Berliini, Saksa 19.8.2013

Julkaistu Eurooppa, Saksa | 2

Sadepilvet värjäävät harmaat elementtitalot sekä läheiset betonivallit – jos mahdollista – vieläkin harmaammaksi. Pitkältä tuntuvan tovin käveltyämme huomaamme että paikoin harmaille, paikoin taas töhrityille seinille alkaa ilmestyä maalattua kuvastoa. Osa näistä teoksista on hyvinkin tutun näköisiä. Veikkaan että näitä mielenkiintoisia ja aikaansa kuvaavia maalauksia on lainattu muissa taideteoksissa. Tai sitten näihin kuviin on ammennettu ideoita muualta taidemaailmasta. Vaikea sanoa, sillä en tosiaankaan ole kovinkaan kummoinen kuvataiteen asiantuntija. Olemme saapuneet Berliinin East Side Galleryyn.

Itä-Berliinin puolella oli säilynyt pitkä pätkä muuria suhteellisen turmeltumattomana, joten tämä maailman suurin ulkoilmagalleria päätettiin luoda sen kaatumisen jälkeen kannanottona kansoja erottanutta esirippua vastaan. East Side Gallery on yksi harvoja paikkoja, missä Berliinin muuria on vielä alkuperäisellä paikallaan. Täällä voi yrittää kuvitella, miltä on tuntunut asua jaetussa kaupungissa pahamaineisen ja vihatun betonivallin varjossa. Muurin kaatumisesta on kuitenkin vasta suhteellisen lyhyt aika. Nykyisin alue on melkoisen viihtyisä, joten mielikuvamatkailu saattaa olla haasteellista. Kävimme kiertelemässä jo aikaisemmin keskustan lukuisat kylmän sodan monumentit, joiden avulla sai erittäin hyvän kuvan tuon synkän ajan tapahtumista. Hieman hirvittävää ajatella, että maailmansotien vaikutukset ulottuivat vielä noin vahvasti 1990-luvulle asti.

Istahdamme joen ja muurin rajaamalle puistoalueelle hengähtämään. Suhteellisen viihtyisä puistikko on yllättävän rauhallinen verrattuna kaupungin muiden nähtävyyksien ympärillä hääriviin ihmismassoihin. Yksinäinen mieshenkilö kaivaa repustaan spraymaaleja ja alkaa tehdä taidetta. En tiedä onko tuo sallittua vai ei, mutta ei hän ainakaan näytä häiriintyvän lähistöllä kävelevistä ihmisistä. Onneksi tämä tapahtuu muurin ”selkäpuolellä” eikä varsinaisen gallerian puolella. Hieman ärsyttää, että moni hienoista maalauksista on koristeltu myöhemmin töhryillä. Taidetta tosin kai sekin on, ainakin joidenkin berliiniläisten mielestä, sillä tietyissä osin kaupunkia myös asuintalot on töhritty kahden metrin korkeuteen asti niin sisää kuin ulkoa.

Otamme vielä muutamat valokuvat ja lähdemme kohti laitakaupungilla sijaitsevaa hotelliamme. Päätän jatkaa historian opiskelua Checkpoint Charlien läheltä ostamani hienon Berliinin muuri kuvina -kirjan parissa. Onneksi hotellimme on varsin hyvä (toisin kuin mihin olemme yleensä tottuneet), sillä muistomerkkien kiertely jalan sekä muutamaa päivää aiemmin juhlittu metallifestivaali painavat askelta. Matkalla täytyy vielä ostaa currywurstia tai döner-kebabia iltapalaksi.

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

2 Responses

  1. Muakin vähän harmitti tuolla paikan päällä, että kuuluisimpien ja hienoimpien kohtien päälle oli vedetty omia tägejä, jotka näyttivät aika töhryiltä noihin tunteja ellei päiviä vaatineisiin taideteoksiin verrattuna. Onneksi niitä restauroidaan tasaisin väliajoin, mutta silti, mitä liikkuu mielessä niillä, jotka päättävät vetäistä täginsä noiden tunnettujen kohtien päälle eikä esim tuonne ”selkäpuolelle”, jossa tilaa myös riittäisi?

    • Markus
      |

      Samaa tuli mietittyä. Ehkäpä nämä ”taiteilijat” tuntevat että heidänkin on saatava ilmaista itseään juuri tiettyyn paikkaan. Tosin suuri osa Berliiniä taitaa koostua ”taiteilijoista” sillä yllättävän moni paikka oli hukkunut täysin töhryihin. Kait se on jotain vapaiden sielujen hommia mistä en ymmärrä mitään :)

Leave a Reply