Jodhpur, Intia 19.3.2012

Julkaistu Aasia, Intia | 2


Kuuma. Aivan jumalattoman kuuma. Pieni tuulenvire pitää kuitenkin matkailijat jotenkin järjissään. Jos Batmankin selvisi täältä Mehrangarhin linnoituksen liepeiltä hengissä niin emmeköhän mekin. Silmien eteen avautuva näkymä Jodhpurin sinisestä kaupungista on totisesti henkeäsalpaava ja kaiken vaivan arvoinen. Tässä sitä on taas suomipojalle ihmettelemistä. En edes muista kuinka monelle kukkulalle olemme kavunneet ihailemaan linnoituksia ja niiltä avautuvia maisemia. Kiipeäminen aiheuttaa lähes aina hikeä, rakkuloita ja narinaa, mutta harvemmin kuitenkaan karvaita pettymyksiä perille päästyään. Siihen on tietysti helposti ymmärrettävä syy miksi linnakkeet ovat aikoinaan rakennettu jonkin kukkulan – mielellään sen vaikeakulkuisimman – laelle.

Jodhpurin siniset talot ovat aikoinaan maalattu erottamaan korkeat hindulaispapit, bramiinit, tavan kansasta. Vähitellen tyyli kuitenkin levisi, ja lopputuloksena on vielä tänäkin päivänä häikäisevän kaunis indigonsininen jalokivi keskellä karua autiomaata. Täältä ylhäältä tämän kaiken huomaa helposti, mutta maan tasalla kapeita kujia tutkien (intialaiseen tapaan lehmän jätöksiä ja avoviemäreitä väistellen) ei ole aavistustakaan kaupungin kauneudesta. Toisaalta kaupunkiin tutustuminen kadun tasolla on jopa turhan helppoa ja mukavaa moniin muihin intialaisiin kaupunkeihin verrattuna. Ainakin pienemmät kadut ja kujat ovat nimittäin sen verran kapeita ja mutkaisia, että edes tuk-tukeilla ei niille ole asiaa. Kujilta löytyy paljon mielenkiintoisia putiikkeja ja ravintoloita, sekä paikalliseen arkielämään tutustuminen on helppoa. Kannattaa vain varata reilusti aikaa ja hermoja (ehkä myös kompassi) sillä sikinsokin rakennettujen talojen välissä navigointi saattaa olla yllättävän haastavaa. Intialaiseen tyyliin kaupungin varjoisilla kaduilla saattaa törmätä myös poikkiteloin asettuneeseen lehmään, jonka yleensä kierrämme suosiolla, ellei kohdalle osu paikallista esiliinaa hätistelemään siestaa viettävää Mansikkia tottuneesti sivummalle.

Annamme lempeän aavikkotuulen vilvoittaa vielä hetken ennen paluumatkan aloittamista. Varjot ovat vaihtaneet paikkaa, ja joudumme jatkuvasti etsimään viileämpiä ajolinjoja ja suojaa korventavan kuumalta auringolta. Paikalliset varmasti ihmettelevät varjoista toiseen hyppiviä turisteja. Siinäpähän ihmettelevät. Täällä on muutenkin melkoisen tukalaa, joten palanut turistinahka on varmasti viimeisiä asioita, mitä riesakseen haluaa. Vatsa kertoo, että on välipalan aika, joten päätämme lähteä etsimään jotakin mukavaa levähdyspaikkaa. Vaikka lähestulkoon kaikki ravintolat tarjoavat intialaista ruokaa ja muutenkin tarjolla on paljon paikallista tuotantoa, melkeinpä mistä tahansa saa jääkylmää Coca-Colaa. Mikäpä sen mukavampaa kuin antaa ajatuksilleen ja kipeytyneille raajoilleen hengähdystauko virkistävän kolajuoman parissa.

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

 

2 Responses

  1. Ihan mieletön paikka! Mä niin mielelläni bongailisin just tollasia erilaisia ja omaperäisiä kaupunkeja ja kyliä.

    • Markus
      |

      Voi kyllä suositella! Varsinkin tuolla Rajasthanin osavaltiossa löytyy mielenkiintoisia ja historiallisia kaupunkeja tutkittavaksi. Lisäksi meno saattaa olla muuhun intiaan verrattuna leppoisempaa, jos vain kestää kuumaa aaviikko-ilmastoa:)

Leave a Reply