Queensland, Australia 12.5.2009

Julkaistu Australia | 2

Kangaroos. Run the f*ckers down. Näin lukee vuokraamamme kirjavan, hieman kyseenalaisessa kunnossa olevan, mutta kuitenkin mukavasti eteenpäin puksuttavan campervanimme kojelaudassa. Emme aio elää kyseisen sloganin mukaan, sillä kengurut ja muut kummalliset eläimet ovat yksi monista tekijöistä minkä vuoksi Australiaan alun perin lähdettiin. Muistan vielä ensimmäisen Thaimaan-reissumme syksyllä 2006, jolloin olimme minibussissa matkalla Hua Hinistä Chumphoniin. Kuulin sivukorvalla toisen porukan keskustelevan shokkiuutisesta: Steve ”Krokotiilimies” Irwin oli kuollut. Tuolloin Australia maana oli vielä kaukainen unelma, mutta uutinen kouraisi syvältä. Moni ikäluokkani edustaja oli ihastunut Krokotiilimiehen tarttuvaan aksenttiin ja henkeäsalpaavan jännittäviin kohtaamisiin villieläinten kanssa. Tunnelma minibussissa oli käsinkosketeltavan raskas ja epätodellinen. Steve Irwin oli tuonut meille niin iloa kuin tärkeää tietoa erilaisista eläinlajeista ja näiden suojelusta. Nyt tämä legenda oli poissa.

Vielä muutamia vuosia sitten olin sitä mieltä, että eläintarhoissa täytyi olla vähintään valkoisia tiikereitä ja yksisarvisia, jotta niihin jaksaa raahautua. Viime aikoina olin kuitenkin alkanut kiinnostua myös ihan tavallisista kotieläimistäkin. Halusin käydä ihmettelemässä possuja, lehmiä, lampaita ja kanoja. Ehkäpä aiemmin tällä reissulla aloitettu laitesukellusharrastus on myös lisännyt intoani tutustua rohkeasti erilaisiin elämänmuotoihin. Nyt olimme Australiassa, jossa asustaa mitä erikoisimpia otuksia ja lähes jokainen eläin merimakkarasta apinaan on tappavan myrkyllinen. Olen syystäkin haltioissani päästessäni tekemään tuttavuutta paikallisen faunan kanssa. Turvallisen välimatkan päästä, tietysti.

Eläinkunnan kanssa tutustumiseen tarjoutuu oiva tilaisuus, kun puolivahingossa tiellemme osuu Steve Irwinin eläintarhana tunnettu Australia Zoo. Olemme risteilleet vuokra-autollamme pitkin mantereen itäistä rannikkoa jo useamman päivän, toisinaan eksyen ja toisinaan väistellen amfetamiinipäisiä rekkakuskeja. Krokotiilimiehen innoittamana päätämme tulla hengähtämään tähän hänen perintöään kantavaan eläintarhaan. Käymme katsastamassa vompatit, emut, dingot sekä pussiahmat. Pääsemme silittämään uneliasta koalaa ja ihmettelemään leikkisää vesinokkaeläintä (Joka on muuten myrkyllinen. Koalasta en ole varma.). Puiston matelija-show on varsin hurja, eikä akvaario rauskuineen ja haineen jätä kylmäksi. Kaikesta paistaa ammattimaisuus, kunnioitus eläimiä kohtaan sekä aito ilo ja kunnia päästä jakamaan eläintietoutta vierailijoille.

Paahtava päivä alkaa taittua iltaan ja auringonpaisteessa lämmennyt pakettiautomme odottaa kuljettajiaan. Nautimme kuitenkin vielä hetken pienen kengurulauman seurasta. Nämä veijarit ilmeisesti hyppivät puistossa täysin vapaana, joten tuskinpa ne hirvittävän vaarallisia tai myrkyllisiä voivat olla. Kenguruilla on melkoinen miesylivoima, joten päätän jättää kertomatta kuinka päädyin Sydneyssä tilaamaan ravintolassa heidän lajitoveriaan. Käymme ostamassa siemeniä ja pähkinöitä uusille tovereillemme tarjoiltaviksi.Sosiaalisilla pussieläimillä on vaikuttaisi olevan varsin kuuma, sillä sen verran rauhallisesti ne näyttävät makoilevan pitkin nurmikoita. Laskeudun maahan pötköttelemään erään kengurun viereen ja silmäilemme toisiamme varovasti. Välillämme tuntuu vallitsevan sanaton yhteisymmärrys siitä, että äkkinäiset liikkeet tulisi jättää väliin. Hetken päästä tunnelma on jo rento. Kummallakaan ei ole kiire mihinkään. Automme, sekä toistaiseksi tuntematon päämäärämme, saavat odottaa vielä hetken.

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

2 Responses

  1. Päde
    | Vastaa

    Hiano blogi, jonka löysin justiisa vasta nyt! Jään seuraamaan kyllä!

    • Markus
      |

      Kiitos, ja tervetuloa mukaan! :)

Leave a Reply