Budjettireissarin shoppailukeidas Osu

Julkaistu Aasia, Japani | 4

Vaikka Japanin hintataso ei köyhäilijöille yleensä hirveästi tule vastaan, on vaateostosten tekeminen mahdollista menemättä täysin konkurssiin. Japanilaiset ovat kehittäneet kaikenlaisia muotisuuntauksia aina gothic lolitasta gyaruihin ja yama girleihin, mutta yksi shoppailusuuntaus tuntuu olevan suosiossa vuodesta toiseen – second hand. Syy, miksi väitän sen olevan yksi suuntaus eikä vain normaalia ympäristötietoisuutta, on maassa joka nurkalla (tai usein yhdessä kaupunginosassa) pursuavat second hand-vaatteita myyvät puljut. WEGO on esimerkiksi ketju, vähän niin kuin meillä UFF, joka myy käytettyjä vaatteita – tosin huomasin maaliskuun vierailulla, että nykyään siellä myydään ihan uuttakin tavaraa, toisin oli vielä ennen vanhaan.

Japanissa second hand-liikkeet eivät kuitenkaan ole sellaisia likasia mellukirppiksiä kuten monet paikat meillä Helsingissä ainakin tuntuvat olevan, vaan kunnollisia liikkeitä, joissa ei mitään lumppua tarjoilla. Onneksi siitä huolimatta hinnatkin ovat yleensä suurinpiirtein kohtuullisia.

Nagoyassa minulla on yks paikka ylitse muiden, jossa olen lähes poikkeuksetta suorittanut shoppailuni. Sen nimi on Osu (Oosu), ja se tarjoaa kuin second hand liikkeitä niin myös muita hieman kukkarolle sopivampia kauppoja kuin esimerkiksi Sakaen alueen merkkiostarit ja huippumuotiliikkeet.

Osuun pääsee hurauttamalla metrolla Kamimaezun tai Osu Kannonin asemalle. Reippaimmat jaksavat kävellä sinne Sakaesta. Shoppailualue jakaantuu useammalle katetulle kadunpätkälle, joita reunustaa kauppoja laidasta laitaan, ei pelkästään second hand-liikkeitä. Alue on suosittu paikallisten keskuudessa ja viikonloppuisin siellä onkin usein aika kova ruuhka. Me vierailimme ostoksilla arkipäivänä, joten muita shoppailijoita ei hirveästi tarvinnut väistellä. Monissa liikkeissä tuntui olevan samat rätit myynnissä, mutta hieman kiertelemällä, kaartelemalla ja kurkkaamalla kulmien taakse saattaa löytää kaikenlaisia helmiä.

Osussa myös tuppaa sattumaan ja tapahtumaan – olimme tutkailemassa vaatekaupan edustalla tarjontaa muina miehinä ja naisina, kun paikalle porhaltaa lauma omituisiin vaatteisiin sonnustautuneita nuoria miehiä ja kameramies. Hirveä huuto ja kälätys alkaa ja ennen kuin kerettiin Maken kanssa kissaa sanoa, kamera kävi ja meitä haastateltiin sen edessä. Mistä olette? Mitä teette täällä? Kaikessa hämmennyksessä unohdin tulkata Markukselle kokonaan mitä tapahtuu ja siinä vaiheessa kun eteemme iskettiin laulun sanat ja käskettiin ruveta laulamaan kameralle JAPANIKSI, Markuksen hämmennyskäyrä nousi vähintäänkin tähtitieteellisiin lukuihin.

Keskellä kirkasta päivää, kaksi suomalaista laulamassa (tai siis ”laulamassa”) japaniksi sanoja kameralle, kun paikallinen poikabändi kannustaa vieressä. Niin, tosiaan, sen verran siinä tohinassa sain selville, että kyseessä oli nagoyalainen ryhmittymä nimeltään ”Boys and Men”.

Tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin enkä koskaan saa tietää, päätyikö meidän haastattelu ja laurunlurautukset jonnekkin kansalliselle tv-kanavalle – toivottavasti ei. Olen jo nolannut itseäni japanilaisten edessä aivan tarpeaksi silloin, kun ”murtautumiseni” paikalliseen postiin tallentui kameroihin.. Mutta se on jo taas ihan toinen tarina.

Second hand liike

Jotta poikabändivälikohtaus ei olisi ollut tarpeeksi omituinen, seuraavana päivänä törmäsimme Osun temppelin pihalla ankkaa ulkoiluttavaan nuorukaiseen. Ensiksi luulin, että kyseessä on villinä ja vapaana elävä sorsa, mutta kun se niin tiiviisti istui tämän nuorukaisen vierellä, oli pakko käydä kysymässä mikä on tarina tämän räpyläjalan kohdalla. Ankka oli tullut hänelle pikkuruisena ja oli nyt noin puolen vuoden ikäinen. Se kuljeskeli omistajan perässä minne tämä ikinä lähtikään eikä lähtenyt karkuun. Ankan nimi oli osuvasti ”ankka”. Ankan lisäksi näimme myös kaksi jonkinlaista pientä aavikkokettua erään mummelin seurassa, kerrassaan kummallinen päivä.

Kaikista omituisista välikohtauksista huolimatta Osun alue on ehdottomasti vierailun arvoinen, mikäli aikoo Japanin matkallaan suunnata Nagoyaan. Alue on melko laaja, joten jos aikoo koluta jokaisen nurkan tarkasti, kannattaa varata aikaa enemmän kuin yksi iltapäivä. Nopeasti tuolla saa jalat väsymään, ostosten perässä juostessaan. Second hand- ja muotikledjujen lisäksi Osun ympäristöstä löytänee kaikenlaisia muita kivoja kotiinviemisiä, kuten astioita, kankaita, perinteisiä vaatteita ja niin edelleen. Shoppailukatujen vierestä löytyy myös hieno ja suosittu temppeli, jonne kannattaa piipahtaa rentoutumaan kaiken ostoshälinän keskeltä.

4 Responses

  1. Hah, kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu matkoilla! Olette varmaan jossain paikallis-tv:ssä illan sketsinä tmv. :P

    • Anne
      |

      Joo, toivottavasti ei :’D

  2. Japanin kirpparit on todellakin jees! Hyviä löytöjä tekee, kun vaan jaksaa käydä liikkeitä läpi.

    Random tuo tv-kameraepisodi! Mä tykkään kattella tommosta japanilaista showta kuin ”YOUは何しに日本へ” (löytyy YouTubesta ;-)), jossa ne haastattelee Naritalla ulkkareita ja jos löytyy joku kiva tarina, et mitä tuli Japaniin tekeen, niin ne pyytää et pääseekö seuraamaan sitä matkaa. Vitsi että ootin viime kerralla Naritalle saapuessani että tulispa ne haastatteleen, mut ei näkynyt kuvausryhmää. Buu! Tosin olin mä kerran Kyushun NHK:lla uutisissa jotain selostamassa. Mut liian asiaohjelma oli se. ;-)

    • Anne
      |

      Ei hitto, mä en kyllä kestäisi jos olis joku japanilainen tv-ryhmä seuraamassa koko aika.. :D Kun tietää minkälaisia ne ohjelmat on! Yhtä HEEEeeeEEEE!:ta aina vaan :D

Leave a Reply