Massaturismin muovaama Pieni Karhukierros

Julkaistu #suomiretki, Koira matkassa, Kuusamo | 6

Ensimmäiseltä lukukaudeltani matkailualan opinnoissa asti olen haaveillut eräässä kotimaan kohteessa vierailusta - nimittäin Kuusamosta. Yhdellä kurssilla meidän piti esitellä ja myydä jokin kohde Suomessa ja ryhmälleni valikoitui Kuusamo. Kerroimme alueen matkailumahdollisuuksista ja olin erityisen kiinnostunut Oulangan kansallispuistosta, joka vaikutti tosi upealta paikalta. Nyt reilu 2 vuotta tuon esitelmän pitämisen jälkeen, pääsin vihdoin käymään Kuusamossa ja tutustumaan Oulangan kansallispuiston maisemiin.

Markus oli höpöttänyt jo pidemmän aikaa Pienen Karhunkierroksen kulkemisesta, joten päätimme valita sen päiväpatikaksi. Tämmöisille luontoon tottumattomille citykarhuille se vaikutti hyvältä valinnalta ja pituudensa (12 km) puolesta se oli sopiva koiran kanssa kulkemiseen. Pieneen Karhunkierrokseen on hyvä varata noin 5-6 tuntia, joten lähdimme liikenteeseen heti aamusta. Auton sai kätevästi parkkiin reitin alkuun. Paikalla oli muutama muukin aikainen lintu, mutta en yhtään ihmettele, sillä koko viikon oli ripotellut vettä ja vihdoin oli ensimmäinen poutainen aamu.

Reitillä on useampi riippusilta, joita pitkin oli hauska kulkea

Vaikuttava Myllykoski

Olin vaikuttunut maisemista jo ensimmäisen 5 minuutin jälkeen eikä reitti tuntunut liian hankalalta kulkea - itseasiassa polku oli tosi hyvin merkattu ja paikoin pitkospuilla vuorattu tai sitten tallautunut jo tasaiseksi, leveäksi poluksi. Olin ehkä jotenkin vähän yllättynytkin siitä, kuinka "helppoa" kulkeminen oli, sillä olin ilmeisesti kuvitellut Pienen Karhunkierroksen olevan jonkinlaista juurista mettäpolkua, jossa vain HC-eräilijät kulkee..? No, näin ei tosiaan ollut, vaan se soveltuu myös hyvin vähemmän kokeneille metsäilijöille. Toinen asia mistä olin myös yllättynyt, että polulla jo heti aamusta tuntui olevan porukkaa liikenteessä - ei ollut montaa hetkeä, etteikö näköpiirissä olisi ollut muita kulkijoita, vaikka ei nyt ihan vieressä, mutta kuitenkin näköetäisyydellä. Enkä arvannutkaan, että se olisi vasta alkusoittoa..

"Mielikuvani rauhallisesta metsävaelluksesta olivatkin olleet hieman harhaanjohtavia - Pieni Karhunkierros oli paljon suositumpi, mitä olin ajatellut."

Kuten sanoin, reitti oli tosi hyvin merkattu - puissa oli vähän väliä värimerkkejä, joita seuraamalla pysyi oikealla polulla. Ei sillä, että ilman niitä olisi hirveän vaikeaa ollut eksyä (tosin meiltähän eksyminen sujuu selkeiltäkin poluilta, että ei parane mennä huutelemaan). Säännöllisin väliajoin oli myös kylttejä, joissa lukee, että paljon on matkaa mihinkin pisteeseen ja se helpotti vähän hahmottamaan, että paljon on vielä jäljellä ja paljon on kuljettu. Maisemat reitin varrella olivat erittäin vaihtelevia mikä piti hyvin mielenkiintoa yllä. Juuri sen takia Pieni Karhunkierros onkin hyvä valinta, jos haluaa nähdä monipuolista maisemaa lyhyemmälläkin matkalla - on kunnon metsäpöheikköä, rotkoja, lampia, pauhaavia koskia, jyrkänteitä ja karua suomaisemaa. Vähän jokaiselle jotakin.

No, maisemat olivat tosiaan upeita, mutta niiden katselemista rupesi jossain vaiheessa häiritsemään polulla poukkoilevien ihmisten määrä. Luonto on kaikille, ei siinä, mutta kun koko aika saa väistellä vastaantulijoita, kyllä siinä vähän tuli sellainen fiilis että ollaanko tässä Länsimäessä perus pururadalla vai korvessa Lapin nurkilla. Muutaman tunnin käpyttelyn jälkeen pysähdyimme lounastauolle laavulle (Harrisuvanto). Sen puolituntisen aikana, mitä laavulla istuttiin, ohi kerkesi porhaltamaan päiväpatikoijaa varmaan parin tusinan verran. "Oho, onpa täällä paljon porukkaa", ajattelin. Mielikuvani rauhallisesta metsävaelluksesta olivatkin olleet hieman harhaanjohtavia - Pieni Karhunkierros oli paljon suositumpi, mitä olin ajatellut. Onneksi olimme lähteneet liikenteeseen melko aikaisin aamulla - tosin nyt kun ajattelen, olisi voinut lähteä vielä aiemmin - sillä iltapäivää vasten populan määrä polulla alkoi lisääntyä jo melko hurjasti.

Olimme kulkeneet reitin jo melkein loppuun asti ja pidimme viimeisen juomatauon toisella laavulla, jonne oli kerääntynyt tosi paljon ihmisiä. Viimeisellä osuudella takaisin autolle porukkaa tuli ihan jatkuvasti vastaan ja olin jo hieman näreissäni, että tuli valittua koko reitti kun ei saanut yhtään rauhassa kulkea ilman, että joku vimosen päälle ulkoiluvermeisiin verhoutunut hikinauhaulkoilija hyppää koko aika eteen. Joudun katselemaan ihan tarpeeksi muiden ihmisten naamoja kaupungissa, joten en lähde luontoon tekemään uusia tuttavuuksia.

Jos ajatellaan asiaa vastuullisen matkailun kannalta, tavallaan on hyvä, että kulkijat pysyvät tietyillä alueilla sen sijaan että lähdetään poukkoilemaan minne sattuu ja tallomaan kasvillisuutta, mutta toisaalta yhdelle alueelle jatkuvasti kohdistuva kuormitus ei sekään ole kamalan hyvä asia. Polut reitillä olivat jo melko hyvin tallautuneita ja tasasia ja uskon, että jos reitillä kulkee kymmeniä (satoja?!) ihmisiä päivässä, se alkaa vaikuttaa jollain tavalla alueen eläimistöönkin. En tosin ole tässä saralla mikään asiantuntija, joten en ota siihen sen enempää kantaa, mutta poluilla tungeksivat patikoijat toivat reilun matkailun näkökulman mieleen. Ihmispaljous ei kuitenkaan onneksi voinut viedä meiltä niitä henkeäsalpaavia maisemia joita Oulangan kansallispuisto tarjoaa, enkä yhtään ihmettele Pienen Karhunkierroksen suosiota, kun sen tarjoamat maisemat ovat kerrassaan upeita.

Selvitimme reitin noin kuudessa tunnissa (lounastauon kanssa) ja vaikka se oli pitkälti melko helppokulkuinen, niin jonkin verran kapuamista (mm. portaita) reitiltä löytyy, että en suosittele sitä ihan heikkokuntoisemmille. Luumu jaksoi koko matkan kunnialla ja vaikka lopussa silläkin oli pientä liikkeen hidastumista havaittavissa, oli se silti kaikista reippain meidän porukasta. Pieni Karhunkierros on suosiostaan huolimatta hyvä harjoitusreitti ennen kuin lähtee varsinaiselle Karhunkierrokselle, ainakin tämmöisille aloittelijoille, jotka halusivat vähän kokeilla, miltä luonnon helmassa kokkailu ja pidemmän matkan kävely tuntuu. Kannattaa kuitenkin varautua reitin suosioon ja unohtaa rauhallinen luonnon helmassa liikkuminen, sillä kamerat kaulassa juoksevia patikoijia riittää. Jos haluaa minimoida muiden kohtaamisen, kannattaa reitille suunnata heikommalla säällä. Poutainen, puolipilvinen ja lämmin päivä saattoi meidän kohdalla vaikuttaa osittain Pienellä Karhunkierroksella tavattuun väenpaljouteen.

Oletko käynyt Oulangan kansallispuistossa tai jossain muualla patikoimassa?


 

Short summary in English

During our visit in Kuusamo we decided to head to the wild for some hiking and chose 12 km long Pieni Karhunkierros (Small Bear's trail) in Oulanka National Park. The views on the trail are very diverse - you can see small ponds, lush forests, swamps, gorges and rapids among many other beautiful natural formations and nature's creations. However, we felt the popularity of the trail bit disappointing, as a nice walk in the forest turned out to be a constant dodging of other eager hikers on the trail which took a lot of time off from enjoying the views. The trail is easy to walk and suitable for not so experienced hikers as well; although there are some steep ascents and descents which set some challenges in proceeding on the trail.

Pieni Karhunkierros is easy to reach from Kuusamo and there's a parking lot at the starting point of the trail. Remember to pack some snacks and water for the trip and have lunch on one of the lean-to's during the trail. Pieni Karhunkierros is good practice before heading to the actual Karhunkierros (Bear's trail) - which is up to 80 km long! Even though Pieni Karhunkierros is rather popular, it offers amazing views of Oulanka National Park. Action lovers can try some white water rafting as well.


Seuraa Luumun seikkailuja Instagramissa #luumureissaa #petfriendlyfinland -hashtageilla!

You can follow Luumu’s adventures in Instagram with #luumureissaa #petfriendlyfinland hashtags!

6 Responses

  1. Hienot maisemat myös näin kesäaikaan ja voi Luumu, miten söpö pieni patikoija! :) Me käytiin Pieni Karhunkierros maaliskuussa ja silloin ei ymmärrettävästi ruuhkaa ollut ja reitti oli kieltämättä aika extreme kolmen koiran kanssa, haha :D Menisin mieluusti uudestaan näin sulan aikaan, tästäpä sai osviittaa miltä silloin näyttäisi :)

    • Anne
      |

      Kannattaa kokeilla kesälläkin – tosin koirien kanssa voi polulla tulla sitten ruuhkaa, kun noita kulkijoita ainakin näin hyvällä säällä oli enemmän kuin tarpeeksi!

  2. Upeat ja aika vertaansa vailla olevat maisemat, joten ei ihme, että porukkaa riittää. Me kävimme kulkemassa polun Myllykoskelle asti 2012 jouluna. Siitä eteenpäin olisi tarvinnut lumikengät. Ei ollut pahemmin porukkaa (-25 astetta teki tehtävänsä) ja maisema oli kuin sadusta. Hyvin eritavalla kaunis siis kuin nyt näissä teidän ihanissa kesäkuvissa. Ymmärrän kyllä hyvin tuon, että metsään ei tee mieli mennä sosialisoimaan :D Viime viikonloppuna oltiin Lahden lähialueiden metsissä, eikä vastaan tullut kuin kourallinen ihmisiä. Hienot oli maastot ja maisemat, vaikkei nyt ihan pohjoisen veroiset :)

    • Anne
      |

      Voi, voin kuvitella, kuinka kaunis se Myllykoski on talvella varmasti ollut!! Ihan eri maailma, kuin kesällä.

  3. Pisti kyllä silmään tuo toisen kuvan paljas rantarinne – eroosiostakin näkee että porukkaa kyllä riittää. No, kunhan patikoijat pysyvät edes polun lähistöllä niin tuskinpa siitä kovin suurta ongelmaa koituu, kun kuormitus on kuitenkin niin pienellä alueella verrattuna ympärillä levittäytyviin erämaihin. Olen tuon Pienen Karhunkierroksen tallannut joskus lapsena, ja olisi kyllä huikeata mennä uudestaan, kenties jopa sille pidemmälle polulle :)

    • Anne
      |

      Joo, valitettavasti matkailu jättää usein omat jälkensä. :( Vaikka suurin osa varmasti polulla yrittääkin pysyä, mutta kun jokainen poikkeaa ”ihan vähän”, niin helposti siitä ympäristö kärsii. Ei sillä, että itsekään olisi mikään puhdas pulmunen. Pitäisi liikkua luonnossa enemmän ympäristöä kunnioittaen, mutta aina ei tule ajatelleeksi, että oikasemalla tuosta voi aiheuttaa pidemmällä aikavälillä huomattavaa vahinkoa.

Leave a Reply