Koh Tao, Thaimaa 31.5.2009

Julkaistu Aasia, Thaimaa | 0

Jotkin paikat jättävät ihmiseen pysyviä muistijälkiä, ja niihin on pakko palata kerta toisensa jälkeen. Sellaiseen paikkaan saavuttaessa saattaa kohdata kokonaisvaltaisen, euforisen tunteen ja unohtaa maalliset murheensa. Siellä voi rentoutua ja tuntea olevansa vapaa. Siellä ihmiset ovat iloisia, säät useimmiten suotuisia sekä ruoka taivaallista ja juoma kylmää. Olen miettinyt mistä tämä tunne johtuu, enkä ole vielä oikeastaan löytänyt vastausta. Ensimmäiset Kaakkois-Aasiaan suuntautuneet retkeni ovat olleet mahtavia irtiottoja arjesta, tutustumista uusiin kulttuureihin ja hienoihin ihmisiin. Kaikki kohteet eivät kuitenkaan herätä kuvatunlaisia tuntemuksia. Joissain paikoissa taas loksahtavat kaikki palaset paikoilleen, elämä tuntuu mukavalta ja pystyy todella rentoutumaan – ja saavuttamaan eräänlaisen henkisen tasapainon. Minulle tällaista paikkaa edustaa Siaminlahdella kelluva Koh Taon saari.

Tämäkin on jo toinen kerta saarella puolen vuoden sisään. Alkuvuodesta vierähti kuukausi, nyt vielä pari viikkoa ennen kotiinpaluuta. Päivät kuluvat omalla painollaan. Aamulla herätessä voi ruveta miettimään päivän ohjelmaa, maukkaan aamupalan jälkeen tietysti. Lähtisikö sukeltamaan? Vai kiinnostaisiko kiipeäminen jonnekin saaren lukuisista näköalapaikoista? Tai ehkäpä rannalle frisbeetä heittelemään? Kuulostaa liian vaivalloiselta. On niin kuumakin. Parempi ottaa kaverit koolle, ostaa kassillinen kylmää olutta ja mennä istuskelemaan mereen. Kelluminen kahluusyvyydessä, aaltojen hyväiltävänä, kuunnellen olut kourassa toinen toistaan huonompia vitsejä. Voiko ihminen enempää vaatia?

On täällä harrastettu laiskottelun lisäksi hurjempiakin aktiviteettejä. Sukellus on ollut mahtavaa. Snorklailua mukavampaa tekemistä on vaikea keksiä. Pieniä kaloja jaksaa tuijotella tuntikausia. Tai niin kauan kunnes selkä, polvitaipeet ja korvantaukset alkavat punoittaa liikaa. Parhaan pad krapown – thaibasilikalla ja chilillä maustetun kanan – metsästys kokeillen mahdollisimman monia saaren ravintoloita on ollut tuloksellista. Oikeastaan yhtään huonoa annosta en ole ”kiveltä” saanut. Hurjimpina iltoina on otettu skootterit alle ja ajettu pelailemaan minigolfia tai keilaamaan. Toisinaan taas riippumaton vetovoimaa on vaikea vastustaa ja hyvä osa päivää kuluu hiljaa keinuen ja musiikkia kuunnellen.

Aurinko painautuu horisonttiin, ja Siaminlahden pimetessä ravintolat availevat rannalle rakennettuja terassejaan. Tulenpyörittelijät esittävät huikeita ohjelmanumerojaan ja iloinen puheensorina täyttää Saireen rannan. Auringonlaskut ovat täällä suunnalla maagista katseltavaa, ja lähestulkoon jokaisen illan kohokohta on istahtaa porukalla juomien ääreen ja katsella taivaalle heijastuvaa värien loistoa. En olisi mistään hinnasta missään muualla juuri nyt. Tällä hetkellä tuntuu että maailmassa on kaikki hyvin. Huomenna matka jatkuu Bangkokin kautta takaisin kotiin. Veikkaan kuitenkin että tämä ei ole viimeinen auringonlasku, jota tulen Koh Taon saarelle todistamaan.

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

Leave a Reply