Hevikansan kesäleiri – Tuska Open Air Metal Festival

Julkaistu Festarireissut, Metallia matkassa, Musavisa | 15

Viikko sitten Helsingissä järjestettiin jokavuotinen kolmipäiväinen hevikansan kesäleiri – metallimusiikin festivaali Tuska. Festivaalia oli odotettu taas kuin kuuta nousevaa ja koko kevään somessa pyörineen Tuska-hypetyksen jälkeen oli hyvin hankalaa yrittää pysyä housuissaan ja jaksaa odottaa festivaaliviikonloppua. Oltiin kutsuttu Englannista pari kaveria festivaaliseuraksi, joten Tuskaa oli hypetetty kuukausitolkulla heidänkin kanssaan ennen kesää. Tuska on ollut meille vuosia perinne ja kesän kohokohta. Kuusi vuotta sitten eräänä metallimusiikin ja Koskenkorvan huuruisena iltana Kaisaniemenpuistossa (jossa Tuska ennen järjestettiin) polkumme kohtasivat, joten siitäkin johtuen festarilla on meille erityinen merkitys.

Tuskan eka päivä – valmiina kohtaamaan festivaali \m/

Tänä vuonna Tuska oli selkeästi laittanut uuden vaihteen silmään, sillä festivaalia promottiin hyvin aggressiivisesti eri kanavissa pitkin kevättä ja kaikenlaisella oheistoiminnalla, mikä oli mielestäni vain positiivinen asia. Vuosia hieman paikallaan junnanneen festivaalin on pakko kehittyä ja uudistua, jos se aikoo pysyä kärryillä ja vastata kävijöidensä vaatimuksiin. Toki festivaalin ympärille on rakennettu kaikenlaista toimintaa jo aihemmin, kuten perinteiset jatkoklubit, mutta nyt Tuska-teemaisia keikkoja oli jo ennen festivaalia ja Suomen parhain metallimusiikin festivaali (?) oli kovasti ihmisten huulilla jo hyvissä ajoin ennen varsinaista pelipäivää.


Liesikiesin haukihamppari

Kehitystä ajatellen suurinta kiitosta meiltä sai tänä vuonna festivaalialueen Food Gardenin uudistukset. Olen vuosia valittanut siitä ylihintaisesta ja mauttomasta paskasta jota festareilla ruokana tarjoillaan ja siksi olinkin erittäin mielissäni kuullessani, että ruokarekat kurvaavat paikalle ja alueelle viritellään jonkinlainen kunnollinen ravintolakin, Black Dining. No, kyseinen ravintola jäi kaiken kiireen ohella testaamatta, mutta haimme festarivälipalat ruokarekoilta ja notkuimme mm. Liesikiesin antimilla useampaan otteeseenkin. Vielä kun ne loputkin kebablastupaellamestat voitaisiin siivota helvettiin ja saada tilalle jotain kunnollisempaa, olisin erittäin tyytyväinen. Niin, ja jonkinlainen lokkiverkko kojujen ylle, ne perkeleet käyvät nimittäin vuosi vuodelta röyhkeämmiksi.

Uusien makuelämyksien lisäksi alueelle oltiin tuotu kenttäsauna. Mikä olisikaan mukavampaa pitkän circle piteissä juostun päivän jälkeen, kuin ripustaa nahkahousut narulle, pyyhe lantiolle ja mennä kunnon löylyihin. Anniskelualueen nurmikolle kyhätty sauna vaikutti olevan kovin suosittu. Eihän festivaalisaunat ole mikään uusi juttu, mutta en muista Tuskassa moista aiemmin tavanneeni. Ainut miinus saunassa oli se, että se oli rakennettu anniskelualueelle eikä täten kaikkien festivaalikävijöiden saavutettavissa (anniskelu on tietysti K-18).

Amorphis


Maalit naamaan ja Abbathia kattomaan!


Abbath

Löylyissä puhdistumisen jälkeen festivaalikävijä pystyi käymään koristautumassa vaikka Abbathin keikkaa varten Alepa-kontin viereen pystytetyllä kasvomaalauspisteellä. Jos omat maalit unohtuivat kotiin tai pensseli ei pysy kädessä, muutamalla kolikolla sai toivomansa maalaukset. Kävinpä minäkin hakemassa väärin päin roikkuvan ristin otsaani – minkäs hevari luonteelleen voi! Kyseinen kasvomaalaus herätti muuten festivaalikävijöiden joukossa mielenkiintoisia reaktioita. Tuskassa on liikkeellä vaikka minkälaisia mörköjä, mutta ilmeisesti joillekkin pikkutyttö kristinuskon arvoja halventavalla merkillä otsassaan oli liian kova pala purtavaksi. Maalauksista puheenollen, olisi ollut hauska muuten nähdä jonkinlainen corpsepaint-kilpailu, jossa kävijät, Tuska-raati tai vaikka festivaalialueella vip-kohtelua nauttiva Radio Rockin kuningas olisivat valinneet osanottajien joukosta rajuimmat maalit ja palkinneet huimin palkinnoin.

Koska festivaali järjestetään Suvilahdessa, asettaa se tietynlaisia rajoitteita kun tilaa alueella ei ole loputtomiin. Siitä huolimatta Tuskan pohjaratkaisu on ollut varsin mainio ja kiittelen itse aina siitä, että anniskelualueelta näkee kahdelle kolmesta alueen lavasta. Festareille tullaan nauttimaan musiikista, juomista ja kavereiden seurasta ja olisi sääli, jos näitä kaikkia ei voisi yhdistää samalla kertaa. Tuskan kävijäkuntakin on hieman vanhempaa sakkia, joka varmasti mielellään seisoskelee rauhallisesti juoma kädessä bändejä katsellen.


Ruotsalainen In Flames lauteilla


In Flamesin pitti

Keskellä kaupunkia järjestettävä festivaali asettaa rajoitteita myös mm. musiikin soittamisen suhteen, soitto kun ei voi jatkua aamuun asti. Englantilaiset kaverimme kuitenkin kovasti ihastelivat kaupungissa järjestettävää metallimusiikin festivaalia, heillä kun ei ole moista tavattu vaan kaikki tapahtuu poikkeuksellisesti maaseudulla pelloilla. Kaupungissa järkättävän festarin positiivisia puolia on se, että mutaisella nurmikolla nukkumisen sijaan pääsee festivaalin päättyessä kätevästi kotiin tai hotelliin puhtaisiin lakanoihin ja aamulla herää huomattavasti pirteämpänä seuraavaan festivaalipäivään. Suvilahdesta pääsee myös helposti edullisiin Kallion juottoloihin, jotka Tuskan aikana tekevätkin varmasti aikamoista tiliä.


Nappula alas ja örinää kehiin

En oikein keksinyt tämän vuoden Tuskasta mitään valittamista, vaikka kuinka yritin. Koko festivaaliviikonloppu oli kerrassaan onnistunut oikeastaan kaiken osalta – sää oli mahtava, seura vieläkin mahtavampaa, bänditkin aika mahtavia ja festivaalin uudistuminen positiivinen yllätys. Olen vielä hieman epävarma siitä jonkinlaisesta taideteemasta jota alueelle oltiin viritelty: huuto-installaatio, julistekilpailu ja miimikko-esitykset jäivät noin päällimmäisenä mieleen. Kävin nauhoittamassa oman karjumiseni ja ihastelemassa juhlisteita, mutta miimikon jätin vielä toistaiseksi väliin. Totta on kuitenkin se, että jotta festivaali voi kehittyä, kasvaa ja pitää kävijänsä, on sinne ruvettava kehittelemään muutakin kuin bändejä ja kaljatelttoja. Vaikka toki ei niissäkään mitään vikaa ole ja pitävät ainakin minut vielä aika pitkään tyytyväisenä.


Alice Cooperia fiilistelevä festivaalikävijä


Dr. Living Dead

Ainahan sitä voisi valittaa hintatasosta, bändeistä, jonottamisesta ja vaikka mistä – mutta niistä huolimatta ostan liput vuodesta toiseen ja käytän pienen omaisuuden anniskelualueen tiskeillä. Vaikka Tuskaan ei enää saa tuoda omia juomia, on sääntöä onnistuttu hieman kiertämään festivaalialueen porttien väliin asetetulla narikalla, jonne voi säilöä omat juomansa ja jonka vieressä voi janon iskiessä käydä istuskelemassa parin repun pohjalla lojuneen huurteisen kanssa.


Festarinarikalla istuskelua

Tämän vuoden Tuska kiilasi helposti festarikokemuksien kärkikastiin, koska festivaaliviikonloppu oli kerrassaan vaan niin onnistunut. Olimme tällä kertaa liikenteessä pressipasseilla, jotta saimme tuotua kunnon kameran alueelle. Kyseessä oli myös siinä mielessä historiallinen festivaaliviikonloppu, että selvisin alueelle mukisematta myös sunnuntaina. Yleensä sunnuntait ovat tehneet melkoisen tiukkaa. Ja onneksi selvisin – vaikka alkuun olin erittäin skeptinen Alice Cooperin esiintymisestä, täytyy kyllä myöntää, että se oli varmasti yksi parhaimmista keikoista mitä olen eläessäni nähnyt, vaikka en siitä noin musiikillisesti niin välitäkkään. Huhhuh!

Tuska 2015 – ehdottomasti 5/5. Tuska on muutenkin lempparifestivaalini Suomessa ja toivon, että sama perinne tulee jatkumaan vielä vuosia. Tapa, jolla metallimusiikki yhdistää ihmisiä, on jotenkin vaan niin erikoista ja uniikkia. Ja kyllähän me hevarit nyt muutenkin ollaan vaan niin hiton siistejä. Kyllä jää lippatukkajonnet kakkoseksi Armin van Buureneillaan, kun hevibändin lavashowssa lentelee verta ja suolenpätkiä yleisön hurratessa. Nyt vaan sitten seuraavan vuoden Tuskaa odottelemaan.


Meininki kohillaan

Loppuun vielä festivaalin kohokohdat: Dr. Living Deadin keikka sunnuntaina, frendukuva Jone Nikulan kanssa, auringonpaiste, ruokarekat, löylyt festarisaunassa ennen Abbathia ja kovasti keskustelua herättänyt kasvomaalaus (”anteeksi, mutta onko toi joku kannanotto?”).

Katso lisää kuvia vuoden 2015 Tuskasta täällä!


 

Mikä on kesän lempparifestarisi vai tuleeko ylipäätänsä käytyä?

15 Responses

  1. Katja
    | Vastaa

    Voi vitsi, oli kyl hauska lukea näistä vaikka itse olenkin se jonne siellä Buurenin keikalla :—D Vaikka tähän väliin pitää todeta, että itellä uppoaa sellanen pippelihevimusa, kuten Danzig, Judas Priest ja Manowar ja aikoinaan Manowaria olin katsomassa Provinssissa hahah!

    Mitä ite oon ymmärtänyt niin eikös Tuska ole saanut myös paljon kehuja siitä, että festarikansa on todella hyvin käyttäytyvää verrattuna moniin muihin festareihin? Vaikka ekana ehkä mummot luulisikin, että noilla kasvomaaleilla varustetut ”saatananpalvojat” ovat tulleet uhraamaan heidän kissansa pahuuden alttarille niin juurikin ne parikymppiset anistukat osaa olla niin eläimiä ettei mitään rajaa.

    • Anne
      |

      Kyllä sitä pitää aina vähän kuittailla vastarannalle :D

      Joo, rajusta ulkomuodostaan huolimatta hevikansa on yleensä varsin hyvin käyttäytyvää ja Tuskassakin on aina aika rauhallinen meininki. Kyllähän siellä ollaan ihan perseet olalla mutta mitään tappeluita tms. järjestyshäiriöitä ei ole koskaan tullut vastaan. Veri tosin lentää ja murtuneita raajoja tulee varmaan viikonlopun aikana useampi, mutta lähinnä siitä syystä, että hevari on ottanut erää toisen festivaalivieraan nyrkin sijaan asfaltin kanssa, kun ei ole tahtonut pysyä pitissä mukana. Ja yleensä niiden kasvomaalien alta paljastuu ihan normaaleita, työssäkäyviä IT-nörttejä jotka ei tekisi pahaa kärpäsellekkään :D Vaikka onhan tuolla black metal-puolella ollut noita rajumpia tapauksia, mm. Emperorin jäsenistä useampi ollut linnasta kirkonpoltosta, murhasta yms. kaikenlaisesta. Mutta norjalainen black metal onkin sitten ihan oma maailmansa :D

  2. Maarit Johanna
    | Vastaa

    Määäki haluan Tuskaan! Viime kerrasta on luvattoman monta vuotta. Se vain ku aina pitäs olla Dimmu Borgir, että jaksais lähteä Helsinkiin ja maksaa ittensä sisään. Harmi ettei tuo minun mies ole oikein niin synkästä metallista kiinnostunu ku mitä ite mielellään kuuntelisin. Mie oon siitä erikoinen, että minuun uppoaa melkeen mikä tahansa musa, mutta bläkiksestä tulee niiin hyviä muistoja! Mun väärinpäinristi-korun porukat kerran ”kadottivat”. :D voi vitsi ku kehtais blogissa julkasta kuvia corpsepainteista mitä maalasin vuosia sitte. Kiitos tästä muistoja herättävästä postauksesta!! \,,/

    • Anne
      |

      Dimmuhan oli muuten viime vuonna!

      Hyvä, että heräsi muistoja! Ja vaikka se Dimmu ei oliskaan, niin kyllä yleensä jonkinsortin bläkkispumppuja aina löytyy :) Ens vuonna sitten lippu kouraan ajoissa ja tuskailemaan!

  3. Mulla on pitkä Tuska- ja myös hevimenneisyys. Nyt en sit oo käyny vuoden 2009 jälkeen… mutta muistan hyvin ne ajat! Ja komppaan niin tota että ihmiset käyttäytyy Tuskassa aina niin hyvin… se on kumma et pitää muilla festareilla sit tapella! Ja kiva lukea nykypäivän Tuskasta. On se kyllä muuttunut Kaisaniemen jälkeen, mutta kuten sanoit on se hyvä että festaritkin uudistuu.

    PS. Mun muinoinen poikaystävä oli muuten joskus rundillakin Dimmujen kanssa… jos Maarit näitä kommentteja seurailee. ;)

    • Maarit Johanna
      |

      Mitä mitä mitä!! Ihan tosi? Vau :D
      Mun muutama viime vuosi on ollut niin työntäyteisiä että hyvä kun on saanut viikoksi lähdettyä jonnekin muualle täältä malminetsintäpuuhista. Tuskaan kyl kiinnostais. Ihan vaan vaikka fiilistelymielessä!

    • Anne
      |

      Maarit, sun pitää vaan osallistua johonkin Tuska-kilpailuun, koska voitat kuitenkin liput, tai tapaamisen Dimmun kanssa :D

    • Anne
      |

      Joo, onhan se aika erilainen mitä silloin Kaisaniemessä, mutta vaikka niitä aikoja aina välillä haikeasti kaipaileekin niin kyllä mä ainakin olen ihan tyytyväinen nyky-Tuskaankin :) Monet ketkä nillittää muutoksesta, eivät edes ole vaivautuneet käymään tsekkaamassa menoa Suvilahdessa.

  4. Mikko
    | Vastaa

    Jostain syystä meille Tuska menetti jollain tapaa paikkansa siirtyessään pois Kaisaniemestä. Samalla uudistetut anniskelusäännöt nakersi mielenkiintoa. Käytiin Kaisaniemessä muutama kerta, sitten seuraavaksi muuton jälkeen (2010 vai 2011??) jonka jälkeen jäikin välistä kolme kertaa kun vaihdettiin euroopan metallifestareihin. Nyt taas käytiin koittamassa, mutta ei se oikein lähde.

    Hinnat on aivan kohtuuttomia ja Suomen anniskelupolitiikka kusee omaan nilkkaansa. Lisäksi tuskan ollessa koko kansa hevifesti, on bändikattauskin vähän sillisalaatti. Jotenkin se vapaamuotoinen hengailukaan ei tuolla vaan onnistu noista olutkarsinoista johtuen.

    Sillä rahalla, kun tuonnne syytää viikonlopussa, lähtee jo aika kauas. Toki kavereita löytyy tuskasta jonkun verran ja onpa se suhteellisen lähelläkin. Mutta veikkaanpa silti, että muutama välivuosi on taas paikallaan.

    Suomen paras metallifestari lienee kuitenkin Steelfest :)

    • Anne
      |

      Joo, tuosta bändikattauksesta olen kyllä samaa mieltä.. En nyt rupea tässä mitään nimiä mainitsemaan, mutta osalla orkestereista olisi kyllä mielestäni ollut paikka jossakin muualla :-) En ihan ole varma, mihin näillä kaikilla uudistuksilla tähdätään! Tuleeko Tuskasta kenties tulevina vuosina koko kansan rokkifestivaali..? Hyviä metallimusiikin festareita on nousenut kilpailemaan. Steelfestissä en ole käynyt, mutta Markus on sitä kehunut.

      Moni asia on vielä vinksallaan, jos vertaa Euroopan menoon, siitä olen täysin samaa mieltä. Kuitenkin esim. anniskelupolitiikka ja hinnat johtuvat pitkälti kaikesta muusta, kuin itse festivaalista.. En käsitä Suomen karsinakontrollimeininkiä, jos muuallakin osataan olla ihan siististi vaikka koko alueella saa nauttia alkoholijuomia; joissakin omiakin. Esim. Summer Breezessä omia juomia sai tuoda alueelle, tosin sillä ehdolla, että juoma oli alueelta saatavassa muovisessa tuopissa. Viiniä tuoppi täyteen ja heilumaan :)

    • Mikko
      |

      Jooh, kävinpä minä rustaamassa heti tuon Tuskan jälkeen heidän palautekyselyynsä samat asiat, kun mitä tuossa aiemmin kirjoitin. Eli festarit ihan jees, varmasti normaali hevikansalle jopa oikein kivat, mutta Suomen lainsäädäntö ja hintataso pistää ainakin itsellä miettimään, lähdenkö ensi kerralla. En myös oikein pidä tuosta paikasta, vaikkakin se on parempaan päin mennyt. Ymmärtääkseni tuolla ei kuitenkaan ainakaan useampaa vuotta enää voi festaroida joidenkin hallinnollisten asioiden takia. Eli saa nähdä, minne käy Tuskan tie jatkossa.

      Me ollaan käyty Metalcampissa/Metaldaysissä pari kertaa ja kerran Brutal Assaultissa, molemmat kyllä kepittää tuon Tuskan kaiken muun paitsi saavutettavuutensa puolesta ihan 100-0. Toki jos rahaa ja aikaa olisi, niin voisi kiertää vaikka kaikki Euroopan festarit vuosittain :)

      Kauhea kaipuu tuonne Slovenian Metaldaysiin on jälleen kavereiden paraikaa postaillessa kuvia facebookkiin – eli kinkerit alkoi juurikin tänään. Ehkä ensi vuonna taas… Ainakin yritys tulee olemaan kova.

    • Anne
      |

      Nähtäväksi jää tosiaan, kuinka käy Tuskan! Ehkä festivaali pitää suosiolla siirtää pois keskusta-alueelta..? Suvilahdessa tila on kuitenkin rajallinen ja kehittyminen hankalaa.. Mutta toisaalta se juuri tekee Tuskasta erikoisen.

      Aa, Metal Days! Me ollaan sinne niin jo haaveiltu parina vuonna ja juuri itseasiassa tänään aamupalalla juteltiin, että pitäisköhän ens vuonna sitten lähteä kun katselin Facebookista kuvia tapahtumasta! Me ei olla käyty Euroopassa kuin Summer Breezessä, Brutal Assaultin aikaan pari vuotta sitten oltiin kyllä Tsekeissä mutta ajateltiin, ettei varmaan jakseta kahtena viikonloppuna peräkkäin festarointia :D Oltiin siis autolla liikenteessä ja Tsekkien jälkeen menossa Saksaan Summer Breezeen. Tyydyttiin sitten vaan tutustumaan Prahan hevipubeihin.

      Mitä tulee vielä noihin Euroopan festareiden lippuhintoihin, niin esim. nopealla vilkaisulla tuo Brutal Assaultin 4 päivän lippu on 74 euroa.. Se, mitä käyttää festariviikonloppuun Suomessa, sillä tosiaan saa jo lennot ja festariviikonlopun Euroopassa :) Tietysti kyseessä on vähän eri volyymin festareita (kävijämäärältään), että siinä mielessä hankala verrata, mutta kuitenkin. Eikä se ulkomaille festareille lähteminen nyt niin vaikeaa ole, vaikka vaatii toki vähän enemmän suunnittelua.

    • Mikko
      |

      Metaldayssia voin kyllä suositella ihan varauksetta. En keksi oikeastaan mitään huonoja puolia :) Noh ehkä se kotiinpaluu ottaa entistä kovemmille melkin viikon festarin jälkeen :D

      Brutal Assault taas enemmänkin musadiggarin paikka, ihan tajuton bändikattaus joka vuosi. Toki helpompaa bookata bändejä kun on vaan tavallaan yhden tai kahden genren festari vrt. Tuska/Metaldays kaikkea kaikille.

      Summer Breeze on itellä kyllä korkealla tulevaisuuden festarilistalla. Jenkkien Maryland Deathfest on kyllä koettava myös joskus.Ja Eistnaflug, Hellfest, Party San… Onhan näitä.

    • Anne
      |

      AaaaAaaa seuraillu niitä kuvia Facebookista ja ei kyllä varmaan olis valittamista, jos sinne asti pääsisi :D

      Summer Breezestä kyllä tykättiin. Hyvä meininki ja oli tarpeeksi iso festari meille. Alunperin oli tuolloin tarkoitus mennä Wackeniin, mutta ämpyilin jotain lippujen kanssa ja nehän meni sitten sen sileän tien.. Otettiin sitten suunnitelma B eikä kyllä kaduttanut. Leirintäalueella oli kauppa, josta sai haettua lisää kylmää olutta leirintäalueelle ja itse alueellakin oluttuopponen oli Suomen hintoihin verrattuna varsin kohtuuhintainen (muistaakseni jotain 3-4 euroa). Saksalaiset telttanaapurithan tietysti kauhistelivat tätä hintaa, että hirveätä riistoa :)

      Viime vuonna oltiin Montrealissa Heavy MTL:ssä, se oli myös aika huikea, vaikka kanssa enemmän sellanen kuten Tuska ennen vanhaan Kaisaniemessä. Musiikillisesti siellä tosin oli ehkä vähän sellaista mainstreamimpaa, mutta en valittanut, kun nähtiin kuitenkin Metallica ja Slayer :)

      Kyllähän noita festareita olisi! Ollaan myös haaveiltu tons of metallista, mutta hintansa puolesta se nyt on jäänyt vielä vain haaveeksi. Kaveri oli tänä vuonna ja kehui kyllä, vaikka kuulemma paikoittain oli vähän semmosta ruotsinlaivameininkiä ja ördääviä kanukkeja oli liikaa :D

  5. […] Tuskasta on meille muodostunut jo aikamoinen perinne. Muistaakseni ensimmäinen kertani Tuskassa oli 2007, Markuksella aiemmin. ”Tapasimme” myös Tuskassa vuonna 2009, josta yhteinen taival sitten alkoi. Se oli muuten koskenkorvan huuruinen ilta se! Vain yhtenä vuotena on taidettu jättää kyseinen festivaali kokonaan väliin, johtuen todennäköisesti huonosta hinta-kattaus -suhteesta. Liput tämän kesän Tuskaan on tietysti hankittu jo viime syksynä hyvissä ajoin – lineuppihan nyt taas on kovalle kritisoijalle mitä on, mutta eihän sinne pelkkiä bändejä katsomaan muutenkaan mennä! Viime vuonna festarialueella pääsi mm. saunaan ja festarialueen viihtyvyyttä oli muutenkin parannettu. Innolla odotan, mitä kaikkea sinne on tälle vuodelle keksitty. Tuska tietysti on tätä nykyä jo paljon muutakin, kuin pelkkä festivaali ja toimii organisaationa koko Helsingin (vai kenties koko Suomen) metalliskenen kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Lue myös meidän viime vuoden raportti Tuska-viikonlopusta! […]

Leave a Reply