Matkakuumelääkettä

Julkaistu Aasia, Matkakuvat, Thaimaa | 6

Kuluneen viikon olen masentuneena tuijotellut ikkunasta harmaata, kosteaa ja sateista keliä. Lehdet ropisevat puista maahan ja talvi on tulossa. Märkien sadepisaroiden piiskatessa aamulenkillä vasten kasvoja ajatukset väkisinkin harhailevat jonnekkin Kaakkois-Aasian valkeille hiekkarannoille. Kieltämättä, makaisin mieluummin nyt jossakin kaukana rannalla siemailemassa kookosdrinksua palmun alla, kuin vääntäisin luokkahuoneessa Amadeus-tehtäviä jotka ovat vieneet mut lähes hermoromahduksen partaalle.

Tällaisenä synkistelyyn taipuvaisena ihmisenä olen kuitenkin yrittänyt voittaa jokavuotisen kaamosmasiksen ajattelemalla, että ei pidä jäädä tuleen makaamaan vaan parempi on tarttua härkää sarvista. Kaikista paras helpotus syysdepikseen olisi buukata lennot lämpimään keskelle kohta saapuvaa pimeää talvea, mutta koska opiskelijan kukkaronnyörit ovat yleensä tähän aikaan vuodesta melkoisen tiukalla eikä ylimääräisiä D-vitamiinireissuja aurinkoon varata tostanoinvaan, niin täytyy tyytyä siihen edullisempaan vaihtoehtoon – nojatuolimatkailuun kotoa käsin. Kaivetaan matkakuvia liitoksistaan pursuava ulkoinen kovalevy esiin, kytketään se läppäriin ja sitten vaan pläräämään. Vaikka jokaista kuvaa katsoessa usein tunnenkin pienen piston sydämessäni – oi, miksi en nyt ole tuolla – niin kyllä niiden matkakuvien fiilistely kuitenkin vähän lämmittää kehoa ja mieltä.

Menneitä reissuja fiilistellessä ja oikeanlaisen musan soidessa pääsee hyvin palaamaan kuvien hetkiin ja tunnelmiin, tuntemaan sen auringon lämmön taas iholla ja kuulemaan aaltojen pauhauksen taustalla.

Matkakuvien katselu auttaa syksyn ja talven pimeinä iltoina, mutta se sitten taas pahentaa toista vaivaa – matkakuumetta. Vaikuttaa siltä, että mun kohdalla elohopea on kipuamassa todella korkeisiin lukemiin, kosa asfaltti polttelee jalkojen alla aivan mahdottomasti. Aasia on palannut ajatuksiin ja uniin ja tuntuu ettei tähän vaivaan ole kuin yksi lääke – ostaa menolippu, pakata rinkka (+ diilata koira jonnekkin) ja hypätä koneeseen. Kaikenlaisia suunnitelmia, toiveita ja haaveita pyörii mielessä, mutta nähtäväksi jää missä vaiheessa niitä pääsee toteuttamaan. Toivottavasti pian.

Nostaako sateinen syksy reissukuumeen korkealle? Entä millä lääkitsette reissukuumetta?

6 Responses

  1. Hanna
    | Vastaa

    Oi ei, tulee kyllä niin massiivisia Kaakkois-Aasia flashbackeja kun katselee noita kuvia… Mäkin selasin vähän aikaa sitten meidän Kaakkois-Aasia reissun kuvia muutaman vuoden takaa ja se on jännä miten moneen kuvaan liittyy niin vahvat muistot. Muistaa että juuri siinä hetkessä elämä tuntui helpolta ja rennolta, kun hengaa riippumatossa tai bungalowin parvekkeella :) Pakkohan noihin maisemiin on vielä joskus päästävä uudestaan!

    • Anne
      |

      Joo, se on kyllä erikoista miten yhtä kuvaa katsomalla voi niin helposti palata siihen hetkeen, kun kuva otettiin. Mulla myös musiikki aiheuttaa samanlaisia ”flashbackeja”, esim. kun olen kuunnellut jotain kappaletta vaikka matkustaessani paikasta A paikkaan B tulee se aina mieleen kun kuulen kyseisen kappaleen.

  2. Katja
    | Vastaa

    ÄÄä!! Vielä pari kuukautta sitten olisin sanonut ”Thaimaa, phyi!”, mutta kyllä nyt huomaa, että itselle kelpaisi lippu sinnekin. Vaikka tässä syksyssä on paljon kaikkea hyvää niin kyllä sitä toivoisi, että olisi mahkut vaikka vuoden vaihteessa vaan liitää jonnekin hetkeksi. Mutta ei! Itsellä on vielä harjottelu meneillään niin se on vaan pakko tehä loppuun. Jos olisi luentoja… niin byebye, ja kiitos opintolaina! :D

    Mun valokuva-albumi-projektin tiimoilta oon myös paljon kuvia katsellut reissun päältä ja samalla sitä sitten huokailee ja mietti, että tuolla mä olin silloin ja silloin. Onneksi on ne kuvat ja muistot ja kuten sanoit, kyllä nekin mieltä lämmittää. Niitten turvin sitten talven pimeyden yli ja keväällähän sitä sitten voi tapahtua mitä vaan! :)

    Onneksi sulla on tulossa se Rooman reissu, toivottavasti se vie pahimman terän matkakuumeesta! :)

    • Anne
      |

      Mullakin toi koulu on valitettavasti sen verran rajoittava tekijä että ei kyllä pysty nyt yhtään minnekkään lähteä ja pitää tyytyä haaveiluun. :( Onneks alkaa olla se jo voiton puolella eli tunnelin päässä alkaa pikkuhiljaa näkyä valoa.

      Joo, ihan kivaa että pääsee sinne Roomaan vähän pyörähtää niin se ehkä lääkitsee vähän tätä matkakuumetta. Tosin kun kaipuu on Aasian suunnalle niin tuntuu, ettei siihen mitkään muut reissut oikeen auta.. :D

  3. Mä niin tiedän nää fiilikset! Todellakin maistuis olla auringossa ja lämmössä, mutta kyllä se kuvien katseleminenkin on ihanaa. Onneksi on tullut blogiin talletettua monta lämmintä hetkeä, joihin voi syksyllä ja talvella palata. :-)

    • Anne
      |

      Muistot kyllä mukavasti lämmittää pimeän talven keskellä. Vaikka eihän ne tietysti sitä aitoa hiekkarantaa ja kookosdrinksua pysty korvaamaan ;)

Leave a Reply