Elämäni ensimmäinen dormikokemus – Hostel Ann

Julkaistu Aasia, Hostellit, Japani | 12

Tokioon verrattuna Nagoyan majoitusliiketarjonta budjettimatkalaisille on jokseenkin suppea. Viime syksynä kun tein varauksia matkaamme varten, valittavana ei ollut kuin kaksi jotenkin huonoa ja niistä piti valita sitten vähemmän huono. Mutta, koska luotin taas liikaa TripAdvisor-arvosteluihin (enkö opi ikinä!), saavuttuamme Hostel Anniin leukani putosi lattiaan hämmästyksestä – tämä on varmasti yksi ihanimmista hostelleista, joissa olen ollut!

Vastassa meitä oli mukava, englanninkielinen henkilökunta joka opasti talon tavoille ja näytti missä me tulisimme nukkumaan. Olin hieman stressaantunut, sillä sniiduilupäissäni olin varannut meille dormista sängyt (kuinka romanttista häämatkalla!) enkä yhtään osannut odottaa, mitä olisi tiedossa. Huone oli vielä kahdeksan hengen dormi, mutta jokaisen sänky oli vuorattu hyvin verholla, joten pieni yksityisyyden pilkahdus oli olemassa. Huh. Markuksella on dormissa nukkumista kokemusta villeiltä nuoruusvuosiltaan, mutta meikäläiselle Hostel Annin makuusali tuli olemaan ensimmäinen laatuaan.

Ensimmäinen yö dormissa ei ollut kohdalla kovin ruusuinen. Korvatulpat olivat kadoksissa, vatsassa kurni nälkä ja naapuripedissä joku kuorsasi. Nukuin huonosti ja vannoin, että tämä oli viimeinen kertani dormissa. Seuraava yö ja sitä seuraava menivätkin sitten jo onneksi vähän paremmin, kun olin oppinut dormin tavoille ja sain jopa ihan maittavat yöunet. Korvatulpat ovat muuten aika suuri pelastus, vaikka huoneessa ei varsinaisesti metelöitäisikään. Hyvin pian muiden kyljenkääntämiset ja tuhinat alkavat muuten ärsyttää, kun yrittää saada unta.

Muuten Hostel Ann oli ihana. Ensinnäkin, se sisustus. Se oli sekoitus sellaista vanhanaikaista ryokania (japanilaista majataloa) ja uutta. Sisustuksessa oli häiväys jotain 70-80-lukua, mutta uusilla esineillä ja huonekaluratkaisuilla höystettynä, mikä teki siitä jotenkin tosi symppiksen ja spesiaalin. Hostelli jakaantui kahteen kerrokseen – katutasossa oli yhteiset tilat: keittiö, olohuone, pesutilat ja yksi wc (länsimaalainen). Kakkoskerroksesta löytyi huoneet ja japanilaistyylinen wc. Koko hostellissa oli vain kaksi vessaa ja kaksi suihkua, mikä alkuun huolestutti, mutta muutaman päivän majoittumisemme aikana huomasin, että täälläkin päti sama nyrkkisääntö kuin muissakin hostelleissa – tajuaa vaan välttää ne pahimmat ruuhka-ajat, niin hyvin pärjää eikä kylppäriin tai vessaan tarvinnut juuri jonotella. Suihkujen edustalle oli kuitenkin laitettu jonotuslista, johon pystyi käydä kirjoittamassa nimensä, jos suihkut olivat varattuja.

Japanissa kengät jätetään eteiseen ja sisällä käytetään tohveleita, myös Hostel Annissa

Hostelli oli aika tupaten täynnä ja kohtasimme pienessä yhteisessä olohuoneessa paljon muita asukkaita, erityisesti iltaisin. Tutustuimme amerikkalaisiin, jotka olivat tulleet opettamaan englantia ja odottelivat, että lukukausi alkaa ja he pääsevät firman tarjoamiin asuntoihin. Paikassa yöpyi niin japanilaisia läpikulkijoita kuin ulkkareita. Yhteinen olohuone oli myös iltaisin ainut lämmin paikka koko majatalossa, sillä maaliskuussa illat ja yöt tuppaavat Nagoyan seudulla olemaan vielä vähän vilpoisia ja ilman lämmitystä talot ovat kylmiä kuin jääkaapit. Koko hostellin väki pakkaantui pieneen tilaan ja tulipa siellä kahtena kolmesta illasta turistua aika myöhäänkin asti, normaaleista antisosiaalisista suomalaisista tavoistamme poiketen.

Keittiöstä löytyi myös pieni kolikkopesula

 

Tykkäsin myös kovasti hostellin pienestä ”kylpylästä”. Miten niin pienillä jutuilla voikin saada jostain yksinkertaisesta niin kaunista tai hienon näköistä! Tavallinen kylppäri oli muunnettu parilla laudanpätkällä ja verholla muistuttamaan kuin mitäkin rentoutumiskeidasta. No ei ihan, mutta kiva se silti oli. Hostelli oli siisti, henkilökunta avuliasta (ja kielitaitoista, helpotti meidän ei-japania puhuvaa osapuolta) ja sijainti todella hyvä.

Hostel Ann sijaitsee noin 5 minuutin kävelymatkan päässä Kanayaman asemalta. Kanayaman aseman ympäristössä on paljon ravintoloita ja ostoskeskus, joten iltapalaa, pubeja tai aamuyön karaokea ei tarvitse lähteä kovin pitkälle etsimään. Kanayaman asemalta kulkee niin metro, kuin JR:n ja Meitetsun junat. Periaatteessa, PERIAATTEESSA, jos on yhtä reipas kun me mitä tulee kävelyyn, voi Kanayamasta kävellä Osun ostosalueelle tai vaikka Tsurumain puistoon.

Palataan sitten vielä siihen dormikokemukseen. Vaikka eka yö menikin hieman reisille, huomasin taas, että ihan turhaa sitä välttämättä aina maksaa ekstraa siitä omasta huoneesta. Välillä kaipaa kyllä omaa rauhaa ja sitä dormissa yöpyessä voi olla hankalaa saada, mutta muutama yö parin viikon reissusta meni dormissa ihan hyvin – en traumatisoitunut. Ainut huoli itselleni dormissa nukkumisessa on se, että mihin saa kamansa turvaan. Monet hostellithan tarjoaa lukittavat kaapit, mutta niitä Hostel Annissa ei ollut. Arvotavaroita varten käytävällä oli kuitenkin pieniä lokeroita, joihin ne sai lukkojen taa – mutta kyseisiin lokeroihin ei kameraa ja läppäriä suurempaa mahtunut. En kyllä tiedä, kuka haluaisi laukustani varastaa likaisia alusvaatteita, mutta kai niillekkin on oma keräilijäkuntansa. Itselläni oli tällä kertaa rinkan sijaan mukana vedettävä pieni matkalaukku jonka sain viime jouluna lahjaksi. Sen saa lukkoon, mutta kyllä joku taidokas saa sellaisen aika helposti varmaan tiirikoitua auki. Dormeissa yöpyessä kannattaakin varmaan olla vakuutukset kunnossa. Kutenkin, Hostel Annissa yöpyessä vaikka kamat olivat ajoittain aika levällään sängylläni kun ei oltu paikalla, ei tullut sellaista turvattomuuden tunnetta, ettäkö joku ne sieltä varastaisi. Tilaisuus tekee varkaan, mutta ehkä se on myös vähän sellainen kirjoittamaton sääntö, ettei dormissa muiden kamoihin kosketa kun ei kukaan koske sinunkaan rojuihin. Tai näin ainakin toivon.

12 Responses

  1. sarrrri
    | Vastaa

    Mitä eroa on japanilaisella ja länsimaalaisella vessalla? :D

    Mä olen yöpynyt dormeissa tosi paljon, ja varmaan jos nyt lähtisin yksin johonkin reissuun, niin yöpyisin taas. Jotenkin kyllä tykkään siitä dormin tunnelmasta, mutta J on omien snaojensa mukaan kasvanut moisesta kurjimusmatkailusta yli, joten yhdessä matkustettassa ei taida tulla tällaiset järjestelyt kysymykseenkään. :D

    • Anne
      |

      Japanilainen vessa on sellainen posliininen kyykkyvessa. Ei istuinta :) Samanlaisia on myös muualla Aasiassa.

      Yksin matkustaessa voisin suosia dormia, jo ihan budjettisyistä. Mutta kahdestaan matkustaessa on kivempaa, että on myös välillä oma huone ja omaa rauhaa. ;)

  2. Laura
    | Vastaa

    Hauskaa kuulla kokemuksia näin päin! Mä taas oikeastaan vasta viime kesänä ekan kerran yövyin omissa huoneissa dormien sijaan, kun meitä oli neljän tytön porukka liikenteessä, mutta mä oon hieman dormityttö henkeen ja vereen, kun niissä on tullut rymyttyä niin 7kk maailmanympärysreissu kuin parin kuukauden eteläisen Afrikan rundi. Mun poikakaveri inhosi yli kaiken, kun FIrenzessä mun oli pakko päästä edes yhdeksi yöksi dormiin joulukuussa enkä suostunut ottamaan omaa huonetta :D Ei mulla ole ikinä hävinnyt dormeista mitään. Lukollisiin kaappeihin just kamerat, läppärit, passit ja rahat, ei loppuihin kukaan koske. Ja oma munalukko aina messissä siltä varalta jos hostellissa ei lukkoja ole, mutta lokerot löytyy. Me ollaan parhaillaan Suomen hostelleja tutkailemassa kaverin kanssa ja olen aivan ihmeissäni kun tähän astisissa kahdessa Rovaniemellä ja Levillä ei edes ollut dormeja!

    • Anne
      |

      Oppariani varten tutkin Helsingin hostellitarjontaa ja työhöni valitussa Eurohostellissa (myös HI-hostelli) ei myöskään ollut dormeja, mutta jaettavia huoneita kylläkin. Suomessa kun majoitus on melko hintavaa, olisi ehdottomasti hyvä että dormeja olisi tarjolla budjettimatkalaisille. Kahdessa muussa hostellissa, jotka työhöni valitsin, oli kyllä onneksi myös dormi. :)

  3. Kiva kuulla että eka dormikokemus oli positiivinen. Näytti ja kuulosti muutenkin oikein mukavalta toi hostelli!

    Mulla on kokemusta dormeista Euroopan interrail-ajoilta ja Australiasta ja ne ajoivat aina asiansa oikein hyvin. Jotenkin nykyään dormit ei enää houkuttele ainakaan silloin kun matkustetaan kahdestaan, kun jotenkin haluaa näin ”vanhemmiten” vielä enemmän omaa rauhaa :D Muuten on kyllä oikein hyviä muistoja dormeista ja niiden kautta on tutustunut kaikkein parhaiten muihin matkustajiin ja päässyt osallisiksi hauskoja bileitä ym.

    • Anne
      |

      Tavallaan kyllä ihmettelen tuota dormien yhteisöllisyyttä, se varmaan riippuu hostellista ja huoneen koosta yms., koska ei me huoneessa juteltu kenenkään kanssa (tervehtimistä lukuunottamatta). Kukaan ei tietenkään juuri oleskele huoneessa päiväsaikaan (ellei nuku krapulaansa pois) ja illalla kaikki sujahtavat nopeasti omaan sänkyynsä verhon taa. :) Mutta riippuuhan se niin siitä, että ketä huoneessa samaan aikaan majoittuu yms. Hostellin yleisessä oleskelutilassa sitten tavattiin muita enemmän.

  4. Oikein söpön oloinen paikka! Mä olin jotenkin kuvitellut, että sillä teidän Aasian turneella yövyitte enemmänkin dormeissa, joten yllätyin, että tää oli sun eka kerta. :-) Mä olen Japanissa ja Koreassa (ja Suomessa!) yöpynyt monia kertoja dormissa ja kyllähän se joskus on ollut ärsyttävää, jos tilassa on kovasti kuorsaavia matkalaisia. Mieluummin nukun omassa huoneessa ja edellisestä dormikokemuksesta onkin aikaa jo useampi vuosi. Työssäkäyvänä ei tarvitse nykyään niin paljoo sniiduilla, mut opiskelijabudjetille nää oli kyllä pelastuksia. :-)

    • Anne
      |

      Itseasiassa sillä reissulla yövyttiin pääasiassa guesthouseissa, joissa harvemmin oli isompaa muutaman hengen huonetta suurempaa tarjolla. Varsinaisissa hostelleissa ei taidettu olla kertaakaan! Jossain Intiassa ja Nepalissa reissatessa majatalot ovatkin se edullisin ja kätevin vaihtoehto, tosin yleensä kulkevat ihan hotelli-nimellä. Ei niillä kyllä tähtiluokituksiin päästäisi ;)

      Uskon, että majoitutaan dormissa vielä joskus toistekin, mutta ei siellä kyllä jaksaisi koko reissua majoittua. Sitä omaa rauhaa kuitenkin kaipaa ja että voi levitellä kamat ympäri huonetta miten haluaa. Kahdestaan matkustaessa kahden hengen huone ei välttämättä edes tule hirveästi paljon kalliimmaksi, riippuu tietysti maasta ja valuutasta se. :)

  5. Mä en ole toistaiseksi yöpynyt kertaakaan dormissa, mutta olen kyllä miettinyt, että mikäpä jottei sitäkin voisi kokeilla. Ainakin yksin matkustaessa (mitä sitäkään ei tosin ole tullut juuri tehtyä) se kuulostaisi hyvältä, jotta saisi halutessaan helposti seuraa. Tuo testaamanne hostelli vaikuttaa oikein passelilta.

    • Anne
      |

      Kaikkea kannattaa kokeilla kerran! Joillekin hostellit ovat ehdoton nou-nou, dormeista puhumattakaan, jotkut taas eivät voisi matkustaa muilla tavoin. On tuo ihan OK majailutapa varsinkin jos matkustaa yksin tai on budjetti tiukassa.

      Jos suuntaatte Nagoyaan joskus, voin kyllä suositella kyseistä hostellia. Oli tosi kiva ja hyvällä paikalla! :)

  6. Mä yritän aina suosia mahdollisimman pieniä dormeja, koska niissä on vähemmän häiriötekijöitä. Verhot sängyissä kuulostaa kyllä tosi hyvältä, koska mikään ei ole ärsyttävämpää kuin 12 hengen dormi, johon jokainen aamuyöllä juhlimasta palaava sytyttää vuorollaan valot…

    • Anne
      |

      Pienempi dormi voisikin olla ratkaisu ”meluongelmaan”. Facebookissa näin keskustelun, jossa valitettiin sänkyjen eteen ripustettavista verhoista, että ne jotenkin pilaavat dormin idean kun kaikki piiloutuvat verhojen taakse. Voihan asian nähdä noinkin, mutta ei me siellä huoneessa itse käyty paljoa muuta tekemässä kuin nukkumassa. Seurustella voi hostellin yleisissä tiloissa ja se onkin järkevämpää, jos joku haluaa rauhassa nukkua tai levätä huoneessa. Tuo valojen rämpyttely eestaas on myös rasittavaa, joten verho auttaa siinäkin :D

Leave a Reply