Päivä Yokohamassa

Julkaistu Aasia, Japani, Maailman makuja, Videoblogi | 6

Yksi päivä Tokion vierailulta oli pyhitetty Yokohamalle. Yokohama on Japanin toiseksi suurin kaupunki eikä siis osa Tokiota, vaan erillinen oma kaupunkinsa. Yhdessä muiden Tokiota ympäröivien kaupunkien kanssa se kuitenkin muodostaa Suur-Tokion alueen ja Tokiosta Yokohamaan mennessä eipä sitä juuri huomaa, että ollaan vaihdettu kaupunkia – kaupungit kun ovat vuosien saatossa kasvaneet täysin kiinni toisiinsa. Yokohamassa riittää kaikenlaista ihmeteltävää, mutta meidät sinne houkutteli eräs herkullinen museo, josta olin ennen matkaa Unagidon-blogistakin lukenut. Ramenin (ラーメン) eli japanilaisen nuudelikeiton suurena ystävänä oli pakko päästä tutustumaan kyseiselle herkkuannokselle omistettuun museoon.

Ramen-museo sijaitsee itseasiassa Shin-Yokohamassa, joka on hieman Yokohamaa pidemmällä (Tokion suunnasta tullessa). Me porhalsimme paikalle luotijunalla kuin mitkäkin rahvaat – en jaksanut aamutuimaan istua paikallisjunassa ja Markus ei ollut vielä kokeillut luotijunaa, joten nautittiin sitten Japan Rail Passeista koko rahan edestä. Olimme paikalla tapamme mukaan ihan liian aikaisin, yli puoli tuntia ennen kuin museo edes avattiin. Ei kuitenkaan oltu ainoita – museon eteen oli jo kerennyt kertyä jonoa ja lisää porukkaa lappasi paikalle tasaiseen tahtiin.

Japanilaiset ovat jostain syystä todella kovia jonottamaan. Yleensä jono on hyvä merkki, sillä se tarkoittaa sitä, että jokin ravintola tai vastaava jonne jonotetaan, on erityisen hyvä. Hyvää kannattaa odottaa. Toisaalta jonottamiseen on myös toinen syy – halutaan olla paikalla ajoissa, välttääkseen aivan hervottomat jonot. Jos huvipuisto aukeaa puoliltapäivin, sinne saatetaan tulla jo reippaasti ajoissa jonottelemaan. Jos saavut pari tuntia avautumisen jälkeen, saatkin sitten hyvässä lykyssä jonottaa koko päivän. Ajoissa lähdetään myös hyvien parkkipaikkojen perässä, kuten isäntäperheeni kanssa vaihto-oppilasvuoteni aikana naapuriprefektuureihin retkeillessä huomasin.

No mutta, takaisin nuudelimuseoon. Pääsylippu ei hirveästi reissubudjettia verottanut, 310 jeniä per lärvi eli noin 2,5 euroa lonkalta heitettynä.

Museo oli sitä mitä osasinkin jo odottaa (kun olin Lotan blogista jo lukenut): menneiden aikojen tavalla sisustettu, ihan kuin olisi hypännyt ajassa taaksepäin jonnekkin 50-60-luvun japanilaiseen kaupunkiin. Työntekijät olivat myös pukeutuneet vanhanaikaisesti ja museossa sijaitsevista ravintoloista kantautuva ruuan tuoksu loi niin aidon tunnelman, että välillä unohti kokonaan olevansa edes museossa! Menimme heti nälkäisinä yhteen ravintoloista ja otimme pienet maisteluannokset.

Maisteluannos

Olimme liikenteessä lauantaina, emmekä olleet ainoita, joten museo alkoi pian olemaan tupaten täyten porukkaa. Pääsyovella ilmeisesti jonkun verran kontrolloidaan asiakasmäärää, sillä museon käytävät ovat melko kapeita ja siellä voi tulla helposti tungosta. Tarkoituksena oli käydä maistelemassa useammassa ravintolassa, vaikka maisteluannokset eivät erityisen edullisia olleetkaan (muistaakseni 500-600 jeniä, kun tuolla rahalla saa normaalissa ramen-ravintolassa ihan normaalin annoksen), mutta olimme jo kerenneet kiertää museon ”kujat” läpi pariin otteeseen ja asiakkaita valui sisään siihen tahtiin, että päätimme jatkaa matkaa museokaupan kautta eteenpäin ja jatkaa syömistä toisaalla.

Museon jälkeen suuntasimme nokkamme kohti Yokohaman Chinatownia. Jostain syystä päädyimme menemään sinne metrolla, vaikka Shin-Yokohaman asemalta JR:n junallakin olisi käsittääkseni päässyt. Ostettiin vielä liput väärälle asemalle asti, mutta onneksi lippuvirheen voi kätevästi korjata asemilla olevilla fare adjustment-koneilla. Lippu ja puuttuvat rahat sisään, niin kone tulostaa uuden piletin jolla pääsee porteista ulos. Matka jatkui taas.

Päivä oli vähän sateinen ja viileä, joten Chinatownin kojujen höyryävät lihanyytit ja muut herkut tulivat tarpeeseen kadulla värjötellessä. Pienet annokset maksavat muutaman euron. Maistelimme jonkinlaisia dumplingseja ja kylmästä säästä huolimatta päätin kuitenkin ottaa jälkiruuaksi vihreä tee-jätskiä. Chinatown kuhisi ihmisiä kuten viikonloppuna saattaa odottaakin, mutta onneksi tungos ei käynyt liian ahdistavaksi.

Kun olimme tovin kierrelleet, valokuvanneet ja ihmetelleet Chinatownia, lähdettiin pikkuhiljaa valumaan takaisin Tokioon päin. Yokohamassa riittäisi toki kaikenlaista muutakin nähtävää, kuten toinenkin nuudelimuseo – kuppinuudelimuseo, mutta sinne ei nyt ennätetty. Ensi kerralla sitten.

Katso vielä loppuun lyhyt video ramen-museossa vierailusta :)

6 Responses

  1. Ihania Japani-postauksia! Omasta ainoasta Japanin reissusta on vuosi aikaa. Reilussa viikossa ehti nähdä paljon, mutta ei kuitenkaan edes pientä murto-osaa. Sinun postauksista taas tulee mieleen, miten paljon kaikkea mielenkiitoista olisi vielä mentävä Japaniin katsomaan ja kokemaan.

    • Anne
      |

      Kiitos :) Joo, Japanissa kyllä riittää niin paljon kaikkea nähtävää! Itse haluaisin seuraavaksi sinne suunnatessani vierailla jossain pohjoisemmassa tai sitten Shikokulla.

  2. Uiui, toi olis kyllä ihan ehdottomasti mun museo, rakastan ramenia! Mutta oliskohan siellä arkena vähemmän väkeä, mulla on ehkä vähän lyhyt pinna jonottamisen suhteen :).

    • Anne
      |

      Viikolla on varmaan vähän rauhallisempaa! Tosin nyt meidän vierailun aikana oli vielä kevätloma menossa, että arkenakin joka paikassa oli ruuhkaa.

  3. Kiitti linkkauksesta! Toi museo on kyllä niin söpö. Chinatown myös oikein kiva! (-:

    • Anne
      |

      Kiitos sinulle – ilman sun postausta en olisi varmaan tiennyt koko museosta! ;)

Leave a Reply