Pala Puolan synkkää historiaa – keskitysleiri Fort VII, Poznań

Julkaistu Eurooppa, Puola, Tuskaturismi | 17

Vuonna 1939 saksalaisten hyökättyä Puolaan, Poznańissa sijaitsevan linnoituksen osasta – Fort VII:sta – muodostui ensimmäinen saksalainen keskitysleiri (Konzentrationslager Posen) miehitetyssä Puolassa. Itse linnoituksen osa kuului ympäri Poznańia levittäytyvään linnoitusketjuun, joka rakennettiin 1800-luvun lopulla. Keskitysleirin toiminta alkoi lokakuussa 1939, jolloin ensimmäiset puolalaiset vangit tuotiin leiriin ympäröivältä alueelta. Fort VII soveltui keskitysleiriksi sijaintinsa puolesta – se oli sivummalla kaupungista, ja suurien muurien ja kasvillisuuden suojaama, mutta kuitenkin lähellä kaupungin keskustaa ja saksalaisten tukikohtaa.

Suurin osa leirille alkuun tuoduista vangeista oli sivistyneistöä – henkilöitä, jotka olivat tekemissä politiikan kanssa, tai mm. Suurpuolan kapinan ja Sleesian kansannousun veteraaneja. Hieman myöhemmin leirille tuotiin myös psykiatristen sairaaloiden potilaita (ja henkilökuntaa), joiden kohtalo tuli surulliseen päätökseen ensimmäisissä kaasukammiokokeiluissa. Kaiken kaikkiaan arviolta 4500-20 000 vankia kuoli leirillä. Luvut vaihtelevat, sillä todellisia määriä on hankala jälkikäteen enää tarkasti selvittää. Ensimmäiset juutalaiset teloitettiin leirillä lokakuussa 1939. Vankeja oli myös muualta – Englannista, Ranskasta, Neuvostoliitosta, Jugoslaviasta ja Saksasta.

Vierailimme Fort VII:ssä yhdessä Poznan.travelin oppaan ja brasilialaisten matkabloggaajatuttujeni kanssa marraskuussa. Olin ollut siinä oletuksessa, että Stutthof oli ensimmäinen saksalaisten Puolaan perustama keskitysleiri, mutta opas korjasi tietämykseni vääräksi. Yleisesti (virheellinen) käsitys johtuu todennäköisesti siitä, että Fort VII sai virallisen keskitysleirin statuksen vasta myöhemmin.

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

Fort VII – historia, vangit ja olosuhteet

Lokakuussa 1939 perustettu keskitysleiri muutettiin saman vuoden marraskuussa Gestapon vankilaksi ja ”kauttakulkuleiriksi”. Kun alussa leiriin saapuneet vangit selvisivät hengissä noin viikon, ”vankilastatuksen” aikaan vankeja pidettiin leirillä noin puoli vuotta ennen teloitusta, pitkää tuomiota tai siirtoa suurempiin keskitysleireihin, kuten Dachauhun tai Auschwitziin. Vangit tähän aikaan olivat lähinnä aktivisteja Puolan vastarintaliikkeistä. Vuonna 1941 leiri nimettiin uudelleen, tällä kertaa poliisivankilaksi ja työleiriksi.

Fort VII:tä pidettiin erityisen ankarana keskitysleirinä ja vankien määrään nähden vartijoita oli paljon. Olosuhteet leirillä olivat sitä mitä voimme kuvitellakin – vangit elivät pimeissä, kosteissa, kylmissä ja ahtaissa selleissä, jotka jaettiin kymmenien ellei satojen muiden vankien kanssa. Sadan neliömetrin alueella saattoi olla 200-300 vankia. Maan alla sijaitsevat naisten sellit olivat täynnä vettä. Vangit nukkuivat pääasiassa lattialla, peseytymismahdollisuuksia ei juuri ollut, joten hygienia oli huonoa ja erilaiset taudit levisivät vankien keskuudessa. Kaksi pahaa pilkkukuume-epidemiaa vei suurimman osan vangeista mennessään.

Vuoden 1943 keväällä leirin likvidointi aloitettiin asteittain, sillä linnoitusosa haluttiin ottaa teollisuuskäyttöön. Vangit rakensivat uutta leiriä Poznańin eteläpuolelle Lubońiin kylään, Żabikowon kaupunginosaan. Żabikowon vanki- ja työleiri toimi ensin Fort VII:n jatkeena, myöhemmin korvaten sen.

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

Seinillä oli nähtävillä vankien kirjoittamia tekstejä

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan, zyklon b, gas mask

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

Natsihallinto suoritti epäeettisiä ja ihmisoikeuksia rikkovia lääketieteellisiä kokeita ihmisillä testatakseen perinnöllisyysteorioita

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

Kuoleman portaikko ja teloitusmenetelmät leirillä

Yllä olevassa kuvassa näkyvät portaat olivat osa leirin vartijoiden julmia kidutus- ja teloitusmenetelmiä. Vangit pistettiin kävelemään portaita ylös painavia asioita kantaen, lupauksella vapautuksesta, jos se pääsisivät portaiden yläpäähän pudottamatta kantamuksiaan. Ylös päästyään vartijat kuitenkin potkaisivat tai tönäisivät vangit alas portaita. Vanki oli onnekas, jos menetti henkensä saman tien, eikä jäänyt kitumaan.. mikäli portaat eivät tuoneet suoraa kuolemaa, vanki teloitettiin ampumalla siihen paikkaan.

Todistajien mukaan leirillä teloitettiin vankeja mm. ampumalla ja hirttämällä. Näimme myös giljotiinin, jota todennäköisesti oli käytetty vankien teloittamiseen. Kamalin leirillä harjoitettu teloitusmenetelmä oli kaasukammio – ensimmäisiä testejä kaasulla teloittamiseen tehtiin Fort VII:ssä ja kun menetelmä todettiin tehokkaaksi, sitä levitettiin muihin keskitys- ja kuolemanleireihin. Kaasukammiokokeilun ensimmäisiksi urheiksi joutuivat läheisen Owinskan kylän psykiatrisen sairaalan potilaat. Henkilökunnalle kerrottiin, että sairaala ollaan sulkemassa ja potilaat siirretään muihin sairaaloihin. Todellisuus oli kuitenkin toinen, ja se koitui lopulta myös sairaalan henkilökunnan kohtaloksi.

SS-joukot hakivat sairaalasta päivittäin 1-3 kuorma-autollista potilaita, joiden oli määrä joutua teloitettavaksi entiseen tykistövarastoon perustettuun kaasukammioon. Ensin teloitettavaksi haettiin vain miehiä, mutta kun miehiä ei enää ollut jäljellä, siirryttiin naisiin ja lapsiin. Lopulta sairaalan väestä ei ollut ketään jäljellä. Potilaat marssitettiin leirin perälle kaasukammioihin, joihin johdettiin hiilimonoksidia. Kun kaikki uhrit olivat menehtyneet, ruumiiden siirtäminen kammiosta takaisin autoihin poiskuljetettavaksi oli ns. ”tavallisten” vankien tehtävänä. Valitettavasti kaasukammion ensimmäisten uhrien identiteetit pysyvät tuntemattomina, sillä kaikki aiheeseen liittyvät dokumentit on tuhottu. Marraskuun 1939 loppuun mennessä Owinskan psykiatrinen sairaala oli tyhjennetty kokonaan. Kaasukokeiluiden oltua onnistuneita, saksalaiset kehittivät seuraavaksi ns. liikkuvia kaasukammioita eli kuorma-autoja, joissa kyytiin lasatut potilaat teloitettiin ajon aikana pakokaasulla. Kuormureita käytettiin myöhemmin myös mm. Chelmnossa juutalaisten joukkomurhaamiseen.

Tutustuessamme leirin historiaan kaasukammiokokeiluihin liittyen, mieleeni jäi erityisesti eräs teksti. Leiriltä selvinnyt vanki kuvaili, kuinka he olivat kuulleet autojen saapuvan pihaan ja hyväntuulisten ihmisten laulavan, nauravan tai käyttäytyvän omituisen iloisesti. Eivätkö nämä ihmiset tiedä, minne ovat saapuneet? Vangit olivat yrittäneet nähdä, mitä ulkona tapahtuu. Jonkin ajan kuluttua tilannetta seurasi hiljaisuus. Pian vangeille alkoi paljastumaan, mitä kauheuksia SS-joukot ovat leirillä kehittäneet sairaalan potilaita ja leirin vankeja varten.

Fort VII oli virallisesti vanki- ja työleiri, mutta se on todellisuudessa ollut samanlainen tuhoamisleiri, kuin moni muukin. Vankeja kidutettiin ja hakattiin kuoliaaksi, teloitettiin hirttämällä, ampumalla ja kaasulla, ja mahdollisesti monilla muilla lukuisilla menetelmillä, mitä synkin ihmismieli voi vain kuvitella.

Vuonna 1942 kaasukammioden käyttö lopetettiin Fort VII:ssä, kun massateloitukset siirrettiin Auschwitziin ja muihin suurempiin keskitysleireihin, joihin oli rakennettu kehittyneempiä kaasukammioita.

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

fort VII, fort 7, dark tourism, tuskaturismi, keskitysleiri, concentration camp, extermination camp, death camp, second world war, nazi concentration camp, poznan, visit poznan

Vieraileminen Fort VII:ssä

Fort VII (Muzeum Martyrologii Wielkopolan – Fort VII, Al. Polska) sijaitsee Poznańin länsipuolella, vähän syrjemmässä keskustasta. Suosittelen museolle menemistä esimerkiksi taksikyydillä, sillä julkisilla paikan saavuttaminen on muutaman mutkan takana, ja taksi keskustasta ei varmasti maksa kuin 20-25 zlotya (noin 5 euroa) suuntaansa. Museon sisäänpääsymaksu on 4 zlotya (noin euron), ja se on auki kesäkaudella klo 17 asti, talvikaudella klo 16 asti. Maanantaisin museo on suljettu. Vierailuun riittää hyvin pari tuntia – verrattuna muihin keskitysleirimuseoihin joissa olen käynyt, Fort VII on melko pieni.

Museo ei pelkästään kerro keskitysleirin historiasta, vaan myös Wielkopolskan (Iso-Puolan) alueella Natsi-Saksan miehityksen aikaisesta elämästä. Museosta löytyy laaja kokoelma erilaisia dokumentteja kuten leirillä kirjoitettuja kirjeitä, vankien henkilökohtaisia tavaroita, valokuvia ym. joilla on ollut hyvin suuri merkitys ajan tapahtumien selvittämisessä. Jos mahdollista, varaa opastus museossa vierailuun – itsenäisesti tutustuessa kohteen historia voi jäädä muuten etäiseksi. Museon nettisivujen mukaan englanninkielisen opastuksen hinta on 60 zlotya (noin 14 euroa). Opastuksista on varmasti syytä kysellä etukäteen.

Vierailun Fort VII:ssä tarjosi Poznan.travel.


Short summary in English

In November I visited Fort VII (Konzentrationslager Posen), former Nazi concentration and extermination camp in Poznań. It was located in one of the 19th century forts which ringed the city. Following the German occupation in Poland 1939, Fort VII was chosen to be the site for first German concentration camp in Poland, and began functioning around October the same year.

During the years from 1939 to 1944 when the camp was active, it is estimated that around 4,500 to 20,000 people died while imprisoned at the camp. Prisoners were mostly Poles from the surrounding region – intelligentsia, patriots and veterans, and later on political and military activists. Patients and staff from nearby psychiatric hospitals were also executed in the camp on early gas chamber experiments with carbon monoxide.

Fort VII was known as particularly harsh camp. Prisoners shared cells with tens or hundreds of others, sleeping on the floor, in cold, dark and damp conditions. Parasites and diseases spread easily, and there was little or no access to washing facilities. Two typhys epidemics killed most of the camp prisoners held at that time. Executions were carried out by shooting, hanging and gassing. Prisoners were tortured and beaten, and one of the worst ways for guards to torture prisoners was by making them walk the ”Stairway of Death” – prisoners were to carry heavy rocks up the stairs, promised freedom if they complete the task without dropping the stones, only to be kicked down by guards when they reached the top. This was just one of the ghoulish ways of SS-guards to torture and murder the prisoners.

The process of liquidating the camp began in spring 1943, and prisoners were taken to build another camp to south of Poznań, in town of Luboń. After last prisoners were moved out from the camp, it served for industrial purposes.

You may visit Fort VII (Muzeum Martyrologii Wielkopolan – Fort VII, Al. Polska) year around (please see the opening hours here). It is located bit outside Poznań city centre, but is still reachable by public transportation. However, I would suggest taxi, just so save some time & nerves. Taxi from the city centre to Fort VII shouldn’t cost more than around 20-25 zlotys (5 euros) one way. The entrance is 4 zlotys (1 euro) and couple of hours is enough for the visit. To understand more of the history and site, I would suggest getting a guided tour. According to the museum’s website guided tours in English should be available for around 60 zlotys (around 14 euros). However, it might be best to book in advance.

The visit in Fort VII was offered by Poznan.travel.

17 Responses

  1. Janni / Lentopelko
    | Vastaa

    Keskitysleirit on kyllä niin kamalia paikkoja. Ihmiset on toisilleen tosi julmia, sitä on vaikee ymmärtää. Itse oon Auschwitzissa vieraillut, ja kyllä se paikka veti hiljaseks

    • Anne
      |

      Joo, näin on :( Kun vielä tästä historiasta opittaisiin joskus jotain..

  2. Huh huh! En ole koskaan vieraillut keskitysleirillä mutta joskus pitäisi – ihan historian takia. Olet tosi hyvin kirjoittanut tästä paikasta ja meni aivan kylmätväreet tätä lukiessa. Sairasta, niin sairasta. Hiljaiseksi vetää. Hienosti kirjoitettu!

    • Anne
      |

      Mikäli Puolaan aikoo matkustaa, niin suosittelen jossakin keskitysleirimuseossa käyntiä.. ihan historian tuntemuksen takia. Toki nämä ovat paikkoja, jotka eivät kaikille sovi.

  3. Onpa erinomainen kuvaus! Tuli vahvasti mieleen sykähdyttävä vierailumme Auswitchin leiriin. On jyvä käydä katsomassa, jotta ymmärtää, että juutalaisvainot ovat todella totta, valitettavasti. Hiljaiseksi veti. Kiitos kertomuksesta.

    • Anne
      |

      Auschwitzissa vierailu jätti kyllä hiljaiseksi pidemmäksi aikaa. Vakavia aiheita, mutta välillä on hyvä muistuttaa, ettei näistäkään tapahtumista ole niin kovin kauaa.

  4. Omassa karmeudessaan mielenkiintoinen juttu. Kiitos blogistasi! Se on omalla, hyvällä tavalla aivan erilainen kuin muiden blogit.

    • Anne
      |

      Kiitos paljon kommentista. Se lämmitti mukavasti mieltä :) Vaikka aiheet vähän vakavan- ja synkäpuoleisia täällä meidän blogissa usein ovatkin.

  5. Veera
    | Vastaa

    Tuossa yhdessä kuvassa paikka näyttää ihan joltain hobittikylältä, niin tuntuu vaan ahdistavammalta tietää, että viattoman näköiset rappuset onkin olleet paha paikka. En ole koskaan missään keskitysleirissä käynyt, mutta tarkoitus olisi joskus – ihan vaan sen historian takia ja ettei nämäkään asiat unohtuisi.

    • Anne
      |

      Joo, mielestäni olisi kyllä monelle suositeltavaa vierailla jossakin keskitysleirimuseossa ainakin kerran elämässän.. tai oikeastaan missä tahansa koskettavassa ja järkyttävässä tuskaturismin kohteessa, jossa saisi käsityksen siitä, mitä ihminen voi pahimmillaan toiselle tehdä.

  6. Ne Tammelat
    | Vastaa

    Synkkä paikka ja tarina :-( Kiitos kuitenkin sen jakamisesta!

  7. En vaan voi käsittää, minkälaiset ihmiset on pystyneet toimeenpanemaan ja edes sivusta seuraamaan noita hirveyksiä. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että hullu voi päästä valtaan, mutta miten niin iso määrä ihmisiä voi olla noin käsittämättömän julmia toisille, sitä pieni pääni ei voi ymmärtää. Toivotaan tosiaan, että näistä kauheuksista on jotain opittu <3 Ahdistava paikka, mutta näistä on tärkeä tietää!

    • Anne
      |

      Sitä on kyllä todella hankala käsittää.. toisaalta sitten taas mikä on ajanut ihmiset näihin tekoihin, on myös ollut se pelko omasta perseestä.. jos vastustaa hallintoa, niin oma pää joutui aika nopeasti pölkylle. Hirveintä tässä kuitenkin on se, ettei ihmiskunta tunnu oppivan näistä tapahtumista yhtään mitään. Sama touhu jatkuu edelleen, hieman eri muodoissa.

  8. suurkiitos tästä kierroksesta – tämä teema kun itseeni kolahtaa ihan erityisesti.Samaan aikaan haluan tehdä kaikkeni, jottei tuonaikaisia hirveyksiä päästäisi unohtamaan, mutta samaan aikaan koen ne niin voimakkaasti, että itku tulee aina johonkin tuollaiseen paikkaan sisään astuessa…

    • Anne
      |

      Näiden asioiden käsittely on kyllä kieltämättä toisinaan raskasta, kun sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi ja surulliseksi muiden puolesta.

  9. Sandra
    | Vastaa

    Oli todella mielenkiintoinen teksti, vaikkakin ahdistava. Tuntuu pahalta ajatella, ettei tuosta ajasta ole loppujen lopuksi kovinkaan pitkään ja varmasti myös nykyaikana tietynlaisissa olosuhteissa ihmiset voisivat ryhtyä vastaaviin tekoihin. Toivottavasti nämä paikat kuitenkin osittain muistuttavat ja auttavat ihmisiä oppimaan historiasta.

    • Anne
      |

      Sanon aina, että olisi hyvä, jos jokainen vierailisi vastaavissa kohteissa muistuttamassa historian tapahtumista. Tärkeintä on, ettei unohdeta – eikä näiden tapahtumien annettaisi toistua. Tosin kun maailman nykytilaa tarkastelee, niin välillä sitä tulee aika epätoivoinen olo, että eikö mitään ole opittu.. :/

Leave a Reply