Mutkia matkassa

Julkaistu Aasia, Thaimaa | 0

Pahoittelen radiohiljaisuutta näin alkuun. On ollut jotenkin niin ”kiire”. Kuitenkin tuntuu että kulunut viikko meni enemmän tai vähemmän tekemässä jotain eli esimerkiksi roikkumalla Phoenixilla odottelemassa kun Markus tekee sukellushommia ja itse nukun penkillä päiväunia aamusta iltaan. Viikolla oli myös muutamat juhlat ja piti kallistaa kuppia enemmän tai vähemmän. Ja mitähän vielä, oli vähän salilla pyörimistä, lihapullien syöntiä ja kaipa sitä tuli rannallakin käytyä pariin otteeseen. Ollaan myös saatu nauttia ajoittaisista sadekuuroista ja alkuviikosta tuli vettä semmoset 2 vuorokautta putkeen, joten sisätiloissa tai ravintolassa katoksen alla hengaaminen on ollut kova juttu. Luojan kiitos täällä tehtiin joulukuun alussa uudet ojitukset katujen varsille, niin kukkulalta alas valuvat vedet menee niihin, eikä jää lillumaan kaduille enää.Tässä on nyt ollut myös taas vähän sitä homeongelmaa ja hermot on alkaneet mennä. Se mun kesällä ostama ”vyölaukku” josta kovasti pidän, päätti myös homehtua toistamiseen (kun kerran sen jo hinkkasin puhtaaksi) ja nyt olen sitten surrut sen kohtaloa. No, tänään sitten kuurattiin meiän rinkat ja se mun Marimekon laukku sekä samoin se vyölaukku puhtaaksi pesuaineella ja etikalla. Toivottavasti toivottu tulos saavutettaisiin eikä ne kamat homehtuis ihan heti uudestaan. Raahattiin myös pyykkiin joku 5 kiloa vaatteita ja rättejä ja yks makuupussikin, koska ne kaikki tuoksahti aika mukavasti, millekkäs muullekkaan, kuin homeelle.

Vaihdettiin tänään myös toiseen kämppään. Ollaan edelleen samassa puljussa mutta muutettiin vähän parempaan (ja myös valitettavasti kalliimpaan) huoneeseen joka ei toistaiseksi ole vaikuttanut olevan niin homeessa kuin se edellinen. Oltais kyllä mielellään pidetty se halvempi kämppä loppuun asti, mutta siihen oli tehty varaus tästä illasta alkaen, joten oli pakko siirtyä. Onhan tää fiini tietysti..

Mulla on myös ollut vähän pankkiongelmia. Verkkopankin tunnarit pääsivät vanhentumaan eikä uusia ole tullut postissa kotiosoitteeseen Suomessa. Oon jo nyt pari viikkoa odotellut niitä, ja nyt kun sähköpostiin kilahti ilmoitus uudesta laskusta, alkoi pikkuhiljaa mennä hermot. Yritin soittaa pankkiin suomiliittymällä mutta vaikutti taas siltä että saa jonottaa 15 tuntia ennen kuin siellä vastataan, niin en sitten viitsinyt roikkua linjoilla ja maksaa itseäni siitä kipeäksi. Seuraavaksi koitin soittaa thailiittymällä, mutta se ei yhdistänyt ollenkaan.

Olisin laittanut netin kautta viestiä ongelmaani koskien, mutta asiakaspostia voi laittaa vain verkkopankista.. GG Nordea. Noniin, mitäs sitten, yritin laittaa tavallista asiakaspalautetta mutta ei sieltä vastattu mitään mun viestiin. Onneksi mainittuani asiasta äidilleni se muisti, että mun isällä on vielä oikeudet mun verkkopankkiin ja se pääsi sinne maksamaan sen mun laskun. Se myös laittoi sitten jotain viestiä Nordeaan, että voiskohan ne laittaa ne tunnarit nyt tulee postissa asap. Valitettavasti kuitenkin vaikka ne ensi viikolla tulisivatkin jo postissa, en pääse niihin käsiksi millään, kun henkilöt jotka postiani avaavat lähtevät itse matkalle.. No, onneks on vielä iskä ja sen oikeus tutkailla mun verkkopankkia. Sillä sitten varmaan mennään ainakin seuraavat muutama viikkoa. Turhauttavaa kuitenkin..

Mutta jos kaikki ei olisi jo tarpeeksi hankalaa niin – kaiken kukkuraksi – kermana kakun päällä – oltiin tänään mopoilemassa aiemmin illalla. Ajeltiin Chalokiin päin eli tonne toiselle puolelle saarta. Yhdessä alamäessä mopon takarengas alkoi tuntua oudolta ja pysäytettiin – no tyhjähän se on kuin mikä. Ei korjaamoa mailla eikä halmeilla – eikun talutushommiin. Talutettiin sitä onneksi vaan noin puoli tuntia kunnes tuli ensimmäinen auki oleva korjaamo vastaan, Mae Haadissa. Maksettiin 250 bahtia ja ukko vaihto renkaan sisäkumin. Jes, homma hoidossa, ajateltiin ja lähdettiin taas matkaan. Oltiin ajettu ehkä noin 3 minuuttia kunnes rengas alkoi taas oikuttelemaan. Väkisin vedettiin vielä viimeset 500 metriä että päästiin edes jotenkin inhimmilliseen kohtaan Saireella ja lähdettiin taas taluttamaan. Rengas oli taas ihan tyhjä. Vaikka se ukko siellä korjaamolla tarkisti (ainakin meiän mielestä) ettei siellä välissä pitäis mitään terävää olla, niin ilmeisesti siellä sit kuitenkin vielä on jotain. No, talutettiin mopo meille ja jututettiin vielä sitä ukkelia, keneltä ollaan se vuokrattu. Ne käski huomenna mennä lähimpään korjaamoon joka on tuolla mäen juurella. Huomenna uusi yritys sitten. Mutta pikkusen kyllä rupes sappi kiehumaan. No, onneksi, ONNEKSI, ei ruvennut satamaan. Se tästä olis vielä puuttunutkin!

Mutta jos jotain positiivista tällä viikolla on ollut niin Markuksen sukellushommat – Markus sai ne nyt kasaan ja on virallisesti Dive Con (dive control specialist). Jeejee! Oltiin perjantaina juhlistamassa sitä isolla kädellä ja ens viikolla varmaan tiistaina on sitten viimeinen ”testi” siihen liittyen suoritettava, ns. snorkkelitesti.. Mutta siitä sitten lisää kun se on suoritettu ;)

Loppuun vielä kuvia loppuviikon treenihommista. Mulla oli perjantaina ”viimeinen” kerta, mutta meinaan kyllä huomenna tai tiistaina mennä vielä yhden kerran. Lähtö Phuketiin on sitten jo torstai-aamuna, ollaan varattu sieltä majoitus ja hypätään aamulauttaan ja satamasta sitten bussilla Phuketiin. Niin se 2 kuukautta vaan on mennyt täällä, kuin vettä vaan.. Toisaalta harmittaa lähteä, mutta toisaalta kiva vaihtaa maisemaa. Mutta nyt niitä kuvia!


Posetus uudet pöksyt jalassa


Varjoa


Treenin jälkeinen tomaattinaama ja salin ukkeleita


Normipäivä..

Oltiin perjantaina kattomassa thainyrkkeilymatseja parin suomalaisen kaverin kanssa ja tuli kyllä vähän semmonen haikea fiilis jättää tää sali taakseen jo nyt. Ihan kivaa tuolla treenaaminen on kuitenkin loppujenlopuksi ollut ja mielelläni tulisin tänne takaisin treenaamaan ihan kunnolla. Nythän oon lähinnä vaan käynyt fiilistelemässä ja ylläpitämässä kuntoa. Katsoo nyt jos pystyy ne vikat treenit vetää sitten ilman kyyneleiden tirauttamista.

Tämmöstä tänään. Vähän ollut nyt paskoja hommia mutta paistaa se aurinko (ainakin joskus) risukasaankin. Pitää nyt vastoinkäymisistä huolimatta koittaa olla turhautumatta liikaa, tämmöstä täällä aina välillä on ja hommat saattaa mennä vähän pieleen mutta pää pystyssä kohti uusia seikkailuita.

Palaillaan alkuviikosta taas ja pitää yrittää viimeiset videotkin Taon osalta saada editoitua – matkapäiväkirjaa on tulossa, kun joskus muistan ottaa kameran mukaan ja saada Markuksen puhumaan sille. :)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja Suomessa olevat – koittakaa kestää niissä pakkasissa! Onneks talvi on vaan kerran vuodessa!

Leave a Reply