Japanilaisia herkkuja, ruokakauppoja ja tuliaisia

Julkaistu Aasia, Japani, Maailman makuja, Videoblogi | 21

Jos pitäisi sanoa yksi asia, mitä Japanista kaipaan eniten, on se ruoka. Japanilainen ruoka on taivallista. En keksi toista keittiötä, joka sisältäisi niin monipuolisesti kaikenlaisia ruokia, jotka ovat toinen toistaan herkullisempia. On japanilaisessa keittiössä toki paljon sellaistakin, mistä en pidä, mutta yleensä japanilaiset ruoat saavat minulta vain ylistystä. Maaliskuussa Japanin reissulla halusimmekin keskittyä paljon ruokaan, koska ensinnäkin vierailu Japanissa oli Markukselle ensimmäinen laatuaan ja vaikka hän olikin maistellut paljon japanilaisia ruokia etukäteen, ei mielestäni mistään saa niin hyvää ja autenttista japanilaista ruokaa kuin paikan päältä. Kahden viikon aikana tulikin ahdettua itseensä oikeastaan kaikkea mahdollista syötävää, mitä vain käsiinsä sai.

Okonomiyaki – japanilainen ”pizza”. Itse en kyllä tykkää kutsua okonomiyakia pizzaksi, koska se ei sitä todellakaan ole, vaan enemmänkin jonkinlainen lettu, jonka taikinaan on sekoitettu lihaa ja kasviksia. Kuvassa olemme Narassa ja pari tuntia kaupungilla talsittuamme ja peuroja ihmeteltyämme hostisäni vei meidät ravintolaan, jossa on hänen mielestään paras okonomiyaki. Kävin muuten kyseisessä ravintolassa myös 10 vuotta sitten ensivierailullani Narassa. Edelleen hyvää!

Monet mieltävät japanilaisen ruoan vain pelkäksi sushiksi – johtuisikohan siitä, että japanilainen keittiö ei muilta osin ole juuri levinnyt ulkomaille. Olen edelleen harmissani siitä, ettei Suomesta löydy kunnollista ramen-nuudelikeittoravintolaa. En vain voi käsittää, miten joku ei kyseistä jumalten herkkua ole vielä tuonut Suomeen! Mutta, palataan sushiin – oma vinkkini Japanin reissulle on jos sushihammasta alkaa kolottaa, että skippaa kaikki fancyt sushiravintolat ja suuntaa rehelliseen, sushi-”pikaruokalaan”, eli kaiten sushi-ravintolaan joissa ruoka liukuu pöytien ohi hihnalla, josta voi napata sitten omaan makuunsa sopivia annoksia.

Ebi furai-nigiri (oma suosikkini)

Kaiten sushi-ravintolassa lautaset on merkitty eri värein, joka viittaa annoksen hintaan. Ravintoloissa pystyy myös tilaamaan annoksia suoraan keittiöstä, hyvin nykyaikaisesti tablettia naputtelemalla. Tarjoilija sitten joko tuo pöytään annokset tai ne tulevat hihnalla, jolloin pöydässä oleva tabletti alkaa hälyttämään kun annos lähestyy pöytää. Erittäin kätevää. Ei mene herkkumakit ohi suun!

Mitä olisikaan matka ilman hyviä tuliaisia? Nykyään tuliaiset tarkoittavat lähes poikkeuksetta ruokatarvikkeita. Kävimme viimeisenä päivänä rohmuamassa paikallisen ostoskeskuksen ruokamarketin hyllyt tyhjiksi kaikenlaisista herkuista. Ihan kaikkea en voinut tuoda, mitä olisin halunnut, koska matkalaukussa tila oli rajallinen.


Maaliskuun matkalta kotiin tarttui mukaan mm. instant misokeittoa, sinappijauhetta (josta voi tehdä sinappia), chilimaustetta (karashi), erilaisia riisin päälle/riisiin sekoitettavia mausteita (furikake), hunajaa, goma-salaattikastiketta, okonomiyaki- ja yakisoba-kastiketta, erilaisia muita kastikkeita, currykastikkeita, vihreää teetä, vihreä tee-suklaata ja keksejä, nuudeleita, curry-kuppinuudeleita (parhaita!), one cup-sakeja ja pillimehusakea, umeshuta (japaninaprikoosilikööriä, taivaallista).. ja mitäs vielä, varmasti unohdin jotakin. Raahasin myös kasan uusia kippoja ja kuppeja ja edelleenkin harmittaa, etten voinut ottaa 100 yenin kaupasta niitä kaikkia astioita, jotka olisin niin kovasti halunnut. Kuvssa näkyvistä ruoka-aineista suurin osa on kadonnut jo parempiin suihin, valitettavasti. Herkut eivät kaupaa pysy kaapeissa meidän taloudessa!

Vierailu japanilaiseen ruokamarkettiin onkin kuin aikuisten karkkikauppaan meneminen, sillä erilaisia ihania ruoka-aineita ja tuotteita ovat hyllyt väärällään. Puhumattakaan sitten japanilaisten ruokakauppojen ns. valmisruokahyllyistä. Jos muuttaisin Japaniin, tuskin jaksaisin hirveästi laitella itse kotona ruokaa – marketista kun saa valmiiksi pakattuna ja edullisesti erilaisia ruoka-annoksia, jotka ovat todella kaukana meidän kotimaisista eineksistä.

Bentou – perinteinen japanilainen eväsboksi

Mitenkä olisi friteerattujen ruokien itsepalvelubuffetti?

Japanilaisissa ruokakaupoissa on myös se hyvä puoli, että sapuskat ja viinakset saa saman katon alta. Me ostimme tuliaisiksi umeshuta ja muutaman pienen putelin sakea, mutta vähän isompaan janoonkin olisi ostettavaa löytynyt:

Neljän litran kanisteri väkevää sammuttaa varmasti janon kuin janon! Japanissa alkoholia muuten käytetään aika reippaasti ja alkoholia mainostetaan joka paikassa – kadulla, kaupassa, telkassa. Ihan ajankohdasta riippumatta. En osaa ottaa kantaa japanilaisten alkoholisoitumiseen, mutta omasta mielestäni siellä vaikuttaisi olevan kuitenkin melko terveellinen suhtautuminen viinaan.

Japanissa erikoisuutena on myös erilaiset vähemmän alkoholia sisältävät alkoholijuomat – tai siis, ei ole vain ykköskaljaa ja kolmosta, mutta välissä on myös yksi ja puoli, kakkonen, kaksi ja kolmasosaa, ja sitten kolmos, nelos ja vitoskaljat, jos yrittää jotenkin selittää asian. Esimerkiksi suosittua japanilaista ”limuviinaa”, chuuhai:ta, saa aina lähes alkoholittomasta versiosta 7-8% asti. Uskon, että tämä johtuu siitä, että japanilaisten geenimutaatiosta (vai miksi sitä sanotaan) johtuen alkoholia on tarjolla myös hieman miedompana, jotta seurueessa ei tunne jäävänsä ulkopuolelle kun muut kiskovat drinksuja jos ei itse kestä viinaa kovin hyvin.

Meillä kotona kun mieto tarkoittaa vähintään 4% juomaa ja jos siitä haluaa miedompaa, on vaihtoehtona yleensä kokonaan alkoholiton tai limppari. Täytyy kyllä kuitenkin myöntää, että maistettuani erästä vähäalkoholista oluenkaltaista juomaa nimeltä Hoppii, pysyttelen mieluummin ihan normaaleissa oluttuotteissa. Se oli kuin veteen blandattua kaljaa, mutta kai sellainen paremman puutteessa janojuomana menisi.


Tyypillinen arki-illallinen japanilaisessa kodissa: riisi, misoketto, salaatti ja lohta, katkarapuja kastikkessa ja nabea

Palataan vielä ostosten jälkeen japanilaiseen kotiruokaan. Vuoden isäntäperheessä asuttuani tulin maistaneeksi kaikenlaisia ruokia. Yleensä illallisella oli aina riisiä ja misokeittoa tarjolla, sen lisäksi joku pieni vihreä salaatti ja sitten jotakin lihaa/kasviksia yhdellä lautasella. Jokaisella on omat pienet lautasensa ja kipponsa, joihin isommasta saavista saatettiin annostella. Oli kuitenkin eräs aivan todella vastenmielinen ruoka, jota moni japanilainen taas pitää suurenakin herkkuna, jota en ikinä ole saanut menemään alas jo pelkän hajunsa takia – natto. Tuo ällö, sitkeä, mädäntyneen hajuinen soijapapumömmö, joka nostaa niskavillat pystyyn pelkästä ajatuksestakin. Markus oli sen verran onnekas, että pääsi maistamaan kyseistä ”herkkua”. Kuvasimme ensimaistalun tietysti nauhalle ja klikkaamalla tästä näkee, kuinka maistui. Muuten ruoasta ei sitten ollutkaan naputtamista, kummallakaan. Bon appetit!

Kurkkaa tästä video Maken natto:n maistelusta! (Pienten teknisten ongelmien takia joudun ohjaamaan videoiden katselijat youtubeen)

21 Responses

  1. Scew… you…. oliko ihan pakko näyttää tällaisia postauksia heti aamusta :P? AAARGHH!!!

    Japanilainen ruoka todellakin on taivaallista ja jo pelkästään se riittää syyksi matkustaa tuohon upeaan maahan :). Enpä muuten ole koskaan nähnyt tuollaista ”tempura-nigiriä” :O. Hyvää varmasti :)??? Jos vain täältäkin saisi noin hyviä, laadukkaita ja edullisia ruoka-annoksia kaupoista. Ollaan varmaankin ostettu vain kerran sellainen sushibento ”depaatosta”, mutta oli kyllä erinomaista… ja hintakin oli naurettavan pieni, kun ostettiin se juuri ennen sulkemisaikaa ;).

    Kaikki näyttää niin hyvältä! Kiitos tästä postauksesta… tavallaan… sillä se herätti taas uinuvaa matkakuumetta ;).

    • Anne
      |

      Pitihän sitä just ennen lounasaikaa vähän kääntää puukkoa haavassa :D

      En tiedä järjestetäänkö Japaniin jotain ruokamatkoja, mutta jos ei, niin syytä olisi! Se on kyllä niin erilainen, monipuolinen, herkullinen ja omalaatuinen keittiö!

      Kyllä tässä itsellekin matkakuume nousee taas.. kun juuri on päässyt eroon maaliskuun matkalta kerätyistä kiloista :’D

    • Jerry / Pako Arjesta
      |

      Totta, ruokamatkoja pitäisikin järjestää! Ehkä voit itse lähteä oppaaksi ;).

      Itse en oo vieläkään päässyt eroon niistä kiloista, jotka tuli syksyltä xD

  2. Ruokatuliaiset ovat ihan parhaita, kun ne eivät jää pyörimään nurkkiin. Toisaalta ymmärrän täydellisesti tuon fiiliksen siitä, kunkaikkia haluamiaan astioita ei voi tuoda Japanista kotiin. :) Pikkuisenko viime syksynä nimittäin harmitti Tokion Asakusan astiakauppojen hyllyillä, kun mitään ei voinut ostaa, mutta tarjolla olisi ollut kaikkea aivan ihanaa. No, ensi kerralla sitten!

    Ensi kerralla aion myös löytää Japanista jotakin muutakin hyvää syötävää kuin vain sushia. Nimittäin me emme kaikista yrityksistä huolimatta oikein lämmenneet japanilaiselle ruualle, koska melkeinpä kaikki testatut annokset olivat niin kertakaikkisen mauttomia! Uskon vakaasti, että Japanista on pakko löytyä jotakin tosi maukasta syötävää, kun japanilaisia ruokia aina niin kehutaan. Eli me emme vain tienneet, mitkä olisivat olleet niitä makurikkaampia vaihtoehtoja, joita olisi kannattanut testailla. Mitäs annoksia sinä vinkkaisit ehdottomasti kokeilemaan?

    • Anne
      |

      Voi ei, teillä on käynyt sit tosi huono tuuri ruokien kanssa! Japanilaiset ruuat ovat nimittäin omasta mielestäni kaikkea muuta kuin mauttomia :D Makumaailma saattaa välillä olla sen verran vahva ja erikoinenkin, ettei siihen ihan jokainen helposti totu. Omia suosikkejani ovat mm. ramen-nuudelikeitot (näistäkin on miljoona eri variaatiota), japanilainen currykastike ja riisi, yakisoba-nuudelit (paistettuja nuudeleita).. Minkälaisia ruokia te sitten söitte?

    • Jepa Unelmatripillä
      |

      No tuli syötyä just ainakin erilaisia nuudeliannoksia ja -keittoja ja esimerkiksi niitä jotain leivitettyjä uppopaistettuja juttuja (enpä muista enää nimeä :D) ja jotain mustekala/katkarapupalloja (jäi epäselväksi, mitä sisälsivät). Ja jotain perinteisiä lounasannoksia, jotka myös sisälsivät uppopaistettua tavaraa. Nämä kaikki olivat tosiaankin melkoisen mauttomia.

    • Jepa Unelmatripillä
      |

      Mutta nyt kun mainitsit tuon curryn, niin currya kyllä tuli maistettua ja siinä oli makua, tosin en nyt tiedä oliko se japanilaista. Intialaiselta maistui. :)

  3. Jenna
    | Vastaa

    Japanilainen ruoka on suurinta herkkua. Voisin lähteä vain syömään Japaniin. O huijasi mua maistamaan Nattoa viime Japanin reissulla ja se oli hirveintä ikinä. En voi edes sanoin kuvailla, miten pahalta se maistui. Never again :D

    • Anne
      |

      Joo, nähtävyyksien sijaan siellä kannattaa keskittyä kyllä ruokailuun :)

  4. Reetta
    | Vastaa

    Nyt on kyllä pakko kommentoida nattôn dissausta: meni vuosikausia, ennenkuin uskalsin sitä kokeilla, kun olin kuullut ainoastaan (ulkomaalaisilta) kauhutarinoita aineesta. Lopulta, kun vihdoin uskaltauduin maistamaan, oli kauhu ollut ihan turha. Makukokemus oli mielestäni lähinnä homejuustoja (joista myös pidän). Japanissa tykätään erilaisista limaisista ruuista, joten siihen lienee aluksi pieni totutteleminen, mutta nattô ei mielestäni ole suinkaan pahimmasta päästä limaisuudessaan. Kun nattôn on sekoittanut oikeaoppisesti soijakastikkeen ja sinappitujauksen kera, kippaa sen riisin päälle ja syö norin avulla suupaloina, se on oikein herkkua! Että rohkeasti vaan kokeilemaan, ensikertalaiset! Sitä saa onneksi kolmen rasian paketeissa pakasteena ainakin Helsingin Tôkyôkan’ista ja Tampereen East Asia Martista. :)

    • Anne
      |

      Makuasia, sanoi kissa kun persettään nuoli.

      Eli jos ei maistu, niin sitten ei maistu :D olen maistellut nattoa eri yhteyksissä. Haju luo oksennusrefleksin eikä se mielestäni erityisen herkulle maistu. En muuten pidä homejuustostakaan :) Eli tämä on sellainen sapuska, joka selkeästi jakaa ihmiset kahteen leiriin – joko tykkäät, tai sitten et. Pystyn elämään elämäni onnellisesti ilman nattoa!

    • Anne
      |

      Mutta siitä olen kyllä samaa mieltä, että kannattaa rohkeasti maistaa! Sittenhän sitä tietää, tykkääkö vai ei:)

  5. Niin totta! Voisin mennä Japaniin takaisin ihan vaan syömään. Mun ehdottomat suosikit oli sushit Tokion kalatorilla ja Kobe-härkä. Molemmat oli niin kokonaisvaltaisia elämyksiä. Joskin ihan kaikki muukin oli hyvää. Tofut ja nuudelit ja ties mitkä pallerot, mitä tulikaan syötyä. Voih, kyllä tulikin nälkä.

    • Anne
      |

      Japanissa kyllä riittää noita herkkuja mätettäväksi. Kobe-härkää en ole maistanut, sitä kyllä kovasti kehutaan. Japaninopettajani mm. mainosti, että sitä kannattaa kyllä maistaa.

    • Nasty1
      |

      Eikös tuo Kobe ole aika kaukana kaikesta budjetti-meiningistä? Lehmä johon hierotaan olutta, kuulostaa hyvältä, mutta makua ei kuitenkaan erota atrialaisesta etelä-pohjalaisesta naudasta.

    • Anne
      |

      On kyllä, siinä olet oikeassa :D Kuulemani mukaan ei sovi köyhäilijöiden kukkarolle. Kai se on myös enemmänkin joillekkin kulinaristeille tai muille foodieille sellanen ”must” juttu sitten maistaa.

  6. No namnam! Mun pitänee myös tehdä joskus kunnon ruokapyhiinvaellus Japaniin. Toivottavasti vaan sitä odotellessa täkäläisiinkin ravintoloihin rantautuisi enemmän japanilaisia ruokia pelkän sushin kaveriksi. Jos vierailette Turussa niin kannattanee käydä syömässä Yasukon keittiössä, sieltä saa japanilaista kotiruokaa ja ainakin mulle maistuu, tosin en ole mikään ekspertti!

    Niin ja oon myös onnistunut löytämään muutamia holittomia oluita, joiden mausta ei todellakaan huomaa että prosentteja ei ole, mitä ei voi sanoa kotimaisista holittomista litkuista. Ainakin saksalaiset (yllättäen) merkit Störtebeker ja Krombacher on hyviä, joten ei kun ennakkoluulot nurkkaan ja testailemaan :)

    • Anne
      |

      Pitää pistääkin tuo ravintola korvan taakse! Menu ainakin näytti houkuttelevalta :)

      Markus tykkää myös jostain Littulan alkoholittomista ja ykkösoluista. Tykkään tavallaan aika vahvoista mauista, joten olen ajatellut että alkoholiton = mauton :D Näinhän ei tietysti välttämättä ollenkaan ole :)

  7. […] japanilaiset herkut kiinnostavat, tutustu tähän […]

  8. Jaska
    | Vastaa

    Saiskohan nattoa mistään Suomesta? Esim. Helsinki-Tampere-Joensuu kaupungeista jostain. On nimittäin erinomainen K2-vitamiinin lähde.

    • Anne
      |

      Helsingistä ainakin saa Tokyokanista Annankadulta. Sitä löytyy pakkasesta eikä yhden paketin hinta muistaakseni ollut paria, kolmea euroa enempää. :) Muiden kaupunkien osalta en osaa sanoa!

Leave a Reply