No nyt sitä reissuhistoriikkiä

Julkaistu Espanja, Eurooppa, Yleistä | 1

Meidän perheessä matkailtiin paljon, tai no ei nyt mitenkään erityisen paljon, mutta yleensä tehtiin ainakin kerran vuodessa joku matka etelän lämpöön. Perisuomalaiseen tapaan kohteiksi valikoituivat Aurinkorannikko, Kanarian saaret, ja niin edelleen. Perheen kanssa sinne oli varmaan helppo lähteä eikä lapsia tarvinnut istuttaa ihan ylitsepääsemättömän kauan lentokoneessa (vaikka se joku 4 tunnin lento Epsanjaan tuntui olevan mulle joskus tuskaisen vaikeeta). Pikkuvaavista asti koneessa istuminen ei kyllä vastoin yleistä luuloa ole tehnyt minusta yhtään sen enempään lentämiseen mieltynyttä, mutta matkailukiinnostukseen sillä on varmaan oma arpansa pelissä.


Muotitietoinen


Tais olla kova tuuli


Iskän kanssa rannalla


Ooh, vuoria!


Ilmeisesti selostan juuri tämän kohteen historiaa..


Asento! Nyt otetaan kuva!

Lapsena matkustamisessa oli kivointa kun toisessa maassa oli niin erilaisia karkkeja ja pääsi joka päivä uima-altaaseen tai mereen uimaan. Mä olin mukulana ihan hirveä vesipeto ja aina piti päästä uimaan. Huulet sinisenä sitten vapistiin kun oltiin pulikoitu tuntikausia. Sitten esiteininä oli kivaa kun Espanjasta sai erilaisia vaatteita kuin Suomesta.Ihan hirveästi noista lapsuusajan matkoista en muista. Paitsi sen, kun kerran Teneriffalla (?) ollessamme olin allasalueella jonkun tytön olkapäillä ja se kompastui. Tultiin sitten mukkelismakkelis siihen asfaltille ja mulla aukesi nenä. Tästä tapaturmasta on muistona valokuva, jossa olen tutti suussa sängyssä ja nenässä on laastari. Sitä en täällä kyllä ajatellut julkaista, en onneksi edes tiedä missä kyseinen foto sijaitsee.. Niin ja tapaturman ansiosta mun nenää koristaa vieläkin pieni arpi.

Aina kun kuulen seuraavan biisin, muistan kun oltiin jossain Epsanjan lämmössä lomalla ja olin hotellihuoneessa syömässä jotain aamu/välipalaa (paahtoleipää jossa oli hilloa päällä, tietysti) niin telkan musiikkiohjelmassa (taisi olla ihan MTV?) tuli tämä biisi. En voi käsittää miten mulla on jäänyt tällänen juttu päähän!

Biisi on vuodelta 1994-95, mutta olenhan voinut kuulla sen toki myöhemminkin, tosin uskon kyllä että matka sijoittui johonkin noihin aikoihin. 1995 muutettiin Espanjaan asumaan syksyllä, joten ehkä kyseessä oli joku matka ennen sitä. Silti jotenkin ihan käsittämätöntä, että mulle tulee melkein sen hillon maku suuhun aina kun kuulen ton kappaleen! Kai siitä vaan jotenkin syntyi niin vahva mielleyhtymä, varsinkin kun olen aina tykännyt kyseisestä kappaleesta.. Kyllä, jo lapsena, vaikka en ymmärtänyt silloin varmaan hölkäsen pöläystä mitä kappaleessa lauletaan.Elävän kuvan kapistuksista puheenollen, lapsena matkalla oli myös kivaa kun hotelleissa yleensä näkyi Cartoon Network joka oli ihan hirmuista ylellisyyttä Suomen lastenohjelmatarjontaan nähden. Vaikka toki ei niissä Suomessa näytetyissäkään sarjoissa mitään vikaa ollut, mutta Cartoon Network oli jotain aivan mahtavaa. Ainakin silloin kun sarjat eivät olleet dubattu paikallisella kielellä (eli noin.. 1% ajasta).

Kaikki ne Espanjassa rampatut lomat sitten lopulta tosiaan poikivat muuttamisen kyseiseen maahan. Muiden suomalaisten tapaan asuttiin Fuengirolassa. Sisarukseni kävivät suomalaista koulua mutta mut tuupattiin nuoren ikäni (5v) vuoksi paikalliseen espanjalaiseen kouluun. Opettelin siellä kirjoittamaan ja lukemaan vieraalla kielellä. Kuulemma puhelin espanjaa oikein mallikkaasti, harmi että en enää osaa espanjaksi muuta kuin tilata oluen (toisaalta se on se tärkein). Espanjalaisessa koulussa opeteltiin ensin kaunokirjoitus ja sitten vasta tikkukirjaimet! Asuttiin Aurinkorannikolla talven yli ja palattiin sitten keväällä takaisin Suomeen, jolloin jatkoin koulua. Olin aloittanut koulun vuoden aikaisemmin, joten tästä syystä sain melkein koko koulu-urani (peruskoulu+lukio) ”kärsiä” siitä, että olin muita vuoden nuorempi.

One Response

  1. Veera
    | Vastaa

    eeeeikä :D ihania babykuvia!

Leave a Reply