Kathmandu, Nepal 12.5.2012

Julkaistu Aasia, Metallia matkassa, Nepal | 0

Raikuvat aplodit kajahtavat ilmoille kun nepalilainen black metal-yhtye Kalodin tarjoilee ensisoinnut ilmeisestä hittikappaleestaan. Mustiin pukeutunut yleisö jammailee pääosin hillitysti mukana, rohkeimmat headbangerit heittäytyvät moshpitin vietäväksi. Yleisön hauskanpito ja riehakkaat reaktiot ovat täysin spontaaneja, sillä alkoholia alueella ei tarjoilla. Tunsin itseni suuremman luokan rikolliseksi salakuljettaessani keikalle yhden pullollisen maistuvaa Gorkha-olutta. Järjestelyt tuntuvat toimivan ja yleisöä on runsaasti, vaikka paikalliset viranomaiset ilmeisesti ovat koettaneet estää tämän kaltaisten tapahtumien järjestämisen nuorisolle turmiollisena toimintana. Tiedostava nuorisohan on tunnetusti uhka vallitsevalle järjestelmälle ja sen epäkohdille. On kuitenkin erittäin positiivista huomata, että nepalinuoret vaalivat perinteistä rock-henkeä ja elävät aatteen mukaan. Heidän kohdallaan kyse on etupäässä (hyvän musiikin lisäksi) uskonnon-, aatteen- ja sananvapaudesta.

Nepalin sisäpoliittinen tilanne on varsin sekava, sillä lukuisten eri heimojen ja kastien edustajia sekä kaupunkilaisia, maalaisia ja kaukaisia vuoristokansoja yhdistävää perustuslakia ei ole onnistuttu laatimaan yhteisymmärryksessä. Nuoret tuntuvat olevan kuitenkin pääosin optimistisia tulevaisuuden suhteen. Kehittyneen koulutuksen ja tiedonvälityksen helppouden takia uudet aatteet ja suuntaukset löytävät nopeasti myös yleisönsä tässä suhteellisen syrjäisessä maailmankolkassa. Äärimmäisestä köyhyydestä huolimatta maa on tallustanut hitaasti kohti taloudellista kehitystä. Se miten tämä kehitys hyödyttää eri kansanosia onkin sitten eri tarina.

On erittäin mielenkiitoista huomata kuinka länsimaalaistunutta paikallinen nuoriso onkaan, sekä kuinka tärkeää oma (tai mikä tahansa muu kuin jättimäisen naapurimaan) kulttuuri on heille. Samoja yhtäläisyyksiä olen huomannut vaikkapa Laosissa, jossa keksittiin oma ”Laopop” tehdäkseen pesäeroa Thaimaan vahvaan populaarikulttuuriin. Eipä Suomessakaan ole aina katseltu ihaillen – tiettyjä piirejä lukuun ottamatta – vahvan itänaapurin kulttuurillisia saavutuksia. Vietettyämme pari kuukautta Intiassa, emme tienneet mitä Nepalilta odottaa. Olemme todella yllättyneitä siitä, kuinka vahva rock-skene etenkin Kathmandussa on. Keikkoja ja musiikkitapahtumia järjestetään runsaasti viranomaisten kuumotuksista huolimatta. Löytyypä täältä oma jokavuotinen metallifestivaalikin, josta paikalliset olivat silminnähden ylpeitä. Saimme selville että metallimusiikki oli vahva vastareaktio Intian Bollywood-vaikutteille.

Olemme majailleet Kathmandussa jo lähes kaksi viikkoa. Suunnitelmissa oli tehdä vielä muutama lyhyempi retki läheisiin kyliin, mutta emme jaksa pakata rinkkoja enää kertaakaan. Puoli vuotta kiertämistä on vaatinut veronsa. Kaupunkiin jääminen ja metallikulttuuriin tutustuminen oli hyvä ratkaisu. Muutaman päivän päästä lennämme jo takaisin kotiin, mutta voin onneksi myöhemmin palata näihin tunnelmiin keikalta ostamani uutuuslevyn parissa. Nyt aion kuitenkin nauttia salakuljettamani oluen, nostaa kädet ilmaan ja heittäytyä musiikin vietäväksi!

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

Leave a Reply