IG Travel Thursday: Napa täyteen Nykissä

Julkaistu #IGtravelthursday, Maailman makuja, Pohjois-Amerikka, USA | 19

Tässä postauksessa ei puhuta muusta kuin ruuasta. Rasvaisesta, ällöstä, lihottavasta, epäterveellisestä pikaruuasta. New Yorkissa ei syöty raejuustoa tonnikalan kanssa, vaan siellä mentiin pikaruokalasta toiseen – ihan tarkoituksellakin. Olin jo pitkään ennen reissuun lähtöä haaveillut niistä kaikista miljoonista kanankoivista, pizzapaloista ja hamppareista jotka aion sisuksiini ahmia matkan aikana. Kävin toki säännöllisin väliajoin harjoittelemassa matkaa varten täällä kotona McDonaldsissa, ravintolassa joka tunnetusti tarjoaa perinteistä amerikkalaista ruokaa. Onkin varmaan sanomattakin selvää, että odotin Amerikan mantereelle pääsyä kuin hampparia nousevaa.

Five Guysia oltiin kehuttu eikä syyttä. Hamppareiden pihvit olivat meheviä eikä mitään neuvolakokoa. Markus otti normaalin kokoisen, minä pienen hampparin ja jaettiin medium-ranut. Eikä edes kahdestaan meinattu jaksaa syödä kaikkea! Ihan hullua! Oli kuitenkin sanomattakin selvää, että aivan hemmetin hyvää oli vaikka takaisin kotiin tultiinkin parin extrakilon kanssa. Mutta ei Jenkkeihin mitään kaloreita laskemaan lähdetä, hyvänen aika! Five Guysin lisäksi vierailtiin Shake Shackissa – aivan taivaallinen kokemus sekin. Hampparit olivat pienempiä kuin Five Guysissa ja tunnelma ehkä vähän ei-niin-pikaruokalamainen, mutta kyllä se pikkuhampparikin veti vaan navan niin tiukaksi että oksat pois. Kuvia ei tullut otettua, kun ateria katosi kitusiin ennen kuin kerkesi kännykkää kaivaa esille. Shake Shackista saa myös muuten oivia pirtelöitä jos ei hampparit maistu – ja siellä on oma pieni menu koirille! Tosin se ravintola, jossa me vierailtiin, oli ainakin niiiiiin tukossa asiakkaista etten kyllä meidän Luumua sinne veisi. Enkä kyllä tiedä onko noi koirien menun ruoatkaan sellaisia, mitä välttämättä antaisin Luumulle.


Shake Shackin Woof-menu

Entäs sitten, mitenkäs noi pizzat? 2 Bros Pizzasta sai rasvaisen perusslaissin dollarilla. Kuvassa näkyy kuinka Markus jätemyllynä on saanut mun rippeet osakseen, koska en jaksanut syödä pepperonipizzapalaani loppuun. Sen verran tuhtia tavaraa olivat. Mutta houkuttelivat meidät apajille kuitenkin pariin otteeseen. Pizzaa syötiin myös Williamsburg Pizzassa, jossa slicet olivat vähän ”fiinimpiä” ja samoin hinta, maussa ei kuitenkaan ollut yhtikäs mitään moitittavaa. Ja taas tuli uusi vararengas vatsan ympärille.

Williamsburgilaista margaritaa

Markus testaamassa Philly cheesesteakia

Pizzaa, hampparia, mitäs muuta.. Burrittoa maistettiin Moe’s Southwest Grillissä. Hinta ei tälläkään kertaan päätä huimannut, täytteitä ei säästelty ja burritosta olisi taas hyvin riittänyt kahdelle – tosin ahneuspäissäni ahmin ensin yli puolet kunnes vastahakoisesti luovutin loput Markukselle, ja sitten kierin loppupäivän eteenpäin. Kylkiäisenä tuli iso kourallinen tortillasipsejä ja salsaa. Om. Nom. NOM. Annoskoot olivat myös tuolla rapakon toisella puolella hieman eri luokkaa kuin meillä täällä kotona. Mutta niinhän sitä sanotaan, että Amerikassa kaikki on suurempaa.

Joe’s Shangai New Yorkin Chinatownissa

Yksi syy, miksi suosittiin ns. pikaruokapaikkoja, oli se, ettei niissä tarvinnut häseltää erityisemmin tippien kanssa. Kuulostan julmalta, sitä varmaan olenkin, mutta oli todella turhauttavaa joka kerta ”normaalissa” ravintolassa mietiskellä ja laskeskella paljon sitä tippiä nyt pitikään jättää, jätetäänkö me liian paljon vai liian vähän, suuttuuko toi tarjoilija nyt.. Omaan pieneen päähäni ei vain mahdu, että miksei sitä palvelumaksua voisi jo sisällyttää hintoihin. No, maassa maan tavalla tietysti ja pyrittiin kyllä tippiä aina jättämään sen verran kuin kai pitäisikin. Esimerkiksi tuolla Joe’ Shangaissa tippiä ei kuitenkaan tarvinnut (pakosti) jättää, koska laskun tullessa pöytään oli siihen merkattu valmiiksi jo service charge. Vaihtorahoja taidettiin kuitenkin jättää, mutta kiireisessä ja suositussa ravintolassa oli about 200 tarjoilijaa, joista jokainen tarjoili vähän mitäkin asiakasta milloin kerkesi. Tipin kohdistaminen yhdelle tarjoilijalle oli täten aika hankalaa.

Täytyy kyllä sanoa, että mielikuvani matkasta, jolla kuljeskelen koko aika joku taco toisessa ja KFC-bucketti toisessa kädessä menivät hieman harhaan, koska yllätyksekseni New Yorkin katukuvassa ei ihan hirveästi pikaruokaketjuja näkynyt. Kaupungissa myös liikkui aika urheilullisen ja terveen näköistä porukkaa, ei sellaisia mätisäkkejä jotka ahmivat kaksin käsin sokerilitkuun upotettuja donitseja. Joka paikassa tuntui olevan milloin minkäkinlaista ekomarkettia ja terveysruokaa. En tiedä, enkö vain osannut etsiä vai onko kaupungissa jotenkin rajoitettu pikaruokaloiden määrää. Tai sitten elokuvat, tv-sarjat ja keltaisen lehdistön uutisointi ovat johtaneet minua harhaan tämän pikaruoan luvatun maan suhteen – mitä ne todennäisesti ovat tehneetkin. Olen myös kuullut, että riippuu osavaltiosta, mitkä paikat (ketjut) ovat missäkin suosittuja. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut vaipua epätoivoon, koska kyllä lähes melkein jokaiselta nurkalta sai jonkinasteista kaloripommia, eikä roskaruoan ystävän tarvinnut kuolla nälkään puputtaessaan pelkästään terveellistä salaattia.

Instagram Travel Thursdayn järjestäjiä Suomessa ovat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Wanderlust Expert. Ohjeet osallistumiseen löydät esimerkiksi täältä. Minut löydät instagramista nimimerkillä ewoklife.

19 Responses

  1. Olisi pitänyt vetäistä aamupala ennen tämän postauksen lukemista… Onneksi irkkulainen aamupala tarjoaa kunnon vastuksen pikaruokamätölle! :)

    • Anne
      |

      Joo, näitä ei kyllä kannata lukea tyhjällä vatsalla! :D

  2. Oih, ihania Amerikan herkkuja! Tippaaminen ravintolassa ei sinällään ole hankalaa, sillä kuitissa on eritelty verot, ja kun kerrot ne kahdella, saat sopivan tipin määrän :) Mitä pikaruokaloiden määrään tulee, niin kyllä niitä on ihan oikeasti paljon, mutta yleensä ne sijaitsevat isojen keskustojen ulkopuolella, eli ns. perusjenkkilässä ;)

    • Anne
      |

      Okei, kiitos vinkistä! Pitää muistaa tuo ensi kerralla. Joo, ajattelinkin että kunnon pikaruokalat sijaitsee muualla!

    • Kea / Deep Red Blues
      |

      Tuo kahdella kertominen pätee varmaan hyvin Nykissä, mutta veroprosentti on eri joka osavaltiossa mikä kannattaa huomioida muualla ja varsinkin road tripeillä… :)

      http://taxfoundation.org/sites/taxfoundation.org/files/docs/state-local-sales-taxes-2014-(large).png

      Ja nam. Kyllä se ruoka on aina Jenkeissä hyvää… tosin mun mielestä Nykin ulkopuolella even more so. Nuo isot kaupungit on usein musta liian kinkkisiä pikaruokailuun muutenkin. Tuossa maassa pikaruoka on niin hyvää että harvemmin mun ainakaan tarvii käydä sit-down paikoissa syömässä. :)

    • Anne
      |

      Okei, mielenkiintoista! Tai siis, olin kyllä tietoinen että hinnat yms. lait, vähän kaikki, vaihtelevat eri osavaltioittain, mutta toi kartta antaa aika hyvää osviittaa että minkälaiseen hintatasoon kannattaa missäkin varautua.. :)

  3. HIh, jo kolmas ruoka-aiheinen postaus IGTT:n tiimoilta. Kuinkahan monta on illasta. Ruokajutut vaan on niiiin herkullisia :)

    Olin viime syksyllä Jenkeissä ja jostain ihme syystä, en syönyt kolmen viikon aikana hampurilaisen kuin kolmesti. Mutta kaikenlaista muuta pikaruokaa ribsejä, leipiä, burritoja, hot wigsejä jne. tuli kyllä syötyä. Nam.

    • Anne
      |

      Mä kiinnitin huomiota samaan, tänään on hyvin ruokapainotteisia juttuja. :D Syksy, pimeät illat tulossa ja pitää ruveta keräämään rasvakerrosta talvea varten, johtuiskohan siitä ;)

      Mua harmittaa, etten syönyt enempää hamppareita! Koska ne oli vaan niin hyviä! Ja muutenkin tuntuu, että ei tullut syötyä tarpeeksi kaikkia herkkuja. Pakko lähteä uudestaan tuonne – syömään.

  4. Katja
    | Vastaa

    Hahaa, meikäkin ainakin yrittää tässä kovasti väsätä postausta Italian mätöistä! Teema-torstai selkeesti! :D

    Kyllä alkoi makunystyrät rullaamaan kun mättöjä katseli kuvista. Kävittekö myös siellä pyhimmässä eli Mäkkärissä? Pitää reissussa aina aatella sitä, että siellä myös liikkuu enemmän niin kyllä silloin voi syödäkin raskaammin ;)

    • Anne
      |

      Uskomatonta mutta totta – me ei käyty Jenkeissä kertaakaan Mäkissä!!!! Voitko kuvitella! Tosin jos sitä ei lasketa että heti Chicagon lentokentälle laskeuduttua otettiin kyllä yhet juustohampparit Mäkistä ja sitten lähtiessä JFK:llä söin kananugetit ja vähän ranuja. Käytiin kuitenkin kuvauttamassa itsemme 42 Streetin kimaltelevan McDonalds-kyltin edessä vaikka ei sisään asti menty.

    • Katja
      |

      Oh mi good! Mutta ONNEKSI kävitte siellä lentokentillä edes! :D Tosin, ymmärtäähän sen kyllä kun on noita muita paikkoja niin paljon joita ei Suomessa ole, joten meneehän ne etusijalle!

  5. Muistan ensimmäisen jenkkireissuni, jonka aikana tuli vedettyä niin paljon hamppareita ja ranuja, ettei sen jälkeen enää aikoihin maistunut. :-D Mättöö!

    Toi tippikulttuuri vähän ahdistaa muakin. Meillä oli viimeksi mukana kännykässä joku tippisovellus, jolla laskettiin aina ruokailun päätteksi tipin määrä. Vaikka voihan sen toki ihan laskimellakin laskea, en muista, oliko tuossa sovelluksessa jotain muuta erityistä. Taisi suoraan antaa myös sen määrän/ruokailija. :-p

    • Anne
      |

      Joo, kyllä se tippaaminen on vaan ainakin alkuun tosi hankalaa sellaiselle, joka siihen ei ole tottunut. Suomessa kun on niin olematon koko tippaamiskulttuuri.

  6. Voi kun tuli nälkä tätä lukiessa! Pikaruokapaikkoja mekin usein jenkeissä käytetään, edullista, nopeata ja niitä on siellä joka makuun. Talletin nämä vinkit kirjanmerkkeihini, niin voin kaivaa esiin seuraavan kerran Nykissä käydessä. Kiitos!

    • Anne
      |

      Joo, valinnanavaraa kyllä on! Kiva että näistä oli hyötyä, herkullista reissua vaan Nykiin sitten joskus kun sinne menette ;)

  7. Musta tuntuu että voisin viettää reissusta suuren osan syödessä Chinatownissa, noms <3

    • Anne
      |

      Joo, ehdottomasti! Sielläkin riitti kyllä vaikka mitä syötävää.. Huh, nälkä tulee kun ajattelee!

  8. […] viime kesän Pohjois-Amerikan reissulla syötiin paljon, niin täällä Japanissa sitä vasta ahmitaankin ja mässällään. Veikkaan, että reissun […]

Leave a Reply