Kamelisafari Jaisalmerissa

Julkaistu Aasia, Intia, Videoblogi | 2

Lauantaiaamuna herättiin 5:15 ja aamutoimien jälkeen suuntasimme kohti Trottersin toimistoa, josta kyyti kamelisafarille lähti. Jeeppi käynnistyi 6:30 ja pysähdyimme ensiksi pienessä kylässä hetkeksi.

Kylän jälkeen jatkoimme matkaa vielä vähän aikaa ja saavuimme perille paikkaan, jossa kamelit odottivat. Nautimme aamupalaksi hedelmiä, paahtoleipää ja keksejä sekä tietysti chaita (teetä) ennen kuin hyppäsimme kamelien selkään.

Chaita

Matkaan lähdettiin puoli 9 aikoihin ja eka ”sessio” kamelien selässä kesti jotain 2,5 tuntia. Edettiin rauhallista tahtia, kiirehtimättä ja maisemia ihaillen. Tharin erämaa ei siis ole mitään Saharan kaltaista hiekka-aavikkoa vaan aika karua, puskaista, välillä on vähän hiekkadyynin kaltaisiakin paikkoja, mutta suurimmaksi osaksi vain tasaista peltoa joissa kasvaa pari kuolleen näköistä puuta.Aamupäivästä saavuttiin lounaspaikkaan keskelle erämaata. Lounaalla vietettiin useampi tunti ja päivän ns. kuumin aika. Varjossa oli mukava lekotella, tosin mulla oli vähän flunssainen olo ja nenä tosi tukossa (koko aika sai niistää, ärsyttävää) niin en oikein saanut nautittua olostani kunnolla.

Lounaaksi oli aika semmosta perusruokaa, kamelikuskit valmistivat meille jotain peruna-kasviscurrya, curryriisiä (?) ja chapatia. Oikein hyvää. Saatiin alkupaloiksi intialaisia riisisipsejä ja perunalastuja..! Jotka ne valmisti siinä tulella öljyssä paistaen. Niistä on kuvaa ihan tekstin lopussa, saatiin niitä myös seuraavana päivänä.


Leiri varjossa


Kameli tauolla


Ruoka valmistuu

Ruokailun ja lepäämisen ajaksi kamelitkin riisuttiin ja ne päästettiin vapaaksi. Niille sidottiin jalkoihin kuitenkin narut, ettei ne pääse juoksemaan ihan hulluna kauhean pitkälle. Mutta sen jonkun 5 tunnin aikana mitä siellä varjossa vietettiin, oli ne kamelit kyllä päässeet jo aika pitkälle ruoan perässä. :)


Ratsuni & Maken kameli

Jatkettiin matkaa taas joskus 4 jälkeen iltapäivällä. Seuraavalle etapille missä yövyttäisiin oli vielä joku 1,5-2 tunnin matka, mutta onneksi aurinko alkoi pikkuhiljaa laskemaan. Olin onnistunut ekan matkan aikana polttamaan mun nenän (vaihteeksi) ja kämmenet (!!) aika pahasti, joten oli vähän tukala olo kun en saanut niitä kunnolla peitettyä auringolta. :( Itse kamelilla ratsastamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka mulle sattuikin joukon hitain tapaus. Tuntui että jäätiin koko aika muista jälkeen ja vaikka se kameli sidottiin välillä edessä menevän satulaan kiinni, se ei tahtonut millään jaksaa laittaa töppöstä toisen eteen vaan mieluummin kulki kaula pitkänä perässä raahattavana :DViimeinen päämäärä sijaitsi hiekkadyyneillä jonne saavuttiin juuri ennen auringonlaskua. Kerettiin ottamaan vähän kuvia ja videoita kunnes odotettiin pimeää ja tähtitaivaan ilmaantumista.


Dyynit oli täynnä näitä..

Paikalle ilmaantui heppu myymään jääkylmää olutta (150rs/pullo) ja sepäs monille maittoi hikisen erämaassa vietetyn päivän jälkeen :) Itse tosin pysyttäydyin suosiolla teelinjalla, jouduin ottamaan pari kertaa päivän aikana paracetamoliakin kun oli vähän kipeä olo. :( Meinasi mennä retki pilalle kokonaan, kun oli niin semmonen fiilis, että olisi tulossa kunnolla kipeäksi.Meiän retkikunnassa oli pari muutakin vähän flunssaista, ja yksi kameliratsastajista sanoi, että moni reissaaja tulee täällä (Rajasthanissa) kipeäksi juuri erilaisen ilmaston takia. On niin kuivaa. Luin myös LP:stä, että saasteiden aiheuttamat flunssankaltaiset oireet ovat yleisiä ja niitä tulee lähes kaikille. Ollaan nyt Maken kanssa molemmat oltu vähän tukkoisia täällä ollessa, mä ehkä enemmän, mutta toisaalta en ihmettele kun tupakoitsijana on aina nenäontelot ihan tukossa (tähän väliin voin tosin mainita, etten ole polttanut melkein 2 viikkoon..).

Jokatapauksessa, odoteltiin tähtiä ja iltapalaa. Kameliukkelit valmistivat meille taas maittavan aterian, joka koostui dalista (linssicurry), peruna-kasviscurrysta ja chapatista. Dal on mun lempparia mutta tukkoisuuden takia meni se makumaailma ihan ohitse. Jälkkäriksi saatiin banaania. Raksuja oli taas muuten tarjolla ennen ateriaa. Löysin ehkä uudet lemppariraksut, nimittäin ne riisisipsit!

Pimeän laskeuduttua käytiin vilteille makoilemaan ja ihmettelemään tähtiä. Yritettiin Maken kanssa saada jotain hienoa kuvaa tähtitaivaasta, mutta meiän valokuvausvehkeet ei ihan riittäneet hienon kuvan saamiseen (valitettavasti). Seuraava kuva ei ihan vielä anna oikeutta sille mitä se taivas todellisuudessa oli;

Uni tuli silmään jo joskus 10 aikoihin ja yöllä tuli jopa nukuttuakkin. Heräilin muutamaan otteeseen korjaamaan tyynyä (reppua) tai asentoa parempaan, mutta muuten oli ihan ok nukkua. Eikä tullut edes kylmä (enemmänkin kuuma, kun olin varautunut niin monella vaatekappaleella ja peittokin oli niin paksu..). Välillä heräsin kamelien murahteluun ja märehtimisen ääniin.Aamulla herättiin siihen, kun naaman eteen tuotiin kuumaa chaita. Aurinko oli jo noussut ja kello näytti puoli kahdeksaa, eli nukuttiin aika pitkään! Saatiin aamupalaksi taas hedelmiä, keksejä ja paahtista. Aamutoimien jälkeen tavarat lastattiin taas kamelien selkään ja eteenpäin lähdettiin joskus 9 aikoihin.


Aamuchai

Mulla oli vielä aamulla vähän kipeä olo, mutta kummasti kamelin selkään päästyäni olo parantuikin ja ajatukset aikaisemmasta paluusta kaupunkiin karisivat pois. Osa porukasta oli saanut tarpeekseen ratsastamisesta edellisenä päivänä ja tyytyivät kävelyyn, mutta Maken kanssa noustiin ilomielin kamelien kyytiin.

Joskus 10 jälkeen muu porukka (6 tyyppiä) lähti jeepillä takaisin kaupunkiin ja me jäätiin Maken kanssa kahdestaan kameliohjastajien kanssa. Yksi tyttö oli myös kipeä, joten sen kaverin kanssa ne päätti lähteä aikaisemmin, vaikka niidenkin oli tarkoitus olla loppuun asti mukana. Muutamalla muulla oli joku bussi/juna lähtemässä muualle, eikä ne olleet muutenkaan buukanneet retken kuin aamupäivään asti.

Jatkettiin ekan stopin jälkeen vielä pari tuntia eteenpäin. Käytiin yhdessä välissä juottamassa kamelit eräässä kylässä. Jouduttiin siksi aikaa tulemaan alas kamelien selästä ja paikalliset mukulat hyökkäsivät oitis meiän kimppuun. Pyysivät rahaa, kuten aina, mutta ollaan Maken kanssa päätetty, ettei sitä anneta. Olin laittamassa aurinkorasvaa lisää ja lapset luulivat sitä shampooksi (vaikka sanoin, että se ei ole sitä) ja yrittivät repiä tuubia mun kädestä. Lisäksi ne repi mua hihoista ja nipisteli (tätä en ymmärrä). Ja sen jälkeen kehtasivat vielä pyytää rahaa. Jouduin vaan lähtemään kävelemään pois koko paikalta ja yksi meidän kamelikuskeista joutui sanomaan niille mukuloille että lähtevät nyt helvettiin siitä häiritsemästä. Ymmärrän kyllä, että paikalliset kelaa, että meillä on rahaa kuin roskaa ja voidaan vaan heitellä sitä ympäriinsä mutta ei se silti oikeuta käyttäytymään huonosti muita ihmisiä kohtaan! Ja huonosti käyttäytyville lapsille haluaa vielä vähemmän antaa mitään. Ehkä jotkut sitten ovat antaneet niille jotain kun ne on tullu iholle kiinni. Ja siitähän ne oppii, että kun tarpeeks kauan häiritsee, niin saa jotain sitä vasten että jättävät rauhaan..

Myöhemmin saavuttiin taas lounaspaikkaan puun varjoon. Meille valmistettiin lounaaksi taas kasviscurrya, riisiä ja chapatia. Ja chaita, raksuja ja hedelmiä saatiin myös tietysti. :)


Riisiraksuja


Perunalastuja

Kolmen aikoihin iltapäivällä lähdettiin taas jatkamaan matkaa kohti kaupunkia. Matkanteko vähän meinasi viivästyä, kun yksi kameli oli lähtenyt karkuteille naaraskamelin perään. Kahdella joukon kameleista oli nyt ”mating season” meneillään, joten niitä piti vähän pitää silmällä tai ne lähtevät naisiin. :D Onneksi kameli saatiin kiinni :)

Loppumatka kuljettiin 4 kamelilla, oli omat ratsut, kuskin ratsu ja sitten yksi nuori kameli joka oli koulutuksessa. Letkaa johti 15-vuotias Maden, joka kertoi nyt tehneensä kamelisafarilla töitä 2 vuotta. Bisnes on isänsä, mutta hän tekee nyt myös töitä. Kuulemma tykkää hommasta. Kouluunmeno ei kiinnostanut. Juteltiin taukopaikalla sen kanssa ja vaikutti mukavalta nuorelta pojalta. Englanninkieli oli vielä vähän hakusessa, mutta kovasti se vaikutti sitä haluavan oppia, kun yritti kuitenkin jutella.

Loppuspurtti vedettiin ravia ennen kuin saavuttiin jeepille, joka odotti meitä kaupunkiin vietäväksi. Vihdoin ja viimein mentiin kovempaa kuin mateluvauhtia! Olin jo vähän luovuttanut sen suhteen, että mun kameli suostuisi ravaamaan. Lopulta vaikutti siltä, että se oli kiinnostuneempi ravaamisesta kuin kävelystä, koska se yritti koko aika pistää laukaksi ja mennä jonon johtajan ohitse! Ehkä se ei ollut kävelykameleita :)

Saavuttiin takaisin kaupunkiin väsyneinä mutta iloisina. Kamelisafari oli menestys. Ainut miinus oli punkki, jonka huomasin kämpillä suihkussa. Itku ja huutohan siitä tuli ja olen jo sairastamassa aivomalariaa mutta Markus sai punkin irti siististi ja se ei ollut vielä kerennyt imeä paljoa, koska oli ihan pieni. Se oli varmaan tarttunut siitä mun kamelista ja ihmettelen kyllä että miten, koska mulla oli pitkähihainen paita päällä. Jostain raosta se on sitten vaan kivunnut sisään. :( Luin LP:stä, että punkin levittämiin tauteihin tehoaa doksisykliini (tai se estää niitä), ja sitä syön juuri malarianestolääkkeenä, joten toivotaan että se auttaa jos se punkki on jotain levittänyt.. Nyt pitää vaan seurata, ilmestyykö jotain rinkulaa tai ihottumaa pureman ympärille. Toistaiseksi ei ole vielä näkynyt mitään ja toivon ettei mitään tulekaan.

Suosittelen kyllä kaikille kamelisafaria jos tulee tänne päin maailmaa! Kamelit oli hassuja ja opittiin niistä kaikenlaista. Muistaa vaan ottaa hyvän hatun, spf 50 aurinkorasvaa naamaa ja käsiä varten, lämpimiä vaatteita ja pitkähihaisia mukaan. Joku punkki- ja hyttysspray on hyvä myös olla mukana. Vessapaperia unohtamatta. Loput tulee safarifirman puolesta. Ruoasta ja juomasta ei pitäisi olla pulaa, eikä lämpimistä vilteistä jos on kylmä yö. Näin ainakin Trottersilla!

Loppuun vielä video retkestä. Se on aika pitkä ja sisältää paljon pölinää, mutta onneksi myös mukaan mahtui itse kameleita. Enjoy :)

2 Responses

  1. UrbaaniLaura
    | Vastaa

    Näyttää ikimuistoiselta! Tuonnekin voisin lähteä milloin vaan. Nyt tekis mieli chaita, nam. Ja yö aavikon tähtitaivaan alla on kyllä maaginen kokemus!

    • Anne
      |

      Chai kyllä maistuisi. Jos jotain Intiassa oli hyvää, niin tee :) Harmi, ettei missään ole tullut vielä vastaan ”oikean” makuista chaita sitten Intian! :(

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.