Oslo, Norja 9.2.2013

Julkaistu Eurooppa, Norja | 0

Jäätävä pohjoistuuli pyyhkii ylitseni viilentäen jo ennestään kylmän ilman todellakin arktiseksi. Viileästä kelistä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, sää on kirkas ja Oslo näyttäytyy kauneimmillaan. Norjalaisen kulttuurin ystävänä en olisi voinut toivoa parempaa ajankohtaa tutustua maan pääkaupunkiin. Näkymät ovat kuin postikortista. Kristallinkirkas ja kirpeä sää yhdistettynä silmieni eteen avautuvaan merinäkymään luo juuri sellaista tunnelmaa kuin olin tänne tullut etsimään.

Olen päättänyt lähteä päiväkävelylle Oslon länsipuolella sijaitsevaan Kongen Marina-venesatamaan. Kävellessäni Skillebekkin hienostoalueen läpi havahduin ihmettelemään kuinka rauhallista täällä oikeastaan on. Kävin hakemassa pienestä putiikista aamukavit ja jäin seurailemaan paikallista elämänmenoa. Ihmiset käyvät hakemassa tuoretta croisanttia aamiaispöytiinsä, joku ulkoilutti koiraansa ja joku toinen paimensi lastaan koulutielle. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään. Aivan ydinkeskustaa ja Olso S -keskusrautatieaseman seutua huomioimatta Oslo muistuttaa tunnelmaltaan enemmän kylää kuin kohtalaisen kokoisen pohjoismaan pääkaupunkia. Ehkäpä kaupunki on kehittynyt kalastajakylästä nykyisiin mittoihin ja 640 000 asukkaan väkimäärään säilyttäen alkuperäisen tunnelmansa. Näin ainakin haluan uskoa.

Eräs mieleenpainuva seikka oli suoraan toimistoiltaan hiihtoladuille lähtevät työntekijät. Metrolla ajellessani pistin merkille kuinka pukumiehet kantoivat keskustan pysäkeiltä suksipussejaan kyytiin. Innokkaimmat vetelivät jo matkalla monoja jalkaan ja hiihtotrikoita ylleen. Mikäpä kätevämpää kuin ajella töistä metrolla suoraan maailmanluokan laduille harrastamaan rakastettua kansallislajia. Keskustasta on suora junayhteys Holmenkollenille ja matka kestää noin 20-30 minuuttia. Tämähän oli itsekin tietysti koettava, vaikken suksia omistakaan. Otin metrojunan alle ja painelin muiden innokkaiden kanssa tutustumaan tuohon talviurheilun pyhättöön. Mäkyhyppyfanin sydäntä lämmitti erityisesti käynti hyppytornin huipulla. Näkymät olivat kertakaikkisen hienot. En pettynyt.

Oslosta saa myös tuoreita mereneläviä (norjalaisittain) kohtalaiseen hintaan. Parilla kympillä lunasti itselleen mukavan käärön lempeän makuista kuningasrapua. Vertailun vuoksi kebab-lautasesta saa pulittaa noin 12-15 euroa ja hampurilaisateriasta T.G.I Friday’sissa reilu 30 euroa. En ole mikään suuri merenelävien ystävä, mutta tuore kuningasrapu pakastinkylmän vodkasiivun kera oli todella miellyttävä elämys. Päädyimme take away- ratkaisuun, mutta kaloja olisi saanut nauttia myös paikan päällä. Tiskistä on mahdollista osoitella haluamansa palat, joista kalamestari valmistaa toiveiden mukaisen annoksen. Kätevää.

Kierreltyäni pakkasta ja pohjoistuulta uhmaten koko aamupäivän Oslon satama-alueita, puistoja ja pikkukatuja päätän lähteä tallustamaan takaisin keskustan suuntaan. Kuulin huhuja, että kylästä löytyy muutama viihtyisä rokkibaari. Huhujen mukaan myös hintapolitiikka on (norjalaisittain) varsin inhimillinen. Tämä jos mikä saa janoisen budjettimatkailijan kieromaan käsiään. Pidennetyn viikonlopun mittaiselle retkelle lähtiessäni päätin että yritän keskittyä hintojen laskeskelun sijaan nautiskeluun. Olenkin pyrkinyt käyttämään mahdollisuuksien mukaan vain muovirahaa sulkeakseni pois mielestä maan varsin korkean hintatason. Muuta moitittavaa Oslosta ei juuri ole. Kaunis kaupunki täynnä ystävällisiä ihmisiä. Täällä viihtyisi pidempäänkin.

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.