Gjirokastran ase- ja vankilamuseo

Julkaistu Albania, Maailmanperintökohteet, Tuskaturismi | 38

Balkanin kiertomatkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Gjirokastraan, joka tunnetaan Albanian entisen diktaattorin, Enver Hoxhan kotikaupunkina. Gjirokastran vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja jatkuvan asutuksen vuoksi hyvin säilynyt. Kuten monissa muissakin Balkanin seudun kaupungeissa, sieltä löytyy vanha linnoitus, jonne kapusimme tutustumaan. Linnoituksessa sijaitsee asemuseo, jossa meitä odotti opastettu kierros. Museo on keskittynyt esittelemään aikaa Albanian itsenäistymisestä toisen maailmansodan loppuun ja vuosien 1939 ja 1944 välillä italialaisten ja saksalaisten joukkoja vastaan tapahtunutta vastarintaa.

Museo itsessään oli melko pieni, mutta paljon erilaisia aseita riitti katseltavaksi. Vaikka en ole itse erityisen kiinnostunut aseista, museo oli mielestäni hyvin toteutettu ja tarjosi hyvän katsauksen maan sotahistoriaan – tekstit olivat valitettavasti pääosin albaniaksi, joka saattaa tuoda ymmärtämisvaikeuksia ilman opasta. Meillä oli vähän sellainen erikoinen järjestely, että ensin museon opas selitti asiat albaniaksi, jonka jälkeen albanialainen paikallisoppaamme käänsi ne englanniksi ja sitten itse tulkkasin vuorostani vielä suomeksi. Välillä taisi mennä vähän rikkinäisen puhelimen tyylillä..

gjirokastra weapons museum, gjirokastra castle, the National Museum of Armaments

gjirokastra, gjirokastra old town

Linnoitukselta on myös hyvät maisemat alas kaupunkiin


Pala Albanian veristä historiaa

Eniten mieleeni linnoitukselta ja museosta jäi kuitenkin samoissa tiloissa sijaitseva, entinen poliittinen vankila. Linnoituksen pohjoisosa muutettiin vuonna 1932 vankilaksi kuningas Zogin hallituksen toimesta. Maan suurin vankila jatkoi toimintaansa eri vallankahvassa olevien hallussa aina pitkälle kommunismin ajalle asti. Saksalaisten miehityksen aikaan poliittisesti arvelluttavat henkilöt saivat osansa tässä hirveässä laitoksessa, jossa olot olivat surkeat ja ihmisiä teloitettiin kylmästi. Valitettavasti sama väkivalta jatkui vielä toisen maailmansodan jälkeenkin kommunistijohtajien toimesta, kun valtakunnan vastustajia ja toisinajattelijoita otettiin kiinni ja suljettiin vankilaan. Vain osa vankilasta on museoitu ja esimerkiksi selleihin, joissa vankeja aikoinaan kidutettiin, ei vierailijoilla ole pääsyä.

Kuten muissakin niin sanotuissa tuskaturismin kohteissa, ei taas vaan voinut muuta kuin ihmetellä ihmismielen synkkyyttä ja sitä kylmäverisyyttä, jota ihminen voi harjoittaa toista kohtaan. Diktatuurin sumentamat aivot saavat tekemään kamalia asioita, mutta hirveintä on se, kuinka yksi henkilö voi saastuttaa monien muidenkin mielen. Kuolemanpelko kai siihen ajaa – jos haluaa säästää oman nahkansa, on uhrattava joku toinen. Tekemättä jättäminen tarkoittaisi todennäköisesti kuolemaa myös itselle.

Kuluneen viikon aikana veriteot ympäri maailmaa ovat nousseet vahvasti otsikoihin Pariisin iskujen seurauksena. Siitä huolimatta, että meillä on useita kohteita ja tapahtumia, joiden luulisi opettaneen meille, että historiaa ei ole syytä toistaa ei ihmiskunta vain tahdo millään oppia. Väkivalta, viha ja vallanhimo ei aiheuta mitään muuta kuin ruumiita, surua ja lisää ongelmia, mutta ilmeisesti tämä yhtälö on ihmisille hyvin vaikeaa käsittää. Itselleni erilaisissa tuskaturismin kohteissa vierailu pudottaa maan tasalle ja muistuttaa vahvasti, että maailma voi olla parempi paikka vain, jos me olemme valmiita puhaltamaan samaan hiileen. Siksi onkin tärkeää, että näitä paikkoja ei suljeta yleisöltä – vaan tietoa levitetään, vielä vuosikymmeniä tapahtumien jälkeenkin.

gjirokastra prison museum

Jäänteitä vitriinissä

Balkanilla matkustaessa ei voinut olla huomaamatta kommunismin jälkiä, niin ihmisissä kuin ympäristössä – esimerkkinä ympäri maata levittäytyvät vainoharhaisuuksissaan rakennetut bunkkerit, joista Archie gone Lebanon-blogin Inkakin taannoin kirjoitti. Albaniassa Enver Hoxhan politiikka oli kansalaisille kaikkea muuta kuin miellyttävää – rajat olivat kiinni, uskontoa ei saanut harjoittaa, toisinajattelijat surmattiin – ihmisoikeustilanne oli järkyttävän huono. Toisaalta kommunismin myötä ihmisille oli työtä, koulutusta ja terveydenhuoltoa, mutta oliko tarkkaan säännelty elämä kuitenkaan sitten sen arvoista – se jää kai jokaisen itse päätettäväksi. Tällä hetkellä Albania on yksi Euroopan köyhimmistä maista ja paikallisoppaamme mukaan elämänlaatu koetaan huonoksi. Terveydenhuollon ja koulutuksen taso on romahtanut ja työllisyystilanne on huono. Osa varmasti haikailee takaisin diktatuurin aikaan – varsinkin he, jotka pitivät silloin valtaa. Paikallisoppaamme mukaan nykypäivän politiikassa on paljon henkilöitä, jotka ovat olleet mukana kommunismin ajalta asti ja he elävät vielä niin, kuin diktaattori Hoxha olisi vallassa – se varmasti aiheuttaa omat ongelmansa maan kehitykseen.

Poliittinen vankila on avattu yleisölle, jotta siellä menehtyneiden, kärsineiden ja sinne vangittujen ihmisten muistoa voidaan kunnioittaa. Vierailemalla kohteissa emme anna tilaa unohdukselle ja vain muistamalla tapahtumat voimme yrittää ehkäistä vastaavien tilanteiden ja tapahtumien uudelleensyntymisen. Valitettavasti vielä nykypäivänäkin toisinajattelijoita vangitaan, vapaata ajattelua ja ihmisoikeuksia halutaan rajoittaa – näissä asioissa ovat ryhdistyneet erityisesti esimerkiksi sellaiset maat kuin Kiina ja Pohjois-Korea, sekä eräs vastenmielinen järjestö Lähi-idässä. Ihminen on kuitenkin erittäin itsekäs olento joka haluaa vain ajatella omaa napaansa ja oman agendansa ajamista, joten hirmuteot tulevat valitettavasti jatkumaan todennäköisesti aina, muodossa tai toisessa.


Short summary in English

During the Balkan tour in September we visited Gjirokastra’s weapons and prison museum (the National Museum of Armaments), which is located in the Gjirokastra castle. The museum was opened 1971 and is located in what was once the part of the prison. The current displays cover Albanian arms from independence in 1912 to the end of World War II. Most of the museum is dedicated to the Partisan struggle against the Italian and German occupation forces from 1939 to 1944.

We also visited the former political prison, which was completed in 1932. It was used first by King Zog’s regime, then followed by the Italian and German occupation forces during the Second World War, and finally the communist regime until 1968. The only part of the prison that is accessible to visitors was developed as a museum by the communist regime in the 70s. Some parts such as the cells, where prisoners were tortured, aren’t accessible for visitors.

Recent events in Europe and around the world show, that no matter how many tragedies humanity has experienced during the past century, we just don’t seem to learn at all. Concentration camps, political prisons, torture, genocides – lust for power, dictatorship, religious and cultural collisions are still happening. Visiting different types of dark tourism sites gives visitors a reality check and should make people understand, that these terrible events should have no place in the future anymore. That’s why it is important, that we keep the sites open to public, as forgetting is the worst enemy human kind may have. The Gjirokastra prison museum was opened in order to honor the memory of those, who suffered from the imprisonment. Sadly, dissitents are still being captured and imprisoned around the world. Will there ever be a change? I really wish so, but it’s not looking good.

38 Responses

  1. Terhi / Muru Mou
    | Vastaa

    Erinomainen idea ottaa nykypäivä mukaan juttuun: on helppoa kauhistella jotain aikaa sitten tapahtunutta kauheutta ja unohtaa se heti sen jälkeen, vaikka pitäisi tajuta, että kamalia asioita tapahtuu nykypäivänäkin, koko ajan.
    Naurahdin tuolle rikkinäiselle puhelinlangalle, kuinkakohan paljon juttu oikein muuttui oppaalta toiselle :D

    • Anne
      |

      Joo, käännöskukkasia saattoi tulla useampaankiin otteeseen tuon kaksiviikkoisen aikana :D

  2. Itse en rajallisen ajan vuoksi kesällä Albanian-pyrähdyksellä ehtinyt tuonne ja nyt se harmittaa entistä enemmän. PS. Jos koskaan satutte Riikaan, tsekatkaa tämä: http://www.andalusianauringossa.com/2015/05/kgb-corner-house-riikan-karmivin-osoite.html

    • Anne
      |

      Kiitos vinkistä! Riikassa oltiin pari vuotta sitten, mutta en tuosta paikasta ollutkaan kuullut.

      Hirveyksiä on kyllä toimitettu ihan joka paikassa.

  3. Heidi
    | Vastaa

    Kävin eilen juuri Segoviassa linnoituksella ja Espanjan asemuseossa, mutta ei siellä tietenkään ollut mitään näin riipivää vankilaa. Surullista ja ahdistavaakin on, ettei menneisyyden veriteoista olla opittu mitään.

    • Anne
      |

      Näin on :( Eikö ihminen ikinä opi!

  4. Tuollaiset paikat vetävät kyllä hiljaisiksi.. En itse ole mitenkään erityisen herkkä ja pystyn kyllä monesti historiaan tutustumaan ilman suurta ahdistusta, mutta täytyy sanoa, että Kambotsan Killing Fields jäi kyllä ikuisesti mieleen. Siinä seisoessa puun juurella jossa on kyltti ”puu jota vasten lapset hakattiin kuoliaiksi” veti kyllä jo aika hiljaiseksi. Mutta kyllä näitä julmuuksia Euroopassakin on osattu… Tuo on erittäin hyvä pointti että on helppo kauhistella menneitä julmuuksia vaikka samalla tavalla kauheuksia tapahtuu edelleenkin. Vaikka moni on sitä mieltä että näistä ei kannattaisi puhua, olen ihan sama mieltä että on vain hyvä että tuon tapaiset paikat pidetään auki ja tietoisuutta levitetään, se toivottavasti pistää ihmisiä enemmän ajattelemaan tekojaan…

    • Anne
      |

      Mä en ole käynyt tuolla Kambodzan Killing Fieldsillä, mutta Markus on käynyt vuosia sitten. Vaikka monelle nää voi olla tosi kovia paloja purtavaksi, niin parempi niin, että paikat pidetään auki kuin että tapahtumat vain lakaistaisiin maton alle.

  5. Tuskaturismikohde onkin oikein hyvä sana, mulle ennen tätä postausta vielä tuntematon. Itse pidän myös jollain oudolla tavalla näistä tuskaturismikohteista, niissä tosiaan alkaa miettiä asioita aivan uudesta näkökulmasta. Auschwitzissa vierailu on ollut yksi mieleenpainuvimmista paikoista – todella hurja paikka.

    • Anne
      |

      Mekin käytiin Auschwitzissa pari vuotta sitten ja olihan se aika pysäyttävä kokemus. Monta päivää vierailun jälkeen oli sellanen fiilis, kun ei vaan ollut pystynyt käsittämään sitä tuhon laajuutta ennen kuin vieraili kohteessa (erityisesti Birkenaun kuolemanleirin laajuutta en ollut tajunnut aiemmin). Olin tässä taannoin radiossakin höpisemässä Auschwitzista ja tuskaturismista. Joku näissä kohteissa ihmisiä vaan viehättää, kai se on sellanen tietynlainen tiedonjano tai tarve nähdä omin silmin – itselle asiat ainakin konkretisoituu ihan eri tavalla, kun näkee itse.

  6. Tiia/ReiseReise
    | Vastaa

    Tänään juuri ajattelin maailmanrauhaa, tai oikeastaan, sitä ettei paha luultavasti koskaan lähde pois, vaan aina tulee uusia murhaajija jne. Jos olisi rahaa voisi perustaa oman Muumisaaren, jossa poliisille pitäisi keksiä työtä.
    Tälläiset paikat ovat kyllä hyvä muistuttamaan menneestä, mutta samalla tajuaa, että sama meno vaan jatkuu, mutta eri muodoissa.

    • Anne
      |

      Valitettavasti maailma ei pyöri niin, että aina olisi vain sateenkaaria ja iloa, mutta jos ihmiset pystyisivät olemaan edes vähän vähemmän itsekkäitä, maailma voisi olla edes hitusen parempi paikka. Jostain näitä hirmutekoja ja -tekijöitä kuitenkin vaan aina sikiää. :(

  7. Laura
    | Vastaa

    Mä olen niin herkkä ihminen että tällaisissa kohteissa vierailu jää mieleen moneksi päiväksi. Olen käynyt Sachsenhausenin keskitysleirillä Berliinin lähellä sekä Theresienstadtissa Tsekissä ja molemmat saivat kyllä todella mietteliäiksi. Ihminen on kyllä käsittämättömän julma. Niinkuin sanoit, hirmuteot tulevat varmasti jatkumaan aina. Toivottavasti tällaiset paikat todella avaisivat mahdollisimman monen ihmisen silmät siitä että julmuuksia tapahtuu koko ajan nykyäänkin.

    • Anne
      |

      Mä en ole käynyt entisistä keskitysleireistä kuin Auschwitzissa, se oli aika pysäyttävä kokemus – vierailu veti hiljaiseksi useammaksi päiväksi. Haluaisin kyllä vierailla muissakin, koska tuskaturismi ja tälläiset kohteet kiinnostavat.

  8. Aika aavemaisen oloinen mesta. Tuskaturismin harjoittaminen silloin tällöin tosiaankin pudottaa maan pinnalle sieltä pilvilinnoista. Historiassa on ollut niin paljon ihmisen pahuutta toisia ihmisiä kohtaan, eikä siitä vieläkään ole opittu. Ehkä vielä joku päivä.

    • Anne
      |

      Niin, ehkä vielä joku päivä.. Maailmasta tuskin koskaan tulee kovinkaan ruusuinen, mutta kuten George Santayana sanoi: ”Ne, jotka eivät muista historiaa, ovat tuomittuja toistamaan sitä.” Siksi on hyvä, että kohteita säilytetään jälkipolville, jotta voidaan ymmärtää historiaa ja ainakin yrittää olla toistamatta sitä!

  9. Olet niin oikeassa, että näillä kunnioitetaan uhreja ja että tuntemalla historiaa voisi maailmasta tulla parempi paikka joskus. Itseni tuntien en ehkä saisi mentyä tuonne. Toisaalta ne aseet eivät kiinnosta lainkaan, ja vankilan kohdalla iskee herkkyysaspekti. Näkemättäkin voin tulla tietoiseksi kauheuksista. Kapuaisin ehkä kaveriksi ja ihailisin huimaa alas levittäytyvää maisemaa, kun matkakaveri tutustuisi historiaan.

    • Anne
      |

      Mielestäni on OK, että kaikki eivät halua vierailla kohteissa – tietoisuutta asioista voi hankkia myös muilla tavoin.

      Gjirokastran linnoituksessa oli onneksi paljon muutakin mielenkiintoista, linna itsessään oli aika vaikuttava ja hyvin säilynyt. Olihan se pääpaino vähän tuossa sotaisemmassa puolessa, mutta esim. linnoituksen katolla oleva amerikkalaiskoneen romu oli myös mielenkiintoinen ja maisemat alas todella upeat!

  10. Tällaiset ovat todellakin silmiä avaavia paikkoja. Vaikea käsittää millaista synkkyyttä ihmismielestä täytyy löytyä, ja etenkin ymmärtää että kyseessä ei ole mikään yhden tai kahden kaverin kieroutuma, vaan julmuus on ollut systemaattista. Mitä siinä koneistossa mukana olevat ihmiset ovat ajatelleet? Monet ovat aivan epäilemättä mukana siitä pakosta, että toisinajattelu tarkoittaisi sitä, että olisi itse vastaanottavana osapuolena, mutta joukkoon mahtuu myös niitä joiden mielestä moinen on hyväksyttävää tai jopa normaalia toimintaa.

    Silmäni avautuivat tällaisen suuruusluokan kauheuksille viimeistään Phnom Penhin Killing Fieldseillä ja kidutusvankilassa. Asiat ovat olleen hyvinkin ikävällä tavalla ihan vain muutamia vuosikymmeniä sitten, mutta kuten osuvasti alleviivasit niin ei hyvin mene nykyäänkään tällä saralla.

    Erinomaisen hyvä kuitenkin, että tällaisia paikkoja pidetään avoinna yleisölle. Niissä käytyään nousee hyvin vahvasti esiin ajatus ”ei koskaan enää.” Ja kun tarpeeksi moni niin ajattelee, niin ehkäpä sillä alkaa olla maailman mittakaavassakin jotain vaikutusta.

    • Anne
      |

      Auschwitzissa vierailtuamme mietin juuri samaa – mitä koneistossa mukana olleet ihmiset ovat oikein ajatelleet? Eikä pysty käsittämään, että miten joku voi katsoa tälläisiä tapahtumia läpi sormien. Gjirokastran poliittinen vankila tosin oli varmasti ulkomaailmalta hyvin piilossa ja varsinkin kommunismin aikaan, kun maa oli suljettuna.

      On uskomatonta ajatella, että vain niin vähän aikaa sitten on vieläkin toteutettu systemaattista ihmisten tuhoamista – ja tosiaan, jos katsotaan viime ajan tapahtumia, ei touhu tahdo ottaa loppuakseen sitten millään. En vaan pysty käsittämään, miten joku saa niin monen lähtemään mukaan samaan touhuun.

  11. Tällaiset käyntikohteet pysäyttävät ja saavat ajattelemaan. Voi vain ihmetellä, miten ihmiskunta on niin tyhmä, ettei opita menneistä kauheuksista vaan toistetaan samat virheet yhä uudelleen ja uudelleen.
    Niin kuin toteisit, tällaisten paikkojen tulee pysyä yleisölle avoimina muistutuksena siitä, mitä vallanhimo, diktatuuri , ahneus, suuruudenhulluus yms saa pahimmillaan aikaan.

    • Anne
      |

      Kyllä, näin on :/

  12. Todella mielenkiintoiselta vaikuttava paikka. Albania on kiinnostanut itseä pidemmän aikaa, ja tuossa olisi yksi käymisen arvoinen paikka sinne lisää. Postauksessa oli hyvin tietoa myös Albanian synkästä historiasta eli tosi hyvin toteutettu postaus – oli iloa lukea synkästä aiheesta huolimatta :-)

    • Anne
      |

      Suosittelen kyllä Albaniaa. Se oli todella mielenkiintoinen maa – kierrettiin siellä aika ristiin rastiin. On vuoristoja, rantaa, kaupunkia ja kaiken yhdistelmää – ja tosi paljon historiaa. Ruoka on hyvää ja edullista ja koska matkailu on siellä vielä aika alussa, on se meininkikin jotenkin melko autenttista.

      Kiva, että tästä oli hyötyä! Nyt vaan Albanian matkaa suunnittelemaan!

  13. Museoon emme lyhyellä Albanian vierailulla osuneet (maa ei päiväretkeä enemmän ole toistaiseksi ainakaan oikein kiinnostanut). Mutta bunkkerit jäivät mieleen – ja ne ikkunoista roikkuvat pehmoeläimet, joita en muista missään muussa maassa nähneeni, tällä tavalla käytetyn. (Liittyvät jotenkin pahan silmän karkoittamiseen).

    • Anne
      |

      Musta Albania oli tosi mielenkiintoinen maa – ja siellä on todella paljon nähtävää! Suosittelen kyllä tutustumaan lisää, jos tulee joskus mahdollisuus.

      Mekin nähtiin noita pehmoleluja, niitä oli usein rakenteilla olevissa taloissa myös roikkumassa. Jotenkin ne muistaakseni liittyivät pahojen henkien karkoitukseen tms.

  14. Hiljaiseksihan tälläiset tuskaturismin paikat vetävät. Voi vaan toivoa, että näistä ihmiskunta ottaisi opikseen. Muutamissa vastaavissa ”museoissa” olen maailmalla käynyt (Saksa ja Vietnam) ja sen jälkeen on kyllä aina tovin vähän tyhjä olo…

    • Anne
      |

      Joo, näitähän on aika paljon, osa enemmän tunnettuja, osa vähemmän. Tuskaturismi ei kuitenkaan ole mikään matkailun trendikkäin osa-alue eikä moni ole siitä kuullutkaan, eivätkä tietysti ikäviä tapahtumia historiaansa kätkeviä kohteita pidetä ehkä niin mukavina tai kiinnostavina vierailla. Jäävät sitten vähän tänne taka-alalle, tosin onneksi esim. suomalaiset tuntuvat olevan aika valveutuneita maailman tapahtumista ja kaikista hirveyksistä, mitä kaikkialla on tapahtunut, joten tietoisuutta näistä kohteista kyllä on.

  15. Itseäni kiehtoo matkoilla kovasti esim.juuri vanhat vankilat ym. Ja todellakaan paikkoja ei pidä sulkea, vaan jakaa tietoa nykyaikana siitä mitä historiassa on tapahtunut.

    • Anne
      |

      Joo, mun mielestä ne on myös kiehtovia ja muutenkin tuskaturismi aiheena kiinnostaa paljon!

  16. Meidän matkassa
    | Vastaa

    Mielenkiintoinen kohde varmasti. Mun mies ainakin haluaisi vierailla tuolla, tiedän sen. Kirjaan muistiin tän, ollaan meinaan suunniteltu kierrosta Albaniassa, Makedoniassa ja Kreikassa.

    • Anne
      |

      Kannattaa pistää korvan taakse! Balkanilta löytyy myös muitakin vastaavia ns. synkempiä kohteita. Aika veristä historiaahan sielläkin on. Albaniassa kannattaa myös käydä katsomassa bunkkereita!

  17. Kiinnostava juttu maasta, jonka historiaa tunnen aivan liian vähän. Mä olen ihan täysin samaa mieltä sun kanssa tuskaturismin ”oikeutuksesta” ja siitä, miksi noita paikkoja pitää vaalia ja avata yleisölle. Musta tuntuu, että historiaa toistavat ihmiset ei yleensä tunne sitä historiaa tarpeeksi hyvin eivätkä ainakaan ole käyneet niissä koskettavimmissa paikoissa.

  18. Karoliina
    | Vastaa

    Tällaiset paikat saavat kyllä hiljaiseksi ja ihmettelemään ihmismielen synkkyyttä. Ja niinhän se on, että kyllä historia vaan tuntuu toistavan itseään, hyvässä ja pahassa. Tällaiset kohteet on hyvä muistutus siitä, että miksi meidän pitäisi pyrkiä muuttamaan maailman kulkua toisenlaiseksi.

  19. Albania on kohde, joka kiinnostaa. Etenkin tällä hetkellä, koska siellä ei massaturismi vielä oletettavasti ole nostanut päätään. Mä en tiedä Albaniasta oikeastaan mitään. Aloin herätä maan tilanteeseen silloin, kun Suomeen tuli uutisten mukaan albanialaisia pakolaisia. Googletin hieman, ja eipä se tieto mitään mieltä ylentävää ollut. Kuitenkin monet matkaajat kertovat, että maa on todella kaunis ja sinne kannattaa matkustaa nyt. Silti olisi mielenkiintoista nähdä myös noita vankila- ja asemuseoita. Kyllä sen verran pitää reissuilla sitä ”koulutuspuoltakin” olla, että ymmärtää paikan historiasta, vaikka se ei mieltäylentävää olisikaan.

    • Anne
      |

      Albania on tosi monipuolinen kohde matkailijalle ja vielä tosiaan välttynyt massaturismilta, vaikka kyllä sielläkin matkailijoita riittää! On rantakohteita, vuoristokyliä, luontoa ja kaupungin sykettä. Jotenkin se vielä tuntui tosi eksoottiselta ja erilaiselta, varsinkin muutamat pienet kaupungit, joissa vierailtiin ja oltiin lähes ainoita turisteja. Suosittelen kyllä!

  20. Kyllä mun mies hyppis varmaan onnesta, jos pääsis tuota museota tutkimaan :D Näyttää kyllä tosi mielenkiintoiselta munkin mielestä, vaikken niin sotamuseoista ja tän tyylisistä yleensä välitä :) Albania olisi kyllä mielenkiintoinen matkakohde!

    • Anne
      |

      Albaniaa kyllä suosittelen kovasti! Itse tykästyin maahan todella paljon. Ruoka on hyvää, hintataso edullinen ja maa tarjoaa jokaiselle jotakin. Haluaisin kovasti mennä uudelleen, vielä jäi paljon kokematta ja esim. Tiranaan haluaisin tutustua syvemmin!

Leave a Reply