Metallifestareilla Sloveniassa – MetalDays 2017

Julkaistu Eurooppa, Festarireissut, Hevipaku, Metallia matkassa, Slovenia | 4

Vuodenaika on jo kääntynyt pitkälle syksyyn, mutta kesän kohokohta eli MetalDays-festarireissu on jäänyt vielä täysin muilta kiireiltä raportoimatta. Kuten aiemmin kirjoitin, myös tänä vuonna Metallia Matkassa lähti kohti tunnetuksi tullutta MetalDays-festivaalia. Edessä oli viikko keskellä kauneinta Sloveniaa mahtavan musiikin ja seuran parissa.

Viime vuoteen verrattuna lähdimme tällä kertaan reissuun omalla autolla. Markus lähti Suomesta liikkelle meidän hevipakulla ja nappasi minut kyytiin Gdyniasta, josta jatkoimme matkaa kohti Tolminia yhdessä. Lähdimme matkaan Pohjois-Puolasta torstaiaamuna ja perille Slovenian Tolminiin saavuttiin perjantaina illalla ennen puoltayötä. Vedettiin aika vauhdilla Puolan, Tsekin ja Itävallan halki.

Saapuminen festivaalille

Meidän saapuminen MetalDaysiin ei (taaskaan) mennyt ihan kuin Strömsössä – leirintäalueelle ei nimittäin ollut mitään asiaa ilman ranneketta ja todiste pressipassista ei riittänyt siihen, että olisimme voineet ajaa auton alueelle jo perjantai-iltana pelipaikoille saavuttuamme. Olimme tarkoituksella kiirehtineet saapumista, koska suurin osa kavereista oli jo paikalla – ainoastaan saadaksemme tylyn käännytyksen lippuluukulla. Leirintä avautui virallisesti vasta sunnuntaina, mutta aiemmin saapuneet pystyvät laittamaan leirin pystyyn 20 euron maksua vastaan. Olimme valmiita maksamaan tuon 20 euroa per lärvi siitä, että olisimme päässet leiriin jo perjantaina, mutta pressipassilaisten raha ei kelvannut. Pressipassin sai vaihdettua vasta sunnuntaina (josta olimme kyllä tietoisia), mutta missään ei mainittu, ettei leirintään voisi saapua sen kanssa aiemmin. Lippukassalla ollut töykeä mieshenkilö vain tokaisi, että ”ei tämä ole mikään leirintäalue, minne voi tulla viettämään lomaa”. Ah, tuo tilanne toi heti mieleen slovenialaisen vieraanvaraisuuden, josta saimme osamme myös edellisen vuoden festareilla.

Muillakin tuntui olevan saapumisen kanssa ongelma, kun luin viestejä MetalDaysin Facebook-sivulta. Jossain vaiheessa rannekkeet olivat loppuneet kesken vaihtopisteellä ja jengi joutui keskellä yötä odottamaan todella pitkään leirintäalueelle pääsyä, sillä leirintään ei voinut mennä, ennen kuin ranneke oli vaihdettu. Aiempina vuosina samanlaista käytäntöä ei siis ole ollut, vaan rannekkeen on voinut käydä vaihtamassa myöhemmin. Tällä tavalla haluttiin nyt ilmeisesti kitkeä porukkaa, jotka tulevan pelkästään leirintään riehumaan, eivätkä osallistu varsinaiseen festivaaliin ollenkaan (joka on ihan ymmärrettävää).

No, olimme sentään päässeet perille asti! Nukuimme sitten ensimmäisen yön lippukassan vieressä parkkiksella. Onneksi oli oma auto alla, olisi voinut harmittaa lähteä etsimään täyteen buukatusta kylästä majoituspaikkaa keskellä yötä rinkat selässä. Seuraavana aamuna heräsimme virkeinä auringonpaisteeseen ja siirsimme omaisuutemme yhdeksi yöksi Tolminin kylässä olleelle leirintäalueelle. Oikeastaan se oli hyvä juttu, sillä saatiin kunnon yöunet ja päästiin peseytymään lämpimässä suihkussa ennen festariviikon alkamista.

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

Festivaalin leirintäalue

Osa porukasta saapui tarkoituksella tosi aikaisin leirintäalueelle, että saisivat varattua meille hyvät mestat vesipisteen vierestä ja sopivan etäisyyden päässä kaikesta. Viime vuodesta meidän leiri kasvoi myös huomattavasti, sillä rakensimme yhteisleirin edellisenä vuonna festareilla tavattujen tyyppien, sekä muutamien uusien tulokkaiden kanssa. Saksalaiset olivat tuoneet paikalle kunnon paviljongin, joka suojeli auringolta ja sateelta. Useammat matkailuautot ja niiden jääkaapit mahdollistivat sen, että meidänkin vegenakit pysyivät kylminä koko festarin ajan. Olimme aika lailla koko leirintäalueen alkupäässä, joten esimerkiksi leirintäalueelta pois siirretyt lämpimät suihkut olivat vähän turhan pitkän matkan päässä – siitä johtuen leirin vesipiste välillä toimitti suihkun virkaa, kun kukaan ei jaksanut kävellä pidemmälle siirrettylle pesupaikalle. Viimeksi meillä oli lämpimät suihkut noin 100 metrin päässä teltasta.

Viime vuonna ajattelin vielä, että en varmana mene leirintään uudelleen. Olimme tällä kertaa kuitenkin niin hyvin varustautuneita ja autossa oli yllättäen telttaa mukavampi nukkua (ei tullut niin nopeasti kuuma aamulla), joten viikko leirinnässä oli itseasiassa aika mieluisaa. Lisäksi huomasin heti ensimmäisenä yönä, että joko leirintäalueella meluamiseen oli kunnolla puututtu tai sitten festarikävijät olivat tajunneet, ettei kukaan jaksa kuunnella kurkku suorana huutamista 7 päivää putkeen, koska en häiriintynyt melusta enkä lopulta suurimmaksi osaksi tarvinnut edes korvatulppia (enkä kuulosuojaimia, jotka oltiin oikeasti pakattu mulle mukaan) koko viikon aikana.

Ainut miinus leirinnässä olemisessa on tietysti sään armoille joutuminen – joko on niin saakelin kuuma, että edes bikineissä alkuillasta ei meinaa pystyä olemaan, tai sitten on niin maailmanlopun myrsky, että koko leiri meinaa lentää taivaan tuuliin. Tänä vuonna alkuosa festareista meni myrskyjen armoilla ja pakko sanoa, että en ole koskaan kokenut niin järkyttäviä ukkosmyrskyjä kuin tänä kesänä MetalDaysissa. Ensimmäisenä päivänä yksi pienemmistä lavoista romahti ukkosmyrskyn aikana. Onneksi loppuviikkoa kohden sää parani ja saimme hikoilla auringonpaisteessa ihan tarpeeksi.

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

Leirin sähköinsinöörin kännykänlatauspiste / kaiutinlaite.

Viikon ohjelma

Saavuttiin Tolminiin perjantai-iltana ja lähdettiin pois seuraavan viikon lauantaina, eli vietimme paikalla tasan viikon. Vaikka emme alkuun päässeet leirintään, niin kävimme kuitenkin lauantaina päivällä kellumassa joella ja tutustumassa leiriin etukäteen (yllättäen kukaan ei edes tarkistanut, onko meillä rannekkeita..). Viikko festareilla kuulostaa pitkältä ajalta, mutta MetalDaysissa aika menee tosi nopeasti, jos ottaa tarjotuista aktiviteeteista kaiken irti. Oikeastaan lopulta viikossa ei ehtinyt taaskaan tehdä kaikkea, mitä olisin halunnut. Ensimmäiset bänditkin aloittivat pikkulavalla jo lauantaina.

Vaikka festivaalin pääohjelma onkin bändit, niin tuli siellä kaikenlaista muutakin touhuttua. Kävimme mm. yhtenä aamuna joogassa, ja sään salliessa iltapäivät menivät joella kelluessa ja aurinkoa ottaessa. Vietettiin myös paljon aikaa vaan leirissä kavereiden kanssa jutustellessa ja ruokaa laittaessa. Yhtenä päivänä kavuttiin kylän ulkopuolella sijaitsevalle vanhalle linnoitukselle, josta oli upeat maisemat laaksoon. Kävimme myös tutustumassa 1. maailmansodan muistomerkkiin.

Festivaalialueella järjestettiin varsinkin aamupäivisin erilaista urheiluaktiviteettia ja iltapäivästä erilaisia workshoppeja. Olen jo miettinyt, että ensi vuonna haluan ottaa enemmän irti festivaalialueen ohjelmasta ja viettää vähän vähemmän aikaa leirissä (päivisin). Lisäksi haluaisin käydä varjoliitämässä.

Illat oli sitten tietysti omistettu bändeille. Toki soitto pienemmillä lavoilla alkoi jo puolenpäivän jälkeen, eli jos ei jaksa hillua rannalla tai leirissä, voi bändejä lähteä katselemaan jo aikasemmin.

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, yoga, metal yoga

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, german drinking games

Saksalaiset juomapelit pitivät hevarit kiireisenä

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

Bondage-workshop festivaalialueella

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, war memorials in europe, first world war memorials

Ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden muistomerkillä

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, giant jenga

Ranta-aktiviteetteja

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, visit slovenia, julian alps

Maisemia laaksoon vanhalta linnoitukselta

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

Festarialueen palvelut ja hintapolitiikka

Viime vuoteen verrattuna kokattiin enemmän leirissä ja syötiin ”ulkona” vähän vähemmän. Aika pitkälti samat kojut ja sapuskat oli tarjolla kuin viime vuonnakin, joten olisin ehkä toivonut niihin vähän vaihtuvuutta. Leirin kokkaukset tasapainottivat festariruokavaliota, ettei tarvinnut elää pelkillä tofuhamppareilla koko viikkoa. Syömiset alueella maksoivat sen 5-10 euroa / ateria ja edullisin alkoholipitoinen juoma oli viini, jota reippaan mukillisen sai kahdella eurolla. Jostain syystä kaikki juomat maistuivat mielestäni todella laimennetuilta eikä sitä vettä muistuttavaa olutta viitsinyt alueella hirveästi hörppiä. Olen ehkä tullut niin immuuniksi vahvojen puolalaisten oluiden takia, ettei mikään laiha festarikalja enää nouse päähän..

En tänäkään vuonna jaksanut ostaa mitään tuliaisia, koska jostain syystä festareilla kaikki tuotteet on aina niin saatanan kalliita. Olisin halunnut ostaa Luumulle pienen t-paidan bändilogolla, mutta moisesta vauvakoosta saisi pulittaa vähintään 15 euroa, joten jäi sitten ostamatta. Kaikenlaista roinaahan tuolla festareilla olisi myynnissä, mutta varsinkin viralliset merchandiset on aina niin hirveissä hinnoissa, ettei niihin jaksa kuluttaa rahaa. Puolassa asumisen takia kaikki tuntuu muutenkin kalliilta.

Kuten jo mainitsin, suihkuosastot ja niiden kylkiäisenä kunnon vessat oli siirretty tänä vuonna leirinnästä lähemmäs festarialuetta, jonka takia niihin ei jaksanut raahautua kovinkaan usein. Tänä vuonna lämpimästä suihkusta tai kunnon vessoista ei tarvinnut maksaa erikseen, vaan se sisältyi rannekkeeseen kaikille. Huomasin kuitenkin, että fasiliteettien sijainnista johtuen kylän ravintoloiden wc-tilat olivat ahkerassa käytössä festivaalikansan keskuudessa. Tämä ei ehkä ollut kovin toivottu ilmiö, kun aamutuimaan 100 pitkätukkaa jonottaa yhden kahvilabaarin posliinipytylle. Toivottavasti ensi vuonna lämpimät suihkut ja vessakontit tulisivat takaisin leirintäalueelle.

Uutuutena alueella oli myös pieni pesula, jonne pystyi heittämään festarihulinoissa likaantuneet vaatteet pesuun. Me pyykättiin leirissä, koska huomasin vasta loppuviikosta pesulan olemassaolon – siellä olisi saanut kaikki kerralla kunnolla puhtaaksi ja vietyä leiriin kuivamaan. Kätevä juttu!

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, festival food, tofu burger

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

MetalDaysissa oli tänä vuonna kolme lavaa – kaksi varsinaisella festivaalialueella, ja yksi pienempi leirintäalueen puolella, lähellä rantaa. Pienimmällä lavalla esiintyivät uudet tulokkaat, ja festivaalialueen lavat oli varattu nimekkäämmille esiintyjille. Soittoaikataulut oli jälleen fiksusti sumplittu kahden alueella sijaitsevan lavan välillä niin, että lavoilta pääsi siirtymään suhteellisen mutkattomasti toiselle, missaamatta soittoa. Pienimmällä lavalla soitto alkoi jo päivällä ja loppui myös jo melko aikaisin. Valitettavasti alkuviikosta tuo pienin lava meni tuhannen peen päreiksi ukkosen takia joka pysäytti soitot lavalla pariksi päiväksi, mutta käsittääkseni kaikki bändit saatiin lajiteltua uusille sloteille myöhemmäksi ajankohdaksi viikon aikana.

Loppuillasta alueella alkoi yleensä olla jonkun verran ruuhkaa ja lavalta toiselle siirtyminen oli välillä vähän hidasta. Päälavan ja ns. ”metsälavan” välillä olisi hyvä olla yhden reitin sijaan kaksi, jotta massat pääsisivät jakautumaan tasaisemmin. Omasta mielestäni alueella tuntui olevan muutenkin viime vuoteen verrattuna enemmän porukkaa. Siitä huolimatta palvelut toimivat hyvin eikä tiskeille tai vessaan koskaan tarvinnut jonottaa muutamaa minuuttia pidempään. Syy suurempiin massoihin oli mahdollisesti päiväliput, joita oli tänä vuonna myyty huomattavasti enemmän.

Alueella on käytössä muovinen kortti, jolla kaikki ostokset maksetaan. Kortille ladataan rahaa latauspisteillä ja myös juomien pantit vapautetaan takaisin kortille, kun käy palauttamassa mukeja palautuspisteillä. Mielestäni systeemi on kätevä ja maksaminen jouhevaa. Festarin päätteeksi kortilta saa luonnollisesti takaisin sille ladatut rahat, ellei kaikkea ole ehtinyt tuhlata. Samalle kortille ladataan myös roskapantti, jonka saa takaisin, kun alueelle saapuessa kouraan annetut roskapussit palauttaa täytettynä.

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, rectal smegma, grindcore, circle pit

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, nervosa, thrash metal

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

Bändit

Rehellisesti sanottuna tämän vuoden bändikattaus ei omaan korvaan ollut mikään maailman mahtavin, vaikka toki paljon kiinnostavia bändejä oli nähtävänä. Paskakin hevi on parasta! Sään takia kasa isompia bändejä joutui myös peruuttamaan, mikä on tietysti ymmärrettävää. Jos laakson yli pyyhkäisee niin voimakas ukkosmyrsky, että koko alue meinaa mennä matalaksi, niin eihän siinä kelissä voi kukaan soittaa. Esimerkiksi suomalainen thrash-pumppu Lost Society, jonka olisin halunnut nähdä pitkästä aikaa, joutui perumaan keikan ukkosmyrskyn takia. Monia varmasti myös odotti jo seuraava keikkapaikka, joten pakko nostaa kytkintä ja perua keikka, jos sään takia ei useampaan tuntiin pääse nousemaan lavalle. Ikäviähän peruutukset aina on, mutta säälle kukaan ei voi mitään. Tietysti olisi syytä miettiä, voisiko festareille rakentaa esimerkiksi yhden telttalavan, jossa säästä huolimatta bändit pääsisivät esiintymään.

Kaatosateessa ja myrskyssä en myöskään päässyt kuvaamaan niin paljon kuin olisin halunnut, varsinkaan niitä bändejä, joita olisin toivonut. Muun muassa Krisiun siirrettiin alkuillan slotista myöhälle yöhön, jolloin en enää jaksanut lähteä kuvaamaan tietäen, että en saisi toivomiani kuvia (ja tämmöisenä väsähtäneenä festarimummona olin muutenkin nukkumassa jo puoliltaöin joka ilta). Ensi vuoden festareille aion varustautua kunnollisella sateenkestävällä kamerakotelolla, ettei sääolosuhteet haittaa harrastusta.

Maanantaina festarin avasi Marilyn Manson, jota en muistaakseni ollut koskaan nähnyt aikasemmin ja innolla kaikki odottivat keikkaa. Mansonille oli varattu 1.5 tunnin slotti, josta hän käytti kuitenkin vain tunnin ja sekös meitä harmitti. Muutamat hittibiisit jäivät kokonaan soittamatta ja koko keikasta jäi vähän sellainen fiilis, ettei MetalDaysin kokoinen festivaali ollut metallidiivan mieleen. No, tulipahan nähtyä!

Keskiviikkona olikin sitten varmaan koko festivaalin odotetuin esiintyjä – tsekkiläinen Gutalax. Vessahuumoriin perustuva grindcore-bändi nähtiin viime vuonna pienemmällä kakkoslavalla ja oli niin suosittu ettei ihme, että nousi tänä vuonna päälavalle. Vaikka en suurin grindcore-fani olekaan, keikka oli oikeasti todella hyvä ja viihdyttävä, enkä ole varmaan koskaan nähnyt miltään keikalta lähtevän sellaisissa massoissa niin nauravia, hymyileviä ja iloisen näköisiä ihmisiä.

Viikon aikana tuli tietysti nähtyä aika iso määrä eri bändejä, mutta kohokohdiksi nousivat jo mainitun Gutalaxin lisäksi puolan black metal-vahvistukset Batushka ja Mgła, legendaarinen Abbath (ja Abbathin Motörhead-coverbändi Bömbers), Rectal Smegma, Sinister, Sólstafir (joka jäi itseltä väliin, mutta Markuksen sanojen mukaan oli hyvä), vanhan liiton heavy metal-pumppu Raven, Equilibrium, Amon Amarth ja pari uutta mielenkiintoista tulokasta – Sober Assault ja Vexovoid.

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, marilyn manson

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, gutalax, grindcore

Gutalax

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, rectal smegma, grindcore

Rectal Smegma – lisää grindcorea

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, sinister

Sinister

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe, sinister

Fani Equilibriumin keikalla

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe

Viikko hujahti vauhdilla seurasta, musiikista ja lopuksi myös säästä nauttiessa. Hevarin kesälomakohdetta valitessa MetalDaysin kanssa ei voi mennä pieleen. Kahden koetun MetalDaysin jälkeen uskallan jo sanoa varovaisesti, että kyseessä on mahdollisesti paras hevifestari, jolla olen ollut. MetalDays on sijaintinsa puolesta jo niin uniikki, sekä alueen aktiviteettimahdollisuudet tarjoavat työkalut todella onnistuneeseen lomaan. Ensi vuodelle sama reissu on tietysti taas suunnitteilla – MetalDaysin lisäksi meitä kutsuu myös ensimmäistä kertaa Wacken Saksassa. Jos meinaa tehdä festarirundin Euroopassa, on MetalDays helppo yhdistää esimerkiksi juuri Wackenin ja Tsekeissä järjestettävän Brutal Assaultin kanssa, koska nämä ovat yleensä peräkkäisillä viikoilla.

Loppuun perinteisesti vielä MetalDays 2017 -festivaalin plussat ja miinukset.

Plussaa

+ Lämpimät suihkut ja kunnolliset vessat sisältyivät kaikkiin rannekkeisiin, eikä pääsyä niihin tarvinnut ostaa erikseen

+ Soittoaikataulu eri lavoille oli selkeämmin nähtävillä päälavan screeneillä verrattuna viime vuoteen

+ Festaripesula – ei kertaakaan ollut tarvetta käyttää, mutta tätä en muista viime vuonna nähneeni. Todella kätevää, että saa mudassa likaantuneet kuteet puhtaaksi ilman, että tarvitsee itse lähteä pyykkäämään joelle

+ Rannekkeiden vaihto oli monen eri paikan sijaan keskitetty parille pisteelle, mikä oli hyvä

+ Oheisohjelma – viikon aikana on paljon tekemistä, eikä festivaalilla aikaa tarvitse kuluttaa pelkästään halpaa viiniä lipittäen

Miinuksia

– Lämpimien suihkujen ja kunnollisten vessojen sijainnin muuttuminen. Tähän tietysti varmaan vaikutti jonkinlaiset säädökset, jotka eivät ole festarin järjestäjien käsissä

– Ruokakojujen yksipuolisuus – olisin kaivannut enemmän vaihtelua ja ”oikeaa ruokaa”

– Alueen ruuhkautuminen ilta-aikaan lavalta toiselle siirtyessä – toinen kulkuväylä voisi auttaa asiaan

– Aikainen saapuminen leirintään pressipassin kanssa – jos meillä on todistaa, että olemme oikeutettuja festivaalille pääsyyn, ja suostumme jopa maksamaan aikaisesta saapumisesta, niin ei pitäisi olla mielestäni mitään syytä russuttaa. Pressipassi on kuitenkin henkilökohtainen ja nimellä, eli lappua ja henkkareita näyttämällä voisi todistaa olevansa ko. henkilö ja lipun omistaja

– Tiedotus peruutuksista – edes pressiteltassa ei osattu useasti sanoa, onko joku bändi nyt peruttu vai ei, mikä oli rasittavaa

metaldays 2017, metaldays, tolmin, slovenia, metal festivals in europe


Short summary in English

As expected, this year’s MetalDays was a blast! Week at the festival site went quickly – not only while enjoying bands and good company, but we also participated to some of the programs arranged in mornings and afternoon, enjoyed sun by floating down the river, hiked up to an old fortification and visited 1st world war era memorial site.

Our arrival to the festival didn’t go as planned (again), since we were not allowed to take advantage of early arrival with press passes. Not even with paying the 20 eur early arrival fee, which was bit ridiculous – we arrived to Tolmin around midnight after a very long drive, only to learn that early arrival is only for normal ticket holders. Luckily we came with our own van, and were able to sleep in it next to the ticket booth for the first night. For second night we found nice camping area near the village, and moved our stuff to the festival campsite on Sunday morning, when it was open for all.

Weather caused some issues in the beginning of the festival week and plenty of shows got cancelled, one of the stages even got severely damaged because of massive and aggressive thunder storm. Luckily the stormes soon passed and most of the week was sunshine and boiling hot weather as usual. Cancellations suck, of course, but what can you do – we can’t control the weather, can we!

I didn’t expect so much for the bands this year, and due to some cancellations and awful weather I wasn’t able to go shoot the ones I wanted, but still the week was filled with amazing music and performances. Batushka and Mgła from Poland put up good shows, and so did Abbath (by rolling down the hill!). Nearly all festival goers gathered for Gutalax, grindcore band from Czech known of its toilet and human bowel movement based music. Rectal Smegma, Sinister, Sólstafir, Raven, Equilibrium, Amon Amarth and couple of newcomers – Sober Assault ja Vexovoid – were the best ones we saw this year. Marilyn Manson was of course one, we really waited for, however the performance wasn’t as good as what we had expected.

Compared to last year, the festival area had now three stages – main stage (Ian Fraser ”Lemmy Kilmister” Stage), the smaller second stage (Bosko Bursac Stage, which we like to call the ”forest stage”) and then third mini-stage (New Forces Stage) inside camping area, by the river. The smallest stage was for newcomer bands. Running orders were well planned, leaving time to from from stage to other (between the two bigger stages), however we noticed that usually towards the end of night movement between stages became slower as there were just so many people at the festival area. Would be better, if there was at least two paths between the stages instead everyone having to use the only passage available. In general running order was more visible on the main stage’s screens compared to last year, however I think the festival organization could have done better job on announcing cancellations.

Hot showers and toilets were moved from the campsite closer to festival area – which made them bit out of reach and we often just showered at our camp, which was next to water point. I noticed lot of festival goers also moved to the village, using toilets on coffee shops as they didn’t feel like walking to the proper toilets at the festival campsite – not necessarily a good thing. This year hot showers and toilets were included in all tickets, which was better though, than paying additional fee for the usage. There was also possibility for doing laundry – after the muddy weather and storms I believe many wanted to get their festival gear cleaned up. I also noticed that the campsite was more quiet compared to last year. Good, since I was ready to go to sleep every night around midnight already and get proper rest after long day of beer floating, sunbathing, watching bands and other activities.

For food section not many changes had happened, and availability was bit unilateral – I was hoping for more diversity and ”proper food”, but this year we anyway cooked more in the camp. Beer at the festival area tasted like water, which made me reluctant to drink it, but the reason of watery feeling I got from the beer might just be the strong Polish stuff I’ve gotten used to!

I have to say that MetalDays is one of the best if not the best metal festival I’ve ever attended; the location itself makes it so unique, and all the other activities in the area create excellent opportunity for amazing holiday week. If you are not interested in killing time by drinking cheap wine on the camp before bands start to play, there is so much things to do and enjoy, which make MetalDays different from other festivals we’ve been to. We are planning to go next year as well – also in addition to MetalDays, we are heading to Wacken too! MetalDays is easy to combine with some other festivals such as Wacken in Germany and Brutal Assault in Czech, as they are arranged in consecutive weeks.

4 Responses

  1. Tiia(ntai)
    | Vastaa

    Avartava ja mukavan erilainen Slovenia-postaus! Ja mahtavia tilannekuvia. Enpä ole tätä puolta maasta päässyt näkemään, tosin taidan festarien saralla muutenkin olla aika noviisi.

    Johan oli kyllä tyly ja turha käännytys tuolla leirintäalueella. Mulle slovenialainen vieraanvaraisuus tarkoittaa ensisijaisesti kokonaisvaltaista ähkyä (ja sitä viiniä), mutta vissiin joukkoon mahtuu sielläkin kaikenlaista.

    • Anne
      |

      Kiitos :)

      Meillä on varmasti vähän yksipuolinen mielikuva paikallisesta vieraanvaraisuudesta, joten en sentään vielä tuomitse ihan kaikkia slovenialaisia yksien festareiden perusteella. :D

  2. Me olemme sen verran mukavuudenhaluisia, että leirintäalueen sijasta majailimme nuorisohotellissa kun koimme muutama vuosi sitten Metal Daysin. Huikea tapahtuma! Ensi kesänä testataankin Wacken, hotellimajoituksella.

    • Anne
      |

      Ainut kerta kun ollaan majoituttu hostellissa festareilla vierailessa, oli Montrealissa Kanadassa. Se on myös keskellä kaupunkia järjestettävä festivaali, joten mitään leirintämahdollisuutta ei ole (ja muutenkin matkustettiin kaupunkiin oikeastaan alunperin ihan muista syistä, festari tuli ikään kuin ekstrana). Muuten ollaankin sitten menty suosiolla leirintään, vaikka joka vuosi sanon itselleni, että tämä on viimeinen kerta. Sitä Wackenin leirintää odotan vähän kauhulla, että mitähän siitä tulee, mutta.. otetaan kokemuksena.

Leave a Reply