Kun reissussa ei saa sitä mitä tilaa

Julkaistu Intia, Nepal, Thaimaa, Viro, Yleistä | 7

Vaikka reissatessa yleensä tyydyn melko vähään ja yritän olla asettamatta odotuksiani liian korkeiksi, välillä silti tulee kohdattua pettymyksiä. Oli sitten kyse majapaikasta, ravintolasta, matkatoimiston palvelusta – joskus homma ei vaan toimi niin kuin on luvattu ja sekös pientä reissaajaa kismittää. Varsinkin jos takana on esimerkiksi 10 tunnin matkustus paikasta A paikkaan B jossain hikisen bussin takapenkillä, sitten saavut majapaikkaan joka onkin ihan perseestä, pyykinpesun hinta on juuri noussut ja sekin ärsyttää ja ravintolassa saat tosi tylyä palvelua. Monesti olen meinannut repiä pelihousuni kun monen asian summa on vienyt tilanteen jo lähes itkupotkuraivari-tasolle.

Epätoivoiset ääripään tilanteet sivuuttaen, jos mietitään ihan nyt vain sitä kun esimerkiksi varaat netistä majapaikkaa, ja hotla lupaa lämmintä vettä suihkussa ja wifin huoneessa. Tämmöiset asiat vaikuttavat oleellisesti päätökseesi valita majapaikka. Teet varauksen suoraan 5 päiväksi, koska hotla on hyvällä paikalla ja kaikilla herkuilla varustettuna. Kun saavut majapaikkaan, selviääkin että suihkusta ei tule kuin kylmää vettä ja wifikin toimii vain aulassa.


Sitä saa, mitä tilaa.

Tämmöiset asiat vaikuttavat tosi pieniltä, mutta yleensä tuollaisissa tilanteissa harmittaa esim. hinta, joka todennäköisesti on korkeampi, kuin jossain muualla missä ei ole sitä wifiä tai lämmintä suihkua tarjottu alkuunsa ollenkaan. Myös esimerkiksi kesällä autolla reissatessamme oli hyvin tärkeää, että hotelli tarjosi jonkinlaisen vartioidun pysäköinnin autoille. Sen takia moni muuten potentiaalinen majapaikka karsiutui pois, ja olisi kyllä varmaan kismittänyt jos olisimme varanneet majoituksen laitakaupungilta ihan vain sen takia, että haluttiin parkkis hotellin puolesta ja sitten sitä ei olisikaan ollut.


Mielikuvani ”tomato saladista” oli hieman erilainen ennen kuin tämä tuli pöytään

Tähän mennessä matkoillani nämä ”pettymykset” ovat onneksi olleet lähinnä sellaista tasoa, että tilaamani ruoka ei ole vastannut sitä mitä olen ehkä olettanut tai kuten on luvattu (kuten yllä olevan kuvan ”tomaattisalaatti” Taolla, se tosin aiheutti itsessäni lähinnä naurua..) tai majapaikan palvelut eivät nyt ole ihan täysin 100% vastanneet sitä, mitä on ehkä luvattu – ja onneksi esim. ravintolaa tai majapaikkaa voi aina vaihtaa, jos ei ole tyytyväinen. Nepalissa kohdattiin majapaikkojen kanssa jonkinasteisia pettymyksiä (tai vaikeuksia), kun juuri oltiin luvattu sitä sähköä ja lämmintä vettä – mutta eihän niitä nyt tietenkään ole, koska sähköt ovat poikki tyyliin 20 tuntia vuorokaudesta. Jossain vaiheessa tajuttiin, että ihan turha kysellä niiden perään tai maksaa ylimääräistä sen takia, että majapaikka lupaa ”varman” lämpimän suihkun. Parempi vain ottaa sellanen asenne, että se on hyvä päivä jos tulee vettä ja sähköä edes jotenkuten!


Uima-allas, jossa ei tehnyt mieli pulikoida

Ennen Jaisalmeriin menoa Intiassa oltiin tutkittu TripAdvisorista etukäteen arvosteluja eri majapaikoista ja samaan aikaan itketty sekä naurettu niille arvosteluille, koska siis ei pysty käsittämään miten arvostelut voivat olla niin laidasta laitaan. Toinen ylistää, toinen haukkuu maan rakoon. Mun pitäis muutenkin lopettaa koko TripAdvisorin lukeminen, koska mulle tulee aina niin ristiriitainen fiilis kun olen lukenut ihmisten arvosteluja. Buukattiin siis hotelli, jossa oli luvattu uima-allas, netti yms. kaikki mukavuudet. Tietysti jo alkuun suhtauduttiin koko hommaan hieman epäilevästi, koska Intia nyt on.. Intia. ;)

Matkalla Jaisalmeriin bussissa muutama tyyppi alkoi ahdistelemaan meitä majoituksen suhteen. Tottakai tarjosivat heidän mielestään parempaa vaihtoehtoa ja kertoivat liudan syitä, miksi varaamaamme hotelliin ei kannata mennä. ”Uima-altaassa ei ole vettä” ”Vieressä on tosi meluinen rakennustyömaa, ette saa nukuttua” ja niin edelleen. Pidettiin kuitenkin päämme ja kerta varaus oli jo tehty, hotelliin aiottiin mennä. Saavuttiin paikalle ja kaikki oli kuten pitikin, löytyi uima-allas ja netti. Uima-altaassa ei tosin voinut uida, koska vesi oli niin likaista ja netti ei toiminut lähes ollenkaan. Mutta hei, semmoista Intiassa on. Hotellissa oli kuitenkin erinomainen palvelu, puhtaat lakanat ja ihanan pehmeä patja sängyssä, telkkari josta tuijoteltiin leffoja iltaisin ja hotelli sijaitsi rauhallisella paikalla. Ei haitannut vaikka uimaan ei päästy ja nettiä käytettiin sitten kaupungin muissa ravintoloissa.

Itse palautetta majoittumisen jälkeen TripAdvisorissa kirjoittaessani, mainitsin toki huonosti toimivan netin ja uima-altaan veden likaisuuden. Ehkä olin itse hieman pettynyt siihen, että uima-altaassa ei voinut uida, koska sitä oltiin kuitenkin painoitettu hotellin tiedoissa ja olin tosiaan toivonut pääseväni pulikoimaan. Mutta en antanut sen pilata koko kokemustani koska hotelli muuten oli ihan hyvä. Lämmin suihku olisi tietysti kruunannut kokemuksen, mutta kaikkea ei voi saada!

<
Tarjouksen perässä mentiin (olut + ranut yhteensä xx rupiaa), mutta hieman petyin kun annos tuli pöytään..

Tuntuu, että syy miksi ”selvisin” esim. juuri tuon Intian läpi matkustamisesta, oli se että yritin varautua koko aika pahimpaan. Olin maalaillut mielessäni jo ennen maahan menoa ne worst case scenariot mm. maassa liikkumisen, majoittumisen ja ruoan suhteen (lähinnä siksi, että olin kuullut niin kamalia juttuja ja kukaan ei tuntunut suhtautuvan erityisen positiivisesti Intiassa matkustamiseen). Jokainen päivä oli sitten sellainen (yleensä) positiivinen yllätys, kun kaikki ei ollutkaan niin kamalaa kuin oli ”luvattu”. Järkyttävät pettymykset sai eliminoitua heti alkuunsa, kun ei odottanut liikoja. Vaikka kyllä niitä turhautumisia tuli ja itkuakin tuli väännettyä, kun joku asia alkoi riepomaan tarpeeksi.

Jokainen matkakohde on luonnollisesti myös erilainen ja alussa menee jonkun aikaa paikallisiin tapoihin orientoitumiseen. Minkälaista ruokaa sieltä ravintolasta nyt sitten tulee ja minkälaisia ne majapaikat yleensä on – sitten kun on selvinnyt ”alkujärkytyksestä” niin ei jaksa enää kiinnittää huomiota joihinkin pikkuasioihin niin paljoa. :) Pitäisi myös osata suhteuttaa ne omat odotukset esimerkiksi majapaikan tai ravintolan hintatasoon. Jos aiot ruokailla ravintolassa, jossa ateria maksaa keskimäärin euron luokkaa, ei kannata varmaan odottaa mitään 8 ruokalajin gourmee-illallista! Sama pätee hotelliin – jos majoittuminen maksaa 5 euroa yöltä, voi olla ettei sitä lämmintä vettä ehkä tule tai patja on vähän epämukava. Monesti kun olen lukenut juuri eri majapaikkojen arvosteluja TripAdvisorissa, jengi nillittää ihan käsittämättömistä asioista – siis mitä ihmettä ovat sitten olettaneet juurikin tuollaisen 5e/yö majapaikan olevan? 5 tähden luksushotelli?

Toisaalta joskus se halpa majapaikka saattaa osottautua todella hyväksi diiliksi ja kalliimpi hotelli, jolta odottaisi hyvää palvelua ja mukavuutta, onkin ihan suolesta. Sen takia ihmiset kirjoittaa nettiin arvosteluja ja siksi niitä luetaan, että löydettäisiin niitä hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia ravintoloiden, majapaikkojen tai matkanjärjestäjien helmiä. Hyvällä taustatutkimuksella saattaa säästyä pettymyksiltä. Meitä ihmisiä on kuitenkin niin laidasta laitaan ja moneen junaan, että esimerkiksi se, mitä minä pidän hyvänä ei välttämättä ole sitä jonkun toisen mielestä. Riippunee siitä, mihin on tottunut.

No mutta, jaetaan vielä yksi kokemus joka tapahtui tuossa viime kesänä Tallinnassa kun yritin kerrankin kertoa tarjoilijalle suoraan, kun en ollut tyytyväinen saamaani annokseeni.

Olimme Maken ja kahden kaverin kanssa Tallinnan vanhassa kaupungissa syömässä. Kaikilla oli hirveä nälkä joten ruokapaikka valikoitui nopeasti. Istuttuamme pöytään ja avattuamme menut, kaikkia rupesi harmittamaan ja hirvittämään – hinnat olivat todella korkeat Tallinnan muuhun hintatasoon verrattuna (tyyliin lehtipihvi 25 euroa + 4 euroa lisämaksua ranskalaisista) ja ruokavalikoima oli aika ankea. Ajateltiin että no, ei tässä nyt lähdetä enää vaihtamaan, otetaan jotain. Kaverit tilasivat lasagnea, Markus otti seljankaa ja mä tilasin jonkun canneloni-annoksen. 20 minuuttia myöhemmin, kun tilaukset oli otettu, tarjoilija palasi pöytään ja kertoi ettei canneloneja nyt ole. Ahaa, no otetaan sitten joku tommonen kasvisvuoka.

Muiden ruoat saapuivat pöytään eikä tiedetty, pitäisikö itkeä vai nauraa. Lasagneilla oli hintaa about 15 euroa/annos ja lautasella komeili noin 5cm x 5cm kokoinen pala. Markuksen keitto oli kuulemma hyvää mutta annos oli todella pieni. Muut olivat melkein jo syöneet, kun kasvisannokseni saapui pöytään. Kasvisvuoassa piti olla basilikaa, tomaattia, munakoisoa, mozzarellaa ja ties mitä. Se muistutti enemmän jotain rasvaista munakoisomössöä, jonka joku oli kertaalleen syönyt ja oksentanut takaisin lautaselle. Annos oli myös säälittävän pieni ja silläkin oli hintaa muistaakseni lähes 13 euroa. Ilmaisin pettymykseni tarjoilijalle ja kysyin, että ihan tosissaanko he pyytävät tästä annoksesta niin korkeaa hintaa.

Tarjoilija vei annoksen takaisin keittiöön ja palasi hetken kuluttua uudestaan pöytään saman annoksen kanssa. Kuulemma se oli sitä, mitä olin tilannut. Siitä olin toki samaa mieltä. Mutta ruoka oli kertakaikkisesti vaan niin järkyttävää paskaa, etten sitä suostunut suuhuni laittamaan saatika maksamaan siitä niin korkeaa summaa. Kysyin tarjoilijalta, söisikö hän itse sitä. Parin minuutin miettimisen jälkeen hän vastasi ”Kyllä”. Kehotin nauttimaan annoksesta, koska en aikoisi sitä itse syödä.

Naapuripöydistä ihmiset kääntyivät katsomaan ja monelle alkoi tulla hieman epätoivoinen ilme naamalle. Jotkut olivat juuri tilanneet menun kalleimmat pihvit, en tiedä minkälaista käppyrää sieltä keittiöstä sitten pöytään lopulta ilmestyi. Jätin ruokani syömättä ja laskun tullessa oli annokseni hinnasta otettu sentään puolet pois. Harmitti ja nälkäkin jäi, mutta ravintolan ideana oli ilmeisesti vain ottaa turisteilta kerran rahat pois, koska en usko että sinne kukaan menee toista kertaa.

Saako reissussa pettyä? Oletko kohdannut itse pettymyksiä?

7 Responses

  1. Saa pettyä ja aina melkein johonkin asiaan pettyykin. Reissuun ja siellä tehtäviin juttuihin kohdituu yksinkertaisesti niin paljon odotuksia, kuten esimerkiksi meidän viimeisimmässä ollut kokemus Kapitanista Penangissa. Mitä tulee arvosteluihin, niin meinaan tulla myös hulluksi ja muutaman kerran pimahtanutkin esim just tällä lomalla. Joku oli antanut hotellille nelosen (asteikolla 1-10), kun hotelli ei tarjonnut ilmaista juomavettä huoneeseen. Haloo… Välistä myös tuntuu siltä, että joku arvosteltu tai oppaaseen päässyt ravintola menee saadusta huomiosta pilalle jopa siinä määrin, että en enää esim lue loman alussa Lonely Planetin majoitus- ja ravontolasuosituksia. Joskus on tullut bongattua jälkikäteen joku paikka opuksesta ja siinä vaiheessa on hauskaa lueskella mitä kirjoittelevat omaan kokemukseen nähden :) -Milla

  2. Anne
    | Vastaa

    Milla,

    Varsinkin jos on joku pari vuotta vanha matkaopus käsissään, niihin ravintola/majoitusarvosteluihin kannattaa suhtautua melko varauksella.. Joku ravintola on LP:n myötä ponnahtanut hirveään suosioon jonka seurauksena palvelun ja ruoan taso on saattanut laskea. Majapaikat ovat saattaneet nostaa hintoja ja tasoa joten tosiaan ei kannata kyllä aina ihan sinisilmäisesti uskoa mihinkään arvosteluihin :)

  3. Kat
    | Vastaa

    Mä oon myös tehnyt samanlaatuista huomiota, että jotkut paikat huononee sen jälkeen kun ne mainitaan Lounarissa tai tripadvisorissa. Mikäs siinä enää yrittäessä kun porukkaa lappaa sisään ikkunoista ja ovista. Harmillista kyllä eikä hirveän kauasnäköistä!

    Ja oon ihan samaa mieltä tuosta mitä kirjoitat, että välillä jostain halppishotellista jää paljon parempi fiilis kuin kalliista ”luksus”paikasta. Se on sitä markkinoinnin peruskauraa, että missä kohtaa asiaakkaan odotukset ja käytäntö kohtaavat. Jos ei odota paljoa, pääsee yllättymään melkein aina ja jos on taas hirveät kuvitelmat niin yleensä sitten pettyy :D Ennemmin ite maksan vähän siitä ettei ole mitään ekstraa, silloin todellakin saa mitä tilaa eikä haaveilekkaan mistään muusta :)

  4. Tiina
    | Vastaa

    Me reissataan usein vaatimattomasti ja tyydytäänkin alkeellisiin ratkaisuihin ilman mutinoita, kun budjetti on kerta niin pieni. Kerran kyllä harmitti kovasti Thaimaassa, kun olin varannut isommalle reissuporukalle omat bungat, mutta paikan päällä niitä ei ollutkaan tarjolla. Muutakaan majapaikkaa ei löytynyt ja saatiin mokan tehneeltä lafkalta hätäratkaisuna 7 ihmiselle yksi parisängyllä varustettu mökki, johon kaikki tungettiin nukkumaan lattioille. Saatiin pari lisäpatjaa ja käytännössä koko mökin lattia oli yhtä patjaa ja aika tiivis tunnelma. Loppujen lopuksi meillä oli kavereiden kesken tosi kivaa :D Kerrankin bungan seinät oli niin reikäiset, että öisin rotat juoksenteli seinillä, mutta mitäs pienistä ;)
    Yksi matkustuskokemus tulee myös mieleen jolloin vähän herpaannuinkin, kun 2,5 tunnin bussimatkaan menikin noin 9 Malesiassa! Bussi meni eri reittiä kuin piti ja lopulta hajosi matkalla… köröteltiin sillä romulla sitten koko loppumatka (liikkui n. 40km/h). Kävin perillä tekemässä bussiyhtiön tiskillä valituksen, mutta ei tullut edes pahoitteluita. Sellaista kai sitten vain sattuu ja onhan se ymmärrettävääkin… Reissussa vaan tarttee olla aika rento asenne, niin selviää mahottomistakin tilanteista!

  5. Anne
    | Vastaa

    Tiina,

    Joo, asenne pitää kyllä säätää sellasille leveleille ettei kovin helposti hermostuisi. Ite kyllä tuppaan olemaan vähän semmonen hermoheikki, että aina se rennon asenteen ottaminen ei kuitenkaan onnistu, jos hommat menee aivan päin puuta :)

  6. Lyra
    | Vastaa

    Mielenkiintoinen postaus! Tosi hyvä tuo asenteesi muutenkin matkailuun. :) Itse en ole edes uskaltanut vielä lähteä noin eksoottisiin kohteisiin kuin Intia ja Nepal! Ehkäpä vielä joku päivä, hauskaa oli kyllä lukea koittelemuksistasi! Matkailu avartaa. :D

  7. Anne
    | Vastaa

    Lyra,

    Kiitos! Ja suosittelen kyllä ehdottomasti keräämään rohkeutta lähteä seikkailemaan vähän ”eksoottisempiinkin” paikkoihin. Niissä ja jos jossain, maailmankatsomus avartuu :)

Leave a Reply