Harrastuksesta liiketoiminnaksi – blogimaailma ammattimaistuu

Julkaistu Matkailuala | 6

Viime vuonna olin mukana Nordic Bloggers’ Experiencessä isäntäbloggaajana. Se oli hauska, opettavainen ja upea kokemus – jo sen puolesta, että pääsi verkostoitumaan kansainvälisten matkabloggaajien kanssa ja sai kurkistaa blogibisneksen todelliseen maailmaan. Tänä vuonna en valitettavasti päässyt isäntäbloggaajaksi, joten tyytyminen oli ns. half-boardina mukana oloon. No, olin päivätöiden puolesta jonkin verran kiireinen matkamessujen suhteen, joten sinäällään mahdollisuuksia isäntäbloggaajana toimimiseen ei välttämättä olisi edes hirveästi ollutkaan. Matkailualan ammattilaisille matkamessut ovat yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista (tietysti monien muiden messujen lisäksi), joten sieltä ei aina luisteta helposti vapaa-ajan aktiviteetteihin.

Half-board -bloggaajana saa luonnollisesti blogipassin messuille ja pääsee osallistumaan jonkun verran Nordic Bloggers’ Experiencen ohjelmaan, esimerkiksi keskiviikkona ja torstaina järjestettyihin Blog Labeihin. Ilmoittauduin itse keskiviikkona järjestettyihin molempiin seminaareihin, joiden aiheina olivat ”Blogging as a business” (puhujina Live Share Travel-blogin Sarah & Terry Lee) ja ”Successful co-operation with companies” (puhujana Reisefreunde-blogin Angelika Schwaff). Jälkimmäisestä en ehkä saanut niin paljon irti, sillä sieltä nousi esiin paljon jo itselle tuttuja asioita, mutta ensimmäinen seminaari blogin luomisesta täysipäiväiseksi bisnekseksi oli todella hyvä.

Markus kävi tutustumassa Touring Carsin kierroksella matkailuautoihin. Touring Cars valitsi kierroksella olleista bloggaajista osan yhteistyöhön kanssaan.

Kun aloitin bloggaamisen alunperin vuonna 2009, en ajatellut, että siitä voisi joskus tulla jotain enempää kuin pelkkä harrastus. Saatika, että joku blogiani lukisi! Suomessa lifestyle- ja muotiblogien puolella raha on liikkunut jo pidempään, mutta matkablogit ovat alkaneet vasta viimeisen parin vuoden aikana todella kiinnostaa sisältömarkkinoinnin kanavina. Lukijat kuuntelevat mieluummin bloggaajien sanaa, kuin lukevat matkalehdistä pintaa syvemmälle porautumattomia juttuja ostopäätöksiään miettiessä. Bloggaajia pidetään kuitenkin vielä aika harrastelijoina eikä blogin kirjoittamista usein nähdä oikeana työnä (kuten tässä Tickle Your Fancy-blogin kirjoituksessa ruoditaan), mikä on sinäällään harmillista, moni kun ei tunnu ymmärtävän minkälaisia media-alan ammattilaisia viattomista nettipäiväkirjan raapustelijoista on vuosien mittaan kuoriutunut – kirjoitetaan lukijoita koukuttavat ja houkuttelevat jutut, hoidetaan somemarkkinointi, valokuvaus, videoiden editointi ja parhaimmassa tapauksessa tuodaan yhteistyön myötä jollekkin yritykselle liuta uusia maksavia asiakkaita.

Koska bloggaajien osaamista jokseenkin vähätellään, niin helposti erilaiset diilit kääntyvät enemmänkin niitä tarjoavien firmojen eduksi. Seminaarissa nousi suuresti esille ongelma sen suhteen, kuinka materiaalia pyydetään tuottamaan ilmaiseksi tai vaikkapa tuotenäytteitä vastaan. Sehän on se kuuluisa näkyvyys, joka kelpaa kenelle tahansa vaivanpalkaksi, vai mitä! Bloggaajien tulisi osata arvottaa oma osaamisena, rahallisestikin, sillä ilmaisilla reissuilla ei asuntolainaa lyhennetä. Jos työstä ei tarjota kunnollista kompensaatiota, on opeteltava kieltäytymään. Mutta, kuka nyt kieltäytyisi ilmaisesta matkasta tai vaikkapa ravintolaillallisesta? Asiaan kannattaakin suhtautua siltä saralta, että miettii sitä aikaa, jonka sisällön tuottamiseen tapahtuneen jälkeen käyttää. Usein yhden postauksen kirjoittamiseen kuvien editoinnin ja kaiken muun kanssa vierähtää useampi tunti. Nämä tunnit ovat pois sellaisesta duunista, josta maksetaan liksaa. Onko se lopulta sen kaiken ilmaisen työn arvoista, jonka yhteistyön merkeissä teki?

No, ei pidä kuitenkaan osoittaa syyttävää sormea pelkästään yritysten tai muiden ihmisten suuntaan, sillä osittain vikaa löytyy myös täältä päästä. Live Share Travelin blogiseminaarissa kysyttiin, että kuinka moni täällä pitää itseään bisnesnaisena tai -miehenä. No, ei sieltä ihan kamalasti käsiä noussut ylös. Kaikki ovat kuitenkin kiinnostuneita tekemään bisnestä, mutta itseään ei nähdä bisnesihmisenä, saatika blogia bisneksenä. Tämä on ongelmallista, sillä jos aiot takoa rahaa sisällölläsi, pitää siihen suhtautua kuin mihin tahansa liiketoimintaan. Bloggaajat hirveästi vähättelevät myös itse omaa osaamistaan eivätkä uskalla pyytää sitä, mitä oikeasti ansaitsivat. Jos suhtautuu omaan blogiinsa liiketoimintana, joka tekee kauppaa toisen firman kanssa, pääsee helpommin tasoihin. Eihän yrityksetkän hyvää hyvyttään tuotteitaan ilmaiseksi anna. Nämä olivat ainakin itselle hyvin ajatuksia herättäviä huomioita.

matka 2016, matkamessut, blogipaviljonki

Bloggaajien järjestämä Blogipaviljonki oli matkamessuilla tänä vuonna ekaa kertaa. Osaamista löytyy, kaikenlaisen järjestämiseen!

matka 2016, matkamessut, travel bloggers give back, blogipaviljonki

Seminaarissa annettiin myös hyviä vinkkejä sen suhteen, kuinka olla ammattimaisempi ja lähestyä esimerkiksi yrityksiä yhteistyöhommien toivossa. Listaa blogisi tärkeimmät tiedot – kävijämäärät, kävijäkunta (miehiä, naisia, ikähaarukka..), mainitsemisen arvoiset yhteistyökuviot, muut meriitit ja maininnat jne. mediakittiin. Selvitä, mikä on blogisi niche tai jos sellaista ei ole, mieti, olisiko syytä painottua johonkin tiettyyn juttuun sen sijaan, että tekee kaikille kaikkea (mitä tarkempi niche, sitä vähemmän kilpailijoita, kenties). Yrityksiä lähestyessä mieti, mitä tarjottavaa sinulla on heille. Onko yritys sellainen, joka sopisi yhteen blogisi kanssa? Ole valmistautunut. Etsi tietoa, kouluta itseäsi, ole kartalla blogiisi liittyvistä asioista, muista kilpailijoista. Ole perillä myös yrityksestä, jonka kanssa toivoisit yhteistyötä. Minkälainen arvomaailma heillä on? Mitä he mahdollisesti hakevat yhteistyöllä? Pystytkö tarjoamaan heille jotain sellaista, mitä he eivät ehkä saisi muualta (ainakaan yhtä hyvin)?

Jos bloggaamisesta aikoo tehdä bisnestä, johon suhtautuu kuin mihin tahansa vakavasti otettavaan liiketoimintaan, olisi syytä laatia liiketoimintasuunnitelma. Kuulostaa rajulta, mutta ei se oikeastaan ole sitä ollenkaan. Jos hommia tehdään ilman suunnittelua vähän vasemmalla kädellä, niin ei kauaa hyvä heilu. SWOT-analyysi osana liiketoimintasuunnitelmaa on hyvä tapa selvittää alkuun, missä mennään. Liiketoimintasuunnitelmaan voi listata esimerkiksi mistä blogistasi on kyse, kenelle se on suunnattu, mitä tavoitteita sinulla on ja minkälaista kilpailua esiintyy. Suunnittele myös markkinointia ja rahallista puolta. Entä, mikä on arvolupauksesi, jolla erotut kilpailijoistasi?

Seminaari oli ajatuksia herättävä ja sieltä sai ihan hyviä vinkkejä ja ideoita, vaikka ei vielä olisi perustamassakaan Matkablogi Oy:tä. Kaikista meistä ei kuitenkaan tule ammattibloggareita eikä bloggaamiseen pitäisi lähteä pelkästään rahankiilto silmissä – monesti siinä vaan laatu kärsii, jos juttuja taotaan pelkästään sen takia, että joku niistä saattaisi maksaa.

Monet vuosia harrastuksena blogia kirjoittaneista on kuitenkin sillä kovalla työllä ja harjoittelulla lopulta päätyneet liiketoiminnan pyörittämiseen osana blogia tai sen ympärillä, mutta se ei tarkoita sitä, että bloggaamisen pitäisi aina olla bisnestä.

Ilman Nordic Bloggers’ Experienceen osallistumista olisi tämäkin seminaari jäänyt väliin. Kun puhujina ovat toiset bloggaajat, juttuihin on helpompi tarttua ja samaistua. Onhan bloggaajat kuitenkin oman alansa ammattilaisia ja moni kivenkovia bisnesihmisiä. Sitä sopii myös yritysten miettiä, kun mielivät bloggaajien kanssa yhteistyöhön.


Onko bloggaaminen sinulle bisnestä?

6 Responses

  1. Katja/ Fat in BKK
    | Vastaa

    Mä en tiedä kumpi tuli oman blogin tapauksessa ekana, muna vai kana.
    Eli haluanko pitää blogin harrastuksena, jolloin ammattimaista otetta ei ole eikä tule vai onko blogi niin all over the place (eli paska) ettei sillä vahingossakaan voi tienata jolloin vähän kuin pakosta haluaa pitää sen vain harrastuksena :D

    Tajusin myös tän kirjotuksen tiimoilta, että aikoinaan mulla oli suuri intohimo ompeluun ja vaatteiden suunnitteluun, mutta heti kun siitä alkoi tulla bisnestä niin mielenkiinto kuoli. Sitä voi sitten yön syvinä tunteina analysoida, että sabotoinko itse itseäni vai asuuko sisälläni kuitenkin hippi joka vaan haluaa ilmaista itseään ilman rahan pyörimistä kuvioissa. Jollain tasolla koen (omassa tapauksessa), että raha tappaa luovuuden. Eli harrastukset harrastuksina ja työ työnä.

    • Anne
      |

      Joo, oikeastaan olen huomannut itsekin vähän saman ilmiön varsinkin jos jotain, joka on normaalisti nautittavaa, tekee ns. pakon edestä (vaikka joku projekti, että on pakko saada suunniteltua joku homma tiettyyn päivään mennessä) ei luovuus välttämättä enää ole samaa luokkaa mitä se on normaalisti hommia fiilistellessä. Usein blogipostauksetkin syntyy vaan päähän putkastaneesta aiheesta ja jos taas täytyy vähän väkipakolla kirjoittaa jostain aiheesta, ei se teksti välttämättä ole niin hyvää. Toisaalta kyllä tavoittelen sellaista elämää, että elättäisin itseni asioilla, joita teen palavasta halusta enkä niinkään pelkän rahan takia, mutta ihan kaikista harrastuksista ei ole pakko tulla työtä.

  2. Meille bloggaaminen ei ole liiketoimintaa ja siksi sitten teemme joitakin yhteistöitä vaan siksi, että idea on meistä kiva ja haluamme käydä kyseisessä paikassa/tapahtumassa. Tietysti se, että meitä on kaksi, niin jossain määrin kahden hengen majoitus/matkakulut/tapahtumaliput ovat ”tuloakin”.
    Ulkomaan matkojen suhteen meillä on sen verran selkeät omat suunnitelmat, ettei niihin oikein yhteistyökuvioita saisikaan liitettyä ja ainakin toistaiseksi, kun lomia on vaan ne normaalit ja niitäkään ei voi pitää kuin tiettyihin aikoihin, niin vaikea niitä mihinkään pressimatkaan voisi liittää.
    Eli pitäisikö yhtyä edelliseen kommentoijaan, että mukavan harrastuksen ehdoilla mennään!

    • Anne
      |

      Joo, ns. normiduunissa käyvälle pressimatkat ja muut yllättävät retket voivat olla hankalia. Aina ei saa vapaata töistä lyhyellä varoitusajalla, vaikka ottaisi palkatontakin. Mekin ollaan nyt oltu vähän sillä ajatuksella, että yhteistyökuviot on OK, jos ne muuten sopii aikatauluihin ja on esim. sellaisia, että ne tekis muutenkin, vaikka ei oliskaan yhteistyötä tarjolla. Viime vuonna kun olin NBE-isäntäbloggaajana käytiin Tukholmassa. Olihan se tosi hauskaa, mutta matka ei ollut sellainen, mitä normaalisti me välttämättä tehtäisiin. Eli siinä nousee sitten taas se kysymys, mitä joltain geneeriseltä pressimatkalta edes loppujen lopuksi saa irti, jos oman blogin sisältöä ajattelee.

  3. Tiia/ReiseReise
    | Vastaa

    Hyvä kirjoitus! Harmi, ettei tässä ole enemmän kommentteja, olisi kiinnostavaa lukea tästä aiheesta. Itse olen aikalailla samoilla mielillä edellisten kanssa. Tämä on tosi mukava harrastus ja sellaisena se on tarkoitus pitääkin. Pari kertaa olen tehnyt blogiyhteistyötä ja osasta niistä tuli vähän jopa stressiä, koska oon niin kokematon ja en ollut varma, että olen riittävän hyvä ja teenkö nyt oikein.

    • Anne
      |

      Heh, tuttu tunne tuo pieni ”stressi” blogiyhteistyötä tehdessä! Kieltämättä se vähän aina jännittää, että miten saa materiaalia raavittua kasaan. Me ollaan tehty muutamia blogiyhteistöitä, osa sellaisia, että ollaan testattu jotain palvelua / vierailtu jossain, ja sen perusteella kirjoitettu juttu. Sitten on myös ollut sellaisia, että kirjoitan aiheesta X blogiyhteistyön merkeissä. Erityisesti jos yhteistyöhön liittyy vierailu jossain, vähän aina jännittää, saako otettua tarpeeksi hyviä kuvia ja kokemuksesta irti, että pystyy kirjoittamaan kunnollisen jutun. Toisaalta, joskus monet kallistuvat jo liiankin ammattimaisten arvioiden kirjoittamiseen ja se perusrento asenne mitä bloggaamisessa on, jää puuttumaan. Eli hyvällä fiiliksellä kun vaan tekee ja rennolla otteella, niin tulee hyviä tuloksia. Tärkeintähän kuitenkin on, että juttu näyttää ja kuulostaa omalta!

Leave a Reply