Hongkong 17.11.2011

Julkaistu Aasia, Hongkong | 8

Hong Kongista on todella vaikeaa löytää hyvää kiinalaista ruokaa, sellaista mihin on kotopuolessa tottunut. Mandariinikiinasta ei osaa edes alkeita, joten ruokalistojen tulkinta on täyttä hepreaa. Filepalaa on täysin mahdotonta saada, mutta kaikenmaailman kananjalkakeittoa ja muita yökötyksiä on eteemme tuotu jo useamman kerran. Katukeittiöistä kantautuu miellyttävä tuoksu, mutta lähes poikkeuksetta lautaselle tulee jotakin sisäelintä, luuta tai rustoa. Onneksi sentään 7-elevenistä saa hyvää välipalaa huokeaan hintaan, silloin kun nälkä yllättää eikä riskinottoon ole varaa. Tällä kevyellä otannalla maailman muidenkin metropolien Chinatowneista voin sanoa, että en juuri edes pidä kiinalaisesta ruoasta. Paitsi siitä mitä saa kotona. Näillä mennään. Seuraavalle Kiinaan suuntautuvalle reissulle opettelen ainakin tilaamaan kanafilettä, riisiä ja olutta.

Laskeuduimme pari päivää sitten Hongkongin kansainväliselle lentokentälle. Tämä on ensimmäinen etappimme puoli vuotta kestävällä seikkailulla. Suomen sateet jäivät taakse, samoin kuin työpaikat, ystävät, perhe ja maallinen omaisuus. Tilalle tulivat vapaus, huolettomuus, kiireettömyys ja seikkailu. Unohtamatta Hongkongin sateita. Mikäpä onkaan sen mukavampaa kuin kävellä sateenvarjomeressä 7 miljoonan kiinalaisen keskellä, puoli metriä muita pidempänä. Sateista huolimatta olemme tutkineet innokkaina kuin pikkulapset tätä mielenkiintoista sekotusta itää ja länttä, uutta ja vanhaa, modernia ja perinteistä sekä rikasta ja köyhää. Olemme päässeet harrastamaan yhtä lempipuuhistamme matkoilla – ihmettelyä. Kävelemme, ihmettelemme ja valokuvaamme asioita usein aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Hongkong tarjoaa tähän mahtavat puitteet. Jokaisen kulman takana on jotain uutta, jännittävää ja mielenkiintoista. Lisäksi tämä Kiinan erityishallintoalue on yllättävän vihreä – erittäin tervetullut yllätys. Katujen vilinästä on mukavaa poiketa vaikka eväsretkelle vehreään ja rauhalliseen puistoon. Paikallisetkin näyttävät suosivan näitä vihreitä keitaita, sillä puistot ovat täynnä perheitä, pukumiehiä ja opiskelijoita. Bongasimmepa useamman hääparinkin poseeraamassa iloisena kuvaajalleen.

Pyrimme reissuillamme käyttämään mahdollisimman paljon paikallista joukkoliikennettä. Se on oiva keino säästää kuluissa, sekä mukava tapa päästä kosketuksiin paikallisen arjen kanssa. Täytyykin antaa erityismaininta Honkkarin toimivalle julkiselle liikenteelle. Helsingin liikennesuunnittelijoillekin suosittelisin tutustumismatkaa alueelle, jossa joukkoliikenne todella toimii, ja jossa se kattaa noin 90% asukkaiden tekemistä päivittäisistä matkoista. Laskeudumme minimaalisen kokoisesta hotellihuoneestamme kyseenalaisessa maineessa olevasta Chungking Mansionsista katutasolle ja hyppäämme metroon. Pukumiehiä- ja naisia riittää silmänkantamattomiin. Aamukahviaan hörppiessä on mielenkiintoista miettiä minne kukakin näistä on matkalla. Varmaankin tekemään tärkeää ja hyväpalkkaista työtään hienoihin lasisiin pilvenpiirtäjiin.

Ilta laskeutuu Hongkongin kaduille. Tuhannet ja taas tuhannet neonvaloin koristellut kyltit syttyvät ja houkuttelevat asiakkaita milloin minnekin. Paitsi meitä, sillä emme ymmärrä sanaakaan mitä niissä halutaan viestiä. Onkin jännä huomata suuri kontrasti siirryttäessä länsimaalaisten työntekijöiden täyttämistä pilvenpiirtäjistä katutasolle – Kiinaan. Kävelemme, haistelemme, ihmettelemme ja valokuvaamme kyltymättöminä. Yksi katu on täynnä kauppoja joista saa pelkästään harjanvarsia. Toinen katu on varattu pesukoneille ja kolmannelta saa vain suloisia koiranpentuja. Eläimiä rakastavana tekisi mieli adoptoida niistä jokainen. Poikkeamme ravintolaan toivoen että vihdoin onnistaisi ruoan kanssa. Istahdamme sulassa sovussa kiinalaisten joukkoon ja tilaamme ystävälliseltä tarjoilijalta toiveikkaina annokset: kananjalkasoppaa.

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

8 Responses

  1. Katja
    | Vastaa

    Kananvarvaskeitot! Kiinassa ollessa kyllä tajusi, ettei oikeasti edes tykkää kiinalaisesta ruuasta :D Vähän liian eksoottista juurikin noine sisälmyksineen. Suomen kinkki taitaakin olla jotain jenkkikinkkiä, se taas uppoaa tähän masuun tosi hyvin :P

    • Markus
      |

      Olihan se melkoinen shokki kun ei saanutkaan tuttua kanaa&ananasta tai kung po:ta.. Jotenkin tympeän makuista sekä rutisi ja paukkui ikävästi hampaissa. Mutta taitaa kiinalainen keittiö olla aika laaja käsite ja vaihdella alueittain suuresti. Melkeinpä parasta kinkkiä suomalaiseen makuun saa tuosta Tikkurilasta :D

  2. Mä muistan Hong Kongissa saaneeni hyvää ruokaa. Auttoi varmaan asiaa, että liikuttiin paikallisen kaverini kanssa, joka pystyi viemään parhaisiin paikkoihin ja tulkitsemaan ruokalistoja. Kananjalkakeitot jäi kokematta!

    • Markus
      |

      Viimeisinä päivinä mekin tutustuttiin Couchsurfingin kautta siellä asuvaan pariskuntaan niin päästiin sitten maistelemaan ihan oikeita herkkuja. Käytiin mm. syömässä ankkaa pienessä kuppilassa missä myös Anthony Bourdain oli käynyt. Lisäksi oli erittäin hyvä dim-sum -paikka mikä sittemmin paljastui mitä ilmeisimmin maailman edullisimmaksi Michelin-tason ravintolaksi :)

  3. Mari
    | Vastaa

    Oi hongkong, se on kyllä niin lempparein suurkaupunki! :-) mut joo yhdyn tohon ruoka hommaan, ikinä ei tiedä mitä lautaselleen saa jos syö paikallisessa puljussa :D

    • Markus
      |

      Yksi lemppareista meilläkin :) Toisaalta oli kiva kokeilla arvalla paikallisia ruokia, mutta kyllä se harmitti kun naapuripöytiin kannettiin herkkuja koska osasivat tilata oikein!

  4. Kiinalaista ruokaa on niin monenlaista, Pekingin seudulla se tuntui vähän mauttomalta ja rasvaiselta. Mutta söin kyllä 9 vuotta sitten siellä ihan mahtavia ruokia, mutta taisivat kaikki olla kasvisravintoloita. Olen oikeastaan välttynyt kananjalkasopista häiriintymiseltä kun silmäni skippaa niiden yli skannatessaan josko joukosta löytyisi jotain kasvikselta näyttävää. Kiinaan mahtuu monenlaista ruokavaliotakin.

    Lyhyellä Hongkongin visiitilläni liikuin vain bisneskaupungissa ja siellä joissain paikoissa ei näkynyt oikein mitään ravintoloita. Kunpa seuraavalla kerralla ehtisin tuonne katutasolle, jossa näitte harjanvarsikauppojen katua ynnä muuta kiinalaista!

    • Markus
      |

      Tuo kasvisruokailu toimi ainakin hyvin Intiassa ja Nepalissa, joissa olimme täysin lihattomalla ruokavaliolla reilut 3 kk. Ruoka oli erinomaista ja ravitsevaa, ja säästyimme vatsaongelmilta! Honkkarissa ei jotenkin löytynyt mitään lihatonta.. Mutta tosiaan, keittiöitä on monenlaisia ja jos olisimme vaivautuneet opettelemaan edes muutaman fraasin mandariinikiinaa, olisi tilanne saattanut olla eri :)

      Kannattaa koittaa eksyä tuonne katutasolle, tavaran määrä oli hämmentävä ja tunnelma todella eksoottinen. Toivottavasti päästään vielä uudestaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.