Ensikosketus Venäjään – Kazan, Tatarstan

Julkaistu Venäjä | 6

Tuskin kovinkaan moni valtio maailmassa herättää niin paljon ristiriitaisia tunteita kuin äiti Venäjä. Tuskin kovinkaan moni maa on – niin maantieteellisen sijaintinsa kuin yhteisen historiamme takia – yhtä voimakkaan informaatiosodan keskipisteessä kuin Venäjä. Jos jätämme maailmanpolitiikan sikseen, mitä tuosta naapurista pitäisi ajatella matkailumaana? Matkustin Kazaniin ottamaan asiasta selvää.

Mieleen tulvii ensimmäisenä rikas kulttuurihistoria sekä saavutukset niin tieteen, taiteen kuin urheilun saralla. Vaikka meistä saattaa olla vaikea myöntää, Venäjä on myös ollut omalla tavallaan teknologian edelläkävijä. Niputamme Venäjän yleensä niin väestöltään kuin maantieteellisesti yhdeksi valtavan suureksi maaksi, vaikka todellisuudessa Venäjän federaatio koostuu 83 väestöltään ja asemaltaan erilaisesta itsehallinnollisesta osasta, joista useilla on oma perustuslaki, parlamentti ja presidentti. Jokaisella kaupungilla, osavaltiolla ja itsehallintoalueella on varmasti myös oma tarinansa kerrottavanaan. Näettävää ja koettavaa varmasti löytyy, kunhan keksisi mistä lähestymisen aloittaa.

Venäjä on meille yllättävän vieras valtio huolimatta siitä, että se alkaa käytännössä aivan etuoveltamme ja jatkuu aina Japaniin ja Kiinaan asti. Itseäni kiehtoo maan värikäs historia, sekä tunnettu ruokakulttuuri. Kyseenalainen turvallisuustilanne ja uutiset vähemmistöjen oikeuksista ovat toisaalta taas vähentäneet matkustusintoa, tämä saattaa johtua ehkä tiedon puutteesta, tai juuri siitä syystä, että maa mielletään myös turvallisuuden ja yleisen mielipiteen näkökulmasta yhdeksi ja samaksi alueeksi. Venäjän politiikka suurvaltana ei myöskään edusta välttämättä juurikaan rivikansalaisen mielipidettä. Suurin huolenaiheeni oli kuitenkin Kazanin katujen turvallisuus. Oma veikkaukseni oli, että lompakko, rinkka ja munuainen lähtevät heti lentoasemalta poistuttaessa.

Matkustin Tatarstanin urheilusta tunnettuun pääkaupunkiin Kazaniin – yllätys yllätys – urheilun perässä. Kaupungissa järjestettiin uinnin maailmanmestaruuskilpailut, jonka jälkeen myös me ikämieshöntsäilijät pääsimme altaaseen kilvoittelemaan Masters MM -mitaleista.

Lentokentälle saavuttaessa kävi ilmi, että Kazan oli panostanut selkeästi hankalilta tuntuneiden rajamuodollisuuksien selkiyttämiseen. Vapaaehtoiset toimitsijat veivät käytännössä kädestäpitäen kilpailijat omaa kaistaansa pitkin rajasta läpi. Lentokentältä oli suora kuljetus kisakeskukseen akkreditoitumaan ja hakemaan kisapassia. Tämä oli erinomainen käytäntö, sillä Finnairin lennot lähtevät jokseenkin hankalaan aikaan puolenyön maissa ja saapuvat noin 02:30. Kuten mainittua, aamuyöllä kaikkien tavaroiden kanssa haahuilu tuntemattomassa paikassa Venäjällä ei vaikuttanut kovinkaan houkuttelevalta idealta etukäteen. Akkreditoinnin jälkeen saimme kuitenkin toimitsijoiden avustuksella taksit tilattua, ja olimme muutaman mutkan kautta turvallisesti hotellilla nukkumassa hieman ennen aamukuutta. Ystävällinen hotellinpitäjä sai onneksi aamuyöstä huolimatta nukkumatilat järjestettyä väsähtäneelle suomalaisseurueelle.

Kazanin kaupunki osoittautui täysin erilaiseksi kuin olin etukäteen kuvitellut. Kadut olivat siistejä, ihmiset ystävällisiä, eikä minkäänlaisia kuumotuksia tai ahdistavia tilanteita sattunut missään vaiheessa. Alunpitäen en pitänyt kovinkaan hyvänä vaihtoehtona liikkua kaupungilla pimeän aikaan, mutta huomattuamme kaduilla kulkevan iltaisin aivan tavallisia ihmisiä – opiskelijoita, vanhuksia, rakastavaisia, työssäkävijöitä – jätimme turhat pelot narikkaan ja lähdimme rohkeasti tutkimaan eläväistä keskustaa sen kummemmin kelloa tuijottamatta.

Suosittu kävelykatu Bauman street (улица Баумана) veti ilta toisensa jälkeen pilvin pimein turisteja puoleensa. Kadulta löytyy rihkamakauppoja, ravintoloita ja baareja joka makuun, lisäksi tunnelmaa tekivät lukuisat katutaiteilijat soittimineen, ihmispatsaineen ja puhuvine papukaijoineen. Keskustan alueella on myös tarjolla laadukkaita ja mukavia olutravintoloita trendikästä pienpanimokulttuuria ja rokkibaareja unohtamatta. Jos jättäisi kyriliset aakkoset huomioimatta, voisi kuvitella olevansa missä tahansa keski-eurooppalaisella kävelykadulla. Keskustan ulkopuolella näytti jo hieman kiilloiteltua pintaa aidommalta Venäjältä, mutta ei kuitenkaan missään nimessä luotaantyöntävältä. Enemmänkin ehkä nevostotyylisemmältä, kuten olin kuvitellut koko kaupungin olevan.

Kazanin suosituimpiin nähtävyyksiin kuuluu Unescon maailmanperintölistalla komeileva Kremlin alue kirkkoineen ja moskeijoineen. On huomionarvoista, että tällä alueella eri uskontokunnat ovat tulleet keskenään toimeen jo vuosisatojen ajan. Kremlin alue on todella siistissä kunnossa ja valokuvattavaa sekä mielenkiintoista katseltavaa riittää. Muutoinkin kaupungilla kävely on varsin mielekästä juuri siisteyden ja suhteellisen sujuvan liikenteen takia. Mikäli kävely alkaa tökkimään, kaupunki on täynnä puoli-ilmaisia takseja. (Kunhan puhuu sujuvasti kieltä tai muistaa kirjoittaa määränpäänsä lapulle kyrillisillä kirjaimilla).

Kilpailut itsessään olivat järjestelyiltään ja tunnelmaltaan huippuluokkaa. Urheilijoille – mukaanlukien mastersit – oli varattu toinen toistaan hienompia harjoitushalleja uutuuttaan kiiltävien päänäyttämöiden lisäksi. Jokaiselle kilpailupaikalle piti kulkea turvatarkastuksen ja läpivalaisun läpi henkilökohtaista kisapassia kulkukorttina käyttäen. Alkuun tämä tuntui hieman turhalta, mutta tarkempi pohdinta osoitti kuitenkin sen positiivisen seikan, että Kazan tosiaan haluaa profiloitua turvallisena kisajärjestäjänä, joten virheille ei ole varaa – maailmantilanne kun on mitä on.

Tatarstanin pääkaupunki todisti ennakkoluuloni täysin turhiksi ja yllätti erittäin positiivisesti, sillä se ei vastannut alkuunkaan sellaista kuvaa Venäjästä, jonka olin kotimaisten tiedotusvälineiden välityksellä saanut. Kävi myös ilmi, että paikalliset (joista suurimmat väestöryhmät ovat tataarit ja venäläiset) ovat varsin ylpeitä juuristaan, eivätkä kummemmin välitä Moskovan politiikasta. On myös muistettava, että Venäjällä asustaa pääosin aivan tavallista ja rauhaa rakastavaa kansaa, vaikka etenkin kotimaisista viestimistä saamamme kuva on aivan toisenlaista. Toki on myös sitä ääri-nationalistista ja muuta epämääräistä porukkaa, kuten jokaisessa muussakin maassa.

Kazan eroaa ehkä myös useista Venäjän federaation kaupungeista siinä, että siellä on tehty urheilun myötä mittava kasvojenkohotus, joka taas epäilemättä auttaa ohjaamaan matkailutulojen virtaa kaupungin kassaan. Tätä siisteyttä ja turvallisuutta ei tule myöskään yleistää. On sanomattakin selvää, että maasta löytyy paikkoja, joihin etenkään kokemattoman matkailijan ei kannata suunnata. Reissu herätti kuitenkin matkailun- ja tiedonnälkäni Venäjää kohtaan ja haluan ehdottomasti päästä tutkailemaan maan monimuotoisuutta lisää omin aistein.


Kiinnostaako Venäjä?

Entä tulisiko jonnekin jättää matkustamatta vaikkapa uutisissa levinneiden tasa-arvo-ongelmien tai kyseenalaisen ulkopolitiikan takia?

6 Responses

  1. Katja
    | Vastaa

    Hei aivan mahtava kirjoitus!

    Vaikka itse oonkin alkuperäisasukas niin hävettävän vähän on Venäjällä tullut pyörittyä, yhtenä syynä vanhempien todella suuri antipatia maata kohtaan ja juurikin ne ”älä liiku pimeellä missää, EI SITTEN MISSÄÄN.” Oma Trans-Siperian seikkailu pari vuotta sitten aukaisi aika hyvin silmät juurikin sen suhteen, kuinka VALTAVA se maa on ja kuinka paljon erilaista porukkaa se pitää sisällään. Siellä on eri paikoissa kyllä ihan eri meiningit. Baikal oli niin mahtava kokemus ja ihmiset olivat niiiin ystävällisiä! Oli myös sydäntäsärkevää ostaa oman vaunuloossin mummojen kanssa kalaa ja perunoita yhdeltä pysäkiltä ja jakaa ruokaa niiden kesken, kyllä oli solidaarisuus huipussaan platskarnyj-vaunussa!

    Haluaisin vielä joku päivä tehdä junareissun uusiksi, mutta tällä kertaa Vladivostokiin saakka. Pysähtelisi eri kaupungeissa, kuten Ekaterinburg, Omsk ja Tomsk ja viettäisi koko ajan Venäjällä. Tiedän, että pappa teki tämän junamatkan muutaman kerran nuoruudessaan kun silloin Neuvostoliitossa ei matkustuspäiviä laskettu lomaan ja pappa fiksuna miehenä matkusti sen 7 päivää suuntaansa ja sai näin 2 vkoa ekstralomaa ;)

    • Markus
      |

      Kiitos!

      Tuollainen junaseikkailu on ollut mietinnässä, veikkaisin että siellä on parhaat mahdollisuudet tutustua paikalliseen elämänmenoon, ja ehkä ymmärtää tuota värikästä kansakuntaa paremmin. Saman kaltaisia tarinoita olisi mukava kuulla, jos vaikka löytyisi edes välttävästi yhteinen kieli naapurin kanssa :)

      Täytyykin ehdottaa reissuun lähdettäessä jos saisi vaikka entisaikojen tapaan matkustuspäivät poisluettua :D

  2. Kazanhan näyttää ja kuulostaa oikein kivalta paikalta. Ei tosiaan tullut näistä kuvista yhtään mieleen sellainen Venäjä kuin mikä kuva itselläni siitä on. En ole käynyt Venäjällä kuin kerran Viipurissa joskus 20 vuotta sitten. Selvästikin pitäisi mennä uudelleen.

    • Markus
      |

      Sitä se myös oli! Luulin aivan erilaiseksi. Kazania voin suositella ainakin ”pehmeäksi” laskeutumiseksi venäjän tutustumisretkelle! Toki mielenkiintoisia paikkoja riittää varmasti, mutta tosiaan aivan kaikkialla ei turvallisusstilanne taida olla matkailijan kannalta yhtä hyvä :)

  3. […] tuli käytyä ensimmäistä kertaa itänaapurissa. Markushan sai Venäjän leiman passiinsa jo elokuussa vierailessaan Kazanissa, Tatarstanissa, mutta itse pääsin matkustamaan Venäjälle ensimmäistä kertaa vasta vuoden […]

  4. […] Kazanista oli nimittäin yllättävän vaikea löytää mitään tietoa. Metallia matkassa -blogista taisi löytyä ainoa suomenkielinen blogikirjoitus Kazanista, eikä ulkomaisiakaan montaa […]

Leave a Reply