Matkanjohtajana Balkanilla – matkailualan tulikoe

Julkaistu Albania, Kosovo, Makedonia, Matkailuala, Montenegro | 4

Osana Haaga-Helian matkailualan opintojani suoritin työharjoittelun matkatoimistossa. Matkailualalla työharjoittelu kestää 5 kuukautta, ja sen voi halutessaan jakaa esimerkiksi kahteen osaan – itse näin kuitenkin järkevämpänä ammatillisen kehittymisen kannalta vetää koko 5 kuukautta putkeen. Harjoittelupaikkani oli matkatoimisto Travellerissa, jossa koko kesän ahersin mitä erilaisemmissa tehtävissä. Osana harjoitteluani pääsin myös kokeilemaan siipiäni matkanjohtajana, kun Travellerin matkavalikoimasta osui harjoitteluni ajalle kahden viikon Balkanin kiertomatka.

Olin viime vuonna Rooman opintomatkalla toiminut matkanjohtajana, mutta reissu oli hieman erilainen kun mukana oli lauma opiskelukavereita, joten Balkanin kiertomatka oli nyt ensimmäinen, virallinen matkani matkanjohtajana ihan ”oikeiden” asiakkaiden kanssa. Balkanin seutu oli itsellenikin aivan uutta, mutta siitä huolimatta lähdin matkaan luottavaisin mielin. Olin kuitenkin koko kesän pakertanut reissun parissa, kerännyt tietoa kohteista ja perehtynyt matkan sisältöön.

Hassuinta tässä yhtälössä on kuitenkin varmaan se, että aikoinaan opinnot aloittaessani toitotin kovaan ääneen etten varmana mene matkatoimistoon tai mihinkään opashommiin. No kappas vaan, niin se tuuli kuljettaa ja löysin itseni seisomasta Helsinki-Vantaan lentoasemalta aurinkoisena syyskuun aamuna matkatoimiston kyltti kainalossa asiakkaita odottamassa. Never say never, vai miten se meni?

Pakko myöntää – olin alkuun kauhusta kankeana. Perussuomalaisena pessimistinä näin jo kaikki kauhukuvat mielessäni ja kelailin, kuinka monta asiaa voi mennä pieleen. Siitä huolimatta, että pidän itseäni hyvänä laumanjohtajana, takaraivossa kutkutti pieni pakokauhu. Pääni sisällä läpsin itseäni kuitenkin poskille, otin ryhdikkään asennon ja päätin, että kyllä tästä selvitään – olen kokenut pahempaakin! Eka kerta on aina eka kerta, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Esimieheni toivotti meille hyvää matkaa ja siitä lähtien olin seuraavat kaksi viikkoa 8-henkisen ryhmän kanssa omillani. Nyt oli aika näyttää, olisiko minusta alalle.

Berat, tuhannen ikkunan kaupunki, Albania

No, en onneksi ollut aivan täysin omillani – sillä Tiranaan, Albanian pääkaupunkiin saavuttuamme meillä oli paikallinen opas ja kuljettaja vastassa. Paikallisopas Adam ja ihana ”mesemies”-autonkuljettaja Netti huolehtivat meistä seuraavan kahden viikon aikana, kun Balkanin kiertomatkalla tutustuisimme neljään maahan: Albaniaan, Makedoniaan, Kosovoon ja Montenegroon. Ensimmäinen matkustuspäivä oli pitkä, sillä Helsingistä Tiranaan täytyi lentää Istanbulin kautta. Omaan hotellihuoneeseeni ja lakanoihin pääsin sujahtamaan vasta lähempänä puoltayötä.

Kaksi viikkoa oli tungettu tupaten täyteen ohjelmaa. Aamulla pakkasimme kimpsut ja kampsut ja bussi kuljetti meidät nähtävyyksien, vuoristoteiden ja lounaspaikkojen halki aina uuteen kohteeseen. Matkanjohtajana huolehdin aamusta alkaen, että jokainen on paikalla, kamat mukana, avaimet palautettu ja arvotavarat jäljellä, ennen kuin lähdettiin liikenteeseen. Ryhmä oli pieni, mikä oli näin ensikertalaiselle helpotus – kaikkien nimet ja kasvot oppii nopeasti tuntemaan ja heti huomasi, jos joku on kadoksissa. Bussissa istuessamme paikallisopas hölötti mikrofooniin informaatiota milloin mistäkin, jonka sitten tulkkasin omalle porukalle. Toimin Baabelin kalana myös toiseen suuntaan – hyvä englannin kielitaito tuli tässä hommassa tarpeeseen. Työnteon ohessa pystyi itsekin ihailemaan maisemia ja nähtävyyksiä, mutta matkanjohtajaksi lähtevän on hyvä muistaa, että reissussa ollaan kuitenkin asiakkaita eikä itseään varten.

Elä unelmaa – tule matkailualalle! Kuvassa Albanian ”Rivieralla”.

Ohridjärvi, Makedonia

Ohjelmaa kahden viikon ajalle tosiaan riitti ja usein pääsimme kirjautumaan hotelliin vasta jo pimeän laskeutuessa. Iltaisin meillä oli vapaa-aikaa, jolloin käytiin joko porukalla syömässä tai sitten mentiin omia menoja. Parina iltana meillä oli ohjelmaan kuuluva yhteisillallinen. ”Vapaapäiviä” ei tällä reissulla ollut, kun kyseessä oli liikkuvainen kiertomatka. Meillä oli kuitenkin tosi mukava porukka ja kaikki ryhmän jäsenet tulivat hyvin toimeen keskenään, joten vaikka aikaa vietettiinkin porukalla paljon, ei mielestäni ollut sellaista seuralaisiin väsähtämistä ilmassa juuri ollenkaan. Pitkien päivien jälkeen oli kuitenkin mukava välillä käydä vähän itsestäänkin kävelemässä, valokuvaamassa tai ostoksilla – ns. ”tuulettumassa”. Tavoitettavissa kuitenkin aina, eli jos asiakkailla oli tarve saada apua tai kysymyksiä, minut sai kiinni.

Matkanjohtajana toimin asiakkaiden ja paikallisten palveluiden välissä – hoidin esimerkiksi sisäänkirjautumiset, kyselin tarvittavat tiedot ja tarkistin, että hotelleissa huoneet ovat OK kaikilla. Paikallisoppaan apu ja tietotaito tuli myös monesti tarpeeseen, jos oli jonkunlainen ongelmatilanne. Onneksi meillä ei sattunut mitään katastrofaalista, vaan oikeastaan kaikki meni aika mallikkaasti. Matkanjohtajana täytyy myös pysyä kartalla aikataulusta ja päivien ohjelmista. Aina bussissa istuessamme ennen vapaa-ajan alkua pyrin käymään läpi seuraavan päivän aikataulut. Nimittäin siinä vaiheessa kun hotelliin kirjauduttiin ja vapaa-aika alkoi, ryhmäläiset katosivat tietysti kuin pieru saharaan. Sitten oli enää ihan turha huudella perään, että ”huomenna sitten aamupala on siihen ja siihen aikaan..”

Jokaisella matkanjohtajalla on omat toimintatapansa ja muutama juttu tuli opittua itsekin kantapään kautta tällä reissulla. Onneksi ryhmäni koostui paljon matkustaneista ja melko oma-aloitteisista reissaajista, jotka suhtautuivat matkaan rennolla asenteella eivätkä höykyttäneet ensikertalaista liikaa. Roomaakaan ei rakennettu päivässä, eli tämä reissu oli hyvä informaatiopläjäys sen suhteen, kuinka esim. hoitaa täysin yksinkertaisia asioita ryhmien kanssa kuten sisäänkirjautuminen hotelliin tai minkälaisiin asioihin täytyy aina muistaa kiinnittää eritysesti huomiota. Tietysti suomalainen tarkkuus ja jämptiys joutui muutamaan otteeseen napit vastakkain sitten taas etelä-eurooppalaisten toimintatapojen kanssa, joka aiheutti omat päänvaivansa – paikallisopas saikin pieneltä ja äkäiseltä suomalaiselta matkanjohtajalta aina välillä huutia.

Taidetta Pristinan keskustassa, Kosovossa

Budva (taaempana), Montenegro

Matkanjohtajana on hyvä olla kieli- ja asiakaspalvelutaitoinen moniosajaa. Tähän hommaan varmasti sopivat hyvin kaltaiseni ”joka paikan höylät”, jotka on varustettu reippaalla reissumielellä ja pitkällä pinnalla. Itselläni on vielä hiomista kahdessa jälkimmäisessä ominaisuudessa, mutta tässä vielä ollaankin nuoria ja otetaan vasta ensimmäisiä askelia hurjassa matkailun maailmassa. Kun oppii niin sanotusti talon tavoille, pinnakaan ei kirene enää samalla mallilla kuin ennen ja reissumielen latistumiseen vaaditaan jo ydinräjähdyksen luokkaa oleva ongelma. Ensiaputaidot on muuten myös hyvä olla hanskassa. Onneksi tällä reissulla vältyttiin haavereilta muutamia pieniä vatsavaivoja lukuunottamatta, mutta joskus rapatessa roiskuu ja sitten täytyy olla valmis toimimaan.

Matkanjohtaja ei ole sama kuin matkaopas. En ollut käynyt Balkanilla aiemmin, mutta se ei ollut esteenä matkalle lähtöön – selostukset nähtävyyksillä, bussissa ja muun paikallisen tietotaidon tarjosivat nimittäin paikalliset oppaat. Mukanamme oli koko kaksi viikkoa paikallisten matkanjärjestäjän sama opas, mutta vierailessamme kohteissa opastukset veti joku ”talon puolesta”. Lisäksi Makedoniassa, Kosovossa ja Montenegrossa meillä oli omat paikallisoppaat, jotka kulkivat myös mukana bussissa. Paikallisten säädöksien takia albanialainen oppaamme kun ei saanut virallisesti opastaa muissa maissa. Näen kuitenkin asian niin, että matkanjohtajankin töitä helpottaa, jos kohde on itselle tuttu. Monesti apua tarvitaan ihan tavallisissa asioissa, kuten rahanvaihto, kaupassa käynti jne. ja matkanjohtaja on ensimmäinen, kenen puoleen käännytään kun on kysyttävää. Jos paikka on itselle vieras, kannattaa muistaa selvittää perusjutut etukäteen. Hyvä motto mielestäni on, että ”jos en jotain tiedä, niin selvitän sen”. Siihen nojautumalla pääsee jo pitkälle.

Montenegro

Lähdin reissuun kädet täristen, takaisin tulin kyyneleet silmäkulmassa – mutta en siitä syystä, että matka olisi ollut niin kamala, vaan että kaikki meni niin hyvin ja olin onnistunut ylittämään itseni ja asiakkaiden odotukset. Pieniä ryppyjä ja kompurointeja on aina, mutta kaksi viikkoa Balkanilla opetti paljon alasta ja itsestänikin. Olen hermoiluun taipuvainen, mutta saan aina huomata jälkikäteen, että stressaaminen on ihan turhaa. Tietysti pieni panikointi auttaa myös ehkä keskittymään suoritukseen, koska jos ottaa kaiken liian leppoisasti, saattaa koko homma mennä ihan plörinäksi. Balkanin kiertomatka antoi hyvät eväät jatkoon ja ensi reissulle lähden myös varmoin ottein.

Kahden viikon kiertomatka oli hyvä tapa päättää työharjoittelu – ja matkailualan opinnot. Tänään on itseasiassa vierallinen valmistumispäiväni Haaga-Helian matkailualan koulutusohjelmasta. Tästä lähtien voin kutsua sitten itseäni matkailualan ammattilaiseksi. En voi uskoa, että opinnot ovat nyt ohi – vielä kolme vuotta sitten jännitin, pääsenkö edes opiskelemaan. Olen työllistynyt alalla ja haluan jatkossa myös tehdä matkanjohtajan töitä. Katsotaan, mihin tie vie.


Short summary in English

My first time as a tour leader is now behind – phew, what an experience!

As a part of my internship at a Finnish travel agency Traveller, I got the change to travel with a group around Balkans for 2 weeks. We had a local guide and a driver to take us around and my job was to take care of small group of holidaymakers. Working as a tour leader is hard work, but my group was well traveler and independent and didn’t give too much hard time for a first timer like me. We had some ups and downs during the tour, but in the end, everything went pretty smoothly. Being a bit of a multitalent does help in this job and my background in customer service did come in handy. Days are long, but you get to enjoy views and sights in the side as well – just remember, that you are on the tour for the customer, not for yourself. Of course, I was nervous in the beginning because it was my first time – but when the plane landed back in Helsinki airport after the tour, both I and my clients were satisfied of my performance. I learned a lot from the tour and next time will be much easier.

Balkan tour was a great way to end my internship and finish my studies in Haaga-Helia UAS; actually, today is my official day of graduation – finally I can officially call myself as a tourism professional! I continue working in the industry and hope to work as a tour leader in the future as well.

4 Responses

  1. Tämä matka oli takuulla hyvä päätös niin harjoittelulle kuin koko opinnoillekin. Paljon onnea valmistumisesta :)!

    • Anne
      |

      Kiitos Teea! :)

  2. […] Syksyllä kohtasin matkailualan urani ensimmäisen todellisen haasteen lähdettyäni matkanjohtajaksi Balkanin kiertomatkalle osana työharjoitteluani matkatoimistossa. Kiertomatka kuljetti meidät neljän maan halki – […]

  3. […] aiemmin toiminut matkanjohtajana Balkanin kiertomatkalla ja hevimestojen koluaminen alkaa olla jo verissä. Festarikokemuksia on kertynyt kotimaan lisäksi […]

Leave a Reply