Hautausmaita ja kuriositeetteja Helsingissä

Julkaistu #suomiretki, Helsinki | 4

Joulukuussa kävin eräänä aurinkoisena ”talvipäivänä” kameran kanssa kävelemässä Helsingin keskustassa. Määränpääni oli eräs mielenkiintoinen liike Punavuoressa, mutta kerkesin ihastella samalla iltapäivän auringossa kylpevää pääkaupunkiamme. Pysähdyin muun muassa tutkailemaan Punavuoressa sijaitsevaa Johanneksenkirkkoa.

Johanneksenkirkko on arkkitehtuurisesti erittäin vaikuttava ja mielestäni Helsingin kauneimpia kirkkoja. Uusgoottilainen tyyli, korkeat tornit ja pihamaalle levittäytyvä puisto ovat kaunista katseltavaa – ja varsinkin näin lehtien pudottua puista, kun maisemassa on jotakin kiehtovan karmivaa. Kyseessä on muuten Suomen suurin kivikirkko, joka valmistui vuonna 1891. Kävin katsomassa kirkkoa myös sisältä, mutta pidin enemmän sen ulkokuoresta. Monesti mietin, milloin gotiikka tulisi taas muotiin. Nykypäivänä rakennukset kun ovat usein niin tylsän yksinkertaisia ja mielikuvituksettomia.

Poikkesin myös Vanhassa kirkkopuistossa eli tutummin Ruttopuistossa. Ruttiksesta ns. vaihtoehtomatkailun kohteena kirjoitinkin hieman LUX Helsinkiä käsittelevässä postauksessa, mutta koska kertaus on opintojen äiti, niin esitellään nyt vielä lyhyesti puiston historiaa.

Vanhan kirkkopuiston alueella ja sen läheisyydessä on sijainnut useita hautausmaita ja jo suurten kuolonvuosien aikaan 1695-1697 nykyisen puiston läheisyyteen haudattiin paljon vainajia. Silloin kyseiset hautuupaikat sijaitsivat vielä kaupungin ulkopuolella. Vuonna 1786 tehtiin päätös uuden hautausmaan perustamisesta, sillä käytössä ollut nykyisen Senaatintorin alueella sijaitsevan Ulrika Eleonoran kirkon hautuumaa alkoi olla jo tupaten täynnä vainajia. Uuden hautausmaan nimeksi tuli Kampin hautausmaa ja sen sijaitessa kaupungin ulkopuolella, seurakunta joutui hankkimaan ruumisvaunut vainajien kuljettamista varten. Siihen aikaan hautausmaa oli nykyistä kirkkopuistoa laajempi ja ympäröivät kadut kulkevat ainakin osittain entisen hautausmaa-alueen päällä. Nimi ”Ruttopuisto” juontaa juurensa siihen, kun kirkkopuiston läheisyyteen 1700-luvulla riehuneen ruttoepidemian aikana haudattiin ruttoon kuolleita.

Ruttopuistossa sijaitsee Johan Sederholmin hautakappeli. Sederholm oli tunnettu kauppaneuvos, joka alunperin haudattiin Ulrika Eleonoran kirkon maalle, mutta kun kyseinen kirkko hävitettiin Senaatintorin rakentamisen tieltä, siirrettiin Sederholmin jäänteet Kampin hautausmaalle (nyk. Vanha kirkkopuisto). Hautakappeli oli Sederholmin suvun omistuksessa aina vuoteen 1890 asti, jolloin se luovutettiin seurakunnalle ja vuosien mittaan sitä käytettiin mm. väliaikaisena ruumishuoneena. Kurkistelin oven avaimenreiästä sisään, mutta paljoa ei näkynyt. Hautakappelit ja -kammiot ovat vaan niin mielenkiintoisia. Olenhan aina ollut kiinnostunut kaikenlaisista vampyyritarinoista ja muista kauhujutuista, joten jotenkin sitä odottaa sisälle kurkkiessaan näkevänsä.. no jotain. Pieni sisäinen goottini herää aina, kun kiertelen hautausmailla. Hautakiviä kuitenkin kunnioitan sen verran, että en synkästä luonteestani huolimatta käy niitä potkimassa tai kaatelemassa kuten joillakin porukoilla 90-luvulla oli tapana.

Hautausmaatoiminta päättyi Ruttopuistossa 1829, jonka jälkeen se muutettiin seurakunnan ylläpitämäksi puistoksi. Vuonna 1900 puisto siirtyi seurakunnalta kaupungin omistukseen ja nykyään se on kaavoituksessa suojeltu kohde, jonka ylläpidossa pyritään säilyttämään sen historiallinen arvo. Ruttopuisto on tänä päivänä Helsingin suosituimpia piknik- ja kaljoittelumestoja, sekä se toimii erilaisten tapahtumien kuten ravintolapäivän tai alkuvuoden LUX Helsingin alustana. Kauas on tultu siitä alkuperäisestä toiminnasta, kun maahan kaivettiin kuoppia vainajille, mutta mielestäni on hauskaa perehtyä paikan historiaan ja sen ollessa hieman synkänpuoleinen, löytää siitä ihan uusia kiinnostavia piirteitä.

Kirkkojen ja hautausmaiden tallauksen lisäksi vierailin Punavuoressa sijaitsevassa Götan maailma -nimisessä putiikissa. Pieneen kauppaan sisälle astuessa nenään lehahtaa heti jonkinlaisen kuolleiden otuksien käsittelyyn tarkoitetun aineen haju. Hyllyjä koristavat täytetyt eläimet, lääketieteelliset instrumetit ja purkkeihin säilötyt kummallisuudet, jotka saavat herkemmässä kävijässä varmasti kylmät väreet nousemaan niskaa pitkin. Götan maailma on erikoistunut kaikenlaisiin kuriositeetteihin ja erikoisempiin keräilyesineisiin. Meillä kotona ei vielä ole kutistettuja päitä tai kalloja koristeena, mutta kiehtovia esineitä kaupasta kyllä löytyi.

Jos perinteinen pullonkorkkien, postimerkkien tai jääkaappimagneettien keräily alkaa kyllästyttää, kannattaa suunnata tähän kuriositeettikabinettiin tutkimaan uudenlaisia keräilykohteita. Ilmiöhän ei ole maailmalla mitenkään uusi, mutta Helsingistä toista vastaavaa ei taida löytyä. Hesarin pari vuotta sitten kirjoittaman jutun perusteella liikkeen eettinen puoli on kunnossa – täytetyt eläimet ovat jäänteitä kansakouluajoilta, uhanalaisia lajeja ei myydä ja esimerkiksi myyntiin otetaan vain kalloja, joiden alkuperä on selvillä ja ne on lahjoitettu lääketieteelliseen käyttöön. Pelihousujen repijät voivat nyt siis vetää henkeä.

Helsingistä löytyy helposti synkempiä ja erikoisempia matkailijoitakin kiinnostavia juttuja, kun vain tietää vähän, mistä näkökulmasta kannattaa asioita tarkastella. Historiaa, hautausmaita, erikoisuuksia ja synkkyyksiä on varmasti vaikka vielä kuinka paljon, mutta onneksi tässä on elämä aikaa niihin perehtyä.


Short summary in English

On one sunny day in December, I decided to explore Helsinki with my camera. I found my way to St. John’s Church, which is the largest stone church in Finland and was built in 1891. The church represents Gothic Revival style, which I find very fascinating. Architecture these days tends to be so dull and simple – I wonder, when would Gothic styles come back in fashion again..

I visited the Old Church Park, which is also known as a ”Plague Park” due to the fact that during the plague epidemic in 1710 bodies were buried in the surroundings of the park. From the Old Church Park you will still find some tombstones and mausoleum of Johan Sederholm, who was an merchant from Helsinki. He was originally buried in the cemetery of Ulrika Eleonora Church, which was demolished on the way of construction of Helsinki Senate Square back in early 19th century. Sederholm’s remains were then moved to the mausoleum in the old Church Park. During the years the mausoleum has also been used for example as an temporary morgue.

My main place to visit during the day was a cabinet of curiosities in Punavuori district. Götan maailma spesializes in obscure, strange and curious objects and antiques such as stuffed animals (taxidermy), old medical instruments, skulls and so on. It is one of its kind in Helsinki and definitely worth to visit for those, who seek something out of ordinary. More about Götan maailma in English you can find for example from this blog.


Lähteet vuosiluvuille ja muulle nippelitiedolle: Johanneksenkirkko ja Vanha kirkkopuisto -artikkelit Wikipediassa

4 Responses

  1. Olen asunut Helsingissä jo yli 10 vuotta, enkä tiennyt mitään Ruttopuiston historiasta. Kiitos tästä tietopläjäyksestä! Oli kyllä mielenkiintoista luettavaa!

    • Anne
      |

      Kiva kuulla! :) Harvemmin sitä hirveästi tulee kotikaupunkinsa historiaan perehdyttyä, vaikka maailmalla kyllä tulee selviteltyä kohteista vaikka mitä tietoja.

  2. Katja/ Fat in BKK
    | Vastaa

    Vähänkö toi kauppa on siisti! :D

    Mun kaverit harrastaa metallinpaljastinkoneilua (tai miksikä sitä ikinä sanotaankaan) ja ne on samalla saaneet itelleen hirveän röykkiön eläinten kalloja. Mä salaa haaveilen koko ajan että niitä alkaisi olemaan liikaa niin saisin ostetua heiltä yhden. Ohan sellanen ny aika siisti!

    • Anne
      |

      Tollanen metallinpaljastimella maaperän tutkiminen vois olla mielenkiintoista. Sieltä vois löytää vaikka mitä mielenkiintosta :)

Leave a Reply