IG Travel Thursday: Illanviettoa izakayassa

Julkaistu #IGtravelthursday, Aasia, Japani, Maailman makuja | 12

Ruoka ja juoma. Ei niistä vaan pääse eroon, on kyseessä mikä reissu tahansa – molempia on pakko lapata jatkuvalla syötöllä, kaksin käsin, aamusta iltaan ja niin, että napa paukkuu. Kotiinpaluun jälkeen en ole vielä uskaltanut käydä vaa’alla, mutta toisaalta tämän päin pläsiä iskeneen takatalven kanssa tarvitseekin vähän ylimääräistä rasvakerrosta pysyäkseen lämpimänä.

Aiemmilla Japanin matkoillani en ollut vielä päässyt kunnolla tutustumaan izakaya-ravintoloiden saloihin. Tällä kertaa tuo virhe korjattaisiin, sillä se oli oikeastaan ainut asia minkä Markus aivan välttämättä halusi Japanissa kokea. Ja korjattiinkin kyllä, siihen malliin että izakayassa tuli istuttua vähän ilta jos toinenkin. Izakayat (居酒屋) eli japanilaistyyliset pubit houkuttelevat kahdesta syystä: suussa sulavat pikkuruuat ja alkoholin nauttiminen. Toki siellä voi vissyäkin ryystää, mutta usein paikalliset salarymanit kokoontuvat näihin tupakansavuisiin grillikuppiloihin työpäivän jälkeen aikomuksenaan vetää napa täyteen vartaita ja huuhdella kaikki alas oluella, drinkeillä tai sakella. Izakaya-ravintoloita on laidasta laitaan: modernia ja perinteistä, kallista ja halpaa. Tokiossa Nakanossa eteemme sattui pieni ja symppis izayaka-tyylinen ravintola Yakiton Asachan, jossa yllätyksekseni tarjottiin englanninkielinen menu – harvoin tuollaista herkkua kun Japanissa saa – ja se oli helpotus, sillä japanin kielitaitoni takeltelee erityisesti siinä vaiheessa, kun ruvetaan puhumaan vartaaseen päätyvien eläinten ruumiinosista.

Kuten muuallakin Aasiassa, japanilaiset ovat hulluna sisäelimiin ja se näkyy. Vartaita tehdään kaikesta mahdollisesta ja kielitaidoton matkailija kuten allekirjoittanut saattaa niitä kerta toisensa jälkeen erehtyä syömään. Noh, lopulta minulle selvisi, että on ihan OK pyytää kirjaimellisesti ”tissiä” kaivatessaan jotain muuta kuin munuaisia lautaselleen. Asiaa myös helpotti, kun lopulta viitsin harjoitella sisäelimiä tarkoittavan sanan – naizou – japaniksi, voidakseni kertoa että siitä en pidä.

Vaikka izakayat tarjoavat usein hyvin lihapitoista sapuskaa, ei kasvisruokailijoiden toivo ole vielä menetetty. Usein erilaisia kasvisvartaita on myös tarjolla, jos vain osaa pyytää – tosin tässä kuvien ravintolassa menusta löytyi laajempikin valikoima erilaisia sieni-, sipuli-, paprika- yms. vartaita ja esimerkiksi edamameja (soijapapuja, ovat muuten yksi lemppareistani!). Lisäksi voi myös tietysti tilata riisiä, misokeittoa ja paremmin varustelluista ravintoloista saa oikeastaan kaikenlaista japanilaista ruokaa – ei pelkästään liharuokia. Omat päiväni vegaanina olivat kuitenkin Japanin reissulla täysin luetut, sen voin myöntää.

Alkupala tarjoillaan juoman kyljessä / Herkulliset tikkuperunat veivät kielen mennessään

Kuten jo aiemmin mainitsin, izakayat houkuttelevat asiakkaita usein myös alkoholitarjoilullaan. Monissa paikoissa on nomihoudai, eli sellainen all you can drink-juttu. Maksetaan tietty summa tietystä ajasta ja sen sisään saa sitten kitata niin paljon kuin sielu sietää. En kyllä taaskaan voi muuta kuin ylistää tuota Tokion Nakanon aluetta, sillä siellä vanhan tuttuni Meepun ja hänen ystävänsä kanssa iltaa viettäessämme kohdallemme osui izakaya, jossa 3 tunnin nomihoudai maksoi 1500 jeniä (~12 euroa) yhdeltä henkilöltä. Tämä oli kyllä jo poikkeuksellisen edullinen löytö. Pöytä notkuikin sitten drinksuja laidasta laitaan, mitä vaan keksittiin pyytää. Vähän kuin aikuisten karkkikaupassa olisi ollut. Illalla oli hauskaa, aamulla sitten itkettiin.

Parsaa pekoniin käärittynä ja oikealla jonkinlaista kanankoipea

Pieni survival kit izakayassa vierailuun:

Yksi olut – biiru ippon

Hanaolut – nama(biiru)

Pullo-olut (yleensä 500ml, joka juodaan pienen pieneen lasiin kaadettuna) – bin

Varras – kushi

Kana – tori

Possu – buta

Sisäelimet – naizou (ei sisäelimiä – naizou wa dame desu)

Kasvikset – yasai

Yleensä japanilaisissa ravintoloissa maksu suoritetaan vasta ovella lähtiessä kassalle ja lasku on laitettu valmiiksi pöydälle johonkin pieneen kippoon odottamaan. Joskus laskusta on kuitenkin tarve ilmoittaa – tai lähinnä siitä syystä, että tarjoilija voi viimeistellä laskun (tilauksia ei enää tule enempää) ja ojentaa sen asiakkaalle, joka sitten kiikuttaa sen kassalle samalla kun poistuu ravintolasta. Vaikka japanilaisten englanninkielen taso ei aina kovin päätä huimaa, on kielessä käytössä paljon lainasanoja jotka pelastavat paikalliskieltä puhumattoman gaijinin. Chekku (onegai shimasu) toimii siis vallan mainiosti siinä vaiheessa, kun on aika siirtyä seuraavaan kapakkaan.

Instagram Travel Thursdayn järjestäjiä Suomessa ovat Kaukokaipuu, Veera Bianca ja Destination Unknown. Ohjeet osallistumiseen löydät esimerkiksi täältä. Minut löydät instagramista nimimerkillä ewoklife, Markuksen ms667 ja muut IGTT-postaukset täältä.

12 Responses

  1. Me käytiin omalla Tokion matkallamme kerran tuollaisessa paikassa. Olihan jännä kokemus.

    Viereisessä kolopöydässä (sellainen pöytä, missä jalat menevät pöydän alle koloon, itse istuu tasolla ja tarjoilijat kulkevat siinä tason päällä myös. Mikä sen oikea nimi on?), istui wannabe kovis. Hemmolla oli rekvisiittana ruoskaa, veistä, tatskaa joka paikka täynnä ja pisteenä iin päälle väärinpäin oleva lippalakki. Hän mätti ruokaa suuhunsa kuin juuri puusta alas laskeutunut ja nätti tyttöystävä katseli ihaillen.

    Toisella puolella oli suuri seurue vanhoja herroja. Osa harmaahapsista oli jo niin kekkulissa, että istuminenkin tuotti vaikeuksia. Silti jatkuvasti kannustettiin huudoin jotakuta onnetonta tyhjentämään lasinsa. Välillä mukana olevat nuoret neidot lukivat jotain tuloksia, sitten taputettiin ja taas juotiin. Mikä liitti herrat yhteen, siitä ei saanut selvää.

    Meidän ruokamme oli ehkä surkein koko viikon reissulla syöty. Alkupalaksi tuotu kaali majoneesin kanssa, oli jo hitusen outoa. Omituiset etikkaliemessa lilluvat kananmunat ja muut lisukkeet vielä omituisempia. Grillattu makrilli sentään oli hyvää. Kaikkea muuta maistoimme, mutta nattoa, eli mädätettyä soijapapua kumpikaan ei suuhunsa laittanut. Soijapavut venyivät nostettaessa säikeinä siihen malliin, että itsesuojeluvaisto kehotti olemaan syömättä : D

    • Anne
      |

      Voi ei, voin niin kuvitella nuo päihtyneet ukkelit. :D Mä luulin muuten aiemmin, että se juttu japanilaisten huonosta viinapäästä on vain legendaa, mutta kuulin juuri biologian opiskelijalta että kyllä näin on, geeni sen määrää eikä alkoholia polttavaa entsyymiä löydy (tai jotain vastaavaa) josta johtuu että osa salarymaneista menee yhden kaljan jälkeen jo aivan piippuun.

      Harmi että teillä ei ruuat natsanneet! Tietty riippuu kyllä niin ravintolastakin, että onko ruoka hyvää vai ei. Izakayassa kuuluisi tilata paljon erilaisia ruokia (annokset kun on pieniä) ja sitten ne jaetaan pöytäseurueen kesken. Vartaat ovat kyllä kaikista varmimpia, jos haluaa välttää omituisuudet (paitsi kannattaa sitten mainita, että ei sisäelimiä, jos ei niistä erityisesti nauti..) Nattoa en syö minäkään. Kuvattiin nauhalle kun Markus maisteli kyseistä ”herkkua”. Ei maistanut toiste. :D

  2. Hauskasti koottu postaus, tuollainen survival kit kielissä pitäis aina kyllä ottaa tavaksi, helpottais varmaan joissakin kohteissa ihan tosissaan :) Täytyy myöntää, että multa jäis varmaan suurin osa syömättä ja juomatta. Jännä tuo laskuhomma! Joskus mietityttää että mikähän käytäntä täälläkin on, vähän pitää aina varmistella ettei tule vahingossakaan nolanneeksi itseään tekemällä ihan mitä sattuu :)

    • Anne
      |

      Onneksi nykyään on myös kaiken maailman sovelluksia, joihin voi turvautua, kun kielitaito ei riitä kommunikointiin!

      Unohdin tuossa laskun yhteydessä mainita, että Japanissa ei muuten ole tapana jättää tippiä. Tarjoilija juoksee perään, jos jättää rahoja jälkeen :P

  3. Mä ihmettelin otsikkoa hetken ja ajattelin, että olet ollut matkabloggaaja Izakayalla viettämässä iltaa :D Mutta täältä paljastuikin ravintola ja tosi symppis sellainen!

    • Anne
      |

      En sentään, ajattelin kyllä että joku luulee vielä tämän postauksen liittyvän Ottoon.. :D

  4. Olen täysin samaa mieltä, ruoka (ja juoma) ja reissut kulkevat käsi kädessä! Ja tätä postausta lukiessa tuli ehkä hieman hinku Japaniin… Itseäni ei noita sisäelinlistoja lukiessa kyllä yhtään harmita pysyä kasvisruokavaliossa :)

    • Anne
      |

      Vaikka Japanissa kasvisruokailijana on omat haasteensa (monet ruuat kun usein sisältävät jollain tavalla eläinperäisiä aineita, esim. nuudeliruuissa liemet jne.) niin ei siellä sentään tarvitse pelkkiä sisäelimiä syödä. Onneksi on myös paljon erilaisia kasvisherkkuja!

  5. Me emme oikein japanilaisesta ruuasta pitäneet – tai sitten se ei vaan oikealla tavalla meille auennut. Okonomiyakia kuitenkin söimme ihan hyvällä ruokahalulla. Shabu shabu -ilta oli ihan mukiinmenevä, muttei nyt sitäkään erityisesti hehkuttaisi.
    Tuossa Shabu-shabu -ravintolassa käytiin ryhmämme puolesta jotain neuvotteluja siitä, että kun osa ryhmästämme ei nauttinut lainkaan alkoholia, että voiko paketin ostaa muutamalle ilman juomaosuutta, mutta kuulemma ei, sillä jos ravintola tekisi näin, niin erityisesti japanilaisten miesten ryhmissä, muut kuitenkin sitten juottaisivat niillekin, jotka eivät rajattomasta (!) juomapaketista maksa. Ja täytyy sanoa, että kyllä tuo rajaton juomapaketti sitten sai meidätkin tilaamaan varmaan muutaman drinkin enemmän kuin muuten :-)

    • Anne
      |

      Harmi ettei teille japanilainen ruoka maistunut – tosin olitte kyllä onnistuneesti valinneet ne hieman erikoisemmat ruuat.. :) Itse en ole esim. shabu shabua koskaan syönyt! Japanilainen keittiö on laaja ja sieltä kyllä löytyy varmasti jokaiselle jotakin, toki makumaailma saattaa vaatia alkuun hieman totuttelemista. En itse esim. aluksi tykännyt ollenkaan miso-keitosta. Nyt en voisi kuvitellakaan japanilaista ateriaa ilman sitä! Omia suosikkejani ovat erilaiset nuudeliruuat (raamen, soba, udon, joista kaksi jälkimmäinen sekä kylmänä että kuumana) ja uppopaistetut herkut kuten jättikatkaravut, tempura jne. (usein myös mukana nuudeliruuissa)

      Mutta ei kannata huolestua, vaikka japanilainen ruoka ei olisi alkuun säväyttänytkään. Olen monelta kuullut, että ei kyllä maistunut se ruoka sitten niin yhtään. Itse olen jo siihen niin tottunut, että en osaa ”kyseenalaistaa” sen makumaailmaa (koska se on vaan useimmiten niin jumalaisen hyvää :D) mutta kieltämättä, se alkuun vaatii totuttelua ja varsinkin paikalliskieltä osaamattomana voi olla hankalaa yrittää selvittää, mitä sitä suuhunsa pistää ja löytää sellaisia ruokia, jotka saattaisivat olla hyviä.

  6. Mua yhtäaikaa ihastutti ja kauhistutti tuo sisäelinvalikoima! Vaikka en itse syö lihaa ja voisin kuvitella munuaisten olevan vastenmielisiä monelle lihansyöjällekin, arvostan sitä että eläimestä käytetään kaikki jos se kerran syödään. Onhan vastaavia listoja varmasti ollut omienkin silmieni edessä Aasiassa, mutta yleensä sellaisella kielellä josta niistä ei ymmärrä mitään. Mäkin mietin ensin Elinan tavoin otsikosta että onko tämä joku matkabloggaajien yhteistyö :) Nytpä selvisi merkitys sillekin sanalle.

    • Anne
      |

      Joo, onhan se hyvä, että jokainen osa hyödynnetään. Olen useasti miettinyt, miksi se tuntuu olevan lähinnä aasialaisten puuhaa, eikä meillä Suomessa kovin usein esim. mahalaukulla herkutella. Luulisi, että menneinä aikoina ei olisi ollut varaa hirveästi eri osista kitsastella.

Leave a Reply