Patikointia Nepalissa

Julkaistu Aasia, Matkakuvat, Nepal | 6

En ehkä ennen Nepalin matkaamme vielä ollut ymmärtänyt patikoinnin hauskuutta. Toki sitä reissuilla on tullut käppäiltyä kaiken maailman nyppylöille, mutta Nepalissa ollessamme kieltämättä pieni patikointikärpänen pääsi puremaan. Pienien ja vähän isompienkin nyppylöiden valloittaminen on hauskaa, kun sen ottaa rennosti. Eikä sitä aina tarvitse minnekkään kukkuloille nousta, voihan sitä vaellella ympäri maastoa noin muutenkin.


Päiväkävelyllä Bandipurin liepeillä


Bandipurin kylää

Nepal on patikoijan paratiisi. Maa on tunnettu vuoristaan ja suurin osa matkailijoista varmaan meneekin sinne yhden asian – eli trekkaamisen – takia. Jos Thaimaassa Koh Taon saarella on sukelluspuljuja vieri vieressä, niin Nepalissa Kathmandun ja Pokharan turistialueet ovat täynnä trekkimatkoja tarjoavia yrityksiä. On ABC:tä (Annapurna Base Camp), Annapurna cirquittia, Everest Base Camppia – lyhyempia ja aloittelijoille sopivampiakin Poon Hill-trekkejä ja ties mitä!

No, me ei kuitenkaan omalla Nepalin reissullamme päädytty trekkaamaan, mutta käytiin sitten tekemässä pieniä patikointeja kohteiden ympäristössä. Testasimme kuntoamme kapuamalla mm. Peace Pagodalle Pokharassa, ja jo sillä lyhyellä nousulla alkoi pumppu hakata siihen malliin että jätettiin suosiolla useamman päivän trekit niille, joilla niihin kunto riittää.


Portaat Gorkhan linnoitukselle

Kunnon trekkaamiseen tarvitaan jo parempia varusteita, muonitusta ja vähän suunnittelua, mutta onneksi Nepalin kaupungit ja kylät ovat tosiaan täynnä kaikenlaisia pienempiäkin kukkuloita joille vähän heikommin varustautuneet matkailijat voivat lähteä kapuamaan. Yllättävän nopeasti sitä pääsee aika korkealle ihastelemaan laaksoissa olevia kyliä ja tietysti – jos sattuu olemaan hyvät sääolosuhteet – taustalle nousevia vuoria, esim. Pokharassa. Vuorien tiirailuun paras aika on usein aamuisin joten liikkelle kannattaa lähteä jo ennen kukonlaulua.

Me oltiin Nepalissa keväällä huhti-toukokuussa, jolloin lämpötilat päivisin saattoivat nousta hyvinkin korkealle ja vesipullo piti olla kourassa 24/7. Muuten ei olisi tullut ulkona käpyttelystä yhtään mitään. Aurinkorasvaakaan ei sopinut unohtaa, siitä mua muistutettiin pari kertaa topin ja selkärepun aiheuttamilla erittäin viehättävillä rusketusraidoilla. Muun muassa yllä näkyvän kuvan kävelyretken jälkeen kämpillä odotti pieni yllätys, kun vilkaisin peiliin suihkun jälkeen pyyhe päällä..


Taustalla Annapurna ja Fish Tail


Sarangotin huipulla


Kapuamassa Sarangotilta alas, Pokhara ja Phewa-järvi taustalla

Pokharasta jäi hyvin mieleen retki Sarangotille. Olimme sopineet taksikuskin kanssa, että tulee hakemaan joskus puoli viiden aikaan aamulla ja kuskaa Sarangotille. Taksi ei vienyt huipulle asti, puoli tuntia piti vielä patikoida. Käppäiltiin kiviporraspolkuja pitki pimeässä ja kerettiin perille juuri ennen auringonnousua. Keväällä/kesällä kun ilmat lämpenevät, näkyvyys vuorille voi olla heikko ja aamut tosiaan ovat niitä hetkiä, milloin vuoria kerkeää bongailla. Mutta onneksi lumihuippuisten vuorien lisäksi maisemat muutenkin ovat Nepalissa aika upeita, joten kun vuoribongaus on tehty, voi näkymistä nauttia matkalla alas!

Nepalin jälkeen patikointi on kuitenkin jäänyt. Ollaan aina välillä suunniteltu jonkinlaista pientä vaellusta esimerkiksi Lapissa, mutta toistaiseksi emme ole päässeet sitä toteuttamaan. Kesällä piti käydä Kolilla, mutta yllätys yllätys – ei me sinnekkään keretty. Ensi kesän/syksyn ohjelmaan on kyllä pakko saada upotettua joku pieni patikointiretki Suomen luonnossa! Tai miksei sitä voisi lähteä esim. Ruotsiin tai Norjaankin, niistä luulisi löytyvät jo vähän korkeampia huippuja katseltavaksi.

6 Responses

  1. Tiina
    | Vastaa

    Upeita maisemia! Mun mielestä patikointi on ihan parasta mitä voi reissuilla tehdä :D Nepaliin olisi joskus kiva päästä trekkaamaan, mutta mietityttää, että pystyykö siellä menemään omin päin…Vai onkohan se jopa kiellettyä lähteä itsekseen kulkemaan tiettyjä reittejä ja opas melkein vaaditaan messiin. Patikoinnissa on mun mielestä pointtina se luonnon rauha, joten en kaipaa hirveää trekkauslaumaa ympärille ;)

    Koli on ihan käymisen arvoinen paikka! Me käveltiin siellä toissakesänä 40 kilsan reitti ja yövyttiin puolessavälissä erämökissä. Lappi on jäänyt meilläkin sen takia väliin, kun siellä on kesälläkin niin pirun kylmä! Mutta Suomen kesä on kyllä ihanaa aikaa, kun voi koluta kaikkia luonnonpuistoja ja puskia :)

    Mun frendit teki itseasiassa viikko sitten trekin Everestin Base Campille ja oli kuulemma majapaikoissa öisin pakkasen puolella….hrrrrrrrrr

    Me tästä lähdetäänkin nyt trekkaamaan! Tarkoitus olisi löytää täältä Andalusiasta yksi rotko, jossa on pieni vesiputous ja villisikoja!

  2. Anne
    | Vastaa

    Tiina,

    Mun mielestä pienempiä trekkejä on mahdollista tehdä ilman opastakin. Ainakin näin yks heppu meille jutteli, kun suositteli Poon Hill-trekkiä Pokharan lähettyviltä. Reitillä kulkee ilmeisesti aika paljon muitakin joiden jalanjälkiä on helppo seurata, matkallahan on myös kyliä ja niitä vuoristomajataloja, joissa voi yöpyä.

    Mutta oman järkeilyni mukaan pidemmille trekeille ehdottomasti opas ja mahd. kantajat mukaan, koska omatoimisesti voi olla yksinkertaisesti liian vaarallista (varsinkin jos lähdetään jo lumirajaa ylittämään..). Vuoristotaudin riskin takia olisi myös varmaan hyvä olla joku paikallinen opas mukana, joka osaa viedä takaisin hätätilanteen sattuessa.

    Ja mitä korkeammalle mennään, niin luonnollisesti sitä kylmemmäksi ilma muuttuu ja yöt saattavat tosiaan olla aika viileitä :D Eli senkin takia pidemmällä trekillä on kantajat messissä, koska sitä kamaa on niin paljon mukana. Tuskin haluaa lähtöpaikassa pukea jo pakkasvaatteita päälle :P Majapaikat tuolla vuoristossa on aika askeettisia, joten on hyvä olla vähän lämmintä vaatetta yölläkin päällä.

    Mekin haluttaisiin mennä vielä uudestaan Nepaliin ja nimenomaan trekkaamaan, mutta ei kyllä olla vielä mietitty yhtään että milloin. Eka pitää kyllä vähän kuntoa kohottaa ennen kuin uskaltaa mihinkään pidemmälle trekille lähteä!

    Vesiputous ja villisiat kuulostaa ihanalta, muista ottaa kuvia ;)

  3. Margareetta
    | Vastaa

    Aivan mahtava tämä sinun blogi. Olen haaveillut matkasta Nepaliin niin kauan! Hyviä vinkkejä, tietoa, kuvia. Kiitos! Kenties päästään kymppihääpäivämatkalle sinne ;)
    ps. Kolille vain, esim. Herajärven kierros on sekä huikeaa treeniä että upeita perinnemaisemia!

  4. Anne
    | Vastaa

    Margareetta,

    Kiva että mun blogista on ollut hyötyä! Ja suosittelen kyllä Nepalia ehdottomasti :) Se on ihana paikka, vaikka siellä reissaaminen voi ollakkin välillä vähän stressaavaa kun oikein mikään ei toimi.. Mutta kaikista ongelmistaan huolimatta aika helppo maa matkustaa, ja tietysti edullinen, ennen kaikkea. Upeita maisemia unohtamatta :)

  5. Hanna
    | Vastaa

    Oi, olipas tuttuja maisemia Pokharasta ja Bandipurista! :) Erityisesti Bandipurissa me ehdittiin kävellä joka ikinen polku ja kukkula mitä sieltä löytyi, kun jumituttiin sinne sen lakon takia muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi. Mutta siitä paikasta jäi kyllä kiva fiilis!

    Mekin ollaan vähän mietitty että Lappiin olisi kiva mennä vaeltamaan! Ja toinen kiinnostava olis ehdottomasti Pohjois-Norja. Sinne kun hurauttaisi autolla ja kävisi bongaamassa hienoja maisemia ja vuorenhuippuja, niin olisi kyllä aika siistiä. Pitäis varmaan ottaa kyllä omat eväät mukaan kun Norjan puolella on niin kallista ;)

  6. Anne
    | Vastaa

    Hanna,

    Pohjois-Norja on ollut meilläkin paljon mielessä – Markus on käynyt siellä joskus ennen kuin me ruvettiin styylaamaan kaverinsa kanssa autolla ja tiesi kertoa että kannattaa tosiaan ottaa ”omat eväät” kun Norja on niin pirun kallis paikka.. :) Mutta uudestaan haluaisi mennä ja mäkin kun en ole koskaan käynyt. Itseasiassa en ole edes Lapissa käynyt koskaan, joten pitäisköhän sitä pikkuhiljaa yrittää paikata tämä aukko sivistyksessä.. :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.