylvi.. No, tulipahan testattua olisiko meidän Skodasta ollut Jeeppisafareille.
  • Ruuhkista puheenollen – Puolassa vaikutti ilmaantuvan keskellä ei mitään, täysin tyhjästä, yllättäviä liikenneruuhkia joiden takia eteneminen oli lähes mahdotonta. Autoja ja autoilijoita piisaa ja varsinkin maaseudulla olettaisin tielle kellahtaneen traktorin aiheuttavan melkoisen tukoksen, kun tiet ovat kapeita eikä vastaantulevaa liikennettä kiinnosta kanan kakkaakaan jäädä odottelemaan, että toisella kaistalla olevat pääsisivät ohittamaan esteen.
  • Liikennekäyttäytyminen oli kuitenkin kaahailusta sun muusta huolimatta ihan OK ja ajelu helppoa. Kun itse muistaa ottaa rauhallisesti, ei joudu vaaratilanteisiin.
  • Liikenneympyröitä suosittiin joka pitäjässä.
  • Bensiksiä löytyy vähän väliä, joka makuun, paras meidän mielestä oli Orlen.
  • Isoilla motareilla voi olla tietulleja. Ne eivät ole päätähuimaavia, mutta kannattaa pitää varalla käteistä, en ole varma pystyykö tulleissa maksamaan kortilla (?)
  • Emme juuri autoilleet isoissa kaupungeissa, mutta kuuleman mukaan esimerkiksi Varsovassa se voi olla liikenneruuhkien ja muun autopaljouden takia turhauttavaa ja hankalaa. Kannattaa siis mieluummin parkkeerata auto muualle kuin keskustaan, jos sinne ei ole ihan pakko päästä autolla! Krakovan läpi ollaan ajettu, tosin yöaikaan jolloin liikennettä ei juurikaan ollut, mutta en tiedä olisiko päivällä sama meininki.

3. Tsekki

Autoilumme tässä Skodan synnyinmaassa oli melko rajallista, sillä ajoimme Prahaan ja sieltä jatkoimme taas Saksaan, ja koko matka meni isoa moottoritietä pitkin. Mutta sen perusteella teimme seuraavia huomioita:

  • Tshekeissä tarvitaan auton tuulilasiin sellanen tarra (vinjetti), joita saa bensiksiltä. Se maksoi muistaakseni parikymppiä ja se oikeuttaa autoiluun teillä. Mitään tietulleja ei ainakaan meille tullut vastaan, mutta kai sitä liikennettä jollain tavoin tarkkaillaan, kerta tarra on pakollinen.
  • Moottoriteitä on ja löytyy, eri asia onkin sitten taas, missä kunnossa ne ovat! Välillä oli hyvää uutta asfalttia, suurimmaksi osaksi tiet oli rakennettu ilmeisesti joistakin betoni-paloista, koska 5m välein oli sauma josta yli ajaessa kuului tosi rasittava ääni ja tuntui pieni töyssy.
  • Autoja on ja myös liikenneruuhkia. Juutuimme pariin ruuhkaan motarilla, toisessa oli ainakin syynä liikenneonnettomuus jossa rekka oli kyljelteen ja puristi henkilöautoa kaistojen välissä olevaa aitaa vasten. Kannattaa siis varata aikaa, jos pitää olla jossain tiettyyn kellonaikaan mennessä!
  • Vaikka onnettomuuksia oli jonkun verran, liikenne muuten vaikutti melko rauhalliselta ja no, ”normaalilta”. Silmät ja korvat on kuitenkin hyvä pitää auki.
  • Praha: Ei mahdoton omalla autolla. Me jouduttiin ajamaan jonkin verran kaupungissa, kun olimme matkalla hotellille joka sijaitsi ihan toisella puolella kaupunkia kuin mistä sinne oltiin tultu ”sisään”. Keskustan läpi ei kuitenkaan (onneksi) jouduttu ajamaan, mutta onhan siellä sivummallakin liikkuminen hieman aikaavievää. Muistaakseni kaupungista poistuessa meillä kesti melkein tunti, että oltiin Prahasta pihalla.
  • Me ajettiin oikeastaan vain yhtä ja samaa tietä, joka menee koko maan halki Puolan rajalta Saksan rajalle asti. Ainakin sen varrella oli kiitettävästi taukopaikkoja – bensiksiä, mäkkäreitä ja niin edelleen.

4. Saksa

Autobahnien luvattu maa.

  • Saksassa autoilu jäi myös hyvin vähäiseksi koska olimme pitkiä aikoja samoissa paikoissa, enkä sen kummemmin osaa sanoa paikallisesta ajokulttuurista kuin että kaikilla on joko Mersut, Audit tai Bemarit ja kaikki ajaa aivan sika kovaa.
  • Autobahnilla voi ajaa niin kovaa kuin sielu sietää, tosin olin yllättynyt, että niilläkin oli (ja melko usein) jonkinasteinen nopeusrajoitus! Eli kannattaa tarkkailla välillä tienvarsikylttejä, kun lasissa on 200km/h.
  • Ainut asia josta haluan muistuttaa, on että monissa kaupungeissa Saksassa on ns. green zone, joissa ei saa ajaa kuin asianmukaisilla tarroilla varustetuilla autoilla. Eli toisinsanoen mahdollisimman ympäristöystävälliset autot ovat tervetulleita, vanhemmat, saastuttavat rotiskot eivät niinkään. Kannattaa tutustua etukäteen, minkälaiseen tarraan oma auto on oiketettu jos aikoo autoilla esim. Berliinin keskustassa. Tarroja saa ja auto on mahdollista viedä tarkastettavaksi paikalliseen katsastuskonttoriin Saksassa.

Muuta huomioitavaa

  • Hanki paikalliselta bensikseltä maan kartta jossa on ajankohtaisin tieto teistä
  • Autoliitosta saa kullanarvoista tietoa Euroopassa autoilusta
  • Muista tarkistaa vakuutuksesi, ja mitä ne korvaavat, jos auto leviää keskelle puolalaista pikkutietä – muista myös pyytää vakuutusyhtiöstäsi ns. green card jolla voit todistaa ulkomailla, että autollasi on voimassa oleva liikennevakuutus
  • Pidempää matkaa ennen on varmasti syytä käydä tsekkauttamassa, ettei autostasi löydy mitään kuolemanvakavaa vikaa – ei ole kivaa lähteä reissuun pelko perseessä, että milloin auto hajoaa
  • Vaikka olisitkin kokenut kuski, kannattaa pitää silmät ja korvat aina auki – vieraassa maassa on kuitenkin erilainen ajokulttuuri eikä ikinä tiedä, mitä joku paikallinen saattaa keksiä. Parempi olla vähän varuillaan, kuin liian huoleton!

Leave a Reply