INDIA – I Never Do It Again?

Julkaistu Aasia, Intia | 5

Reissun päältä Intiasta kirjoittelinkin jonkun verran tuntemuksiani kyseistä maata kohtaan, pohdin sitä, pidänkö siitä vai en. Olin ennen reissua kuullut kokemuksia kahdesta ääripäästä – ihmiset tuntuivat joko rakastavan Intiaa (ja kehuvansa sitä maasta taivaisiin), tai sitten suurinpiirtein inhoavansa sitä (en mene takaisin enää IKINÄ!!). Kukaan ei sanonut sen olevan ”ihan jees mesta”.

Katselin yksi päivä kaverini kuvia Intiasta ja tuli sellainen olo että voi vitsi, pääsispä tonne uudestaan! Kommentoin albumia ja kerroin tuntemuksistani; ”Vähänkö ku kattoo näitä kuvia niin tulee semmonen fiilis et haluu takasin Intiaan.. Vaikka siellä ollessa suurimman osan ajasta halusinkin vaan jonnekkin muualle :D”. Kaveri kommentoi takaisin, että ”Sinäpä sen sanoit.. Se maa on niin viehättävä ja ainutlaatuinen visuaalisesti, varsinkin kuvissa. Sit todellisuus ja se elämä siel on kyl sellasta sirkusta et tekee mieli vaan ampuu kaikki ympärillän ja lopuks ittensä.” Kaverini vietti Intiassa puoli vuotta. Nostan todellakin hattua siitä!

Kaikki on niin erilaista ja ihmeellistä, mikä ihastutti – mutta myös vihastutti. Hermoja koeteltiin vähän väliä ja joskus oli vaan pakko päästää höyryjä ulos ”kasvojen menettämisen” riskin tiedostaen. Jatkuva ukottaminen, hinnoista tappelu, tuputtamisen kuuntelu ja muu sählääminen nosti verenpaineen joskus aika korkealle. Vaikka lopulta en enää edes kuunnellut mitä kadulla kaupustelijat ja muut huutelivat perään – tilanteet monesti jäivät pyörimään mieleen ja Markuksen kanssa kirottiin intialaiset alimpaan helvettiin ties vaikka kuinka monta kertaa. 99% ajasta joku paikallinen joka lähestyi meitä, yritti myydä jotain. 1% ajasta joku ehkä tervehti ja jäi vaan kyselemään mistä olemme kotoisin ja mitä olemme tykänneet Intiasta – oli mukavaa kertoa paikallisille itsestään, mutta jossain vaiheessa kun joku tervehti vastasin vaan automaationa ”No Thanks” kuten kaikkiin kaupusteluyrityksiin. :D Aina oli semmonen olo, että ihankuin olisi joku kävelevä raha-automaatti, kun tietä kysyessäkin ojennettiin käsi että anna rahaa!

Kun olen kertonut kavereilleni Intiassa reissaamisesta, moni on sanonut että ”Huhhuh, en kyllä itse varmaan pystyisi matkustamaan sinne!”. Pitkät istumiset junassa, kaupustelijoiden ja muiden häiriköiden kanssa säätäminen, pelko sairastumisesta.. Intia ei ehkä ole ihan kaikkia varten. Toki Intiassa voi myös matkustaa ”mukavammin”, ei ainut keino nähdä maata ole reppumatkailu. Omasta mielestäni tosin reppureissatessa maata pääsee kokemaan syvemmin. Myös ilmansaasteet kaupungeissa ja erityisesti maassa vallitseva ihmispaljous on saanut monet valitsemaan mieluummin jonkun muun matkakohteen.

Vaikka Intiassa oli paljon ikäviä asioita, kyllä niitä kivojakin oli. Ylipäätänsä värikkyys ja todella upeat maisemat (jos muistaa ignoorata roskat) jäivät mieleen ja niitä Intiassa ollessakin jaksoi ihailla jatkuvasti. Myös se jatkuva sekasortoisuus oli jotenkin vapauttavaa. Länsimaissa kaikki on jotenkin niin tiukasti säädeltyä, että Intiassa pystyi heittäytymään vähän huolettomaksi. Sopeutuminen paikalliseen kulttuuriin ja sen tapoihin ei tietysti ole täysin ongelmatonta, ja meni oma aikansa, ennen kuin kaikkeen tottui. Karkkikiskalla käynti yleensä helpotti, jos oli paha mieli! Ja niitä kiskoja on joka nurkalla, ja niistä saa yleensä myös perunalastuja – tämmöisen herkkuperseen ei tarvinnut siis natustella pelkkää naania suruunsa.

Mietin Intiaa melkein päivittäin ja asioita mitä siellä tuli nähtyä ja koettua. Kyllähän se oli todella mahtavaa vierailla tuossa itselle täysin tuntemattomassa kulttuurissa ja viettää siellä pidempi aika, että kerkesi oikeasti näkemään useamman paikan ja seuraamaan, minkälaista elämä Intiassa on. Kaikista vierailemistani paikoista valikoitui muutama lemppari, joihin ehkä palaan vielä joskus. Paljon jäi myös näkemättä, joten uskon, että tulevaisuudessa lähden vielä valloittamaan Intiaa. Parin kuukauden reissun sijaan kuitenkin ehkä teen lyhyemmän matkan – pari viikkoa – sillä tiedän, että muuten jossain vaiheessa siellä yksinkertaisesti kaikki asiat alkaa vaan suututtamaan.

Ehkä mulla on Intiaan vähän sellainen viha-rakkaussuhde (tai enemmänkin joku onnellisuus-vitutus-suhde). Sieltä lähteminen tuntui helpottavalta – varsinkin kun vielä ennen rajalle vievään bussiin nousemista meitä kusetettiin oikein peri-intialaisella tavalla taksin hinnasta – siitä jäi vähän paska maku suuhun. Oli niin ihanaa siemailla olutta Nepalin puolella ja päivitellä, kuinka ihanan rauhallista täällä on Intian sekoiluun verrattuna. Eikä kukaan roikkunut koko aika hihassa!

Mutta toisaalta jotain sieltä jäi kaipaamaan. En oikein osaa sanoa, että mitä! Joku siinä nakertaa mun mieltä.. En kuitenkaan koe, että mulla olisi hirveä hinku lähteä sinne uudestaan heti – vielä on edellisestäkin reissusta paljon sulateltavaa.

Suosittelen kaikille kuitenkin ehdottomasti vierailemaan Intiassa edes kerran elämässään. Ihan vaan vaikka viikon reissulla siellä Delhissä. Sinne lentää Suomesta suoraan ja siellä saa aikamoisen annoksen Intiasta lyhyessäkin ajassa. Lyhyen pinnan ja raastavat hermot omaavalle (itseni kaltaiselle) henkilölle Intia voi olla aikamoinen järkytys – tai sitten opetus sopeutumaan ja hillitsemään itsensä. Vaikka mua rehellisesti sanottuna ketutti moni asia siellä, niin silti pyrin sopeutumaan ja hyväksymään kokemani ja näkemäni. Ja kyllähän sitä lopulta tottuu kun tarpeeksi paljon saa siedätyshoitoa.

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, en kokenut mitään ”valaistumista” Intiassa ollessa. En täysin hullaantunut maahan, kuin jollekkin käy, mutta se ehkä johtui siitä että siellä hetken oltuani mietin, että mikä täällä nyt on NIIIIIN ihmeellistä että tämän paikan pitäisi viedä jalat täysin alta? Loppujenlopuksi Intia oli juuri sellainen kuin olin (suurinpiirtein) kuvitellut, mutta ei nyt mikään tajunnanräjäyttävä mesta.

Positiivista oli kuitenki se, etteivät kuulemamme kauhutarinat Intiasta pitäneet (täysin) paikkaansa, tai sitten meillä oli vain hyvää tuuria muutamista sairasteluista ja ukotuksista huolimatta. Jos jollain on huono matkailukokemus Intiasta (tai jostain muusta maasta), on se yleensä myös vähän omaa syytä. Kaikki eivät tietenkään voi tykätä matkustella samanlaisissa paikoissa, mutta jos heittäytyy heti ensimmäisen vastoinkäymisen (vaikka vatsataudin tai huijatuksi tulemisen) jälkeen vaikeaksi ja rupeaa tuomitsemaan kaiken, matka menee tottakai pilalle. Pitäisi vaan kärsiä hetki, käsitellä asia loppuun ja mennä eteenpäin. Oman ruokamyrkytysepisodini jälkeen kaipasin suomalaista ruokaa helvetisti ja koko Intia tuntui olevan aivan perseestä, mutta onneksi selvisin vähällä ja paikallinen ruokakin alkoi lopulta taas maistua (vaikka en tosin vieläkään voi ilman oksurefleksiä kurkussa ajatella sitä ruokaa, jota ruokamyrkytys-päivän aamuna olin syönyt).

Jotkut Intiaan aikovat arpoo pitkään, uskaltaako sinne lähteä, varmasti kuulemiensa kauhutarinoiden takia. Tietyt jutut kannattaa ottaa tosissaan ja varautua, mutta pitää muistaa, että jokaiselle matka on omanlainen kokemus. Jos olet kiinnostunut Intiasta, sinne kannattaa lähteä katsomaan, minkälaista siellä on. Ainahan sieltä pääsee pois. Lentokoneet lentää eikä maahan joudu jäämään ikuisesti, jos meno ei miellytä.

Huhhuh, tulipas kaikennäköistä sekavaa settiä suollettua tähänkin tekstiin mutta menkööt. Jotenkin mulla on vaan niin ristiriitaisia tunteita Intiasta, että välillä niitä on hankala yrittää pukea sanoiksi. Annan helposti sellaisen kuvan, etten olisi viihtynyt Intiassa ollenkaan. Päinvastoin! Viihdyin kyllä. Mutta myös moni asia siellä hiersi yritystäni rakentaa onnistunut side tämän maan kanssa. Otsikkoon laitoinkin sen takia kysymysmerkin; INDIA – I Never Do It Again? Vastaus tähän on, että aion kyllä vielä joskus vierailla siellä. Kaikki ne negatiiviset asiat maassa ovat kuitenkin pientä verrattuna niihin positiivisiin juttuihin, mitä siellä voi kokea. :-)

5 Responses

  1. jonahi
    | Vastaa

    Hahaa, allekirjoittaisin suurimman osan tästä! Ihana kamala Intia. Siihen tuntuu kyllä jäävän jännästi koukkuun.
    Mutta mä kyllä suosittelisin sinne ekaa kertaa matkustavaa olemaan kauemmin kuin sen viikon. Itse ainakin sain ekalla kertaa niin hirveän kulttuurishokin että olin ekan viikon ihan kauhuissani ja itku kurkussa kaikesta enkä pystyny nauttimaan kunnolla oikein mistään muusta kuin oman hotellihuoneen rauhasta. :D Nojoo se oli eka matka Euroopan ulkopuolelle ilman porukoita ja kukaan kaverikaan ei ollut siellä käynyt, kaikki tieto oli kaivettu netistä ja matkaoppaasta, joten ei ehkä ihmekään että se meno vähän säikäytti aluksi :D

  2. Anne
    | Vastaa

    Joo, kyllä siis mielellään pidempään kuin viikko :D Mutta jos ei pidempään pysty olemaan, niin viikossakin kerkeää kyllä kokea kaikennäköistä. Toivottavasti sitten vaan niitä positiivisia juttuja, kun kulttuurishokki voi olla aikamoinen. :P

    Tavattiin yksi suomalainen tyttö Varanasissa joka oli myös ekaa kertaa Euroopan ulkopuolella reissussa (ja yksin) ja lähti sitten kuukaudeksi Intiaan.. Sanoinkin sille, että päätit sitten repästä ihan kunnolla! :D

  3. Veera
    | Vastaa

    Ai että nautin tän tekstin lukemisesta :) kirjotat niin ihanan suoraan ja voin kyllä samaistua lähes kaikkeen mitä luin..Itsekin mietin ensimmäisen Delhi yön jälkeen, että jospa lähdenkin seuraavaan päivän lennolla jo takaisin Suomeen…vatsatauti tuli koettua, oma vika, miksi söin kadulta hedelmiä…no thank you oli ehkä kuukauden käytetyin lause, mutta välillä sitä tapasi ystäviäkin joilla ei ollut mitään myytävää..mind blowing experience kaikenkaikkiaan, itsekin uskon tuohon paikkaan palaavani :)

  4. Katja
    | Vastaa

    Mä sain nyt kesällä porukoilta mun muinaiset Intia-kuvat (omani olin koneelta hukannut jo aikaa itten) ja kyllä niitä katsellessa vaan koki muutamia wau-hetkiä. Kuviin on tallentunut juuri ne hienot ja oudot paikat, mutta ne juurikin kultaa muistoja sillä kuvista ei pääse haistamaan sitä ihanaa Intian ödööriä ja se kädetön rampa kerjäläinenkin on sopivasti jäänyt kuvasta pois… :D

    Kyllä Intiaan vaan pitää vielä mennä. Ja ehkäpä sillä kerralla osaa jo vähän enemmän nauraa niin itselleen kuin kaikelle vastaantulevalle :P

    • Anne
      |

      Joo, kuvat ei kyllä kerro koko totuutta – jos niihin voitais asentaa joku haju-ominaisuus, ei olis läheskään niin huikeeta enää.. :D Uskon kyllä että jos ja kun Intiaan menee uudestaan, niin osaa jotenkin jo valmiiksi vähän varautua mitä on tiedossa ja sopeutuminen on nopeampaa ja helpompaa. Tai sitten tajuaa ekan päivän jälkeen että ei helvetti, oli sitten pakko vielä tulla koittamaan vaikka ei tästä viimeksikään mitään tullut. :D

Leave a Reply