Muay Thai – treenaaminen Thaimaassa

Julkaistu Aasia, Thaimaa | 2

Netin syövereistä löytyy varmasti paljon tietoa Thaimaassa treenaamisesta, mutta kannetaampa nyt oma korteni kekoon. Reissun päällä kirjoittelinkin treenijuttuja jonkun verran, mutta ajattelin nyt tehdä vielä tällaisen ”tietoiskun” lajin kotimaassa treenaamisesta. Eli siis viime talvena kävin treenaamassa Island Muay Thaissa Koh Taolla parisen kuukautta. Olin tutkinut netistä etukäteen tietoa paikasta ja sen hinnastosta. Paikalle päästyäni hinnat olivat vähän alhaisemmat kuin sivuilla mainostettiin, mutta uskon että se vaihtelee vähän vuodenajasta missä hinnat liikkuu – tosi kiireisenä aikana kuvittelisin, että treenaamisen hinnat nousisivat vähän.

Yksittäinen treenisessio viime talvella 2011-2012 maksoi 300b, itse otin ”treenikortin” kuukaudeksi joka maksoi 2500b jolla kävisin 3 kertaa viikossa (tai 12 kertaa kuukauden aikana, ei ollut niin tarkkaa kävinkö jonain viikkona 2 kertaa ja jonain toisena 4). Island Muay Thain nettisivuilta löytyy lisää tietoa hinnoista.

Sitten itse treenaamiseen. Treenit olivat 2 kertaa päivässä, aamulla aikaisin 6-8 aikoihin ja iltapäivällä 16-18 aikoihin. Halukkaat saivat käydä molemmissa (mikä maksaa tietysti lisää), itselleni riitti kerran päivässä, välillä menin aamulla mutta useimmiten iltapäivällä. Ei vaan jaksanut herätä niin aikaisin ;)Ennen treeniä käydään juoksulenkillä, jonka jälkeen hypitään narua (puoli tuntia ehkä?). Mitään parilämmittelyjä ei paljoa näkynyt saatika muutakaan jumppaa. Käytännöt toki vaihtelevat saleittain.. Alkulämmittelyn jälkeen heitellään vähän varjoa ja sen jälkeen otettaan erää padeihin. Loppuun sitten sparria. Joskus padit skipattiin kokonaan ja sparrattiin suoraan. Tai sitten sparrin jälkeen otettiin vielä vähän paditreeniä.

Itse treenasin vähän oman aikataulun mukaan, tein omat alkulämmittelyt (venyttelyä, hyppynarua, raajojen heiluttelua, varjoa yms) jonka jälkeen otin erää padeihin oman jaksamisen mukaan. Salin ukkelit toki naureskeli mun jumppaliikkeille ja muutenkin erikoiselle alkulämmittelylle, mutta kun olen kerran katsonut sen oman tyylin parhaaksi niin sillä mennään. Välillä tuntui että olis heti kylmiltään pitänyt lähteä rehkimään padejen kanssa, joutui aina sanomaan että en mä oo vielä valmis, pitää lämmitellä lisää!

Mä en sparrannut tuolla treenatessa kuin ehkä pari, kolme kertaa, johtuen siitä ettei samankokoisia sparrikavereita oikein löytynyt. Pari kertaa sparrasin jonkun 13-vuotiaan paikallisen pojan kanssa, joka sekin kyllä pieksi mua ihan huolella. :)Tuolla salilla ei ollut ihan hirveä tungos, joten paria kertaa lukuunottamatta sain tehdä rauhassa yksin padeihin. Joskus sitten saattoi olla, että yksi henkilö piti padeja kahdelle. Yleensä toinen lähti vähän höykyttämään säkkiä sillä välin kun toinen teki padeihin. Mutta paikalliset kaverit olivat osaavia eikä siinä mun mielestä ollut ongelmaa, vaikka kaksin joutui tekemään. Olen kuitenkin kuullut, että joillain saleilla saattaa olla kolmekin treenaajaa per yksi padien pitäjä.

Thaimaassa muay thain treenaaminen ei ole mitään sellaista kuntopiiriä eikä hupsuttelua vaan siellä paikalliset treenaa ihan tosissaan. Nuorena aloitetaan, ja 30-kymppisenä voidaan sitten siirtyä jo ”eläkkeelle” valmentamaan. Ehkä tässä tulee se suurin ero Suomessa ja Thaimaassa treenaamisen välillä – täällä voidaan ottaa treeni vähän iisimmin, tehdä oman jaksamisen mukaan jne. Tuolla sitten jyvät karsiutuu aika nopeasti akanoista jos ei ole valmis omistautumaan.Toki tällaiset mätisäkki-länkkärit otetaan rahojensa kanssa hyvin vastaan. Valitettavasti treeni sitten saattaa olla aika huonoa. Maksat itsesi kipeäksi ja päädyt hakkaamaan säkkiä. Ehkä joku sulle välillä jaksaa vähän padeja pidellä. Ihan näin kamalaa ei tuolla Island Muay Thaissa ollut, ja siellä kyllä huomattiin onko joku oikeasti kiinnostunut lajista ja oppimaan vai muuten vain hupsuttelemassa. Oikeasti kiinnostuneisiin ja treenin tosissaan ottaviin jaksettiin panostaa vähän enemmän. Mutta Thaimaasta löytyy paljon saleja, jotka ottavat isot rahat salilla treenaamisesta ja lopulta sulle ei jää käteen muuta kuin paha mieli.

Tekniikkapuolta ei juurikaan tullut harjoiteltua tuon parin kuukauden aikana. Ihan vasta-alkajat saivat perustekniikoiden opetusta, mutta eipä sitä niin kovin kummoisesti ollut. Onneksi itsellä oli perusjutut aika hyvin hanskassa, kun kerkesin ennen reissua käydä puolisen vuotta HTBC:llä treenailemassa. Välillä pyysin, että opettaisivat jotain tekniikkaa. Kyllä sieltä sitten pari juttua näytettiin, mutta jäin ehkä kaipaamaan sellaista  HTBC:llä olevaa tekniikkaopetusta. Rautalangasta kun pitää kaikki vääntää, muuten ei mene jakeluun.

Ainakin Island Muay Thai tarjosi treenikamppeet eikä niiden käyttämisestä tarvinnut maksaa mitään ylimääräistä ”vuokraa”. Salilta oli myös mahdollisuus ostaa varustepaketti, jossa oli vähän nyrkkeilyhanskaa, käsisidettä yms kaikkea muuta. Hintoja en nyt muista. Jos olet pöpöfobinen, suosittelen omien kamojen ostamista tai sitten niiden raahaamista kotoa mukaan. Salin yleisessä käytössä olevat hanskat, säärisuojat yms olivat aika mielenkiintoisessa kunnossa! Itselläni oli mukana vain omat hammassuojat ja käsisiteet. Niin ja hyppynaru, sekä tietysti omat shortsit. :)

Jos on harrastanut lajia jo aikaisemmin ja aikoo lomailla Thaimaassa, suosittelen kuitenkin käymään kokeilemassa minkälaista se treenaaminen siellä on. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, käytännöt yms vaihtelevat paljon saleittain. On niitä länkkärien kusetussaleja ja sitten hyviä mestoja, joissa saa hyvää treeniä. Kuulemani mukaan esim. Chiang Maissa sijaitsee hyvä sali, samoin HTBC:n ”yhteistyösali” jota pyörittää Chin Koh Phanganilla on kuulemma ihan käväisemisen arvoinen mesta. Jomhodin salia Phuketin Kata Beachilla olen myös kuullut kehuttavan.

Sitten loppuun vielä ottelemisesta. Olinkohan peräti toista kertaa treenaamassa, kun ruvettiin puhumaan, että mun pitäisi nousta kehään. Kovasti ihmeteltiin, kun kohteliaasti kieltäydyin. Siellä salilla näkyi vähän kaikennäköistä hiihtäjää ja osa niistä sitten lähtikin ottelemaan – yleensä aika surullisin tuloksin. Paikalliset kovasti puhuivat jengiä lähtemään kehään vaikka osaaminen oli oikeasti vielä todella surkealla tasolla. Parhaimpia olivat ne tyypit, jotka kovasti pyörivät salilla ”treenaamassa” eli hakkaamassa säkkiä ja neuvomassa muita kuinka sitä thaikkua nyt oikein kuuluu vetää. Seuraavana viikonloppuna joutuu matsissa ekassa erässä tyrmätyksi ja sen jälkeen ei pahemmin salilla näy..

Jokatapauksessa, joku sälli joka on treenannut koko lajia vasta kuukauden ei mun mielestä ole todellakaan valmis lähtemään kehään! Varsinkaan ilman suojia, pelkät nyrkkeilyhanskat kädessä. Se kovan potkun blokkaaminen paljaalla säärellä sattuu meinaan aika paljon. Ja lomahan siinä menee pilalle, kun alkaa jäsenet katkeilla tai tulee pahempi aivotärähdys. Onneksi sieltä harvemmin mitään mestareita vastustajaksi kuitenkaan eksyy. Ja matsit  vaikuttaa olevan yleensä enemmän tai vähemmän järjestettyjä. Toisaalta välillä siellä kehässä oli kyllä aikamoista höykytystä ihan puolin ja toisin – veri lensi ja taju lähti. Thaimaassa treenaaminen oli niin hyvässä kuin pahassakin erikoinen kokemus, ja aion kyllä tulevaisuudessakin vielä sinne päin eksyessäni käydä reenailemassa. Ihan hauskaahan se oli, mutta siellä sitä ei ehkä kannata ottaa liian tosissaan – kuten itse alkuun tein, ja olin vähän pettynyt saamaani rahojen vastineeseen. Paditreeni oli kuitenkin tehokasta ja parempaa kuin mitä kotona olen tehnyt – johtuen ehkä siitä, kun pitäjänä oli henkilö joka oikeasti osaa pitää padeja kunnolla.

Jos aikoo tosissaan lähteä treenaamaan, kannattaa kysellä muilta ja tehdä hyvä taustatutkimus, että minne salille kannattaa suunnata. Onhan kyseessä kuitenkin lajin kotimaa josta löytyy paljon alansa eksperttejä joiden siipien suojassa tehdään mestareita. Hintapolitiikasta vielä, että kyllähän se treenaaminen tuolla on aika kallista. Maksan HTBC:llä puolen vuodem treenikortista alle 200 euroa ja saan käydä treenaamassa niin paljoin kuin sielu sietää. Island Muay Thaissa samalla rahalla voi treenata kuukauden tai pari (jos käy 6 kertaa viikossa). Varusteet yms eivät olleet myöskään sen halvempia kuin Suomessakaan. Jos treenin jälkeen kaipaa palautusta tai lihaksia jomottaa, thaimaalainen apteekki tarjoaa onneksi kaikki mahdolliset tropit – huokeaan hintaan. Itse nautin palautusjuomana sellaista appelsiinin makuista oral rehydration-jauhetta veteen sekoitettuna. Nom nom.

Ja sitten hei. Thaimaan ilmasto kannattaa ottaa huomioon treenatessa! Kun on jo valmiiksi lähmänen olo ja hiki valuu pelkästään paikallaan seisomisesta, ei treeniäkään ainakaan alkuun jaksa varmasti vetää täysillä. Siihen menee oma aikansa ennen kuin tottuu erilaisessa ilmastossa treenaamiseen. Pitää muistaa myös nauttia tarpeeksi vodaa ja palauttavia aineita ettei näivety kuoliaaksi. Muuta ei nyt muistu mieleen. Kaipa sitä jokaisen thaikkua harrastavan on ainakin kerran elämässään käytävä thaimaalaisella salilla vähän rehkimässä. Eipä ainakaan jumitu vain yhteen muottiin, kuinka treeni tulisi hoitaa.

2 Responses

  1. Mari
    | Vastaa

    Ens kerralla kun suuntaa tänne päin kannattaa tulla käymään Bangkokissa treenaa, meil on ihan huippu sali, kivat tyypit ja omistajana yks vaikuttavimpia myai thai henkilöitä, Master Woody :) paikka pieksee aika mennen tullen rantapaikkojen salit ;)

  2. Anne
    | Vastaa

    Kiitti vinkistä! Yritin kyllä ennen saarelle menoa katella jotain mestaa BKKsta missä olis voinu käydä vetää parit jumpat mutta jäi sitten väliin.. Oli niin ristiriitasta infoa eri paikoista ettei sit tullu lähdettyä mitään kokeilee.

Leave a Reply