Miten matkailijat ovat muuttuneet?

Julkaistu Matkailuala, Opiskelu, Yleistä | 6

Porvoon campuksella oli tänään erityinen vieras. John Swarbrooke Manchester Metropolitan Universitystä kävi puhumassa nykymatkailijoista ja siitä, kuinka matkailijat ovat muuttuneet ja minkälaisia muutoksia matkailuala muutenkin on kokenut ja tulee kokemaan. Luennoitsija on monelle matkailualan opiskelijalle varmasti nimeltä tuttu – Swarbrooken kirjat ovat nimittäin kovasti käytössä alaa opiskellessa. Teeman mukaisesti kartta-kravaattiin varustautunut Swarbrooke ei puhetta säästellyt sen puolitoistatuntisen aikana, mitä luento kesti. Aihepiiri oli itselle jo melko tuttua kauraa, mutta kertaushan on tunnetusti opintojen äiti. Jaan kutienkin mieluusti muutaman huomion Swarbrookelta täällä bloginkin puolella eteenpäin.

Varsinkin matkailualalla työskentelevien kannattaa herätellä itsensä aina silloin tällöin tähän aikakauteen ja pysähtyä pohtimaan, minkälaisia ne asiakkaat nyt nykyään oikein ovat. Ainakin siinä vaiheessa, kun tuntuu että kauppa ei käy. Näitä asioita toki kannattaa muidenkin pohtia. Jotenkin itse tälläisenä nuorena, teknologiat, internetit ja somet itsestäänselvyyksinä pitävälle on joskus hullua, että tuolla jossain oikeasti pohditaan että käyttääkö ne meiän asiakkaat oikeasti nettiä ja mitä ne siellä netissä tekee – ja voitaisiinko mekin jotenkin mennä sinne tekemään jotain. Teknologinen kehitys ei tunge matkailun pariin pelkästään nettivarausten ja somemarkkinoinnin myötä vaan esimerkiksi lisätty todellisuus (augmented reality) tuntuu olevan tällä hetkellä todella paljon kaikkien huulilla. Lisätyn todellisuuden avulla voidaan luoda vaikka interaktiivisia matkaoppaita joita matkailija voi käyttää esimerkiksi älypuhelimellaan. Siinä sitten tiiraillaan ruutua ja se näyttää jotain erikoista kun osoittelet puhelimella oikeaan suuntaan, noin niin kuin esimerkkinä siis. Itse olen siinä mielessä perinteinen matkailija, että pitäydyn vanhoissa, nuhjaantuneissa kirjoissa kun puhutaan oppaista – mutta huomaan kyllä, että se mukana kulkeva iLuuri on yhä enemmän ja enemmän tullut mukaan matkan suunnitteluun. Unohtamatta tietysti kaikkea, mitä sillä tulee tehtyä matkan aikana – ei ole enää pakko raahata läppäriä joka paikkaan, kun puhelin on kuin pieni tietokone. Teknologia on jo nyt ja tulee olemaan tulevaisuudessa yhä keskeisemmässä osassa matkailua.


Pienestä pakettimatkaajasta..

Yksi mielenkiintoinen asia, mikä luennolla nousi esiin, oli matkailijasegmentit ja se kuinka perinteinen segmentointi joutaisi jo romukoppaan. Stereotypiat kukoistavat edelleen ja on tyypillistä niputtaa tietyntaustaisia matkailijoita samaan kasaan – kiinalaiset matkailijat kulkevat aina ryhmässä, saksalaiset matkustavat vain asuntoautolla, suomalaiset menevät aina vain ryyppäämään Kanarialle.. No, onhan stereotyypeissä toki aina jotain totuuden siementä mutta nykypäivänä matkailijoiden lajittelu ei ole enää niin yksinkertaista. Kaikki nuoret eivät välttämättä ole seikkailunhaluisia ja tahdo reppureissata maailman ympäri eivätkä kaikki eläkeikäiset ole all-inclusive-resorttiin matkustavia, mukavuudenhaluisia tylsistelijöitä. Tilanne voi olla helposti toistepäin. Matkoilta haetaan myös entistä räätälöidympia, yksilöllisiä ja uniikkeja kokemuksia – tässä alan yrittäjän kannattaa muistaa, että koko aika pitää keksiä jotain uutta ja erilaista joka houkuttelee asiakkaita kokeilemaan. Pelkän tavallisien viikon pakettimatkojen myyminen ei enää riitä. Pitää olla jotain spesiaalimpaa. Ja osata tietysti kohdentaa tarjoamansa palvelut oikein niille, jotka niitä kaipaavat.

..itsenäiseksi reppureissaajaksi..

Tulevaisuuden trendejä käsittelevä raportti Future Traveller Tribes 2020 pyöri pöydälläni viime keväänä jatkuvasti, kun sitä luettiin ahkerasti projektiin liittyen. Siellä puhutaan teknologiaan liittyvistä trendeistä kuin matkailijoiden jaottelustakin tulevaisuudessa. Kannattaa vilkaista, jos on kiinnostunut aiheesta. Itsestäni tulevaisuudenennustukset ja trendien kehittymisen seuraaminen on ajoittain tosi kutkuttavaa. On hauska miettiä, että miten sitä tulevaisuudessa voisikaan matkustaa – pelkkä mikrosiru ihon alle istutettuna (tosin rehellisesti sanottuna tämä kuulostaa lähinnä pelottavalta). Toisaalta asiassa on toinenkin puoli – matkailuala elää epävarmuudessa. Ei oikein ikinä voida tietää, mitä tulee tapahtumaan, milloin se tapahtuu vai tapahtuuko ylipäätänsä mitään. Ei ole olemassa jotain kristallipalloa, jolle loitsuja lausumalla näyttäisi mitä alalla tulevan vuoden aikana tulee tapahtumaan. Kuluttajien päähänpistoksiakin on aika hankala ohjailla. Alan pitäisi mukautua asiakkaiden tarpeisiin, tottahan se on. Ja kuten Swarbrooke tänään totesi: jos et tunne asiakkaitasi, et voi tehdä bisnestä.

..ja siitä kaupunkikohteita koluavaksi aikuismatkailijaksi. Huh!

Mutta puhutaan vielä matkailijoista ja heitä koskevista muutoksista. Kuten sanoin, halutaan sitä yksilöllistä, uniikkia, erilaista. Matkoilla haetaan jotain ihan muuta kuin sitä, mitä tehdään kotona – ihan vastakkaista elämää. Kun kestävä kehitys ja matkailu, ekoturismi yms. muu ovat muutenkin tapetilla niin niiden lisäksi suosiota on herättänyt vapaaehtoisturismi. Swarbrookekin päivitteli, että mitä hiton hyötyä jostain englantilaisesta nuoresta viinaanmenevästä kaverista joka hädin tuskin osaa kotonakaan tehdä mitään, voi olla jossain koulunrakennusprojektissa Sierra Leonessa. Vastaushan on: ei yhtään mitään. Tämä onkin vapaaehtoisturismin suurimpia ongelmia. Aiheesta on varmasti kirjoitettu jo pitkät pätkät eli en lähde sitä sen tarkemmin ruotimaan, mutta halusin nostaa sen esiin, sillä kaikki muutokset ja kehitys eivät ole välttämättä kovin positiivisia. Onko vapaaehtoisturismissa enemmänkin tarkoitus vain puhdistaa omaa omatuntoaan ja tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi, kuin todellinen auttaminen? Voin kyllä itse sanoa, että mitä tulee esimerkiksi kädentaitoihin, olen täysin osaamaton toope ja jossain rakennusprojektissa olisin enemmänkin tiellä. Auttaa voi toki monin eri keinoin.

Oli mielenkiintoista käydä kuuntelemassa vierailijaluennoitsijaa vaikka aihepiiri olikin pitkälti tuttua juttua, kuten jo alussa tokaisin (Muutenkin nämä tietyt trendit ja muutokset ovat tuntuneet kuplivan alalla ja puhuttaneet ihmisiä jo pidemmän aikaa, eli mitään ihan uusia huomioitahan nämä eivät ole). HAAGA-HELIAssa vierailee paljon ulkopuolisia puhujia ja luennoitsijoita jotka tuovat kivan lisän opiskeluun, ettei aina tarvitse tuijotella samojen ohjaajien naamoja (no, ei sentään). Monissa projekteissa ns. ulkopuolisen osaamisen tuominen mukaan on ollut todella hyödyllistä, sillä helposti sitä opiskelijat kuin ohjaajatkin tulevat vähän sokeiksi niille töille joita työstetään tiiviisti samalla porukalla. Oli myös mukavaa päästä nyt näkemään, minkälainen tyyppi siellä matkailualaa käsittelevien kirjojen takana oikein on. Parrakas ja mieleenpainuva, ja se kartta-kravatti oli oikein symppis asuvalinta.

Postauksen kuvina eri vaiheitani matkailijana. Niin sitä vaan vuosien mittaan kehittyy itsekin.

6 Responses

  1. Ooh, todellakin on Mr Swarbrooke tuttu kirjoista! Montakohan kertaa siteerasin sen kirjoituksia yliopistossa Skotlannissa…Aika monesti ;) Huippujuttu, etta se oli teilla luennoimassa, olisipa ollut mielenkiintoista olla mukana kuuntelemassa.

    • Anne
      |

      Heh, miehen ajatuksia on kyllä tullut lainattua itsekin raporteissa kerta jos toinenkin. ;) Varsinainen matkailualan julkimo :)

  2. Hyvää pohdiskelua. Teillä näyttää siellä opinahjossanne olevan melkoisen mielenkiintoisia vierasluennoitsijoita! :-)

    • Anne
      |

      On joo, aina silloin tällöin! :) Aika paljon meillä kutsutaan vierailijaluennoitsijoita kertoilemaan milloin mistäkin.

  3. Erittäin mielenkiintoista. Kiitos. Ja kerrassaan mainioita nuo kuvat pienestä pakettimatkaajasta :)

    • Anne
      |

      Kiva kuulla, että kiinnosti. :)

Leave a Reply