Phnom Penh, Kambodža 16.03.2009

Julkaistu Aasia, Kambodza, Tuskaturismi | 2

Kävelemme hiirenhiljaa ympäri vanhaa kidutuslaitokseksi muutettua koulua. Tunnelma on todella ahdistava, vaikka Kambodzan aurinko paistaa kauneimmillaan ja lempeä tuuli vaihtaa ilmaa kaltereiden läpi. Tuol Slengin kolkot huoneet heijastelevat menneiden aikojen kauhua. Vankisellit ja kidutuslaitteet ovat vielä paikallaan. Luodinreiät seinissä kertovat karua tarinaansa. Kiertelemme vakavina ympäri tätä synkkää aluetta, emmekä löydä sanoja tuntemusten kuvailuun.

Olemme viettäneet perinteistä turistikierrosta Phnom Penhissä. Aamu alkoi ampumaradalta, jossa testailimme pumppuhaulikkoa ja rynnäkkökivääriä. Kun olimme lähdössä, paikan vetäjä kysyi olisimmeko halunneet ampua valitsemallamme aseella lehmän. Emme halunneet. Kysyimme kuitenkin että mitä sille lehmälle sitten tehdään kun on ramboilut suoritettu? ”Then we have barbecue and beer!” Tietenkin. Äänensävystä huomasi että turistit kyselevät tyhmiä. Ampumaradan jälkeen suuntasimme viereiselle mikroautoradalle tuulettumaan.

Iltapäivän puolella matkasimme ennalta odotetuimpaan kohteeseen, pahamaineiselle Killing Fieldsille. Tämä oli toiminut päänäyttämönä punakhmerien hirmuteoille. On täysin käsittämätöntä kuvitella miltä täällä on mahtanut näyttää vain kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Rauhallisen lehtomaiseman povessa lepää kymmeniä tuhansia epäonnisia kansalaisia, jotka joutuivat Pol Potin tyrannian uhreiksi. Brother Number One ja hänen kätyrinsä kävivät yhä harhaisimmiksi utopioidensa kanssa, ja lopulta jopa viidennes maan kansalaisista heitti henkensä.

Tämän kaltaisissa paikoissa vierailussa ei ole kyse nautiskelusta. Matkailun ei välttämättä aina tarvitse olla hauskaa ja positiivista. Dark tourism (tuskaturismi) on kiehtonut jo pidemmän aikaa, eikä siinä ainakaan itselleni ole kyse toisten kärsimyksillä mehustelusta. Pidän ihmiskunnan synkimpiin vaiheisiin ja niihin johtaneisiin tapahtumiin tutustumista erittäin tärkeänä niin nykyisiä kuin tulevia sukupolvia ajatellen. Jos vain ihmiset tuntevat historiaansa, vastaavanlaisten hirmutekojen ja utopististen ideologioiden syntymekanismit tunnistetaan ja voidaan parhaimmillaan kitkeä ennen kuin on myöhäistä. Voi vain yrittää kuvitella mitä on mahtanut liikkua näiden ihmisten, niin uhrien kuin tekijöiden, pään sisällä. Käsittämätöntä että lähes kaksi miljoonaa viatonta siviiliä menehtyy omien maanmiesten suorittamissa puhdistuksissa, eikä tästä kaikesta ole kuin muutama vuosikymmen. Vaikka tappaminen päättyi Vietnamin joukkojen väliintuloon 1979, viimeiset johtavissa asemissa toimineet punakhmeerit metsästettiin Thaimaan rajoilta vasta vuosituhannen vaihteessa. Hirmuhallinnon kakkosmies, Nuon Chea – Brother number two, vangittiin vasta vuonna 2007. Ilmeisesti näihin päiviin asti on vielä maan hallituksessa vaikuttanut henkilöitä, joilla on ollut kyseenalaisia kytköksiä Pol Potin joukkoihin.

Rankan päivän viimeinen etappimme on S-21. Paikka oli aikaisemmin koulu, mutta lähestulkoon yhdessä yössä punakhmerien päästyä valtaan koulut suljettiin ja sivistyneet ihmiset murhattiin tai karkotettiin maaseudulle. Sivistyneen ihmisen tunnusmerkiksi riitti silmälasit. Tämäkin rakennus muutettiin ”kuulustelulaitokseksi”. Satojen ja taas satojen uhrien kuvat tuijottavat rakennuksen seiniltä. Pystyn melkein tuntemaan heidän hätänsä. Ikävä kyllä heitä ei voi kukaan enää auttaa, mutta tutustumalla historiaan voimme toimia niin ettei kukaan enää koskaan tulisi kohtaamaan samaa kohtaloa.

”Those who cannot remember the past are condemned to repeat it” –George Santayana

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

2 Responses

  1. Täytyy myöntää, että olen herkkis ja välttelen mm. Kambodzaa ihan tietoisesti matkakohteena juuri näiden paikkojen vuoksi – koska olen ihan samaa mieltä siitä, että niihin on yksiselitteisesti velvollisuus tutustua. Yöunieni säästämiseksi luen niistä mieluiten vähän suodatettua tietoa vaikka näin blogin välityksellä. Mies kuitenkin hamuaa Angkor Watille, joten välttely ei taida ihan loputtomasti onnistua!

    • Markus
      |

      Ei kannata vältellä, kyseessä on kuitenkin todella kaunis maa täynnä iloisia ja tulevaisuuden suhteen toiveikkaita ihmisiä:) Kannattaa lähteä rohkeasti tutustumaan ja ehkä sitten keskittyä niihin aurinkoisempiin puoliin! Kirjoittelin aiemmin tunnelmia myös tuolta Angkor Watilta: http://metalliamatkassa.com/siem-reap-kambodza-30-3-2009/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.