Kohti Pohjoista koiran kanssa

Kesälomareissumme ovat lähes poikkeuksetta olleet ulkomaan matkoja, mutta tänä vuonna päätimme toisin. Pakkasimme pienen Ford Ka:n täyteen tavaraa, otettiin koira kyytiin ja suunnattiin nokka kohti Pohjois-Suomea. Koiran mukanaolo loi matkalle omanlaisen teemansa, kun matkaa piti tehdä pitkälti takapenkillä kuorsaavan griffonin ehdoilla. Lähdimmekin siis tutustumaan, kuinka koiraystävällinen paikka Suomi oikein onkaan. Alunperin tarkoituksena oli matkustaa Nuorgamiin asti, mutta viime hetken muutoksien takia vierailimme lopulta ”vain” Äkäslompolossa asti. Seitsemän päivän reissu kulki Tampereen, Oulun, Ylläksen, Kuusamon ja Mikkelin kautta. Ouluhan alkoi jo olla pohjoisinta Suomea, missä meikäläinen oli koskaan käynyt. Aiemmin pohjoisin paikka oli Kokkola, joka sekin tosin tuntuu oikeastaan aika Etelä-Suomelta.

Ensimmäinen yö vietettiin Tampereella kaverin luona Hervannassa. Markus lähti kuvaamaan Nightwishin keikkaa ja kaverini Meepun ja Luumun kanssa suuntasimme Tampereen keskustaan koiraystävälliseen ravintolaan, Sitkoon, yhdessä kahden muun matkabloggaajan, Teean (CURIOUS FEET) ja Katjan (Fat in BKK) kanssa. Menimme Sitko Pizza & Bariin tietysti pahimpaan perjantai-illan ruuhka-aikaan, joka hieman rajoitti hyvän pöydän saamista, vaikka onneksi lopulta yksi nurkkapöytä vapautui sopivasti meidän nelihenkiselle seurueelle + yhdelle nelijalkaiselle. Pizzoja odotettiin ruuhkasta johtuen aika kauan, mutta onneksi aika kului mukavasti pulisten. Koiraa ajatellen pitkät odotusajat ravintolassa eivät kuitenkaan ole kovinkaan optimaalisia, sillä Luumulle tulee ainakin jossain vaiheessa sellaista turhautumista tylsyydestä. Olen myös huomannut, että koiraystävällinen ei välttämättä tarkoita sitä, että lemmikkiasiakasta hirveästi huomioitaisiin – olisi kiva, jos esim. vesikuppi tulisi oletuksena nelijalkaiselle, eikä sitä tarvitsisi useampaan kertaan käydä pyytämässä.

Lyhyen Tampereen vierailun jälkeen matka jatkui kohti Oulua. Matkalla halusin poiketa tutustumassa yhteen Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta, Petäjäveden vanhaan kirkkoon. Ollaan kaukana uskovaisista, joten hienot kirkkorakennukset kiehtovat lähinnä arkkitehtuurisessa mielessä. Lisäksi maailmanperintökohteet kiinnostavat tietysti aina.

Kirkon pihamaalla saa tallustella vapaasti, mutta jos mielii tutustumaan kirkkoon sisältä käsin, on maksettava pääsymaksu 6 euroa / aikuinen. Opiskelijalta hinta on 3,5 euroa, mutta enpä tietenkään tajunnut vilauttaa opiskelijakorttia! Koska koiraa ei tietenkään saanut viedä sisälle kirkkoon, Markus jäi Luumun kanssa kuvaamaan ulkopuolelle kun kävin itse kurkkaamassa kirkkoa sisältä.

Petäjäveden vanha kirkko on mielestäni todella vaikuttava ja ei ihme, sillä se on seistä nököttänyt tuossa paikalla jotakuinkin 250 vuotta. Nykypäivänäkin sitä käytetään vielä vihkimisiin ja jumalanpalveluksiin. Kirkkoa ja myöhemmin valmistunutta kellotornia ympäröi hautausmaa, joka on aikoinaan ollut hyvinkin vilkkaassa käytössä. Erityisesti nälkävuosina 1800-luvun puolivälissä haudoissa alkoi olla ruuhkaa, kun kuolleita oli jopa 200 vuodessa. Kaiken kaikkiaan Petäjäveden vanhan kirkon hautuumaalle on kuopattu noin 9400 vainajaa. (Petäjäveden vanha kirkko, 2009)

Kirkkoon tutustumisen jälkeen lähdimme huristelemaan kohti Oulua. Sää muuttui surkeaksi ja Ouluun illansuussa saavuttuamme sää oli harmaa ja taivaalta vihmoi vettä. ”Onneksi vuokrattiin se mökki” totesin, kun ajoimme leirintäalueen portille. Olimme vuokranneet Oulun Nallikarin lomakylästä matalan majan yhdeksi yöksi. Katastrofin ainekset olivat taas kasassa – pitkä ajomatka, paska sää, nälästä kurniva vatsa ja mökkiin sisälle astuttuani en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun mietin puhelimessa meille kaupattua ”nostalgiamökkiä”. No nostalginen se tosiaan oli, sisustuksen ajoittuessa jonnekkin 70- ja 80-luvun taitteeseen. Yö mökissä maksoi 52 euroa. Oulussa ei pahemmin ollut koiraystävällisiä majapaikkoja tarjolla – leirintäalueiden lisäksi vaihtoehtona oli Radisson Blu keskustassa ja jokin lentokenttähotelli, jotka kuitenkin hinnaltaan (Radisson Blu 110 euroa yö + 20 euroa koiramaksu) jäivät budjettimme ulkopuolelle. Otin myös yhteyttä johonkin majataloon ja tiedustelin koiran kanssa majoittumista, mutta en saanut koskaan vastausta (?).


Pieni ”nostalgiamökkimme” Oulun Nallikarissa

Alkujärkytyksen jälkeen pikkuruinen kotteromme leirintäalueen laidalla osoittautui ihan mukavaksi ja hyväksi vaihtoehdoksi piskin kanssa majoittumiseen. Mökissä oli kunnolliset sängyt ja valkoiset liinavaatteet odottamassa. Lisäksi löytyi jääkaappi, mikro ja kahvinkeitin. Lomakylässä oli hyvät fasiliteetit peseytymiseen ja ruoanlaittoon, ja alueelta löytyi pieni koirapuistokin. Muutenkin baanaa mitä tallata koiran kanssa löytyi riittämiin. Läheinen hiekkaranta oli myös mukava ilta- ja aamukävelyä varten. Hiekkarannallahan koiraa ei tietenkään saisi kai ulkoiluttaa, mutta mehän olemmekin tämmöisiä sääntöjä kunnioittamattomia anarkisteja.. (ennen kuin joku hermostuu, tarkennetaan, että emme kävelleet koiran kanssa varsinaisesti rannalla, vaan sitä ympäröivällä kävelytiellä)

Kävimme tutustumassa pikaisesti Oulun keskustaan. Taivaalta tiputteleva tihku latisti tunnelmaa ikävästi, joten kaupungilla ei hirveästi jaksanut liikkua. Vetäydyimmekin pian ruokailemaan koiraystävälliseen kahvila-ravintola Roosteriin. Olimme taas paikalla epäedulliseen iltaruuhka-aikaan, mutta onneksi kahvilan yläkerrassa pöydät olivat väljästi ja meille sattui sopiva nurkkapöytä, jossa koiran kanssa ei ollut kenenkään tiellä. Luumulla oli vähän turhautuneisuutta ilmassa, olimmehan molemmat kaksijalkaisetkin väsyneitä pitkästä ajosta ja huonolla tuulella, mutta hengissä selvittiin, vaikka kärttyisyydestäni johtuen jokainen kokeilemani tuolikin tuntui epämukavalta. Reissaaminen ei aina ole helppoa! Ruokia odoteltiin taas jokunen tovi, mutta se onneksi oli sen arvoista, sillä ne olivat taivaallisia. Kasvisruokailijat on hyvin huomioitu ja Markus maistoi seitanhampparia. Itse söin falafelia. Luumulla oli tällä kertaa tyytyminen veden litkimiseen, joka tapahtui jättimäisestä saavista jonka kahvilan henkilökunta meille ystävällisesti kiikutti.

Iltaa kohden vesisade rauhoittui ja sää alkoi kirkastua. Kävimme kävelemässä Nallikarin rannalla ja ihastelemassa maisemia. Aurinkoisella säällä niistä pääsisi varmasti nauttimaan hieman enemmän, mutta olimme tyytyväisiä siihen, että sade edes lakkasi.

Ouluun olisi mieluusti jäänyt vielä toiseksikin yöksi. Visiitti oli auttamatta liian lyhyt, mutta välillä aikaa on rajallisesti. Palaisin mieluusti tutustumaan kaupunkiin lisaa myöhemmin. Lomakylän nostalgiamökissä maittavien yöunien jälkeen matka jatkui seuraavana aamuna kohti Lappia ja Äkäslompoloa – siitä lisää myöhemmin.


Short summary in English

This summer we decided to explore Finland together with our dog Luumu, instead of traveling abroad. It’s about a time to see, how pet friendly Finland is! Our first stop was at Tampere, where we had dinner at a pizza restaurant Sitko. It’s pet friendly, however, evening rush hour was not the best time to visit a small creature. Next day we continued to Oulu and stopped at Petäjävesi Old Church on the way. The church was built in 18th century and is one of the seven Unesco World Heritage Sites in Finland. Dogs can not enter the church, but they are welcomed to see it from the outside.

Oulu is a city in the region of Northern Ostrobothnia. Weather was absolutely terrible and everyone was tired from the long drive. Luckily we had rented a small cottage from Nallikari Camping, as sleeping in a tent on rainy weather would have been out of question. We didn’t get to explore Oulu that much due to the weather, but had a dinner at lovely pet friendly restaurant Rooster in the city centre. Rooster is sort of mix of a cafeteria and a restaurant and offers delicious burgers among many other items – also suitable for vegetarians and travelers on low budget. Not too expensive! However, it’s quite popular and can get a bit crowded during weekend evenings.

Nallikari Camping is located by the beach bit further from the city centre. The Nallikari beach is great for evening strolls with doggie traveler. During a better weather it can be enjoyed with its full potential. Our visit to Oulu was short, but we would have loved to stay longer. Oulu has a lot of interesting things to offer; restaurants, sights and nature. Hopefully we’ll get to return at some point.


Seuraa Luumun seikkailuja Instagramissa #luumureissaa #petfriendlyfinland -hashtageilla!

You can follow Luumu’s adventures in Instagram with #luumureissaa #petfriendlyfinland hashtags!

43 Responses

  1. Enpäs tiennytkään, että Suomesta löytyy koiraystävällisiä ravintoloita! Täällä Ottawassa on joku tylsä säännös, joka estää koirien tuomisen ravintoloihin ja täällä onkin vain yksi kahvila/lemmikkieläinkauppa, jonne koirat on tervetulleita. Siis toki pieniin kauppoihin jne saa tuoda koiria, mutta ruokapaikkoja on vain tuo yksi kahvila, jossa on tosin aika herkulliset valikoimat koirillekin. Monet pienemmät kaupat, esim mun viinikauppa, antaa koirillekin makupaloja ja huomiota :)

    • Anne
      |

      Kyllä niitä löytyy! Siis mielestäni elintarvikelaki sallii koiran tuomisen ravintoloihin; on siis omistajasta kiinni, salliiko nelijalkaiset asiakkaat.

      Harmi, ettei Ottawassa olla vielä kunnolla herätty lemmikkiystävällisyyteen! Mielestäni koiria ei tarvitse tuoda joka paikkaan, mutta esim. pikkukoira ravintolassa pöydän alla ei aiheuta mitään häiriötä. Tietysti olettaen, että koira on hyväkäytöksinen :) Koirille oma menu on musta hauska idea. New Yorkissa Shake Shackissa oli ”poocheille” oma menu. En kyllä sitten tiedä, onko se terveellisempi, kuin ravintolan muu valikoima.. :D

  2. Teidän koira on tosi filmaattinen turrukka, oma Ernesti-westie on ollut kanssa maailmalla mukana, mutta harvemmin täällä kotikonnuilla. Suomessa varmasti heiluu laidasta laitaan suhtautuminen koiriin: itse olen käynyt jopa apteekissa koiran kanssa, mikä vaikutti aika ekstremeltä. Toisaalta sitten ravintoloissa on saatettu karsastaa!

    • Anne
      |

      Kiitos :) Kiva kuulla, että teilläkin koira matkustelee mukana.

      Joo, se on kyllä jännä, miten tuo koirien ”hyväksyntä” vaihtelee niin kovasti – ja joskus suhtaudutaan jo melkein hysteerisesti.. Joskus seisoin ruokakaupan eteisessä kun Luumu oli vielä aivan pentu, oli talvi ja odotettiin että mies käy kaupassa (ulkona lumisateessa ei huvittanut seistä), työntekijä tuli varta vasten hätistämään meidät pois. Joo, ymmärrän, kauppoihin ei saa tuoda koiria, mutta seistiin seinustalla hissien vieressä ihan paikallaan, eikä oltu lähelläkään ruokaosastoa :D

  3. AnskuBcn
    | Vastaa

    Meiltä jäi Nallikari väliin sateen vuoksi, harmi. Muutenkin heinäkuun säät pistivät vähän reissusuunnitelmia uusiksi, mutta mukavaa on silti ollut.

    • Anne
      |

      Heinäkuun kelit eivät kyllä oikeen olleet mistään kotoisin. Tai, kyllä sitä aurinko paistoi, mutta ulos ei paljoa voinut lähteä ilman että pakkaa sateenvarjon mukaan, taisi melkein joka päivä jonkun verran ripottaa :)

  4. Heidi
    | Vastaa

    Voi miten suloinen hauveli! Täällä Savonlinnassa monissa kesäravintoloissa ja kahviloissa saa koiran ottaa mukaan terassille, mikä on tosi kiva juttu. Kun minun Leevi-hauva oli pieni, me reissattiin tosi paljon ympäri Suomea. Muistan kerran junassa, kun Leevi oli vielä pentu, konduktööri istui koko matkan meidän vieressä, kun ihastui minun Lellukkaan. Nykyään Leevi jää kyllä useimmiten maalle appivanhemmille hoitoon. Siellä se saa vapaasti juosta pitkin peltoja ja tykää kuin hullu puurosta. Herkkujakin taitaa tulla vähän eri tahtiin kuin kotona :).

    • Anne
      |

      Terassille saa tosiaan useaan paikkaan usein tuoda, mutta näin sateisena kesänä se on vähän hankaloittanut koiran kanssa ravintoloissa asiointia :D

      Meilläkin Luumu on maalla hoidossa jomman kumman vanhemmilla, kun lähdetään sellaiselle reissulle, minne koira ei sovi mukaan. On se maaseudun rauha ja vapaus vaan koirista niin ihanaa :)

  5. Noi kuvat Luumusta 8). Niin symppis tyyppi. Tuolla Oulussa minäkin tahtoisin käväistä. Ajattelin että tässä kesällä vielä ehtisi reissailemaan Suomessa, mutta en tiedä mihin se aika aina katoaa. Ihan hauskaa vaihtelua varmasti tällainen kotimaassa roadtrippailu. Sitä pitäisi kyllä harrastaa enemmänkin. Tuo kirkko on muuten oikeasti kyllä hienon näköinen. Ei ole tullut koskaan käytyä.

  6. Söpö koira :) En oo käynyt pohjoisessa ikuisuuteen, Oulussa varsinkaan. Olis kyllä kiva pitkästä aikaa!

    • Anne
      |

      Kiitos:)

  7. Helsingissä ollaan käyty joissain koiraystävällisissä paikoissa. Punavuoren Torissa on hyvä ruoka kaikille. Koira voi tilata omat lihapullat, ja vesikin on tullut aina pyytämättä. Carusellissa karvakaveri viihtyy myös. Ja Kämpin terassilla ihailtavana. :) Mannerheimin William K:ssa se on myös piipahtanut oluella.

    Mutta tuo puukirkko on aivan upea!

    • Anne
      |

      Näistä taisikin olla silloin yksi kerta puhetta. Voisi tuolla Punavuoressa käydä tsekkaamassa mestat :)

  8. Me päätetään joka vuosi, että tänä kesänä tehdään joku kotimaanreissu (joko ulkomaanmatkan sijaan tai lisäksi), mutta eipä ole tullut toistaiseksi tehtyä. Ehkä ens kesänä! Mä toivoisin paljon enemmän suvaitsevaisuutta (hyväkäytöksisiä) koirakavereita kohtaan. En esimerkiksi ymmärrä, miksi koiraa ei voisi tuoda rannalle, enkä itsekään noudattaisi tuota sääntöä :). Joo, koirankakkaa sinne ei sovi jättää, mutta ne voikin (ja pitääkin) noukkia pois.

    • Anne
      |

      Joo, ne on niitä kuuluisia lupauksia.. ”ens kesänä sitten mennään! ihan varmasti!” ja taas on kesä ohi, eikä reissua näkyvissäkään :D

      Jos koiralle vahinko sattuu, niin ainahan sen voi siivota. Kyllähän sitä ihmisetkin paskoo ja kusee pitkin rantoja (valitettavasti usein vielä aikuiset). En näe eroa..? Paitsi, että koiran jäljet siivotaan! :D

  9. Tiia
    | Vastaa

    Äää, paljon kommentoitavaa, toivottavasti muistan kirjoittaa kaiken. Ensiksi todella hieno tuo kirkko! Pääseeköhän paikalle julkisilla, olisi mahtavaa myös itse vierailla tuolla. Tykkään nimittäin kirkoista myös ja niitä mielelläni kuvailen.
    Oli myös kiva tietää, että olette kasvissyöjiä. Itse en syö punaista lihaa ja kasvisruoka on hyvää, joten sitä voisi syödä useammin ja on kiva lukea (kasvis)ravintolavinkkejä (tai kasvisruoista ”tavallisissa” ravintoloissa).
    Luumu on söpö. Niin ja kiva, että teillä oli Tampere-miitti. :)

    • Anne
      |

      Kyllä pääsee, Petäjävesi sijaitsee Jyväskylän ja Keuruun välissä, joten bussilla / junalla varmastikin pääsee. Asemalta on varmaan jonkun verran matkaa, mutta oma auto ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto :)

      Me pyritään syömään kasvispainotteisesti, mutta jonkun verran eläinperäisiä tuotteita on vielä ollut käytössä.. Mutta parempi sekin, kun ei mitään :) Onneksi vegaaneille on nykypäivänä paljon vaihtoehtoja, niin kaupan hyllyillä kuin ravintolapuolellakin.

      Luumu on sydäntenmurskaaja:)

  10. Niin ne ovat vaan jääneet monet Suomen Unescon maailmanperintökohteista käymättä. Pitäisiköhän … Ensi kesänä …?

    • Anne
      |

      Kaikilla taitaa mennä aina ensi kesään.. ;) Nyt vaihteeksi tekin kotimaata koluamaan! :)

  11. Meinasin kommentoida jotain ihailevaa tuosta kirkosta (jossa en ole itse vielä käynyt – asianlaita mikä on pakko korjata!)… mutta sitten näin tuon kolmanneksivikan kuvan koirasta ja sydän suli. :) Siis aivan iiihaana!

    • Anne
      |

      Tervetuloa Luumu-faniklubiin :D Jäseniä löytyy jo!

  12. Ihanan näköinen toi puukirkko, wau! Mekin ollaan perheen kanssa reissattu kahden ison koiran kanssa (tosin majoituttu lähes aina sukulaisten luona), ja kyllä se onnistuu mutta pientä säätöä se tietenkin on. Hätätilanteissa koira on joskus viettänyt yön autossa nukkuen, jos mikään muu ei ole onnistunut. Ikkunaa auki ja puitteet kuntoon niin koira kyllä pärjää. :) Mutta onneksi te löysitte koiraystävällisen majapaikan. :)

    • Anne
      |

      Joo, kyllä niitä löytyy, mutta voisivat löytyä helpommin – toivottavasti tulevaisuudessa on enemmän vaihtoehtoja! :) En kyllä voisi jättää Luumua yksin autoon yöksi; pitäisi itsekin nukkua sitten siellä sen kanssa. Kesällä voi onneksi telttailla ja sinne koirat sopii hyvin, mutta talvella on sitten vähän kinkkisempää.

  13. Eh, aika helmi toi nostalgiamökki!

    Suomessa on aika nuiva suhtautuminen ylipäänsä lemmikeihin (ja myös lapsiin!). Vähän oppia maailmalta passaisi ottaa missää aika paljon rennommalla otteella mennään. Just pistin eilen postauksen miten meillä on täällä Fijillä saarikissi nukkumassa meidän bureessa joka yö.

    Helsingin Vallilassa on muuten sellainen ihana kahvila kun Kahvila Suvanto jonne koirat toivotetaan erityisen tervetulleeksi. Ja siellä on tosi hyvät safkatkin. :)

    • Anne
      |

      Se oli kyllä kaikessa kamaluudessaan lopulta aika symppis. En laittanut kuvaa sisältä, mutta seinällä oli kehystetty juliste vanhasta Fiat 500-autosta, pitsiverhoa ja jotain 70-lukulaista boorditapettia. :D

      Joo, samaa mieltä olen, tässä aiheessa voitaisiin ottaa mallia maailmalta. Lapset ja lemmikit ovat sellainen punainen vaate ravintolamaailmassa. Eivät ne tietysti ihan joka paikkaan kuulu kummatkaan, mutta olisi mukavaa nähdä vähän sellaista sallivampaa ilmapiiriä jossa koko perhe vauvasta vaariin ja nelijalkaiseen perheenjäseneen voisivat ruokailla saman pöydän ääressä (tai koira pöydän alla) ilman, että saa syytteleviä tai murhaavia katseita. No, ajat muuttuvat ja tässäkin asiassa mennään toivottavasti jossain vaiheessa eteenpäin :) Suomessa ravintolakulttuuri tuntuu olevan muutenkin vielä vähän lapsenkengissä, ulkona syömistä pidetään hienosteluna tai luksuksena (joka tosin johtuu mm. korkean verotuksen aiheuttamista hinnoista), joten matkaa sellaiseen arkiseen ravintolaruokailuun on vielä paljon, jonne sopii lapset ja lemmikitkin mukaan.

      Pitää pistää tuo Suvanto korvan taakse seuraavaa ravintolareissua koiran kanssa varten :)

  14. Henna /suurin onni
    | Vastaa

    Onpas söpö pieni haukku ♥ Tosi mielenkiintoista lukea koiran kanssa reissaamisesta kotimaassa, tästä harvemmin matkablogissa kirjoitetaan! Ja todella upean näköinen tuo kirkko!

    • Anne
      |

      Kiitos :) Kiva kuulla! Koiraystävällisiä paikkoja listaavia sivuja on jonkun verran tarjolla, mutta ihan hirveästi ei aiheesta ole muuten mielestäni kirjoitettu. Olisi kiva tuoda ihmisten tietoisuuteen, että lemmikin kanssakin voi matkustaa (tietysti lemmikin ehdoilla, kaikille ei sovi reissaaminen).

  15. Reetta / Matkasto
    | Vastaa

    Nolottaa tämä kotimaatietämättömyys – piti ihan googlata, missä se Petäjävesi edes on… Tuossahan se on (Tampereelta katsoen) ihan nurkilla Jyväskylän lähellä! Siellä pitää kyllä käydä! Mulla ei ole koiraa, mutta sympatiseeraan niitä kyllä kovasti! Toivottavasti tulevaisuudessa innostutaan enemmän lemmikkiystävällisistä ruokailupaikoista. Suurin osa koiristakin varmaan on kuitenkin hyväkäytöksisiä, eikä niistä olisi mitään haittaa asiakkaille. Minä menisin sellaiseen ravintolaan ihan vaan rapsuttelemaan muiden koiria, kun ei omaa ole! :D

    • Anne
      |

      Juu, ei minullakaan ollut harmainta aavistusta, missä päin Petäjävesi sijaitsee ennen kuin tarkistin Googlesta :D Luulin myös mm. että Ylläs on itärajalla.. Ei oikein tuo kotimaan maantieto ole hallussa, joten alkaa olla korkein aika ruveta vähän tutustumaan omaan kotimaahansa!

      Tuonne Petäjävedelle on kuitenkin aika helppo mennä, me ajettiin sinne juurikin Tampereelta. Sijainti on kätevästi Jyväskylän ja Keuruun välissä, joten julkisillakin pääsee suht helposti paikalle.

      Mitä tulee lemmikkiystävällisiin ruokapaikkoihin, niin lain mukaan koiran saa tuoda ravintolaan, mutta se jää viime kädessä ravintolan itse päätettäväksi sallivatko he lemmikkiasiakkaita. Monella on sellainen käsitys, ettei lain mukaan saisi tuoda. Ihan kaikki ravintolat eivät tietenkään ole sopivia eläinasiakkaille eikä lemmikkejä tarvii omasta mielestänikään joka paikkaan tuoda, mutta kyllä sellaista pientä vapaamielisyyttä tämän aiheen tiimoilta Suomeenkin kaivattaisiin – ns. muun Euroopan malliin :)

  16. Olipas tosi kiva lukea tälläinen tarina, jossa koira on mukana matkalla. Meidän perhe täydentyi koiralla viime kesänä ja siitä asti on ollut tarkoituksena aina välillä reissata koira mukana ja katsoa millaisia haasteita se asettaa, millaisia majapaikkoja ja ravintoloita koiran kanssa löytyy jne.
    Myös tuonne Petäjäveden vanhaan kirkkoon on suunnitteilla retki vielä tämän kesän kuluessa. :)

    • Anne
      |

      Se on kyllä kiva kohde, suosittelen.

      Kiva kuulla, että teilläkin on koiran kanssa reissaamista suunnitteilla :) Onhan se haastavaa, kun ei voi vain ”tulla ja mennä” miten sattuu kun on koiria matkassa. Matka kannattaakin suunnitella enemmän koiran ehdoilla; meillä oli paljon luonnossa liikkumista jne. missä koiran on helppo olla mukana. Jos haluaa käydä ostoksilla, yöelämässä, museoissa jne. niin sitten koira ei välttämättä sovi siihen reissuun mukaan. Mukavia matkoja teillekin koiran kanssa! :) Tägää hei muuten sitten instagramissa / twitterissä koira-aiheiset postaukset #koiramatkassa ja #petfriendlyfinland niin löytyy helposti!

  17. sarrrri
    | Vastaa

    Luumu on kyllä varsinainen hurmuri. <3 Mua jotenkin ahdistaa koko ajatus koiran kanssa matkustamisesta, että mitä jos vain kertakaikkiaan ei löytyisi paikkaa jonne pieni mäyräkoira olisi tervetullut. Porvoon matkailutoimisto on muuten kerännyt omille sivuilleen ihan oman osion koiraystävällisistä paikoista, ja se on kyllä tosi hyvä. Siellä on meidän Chilikin kahdessa kuvassa mannekiinina :D http://www.visitporvoo.fi/fi/elamyksia/koirien_porvoo

    • Anne
      |

      Joo, olen monesti tuota Porvoon matkailutoimiston koiraosiota tiiraillutkin:) Jokaisella matkailutoimistolla voisi olla samanlainen! Tosin kyllähän noita koiraystävällisiä paikkoja listaavia sivuja löytyy, esim. Tassut kartalla. Viime vuonna kun käytiin Raumalta, paikallisen matkailutoimiston kautta sai ainakin myös hyvin tietoa koiraystävällisistä paikoista (laitoin s-postilla kyselyä).

  18. Mahtavaa, että pääsit viimein näkemään pohjoista! Meiltä Keski-Suomesta katsoen Lappi on edes vähän lähempänä, joten on teillä kilometrejä kertynyt.

    Petäjäveden kirkko tosiaankin on kaunis. Koska se sijaitsee tosi lähellä Jyväskylää, oon sinne ulkkarikavereita monesti vienyt. Viimeksi kun kävin japanilaisten vaihtareiden kanssa, sanoi henkilökunta, että joku japanilainen TV-kanava oli käynyt siellä kuvaamassa. Enkä ihmettele!

    • Anne
      |

      Joo, olen iloinen, että tuli lähdettyä! Vaikka ei nyt ihan niin pohjoiseen päästy, minne alunperin oli tarkoitus.. (Nuorgamiin). Auttoi kyllä tämä matka vähän hahmottamaan etäisyyksiä kotimaassa; vaikka ollaan pieni maa, niin ei tässä ihan tunnissa tonne ylös hurauteta. Etelästä kaikki on kaukana, miinuspuolia täällä asumisessa.

      Noniin, en ole yllättynyt, että japanilaiset ovat taas innostuneet jostakin niin paljon, että on pitänyt tuoda kameratkin paikalle.. :D

  19. Terhi / Muru Mou
    | Vastaa

    Siis tuo teidän koira!! Niin suloinen! Mä en edes ole lainkaan koiraihmisiä, mutta olen tästä teidän turresta jopa näyttänyt Instagramista kuvia poikaystävälle, että ”katso miten suloinen, tämmöinen meillekin!” :D
    Tuo kirkko on aivan upea!

    • Anne
      |

      Griffonit ovatkin ihan omaa luokkaansa eivätkä ollenkaan perinteisiä koiria, eli sopivat ei-koiraihmisille aivan mainiosti :D

  20. Kiia
    | Vastaa

    Ihan mahtavaa kotimaanreissailua! Hauskaa katsella, että tutunnäköinen patsas kuvissa kun kaveri just kävi tuolla ja laittoi kuvan terveisineen ;) Ja offtopicina kiva katsella hyvälaatuisia kuvia!

    • Anne
      |

      Kiitos :) Oulua ei voi olla tunnistamatta tosta patsaasta!

  21. Koiraystävälliset ravintolat, jes! Englannissa koirat ovat tervetulleita useimpiin pubeihin yms, eikä niistä ole koskaan ollut haittaa. En ole ns. koiraihminen eli minulla ei ole koskaan ollut koiraa vaikka niistä pidänkin, ja siksi tällainen kertomus oli oikein mielenkiintoinen. Tuli paljon asioita tietoon mitä ei ole normaalisti tullut mietittyä. :) Aikamoinen muuten tuo nostalgiamökki ulkoa päin :)

    • Anne
      |

      Oli se kyllä sisältäkin aikamoinen.. :D

  22. Itselle oli uutta, että Tampereelta löytyy koiraystävällinen ravintola. No kaikkea uutta oppii.

    Itsellä ei ole enää koiraa, mutta muistuu hyvin ajat kun koiran ehdolla mentiin autolla pidempiä reissuja. Raahen korkeudella koiran lyhyt pissatauko muuttui puolen tunnin etsinnäksi mikä ei silloin kyllä mukavalta tuntunut…

    • Anne
      |

      Itseasiassa Tampereella oli muuten ihan koirakahvilakin, mutta sen tie taitaa tulla tämän kuun lopussa päätökseen. :( Kyseessä on Koirakahvila Vainu. (http://www.koirakahvilavainu.fi/)

      Hahaa, voi ei, teidän haukku halusi lähteä tutkimaan maailmaa omin päin :) Luumu onneksi pysyttelee lähellä, tosin jos selkänsä kääntää, sekin välillä katoaa kuin savuna ilmaan.

Leave a Reply