Murhien ja mysteerien Lontoo – Viiltäjä-Jackin tarina ja kauhuja katakombeissa

Julkaistu #cgtSociety, Iso-Britannia, Tuskaturismi | 2

Lähdin Lontoon reissulle aika vapaamielisenä suunnitelmien suhteen. Jonkun verran aikaa piti varata uimahallilla roikkumiseen, koska Markus osallistui siis masters-uinnin EM-kilpailuihin, joten en halunnut täyttää kalenteria liian tarkalla suunnittelulla – oikeastaan ohjelmaa oli etukäteen lyöty lukkoon vain yhdelle päivälle. Maaliskuisella visiitilläni Lontoossa tutustuinkin jo hieman kaupungin kauhuihin ja kuriositeetteihin, ja myös tällä kertaa teema jatkui – kahden mielenkiintoisen kohteen voimin.

Viiltäjä-Jackin tarinaa – eli vierailu Jack the Ripper -museossa

Olin lukenut Viiltäjä-Jack -kierroksista jostakin blogista joskus aiemmin, mutta vasta viimeisen päivän aamuna mieleeni juolahti, josko moiselle kerkiäisin vielä osallistumaan. Valitettavasti kierros oli sen verran myöhään iltapäivällä, ettei se sopinut aikatauluuni mikäli aioin ehtiä lentoasemalle ajoissa, joten päätin sen sijaan lähteä katsastamaan pelkästään murhamysteeria käsittelevän museon.

Pakko myöntää – Viiltäjä-Jackin mysteeri on tietysti tuttu, mutta en oikeastaan tunne sitä kovin hyvin. Virkistetään tässä vaiheessa siis lyhyesti muistia, mistä siinä oikein olikaan kyse:

Viiltäjä-Jack oli tunnistamaton, Lontoon Whitechapelin kaupunginosassa vuonna 1888 toiminut sarjamurhaaja. Häntä pidetään maailman tunnetuimpana ja ensimmäisenä nykyaikaisena sarjamurhaajana, jota ei kuitenkaan koskaan saatu kiinni. Viiltäjä-Jack hyökkäsi naisprostituoitujen kimppuun, viilsi heiltä kurkut auki, silpoi vatsaa ja sukuelimiä sekä vei sisäelimiä. Sisäelimien poistamisesta johtuen tekijällä epäiltiin olevan anatomista tuntemusta – mahdollisesti hän oli lääkäri, tai kirurgi. Viiltäjä-Jackilla oli viisi ”varmaa” naisuhria, mutta samoihin aikoihin tapahtui myös muita murhia, joita ei kuitenkaan suoraan liitetty Viiltäjään. Vielä tänäkään päivänä ei ole saatu varmuutta, kuka Viiltäjä-Jack oikein oli – epäiltyjä sen sijaan on ollut monia.

jack the ripper museum, murder mysteries, jack the ripper, london museums, jack the ripper victims

jack the ripper museum, murder mysteries, jack the ripper, london museums

jack the ripper museum, murder mysteries, jack the ripper, london museums

jack the ripper museum, murder mysteries, jack the ripper, london museums

jack the ripper museum, murder mysteries, jack the ripper, london museums

Jack the Ripper -museon sisäänkäynnillä päivysti nainen, joka ohjeisti museoon tutustumisessa tarkasti. Museo on jaettu 5 eri huoneeseen, joista jokainen käsittelee yhtä mysteerin liittyvää tilannetta. Vierailija voi siis tutustua tarinaan kulkemalla eri huoneiden ja tilanteiden läpi. Osassa huoneista on mukana myös ääniä ja kerrontaa, johon kannattaa keskittyä, jos haluaa tutustua tarinaan syvemmin. Huoneet sijaitsevat useassa eri kerroksessa, joten en suosittele paikkaa huonosti liikkuville – portaikot ovat kapeita ja vaikka museosta löytyy hissi, oli se aika vaivallinen ja hidas käyttää.

Näyttelyn kiertämisessä minulla meni noin 40 minuuttia. En ikinä jaksa keskittyä hirveän tarkasti lukemaan tekstejä tai täällä kuunnellut, mitä joissakin huoneissa ollut selostus nauhalta kertoi, mutta keskityin enemmän yksityiskohtien ja esineiden tuijotteluun. Mielestäni museo oli hyvin ja hieman erilaisesti toteutettu, sekä hintaansa nähden (12 puntaa aikuiselta, 10 puntaa opiskelijalta) ihan hyvä hinta-laatu -suhteeltaan. Museossa tuotiin paljon esiin Viiltäjä-Jackin naisuhrien tarinaa, mikä oli mielenkiintoista ja mielestäni hyvin kunnioittavaa uhreja kohtaan. Näyttely valoitti, minkälaista 1800-luvun lopulla yksin elävien naisten elämä saattoi olla – usein vaikeaa ja valitettavasti rikosten sekä päihdeongelmien sävyttämää. Kiitosta saa myös museon sisäänkäynnin / lipputiskin nainen, joka vaikutti todella asiantuntevalta ja olisi varmasti kertonut lisää Viiltäjä-Jackin mysteeristä, jos olisin vain kysynyt.

Museo järjestää myös Viiltäjä-Jack -kävelykierroksia, jotka lähtevät joka päivä Tower Hillin asemalta klo 16:00. Kierros on ilmainen, eli sinne todellakin kannattaa osallistua, jos vain kynnelle kykenee! Ensi kerralla, kun käyn Lontoossa, täytyy itsekin käydä ottamassa osaa tuohon kierrokseen.


Kylmää hikeä ja kauhua – London Bridge Experience & Tombs

Meillä ei Markuksen kanssa ollut kummallakaan oikein käsitystä, mitä London Bridge Experiencessä odottaisi – oletin sen olevan vähän samankaltainen, kuin Tallinnassa vierailemamme Tallinn Legends -elämysteatteri – mutta paljon paremmin toteutettuna. Nettisivuilla kuitenkin kohteen kerrottiin olevan yksi Englannin parhaimmista (ja pelottavimmista) kauhukokemuksista. Kun vierailimme Kensal Greenin hautausmaalla cgtSocietyn jäsenien kanssa yksi heistä kertoi, että London Bridge Experiencen tunneleista tulee porukkaa ulos itkien, koska siellä on niin pelottavaa. Jaahas, tämähän alkaa kuulostaa erittäin hyvältä!

Olin ostanut liput meille etukäteen netistä tietylle kellonajalle, mutta paikalle (onneksi ajoissa) saavuttuamme saimme tietää, että ei niillä etukäteen varatuilla lipuilla ollut mitään merkitystä, sillä jouduimme joka tapauksessa jonottamaan normaalisti sisään. Lipun hinta oli varmaankin hieman edullisempi etukäteen varatessa (21,95 puntaa / hlö) kuin luukulta, mutta periaatteessa siitä ei ollut jonottamiseen mitään etua tai hyötyä, että olisimme esim. päässeet sisään varaamallamme ajalla jonottamatta. Mielestäni tässä oli nyt vähän logiikan puutetta, mutta.. Onneksi olimme ajoissa paikalla, emmekä tulleet tasan viideltä, johon olin liput meille varannut – en tiedä, oltaisiinko enää sinä iltana keretty sisään!

Kuvat: Ben Newson (@benandonlyben)

Onneksi jono ei kuitenkaan ollut pitkä – noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme ovesta sisään ja odottelemaan elämyksen alkua. Liikenteeseen lähdimme aika isolla ryhmällä (joka kylläkin myöhemmin jaettiin pienempiin, 10 hengen porukoihin). Kuljimme ryhmässä huoneesta toiseen, jossa jokaisessa kerrottiin joku London Bridgeen tai Lontooseen liittyvä tarina tai legenda – niitä karmiviakin. London Bridge on Thames-joen ylittävä silta, joka on vuosisatojen saatossa rakennettu monta kertaa uudestaan, mutta paikalla on sijainnut silta jo roomalaisajalta alkaen. Vanha eli keskiaikainen silta oli käytössä yli 600 vuotta ja sen päällä sijaitsi niin asutuksia, kuin kauppakojujakin sekä se oli tärkeä kulkuväylä joen yli.

Jokaisessa huoneessa oli näyttelijä kertomassa tarinaa ja he eläytyivät tosi hyvin rooleihinsa, huumoriakaan ei puuttunut. Itseäni tosin vähän häiritsi ryhmän suuri koko tässä vaiheessa, sillä joukosta oli hankala nähdä tai kuulla, mitä näyttelijät sanoivat, ellei päässyt ihan eturiviin seisomaan. Huoneesta toiseen siirtyessä vuosisadat myös pomppasivat aika paljon eteenpäin ja tarinat olivat hyvin erilaisia, joten jonkunlainen johdonmukaisuus jäi puuttumaan. London Bridge Experience on myös jaettu kahteen, hyvin paljon toisistaan poikkeavaan osaan – ensin tutustutaan historiaan ja tarinoihin isomman ryhmän kanssa, jonka jälkeen siirrytään alas ”tunneleihin”. Ensimmäinen osuus on mukavaa tarinankerrontaa ja aika leppoisaa, mutta toinen osuus on sitten se, jolla viitataan Englannin pelottavimpaan kauhukokemukseen. Alas siirryttyämme työntekijät nimittäin paimensivat meidät jonoon ja kertoivat, että tässä vaiheessa meno muuttuu sitten rajuksi – ja nyt kannattaa nostaa käpälä ylös jos tuntuu siltä, ettei halua jatkaa. Itselle tuli vähän kylmä hiki otsalle sillä tajusin, ettei ne pelottelut olleetkaan puppua. Muutama nosti käden ylös ja lähti pois. Ja sitten mentiin.

Seuraavan noin puolen tunnin aikana koin kuolemanpelkoa, hikeä, kauhua, huutoa, naurua ja jossain vaiheessa varmaan taisin melkein itkeäkin.

Olen suuri kauhun ystävä, mutta armoton paskahousu. Pelkään vielä aikuisiälläkin pimeää ja mm. zombeja, joten silloin fiksuin tapa on lähteä jonnekkin pimeään tunneliin kävelemään, joka on täynnä iholle tulevia hiippareita. Helpotus tässä jutussa oli se, että kuljimme ryhmässä, kädet toistemme olkapäillä ja pahan paikan tullessa sain haudattua naamani edessä olevan naisen hiuspehkoon. Kun lopulta pääsimme tunneleista ulos hikisinä, naamat kalpeina ja kädet täristen ajattelin, että kyllä tämä oli sen lähes 30 euron arvoinen kokemus – mutta jos olisin tästä yhtään enempää herkempi, jättäisin suosiolla väliin ihan vain yöunien ja mielenterveyden takaamisen vuoksi. Jos jotain kritiikkiä pitää antaa, niin kaikki pelottelu tuntui painottuvan alkupäähän – ryhmämme viiletti aikamoista vauhtia tunneleissa eteenpäi (kenties jonoa johtanutta pelotti niin paljon), että eivätkö näyttelijät ehtineet perässä? Moni tiloista joiden läpi kuljimme olivat tyhjillään, missä olisi varmaan oletettavasti pitänyt olla jotakin! Tai sitten siellä oli tapahtunut zombi-kato. Hitaampi eteneminen olisi myös mahdollistanut ympäristön tarkemman tutkimisen – tosin itse olin niin peloissani, etten varmaan olisi uskaltanut muutenkaan katsoa.

The London Bridge Experience & Tombs oli kyllä ehdottomasti jotakin erilaista. Hinta on hieman kova, mutta oli se mielestäni sen arvoinen kuitenkin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kokemus on jaettu kahteen – täysin toisistaan poikkeavaan – osioon, eli tässä saa periaatteessa ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Perheen pienemmille on saatavilla erityisiä ”suojelusenkeleitä” mukaan tunneleihin, jotka häätävät pelottelijat pois. Mikäli olet raskaana, klaustrofobinen, et pidä kovista äänistä tai vilkkuvista valoista, niin sitten tämä kannattaa jättää väliin. Muille pientä pelottelua kaipaaville suosittelen suuresti.


Lontoon reissu ei tälläkään kerralla jättänyt kylmäksi. Kaupunki on niin täynnä tekemistä, että tylsää ei varmasti tule! Rahaa tietysti erilaisiin aktiviteetteihin saa palamaan, jos meinaa kaikissa vierailla. Mielestäni on hauskaa, että Lontoossa on hyödynnetty näitä synkempiä historian palojakin hyvin elämyksellisillä tavoilla, jotka houkuttelevat sekä paikallisia, että matkailijoita, vierailemaan. Pieni adrenaliiniryöppy on aina mukava lisä lomareissuun, kun se tehdään tällä tavoin turvallisessa ympäristössä.

 

Minkälaisissa karmivissa nähtävyyksissä olet vieraillut?
Oletko käynyt ns. aikuisten kauhutaloissa?


Short summary in English

My last visit in London already included some horrors & curiosities, but I wanted to continue the same theme this time too by visiting Jack the Ripper museum and London Bridge Experience & Tombs.

My original plan was to take part in Jack the Ripper walking tour, but it didn’t quite fit to my schedule, so I decided to visit the museum instead. Entrance fee (£12 adults, £10 students) was reasonable, as the museum offered quite a lot of information and a very well built exhibition with different rooms, each displaying one scene from the unsolved murder mystery from 1880’s. I have to admit, I had of course heard of Jack the Ripper, but wasn’t very familiar with the details. This museum solved that problem and I left much wiser. And a big thanks to that nice lady in the museum shop / entrance – she told about the museum and was very helpful! FREE Jack the Ripper walking tours start every day at 4 pm from Tower Hill station. Next time I’m in London I’ll definitely go!

Markus and I had no idea what we would be experiencing in London Bridge Experience & Tombs – I thought it would be similar to Tallinn Legends, which we visited earlier this year in Tallinn. However, we heard from another cgtSociety member that people would come out crying from the attraction – I guess it won’t be exactly a walk in the park then! The experience is divided in two sections – first you’ll get to hear about London’s dark past with a bigger group, going through different rooms – after that you’ll be traveling in time, back to present day and enter the horrying tombs with a smaller group. At this point we were told, that if someone feels to scared, it’s still possible to leave and not enter the tombs. Some people actually left and I felt cold sweat on my forehead – is it really going to be that scary? Next 30 minutes or so were actually quite terrifying – sorry for the lady in front of me, that I kept burying my head to her hair because I was scared!

We went through the tunnels quite fast – maybe the guy leading our small group was too scared. I wasn’t sure if we went too fast or if there even wasn’t meant to be anyone scaring us towards the end of the tombs – nevertheless, I was all sweaty and pale when we got out, so I guess I got what I wanted for that nearly 30 euros I paid for the experience. London Bridge Experience & Tombs definitely offered something different and if you are a fan of horror, you should pay a visit! We booked our tickets online (£21,95 / person) for a specific time, but once we arrived there (luckily early) we had to line anyway. For me, there was not logic in this – but luckily the line wasn’t too long (around 30 minute wait) and the ticket was probably bit cheaper when booked online.

2 Responses

  1. Eve/Meiän matka
    | Vastaa

    Kiitos kokemuksen jakamisesta nauroin kyllä ja pystyin samaistumaan tuntemuksiisi! Hyvä että kävitte

  2. […] koko juttu Viiltäjä-Jack -museosta täältä. Toinen mielenkiintoinen museo Lontoossa on ehdottomasti The Old Operating […]

Leave a Reply