Raha-asiaa matkoista

Julkaistu Reissubudjetti, Yleistä 18

Tässä kun varailin majoitusta tulevalle Japanin reissulle tulin samalla miettineeksi raha-asioita. Köyhä opiskelija kun on, niin sitä yrittää yleensä matkustaa melko pienellä kassalla ja valinnat on yritettävä tehdä sen mukaan. Kunnon sniiduilijareissaajathan ovat oma, hyvin bäkpäkkerpiireissä tunnettu porukkansa, mutta vaikka me matkustetaankin yleensä melkoisen pienellä budjetilla (tai ainakin yritetään) niin niihin 2 dollarin päiväbudjetilla matkustaviin ei ihan kuitenkaan kuuluta.

Itselleni tärkeitä asioita matkatessa ovat A) vastineen saaminen rahalle ja B) ettei koko aika reissussa ollessa tarvitse laskeskella pennosia. Moni on kiinnostunut siitä, kuinka paljon kukin käyttää matkaansa rahaa ja mihin sitä käytetään. Se on mielestäni jokaisen oma asia, laittaako kunnolla haisemaan vai meneekö pikkubudjetilla, mutta semmoinen ajatus on itsellä ollut että tyhmä ei pidä olla ja maksaa jostain enempää, kuin olisi tarvis.

Junassa jossain päin Intiaa

Paikallisbussilla Nepalin rajalle – julkinen liikenne Nepalissa on edullista

Erityisesti Kaakkois-Aasiassa, Intiassa ja Nepalissa reissatessa tämä korostuu. Vaikka tuntuu typerältä tapella riksakuskin kanssa hinnoista ja tingata jo valmiiksi edullista hintaa alemmas, niin joku tolkkuhan siinä pitää olla ettei matkailijoilta törkeästi revitä 500-kertaista hintaa paikallisiin nähden. Pohdiskelimme tätä asiaa yhtenä iltana siltä kannalta, että mitä jos Suomessakin turistien oletettaisi maksavan suurempia summia kuin paikallisten? Taksimatka Helsinki-Vantaan lentoasemalle on jotakuinkin 40 euroa normaalilta asiakkaalta, mutta turistille se olisikin 400 euroa. Ruoka-annos ravintolassa 25 euroa. Turistille 60 euroa. Vielä parempi olisi, jos ensiksi summaksi ilmoitetaan 50 euroa, mutta sitten kun maksun aika tulee, niin hinta onkin 100 euroa. ”Juu, tässä menussa kun on noi vanhat hinnat..”

No, onhan se vesiselvää, että tuollaisessa tilanteessa turistia viedään ja kunnolla. Siinähän sitten olet ja mietit, että maksatko sen summan mitä on pyydetty vai jäätkö tappelemaan ”vaivaisesta” 50 eurosta. Jos tässä nyt siis verrattaisiin hintoja samalla tavalla, kuin vaikka siellä Intiassa – annos listassa 50 rupiaa, maksun aikaan hinta onkin noussut 100 rupiaan. Eihän tuo 50 rupiaa ylimääräistä oikeesti tunnu kukkarossa, mutta sielussa ja sydämessä sitäkin enemmän. Usein niin paljon, että naama ei enää pysy peruslukemilla ja kolikot paiskataan pöytään kirosanojen saattelemana.

RAHAT SAA KÄYTTÄÄ, KUTEN ITSE HALUAA

Mietitäänpä hieman matkabudjetteja. Reiska Reppureissaaja matkustaa puoli vuotta ympäri maailmaa ja pyrkii käyttämään mahdollisimman vähän rahaa mihinkään, koska matkakassa on rajallinen. Majoituksesta tingitään, kuljetuksesta tingitään, palveluista tingitään – mutta sitten mennään baariin ja kitataan isolla rahalla kaljaa kurkusta alas. Joitakin tämä ärsyttää – miten voi olla varaa kaljoitteluun, kun kerta kaikesta muusta pitää tinkiä? Eikö kannattaisi juoda pari olutta vähemmän, ettei muuten tarvitsisi sniiduilla? Omasta mielestäni kyse on vain itselle tärkeiden asioiden priorisoinnista. Jos tyypille on OK majoittua savimajassa ja liftata, niin mikäs siinä – jää enemmän rahaa hurvitteluun, jonka matkailija kokee tärkeäksi itselleen. Se on tietysti sitten eri asia, jos tyyppi on dokannut tilinsä tyhjäksi ja kinuu muilta reissaajilta rahaa matkustamiseen. Sitten saa luvan kärvistellä.

Hongkongissa nautittiin usein aamupala puistossa kuppiloiden sijaan

Jurmalassa majoituttiin leirintäalueella tyyriiden hotellien sijaan

Meitä matkailijoita on niin moneksi. Samoin kuin kukkaroita. Ehkä se raha jossain määrin määrittelee niitä matkustustottumuksia, että jos ei ole niin pennin päälle niin voi vähän väljemmin tehdä valintoja eikä tarvitse niin tarkkaan jokaisesta matkaan kuluttamastaan kolikosta pitää kirjaa. Jokatapauksessa, on rahaa tai ei, aina kannattaa vähän pohtia mihin sitä pistää. Mikään ei ole inhottavampaa, kuin vedätetyksi tuleminen tai se, että kokee ettei rahoilleen saanut luvattua vastinetta.

Kuten sanoin, me matkustetaan yleensä pienellä – tai sanoisinko mieluummin mahdollisimman pienellä – budjetilla, mutta ei olla mitään överisniiduilijoita. Mieluummin säästän vähän pidempään ja varaan isomman matkakassan, kuin että joudun tosi tarkkaan miettimään, voinko nyt ostaa tämän jäätelön jälkkäriksi ettei päiväbudjetti ylity ja jouda vararikkoon koko ihminen. Reissuhan siinä menee pilalle, jos tuollaisia joutuu oikeasti miettimään – reissussa ja lomalla pitäisi osata rentoutua ja pitää hauskaa. Vaikka matkojen suunnittelu on mukavaa, olen huomannut, että nykyään menen myös mieluummin sieltä mistä aita on matalin – en jaksa käyttää loputtomasti aikaa majapaikkojen tai lentojen vertailuun ja miettimiseen, otanko nyt tuon vai tuon, kun niissä on 2 euroa eroa hinnassa. Hintahaarukka pitää tietysti olla omalle lompakolle sopiva, mutta kun jättää vaikka sen yhden shoppailu- tai baarireissun väliin, niin kummasti on useampi kymppi ylimääräistä takataskussa joilla voi sitten maksaa erotuksen jos siltä tuntuu.

Kohde luonnollisesti myös luonnostelee budjettia ja rahan tuhlailua. Esimerkkeinä nyt ne tutut Intia ja Nepal, jotka ovat todella edullisia länsimaalaiseen hintatasoon verrattuna joten hyvin pienellä rahalla pärjää, vaikka välillä laittaisikin useamman sata rupiaa tuliaisiin tai länkkäriravintolaan. Kesällä vierailtiin Pohjois-Amerikassa ja se matka oli budjetiltaan tietysti aivan vastakkainen, kuin aiemmat Aasian reissut. Pikkubudjetilla matkustaminen on hankalaa joten kuvetta oli kaivettava ja selkänahasta rahaa revittävä jos meinasi tehdä muutakin kuin syödä roskiksista ja nukkua kadulla. Jos haluaa nähdä maailmaa, se tarkoittaa usein rahanmenoa, vaikka toki kyllähän moni matkustaa ilman rahaakin. Jokaisen kannattaa vaan miettiä ennen reissuun lähtöä, että mitkä ovat itselle niitä tärkeitä asioita, mitä haluaa matkalta ja paljon on valmis käyttämään rahaa mihinkin (lentoihin, majoitukseen, ruokaan, ostoksiin?). Jonkinlaisten raamien määritteleminen helpottaa myös kohteen valitsemista. Jos olet varannut 100 euroa viikkobudjetiksi (sisältäen majoituksen, ruokailut, kuljetukset) niin ei ehkä kannata lähteä jonnekkin Dubaihin sheikkien kanssa seurustelemaan. Mutta mitä enemmän myös matkustaa, sitä selkeämmäksi se oma matkustustyyli ja -tapa alkaa muotoutua ja on helpompaa suunnitella matkoja, kun osaa jotenkin ajatella minkä verran rahaa sitä haluaa mihinkin käyttää.

Kertoisin mieluusti tarkempia lukuja omista matkoihin tuhlaamistani rahoista, mutta ikäväkseni joudun paljastamaan, että en juuri koskaan pidä sen tarkempaa kirjaa paljon rahaa mihinkin matkaan on kulunut. Matkoja kun usein suunnitellaan pidempään, varauksia tehdään ripotellen, joskus jopa kuukausia ennen lähtöä (esim. lentoliput), joten en ikinä muista/jaksa/osaa kirjata ylös kaikkia matkaan liittyviä kuluja – ne kun eivät lähde samalla kertaa yhtenä könttäsummana pankkitililtäni. Matkojen kohdalla on vähän sama, kuin jossain ostoksilla – kymppi sinne, kymppi tänne. Pienistä puroistahan toki lopulta kasvaa vuolas joki, mutta totuus on myös se, että en jaksa vaivata päätäni loputtomasti miettimällä rahaa. En tunne pistoa sydämessäni kun tililtä lähtee 800 euroa lentolippuihin (herranjestas, onneksi ei vuosiin ole tuollaista summaa lähtenyt, vähän edukkaampia lentoja on onneksi löytynyt..) mutta tunnen kyllä, jos vaatekaapin sisältöä on pakko päivittää ja joudun maksamaan paidasta 20 euroa. Että kai se on loppujen lopuksi vain kyse siitä, mikä itselle on tärkeää ja mihin itse on valmis laittamaan varojaan.

Maaliskuussa lähdemme tosiaan pariksi viikoksi Japaniin ja yritän nyt (kerrankin!) olla kunnollinen ja kirjata ylös matkasta aiheutuvat kulut. Kaikkia aina kiinnostaa, mitä mikäkin maksaa, joten katsotaan minkälaisia tuloksia saan aikaiseksi ja blogiin esiteltäväksi.

Ajatuksia rahasta ja matkustamisesta ja matkabudjeteista löytyy myös paljon mm. Curious Feet-blogista, keskustelua samasta aiheesta myös esim. Tämä matka-blogista.

18 Responses

  1. Kirjasit tähän postaukseen paljon asioita, joista olen tismalleen samaa mieltä. Itse kuulun myös niihin, jotka matkustavat mieluiten mahdollisimman pienellä budjetilla, mutta ei kuitenkaan liian sniiduillen. ”Liika” on tietysti suhteellista, mutta yritän yleensä miettiä hinta-laatusuhdetta ja niitä itselle tärkeitä juttuja, joihin haluan panostaa. Mahdolliset nipistämisen kohteet kun ovat hyvin yksilöllisiä. Minulla on ollut tapana kirjata pidemmiltä matkoilta kaikki kulut ylös (tosin aina jotain unohtuu). Kirjaaminen jäi päälle jo ensimmäisestä omasta tiukan budjetin matkasta. On mielenkiintoista seurata, mihin sitä rahaa itsellä lopulta palaa. Ja on myös ihan hauskaa pystyä tarpeen vaatiessa viilaamaan kuluesimerkeillä ihmisten käsityksiä milloin minkäkin maan hintatasosta. :)

    • Anne
      |

      Tuo kulujen kirjaaminen on kyllä fiksua, mutta laiskuuttani en ole jaksanut siihen ryhtyä! Sen verran yritän pysyä laskuissa, että tarkkailen verkkopankista miten on tullut rahaa nostettua ja paljon budjettia on vielä jäljellä, mutta en tarkemmin erittele miten rahaa on käytetty mihinkin. Hintatasoa selventäessä tuo olisi tietysti hyvä tapa kertoa, mikä maksaa mitäkin, kuten sanoit :)

  2. Mielenkiintoinen teksti ja varsinkin nuo hintaesimerkit Intia-Suomi olivat loistavia! Kyllä itsekin Aasian reissuilla olen välillä naureskellut, että pakkoko on vääntää jostakin eurosta. Mutta lähtökohtaisesti tuntuu inhottavalta jos pitäisi maksaa enemmän kuin muut tai mitä on sovittu. Ei kerta, kaksi tai kolme mitään, mutta jos näin olisi aina! Ja itse ajattelenkin matkarahat nykyään aika samaan kassavirtaan kuin ns. arkirahat (vaikka sitä rahaa tulee silti käytettyä enempi reissussa), sen verta paljon sitä kuitenkin tien päällä ollaan, että ”lomamoodia” ei oikein voi ottaa joka reissupäivä. Enkä kyllä haluaisikaan (!), monet edulliset jutut (esim. julkinen liikenne vs. taksilla suhailu) on osittain myös kysymyksiä siitä minkälaisia arvoja kannattaa ja millaisia kokemuksia pitää hauskoina. Kyse on siis usein myös elämäntavasta mihin nyt ei budjetointeja erikseen tarvitse (silti usein seuraan rahankäyttöäni, mutta joskus se vain unohtuu tai ei jaksa kiinnostaa, kuten niin monen muunkin asian kanssa).

    Itse muuten edelleen etsin jotain helppokäyttöistä appsia millä kirjata kuluja! Semmoista millä siitä hommasta tulisi uudelleen hauskaa. Viimesellä parilla pitkällä reissulla läppäri on ollut apuna kun sinne on samalla heitetty kuvat yms, mutta nykyään kun on nuo älypuhelimet niin sitä konetta ei tule välttämättä avattua moneen päivään.

    Mutta palatakseni asiaan, itse etsin parasta hintalaatua. Tämä tarkoittaa usein sitä, että halvin hinta (tai siltä näyttävä) ei käy. Mutta toiseksi halvin on yleensä jo laadultaan minun mittapuullani loistava ja sitä kalliimpi alkaa tuntua samalla lailla tuhlaukselta kuin mainitsemasi 20 euron paita :). Toisinaan tykkään laajentaa mukavuusaluettani ja tinkiä joistakin asioista vaikka rahaa olisi lompakossa yllinkyllin (esim. Balilla nukuttiin yö lentokentällä vaikka hotlat on halpoja = herätys oli aikaisin ja ulkona lämmin, niin mikäs siinä). On kivaa koetella rajojaan aina silloin tällöin. Toisaalta myös ylimääräiset jutut matkustellessa (esim. olimme puolihoidossa kylpylähotellissa Espanjassa) tuntuvat silloin tällöin harrastettuna oikein kivoilta :).

    ”Että kai se on loppujen lopuksi vain kyse siitä, mikä itselle on tärkeää ja mihin itse on valmis laittamaan varojaan.”

    Tuossa kai se tiivistettynä onkin :)

    • Anne
      |

      Juu, näin on näppylät – olen Teea kanssasi ihan samaa mieltä :) Hyvä esimerkki muuten tuo bussi vs taksi – paikallisbusseilla liikkuminen kohteessa on usein hauskempaa ja elämyksellisempää ja niitä käyttää ihan sen takia, ei pelkästään siksi että se on edullisempi tai kukkarolle sopivampi vaihtoehto. Ja kyllähän se kotimaan elämäntapa tosiaan myös vaikuttaa niihin matkalla tehtäviin päätöksiin.

  3. Vaikkakin tässä elämänvaiheessa voimme jo käyttää rahaa vaikka matkustamiseen monen mielestä melko hulppeastikin, niin tuo pointti tuosta, että vähän pitää pitää puolensa hintojen suhteen, vaikka ei itse niitä muutamaa euroa tarvitsikaan on tärkeä.
    Jos me ”varakkaat (melkein) eläkeläismatkaajat” surutta maksamme aina mitä pyydetään ja jätetään vielä tippi päälle, niin se hilaa hintatasoa ylös myös muille matkaajille ja pahimmillaan myös paikallisille ja tämän mielessä pitäen niin yritämme kyllä olla edes jonkin verran tarkkoja, kysellä hotellilta oikeaa hintaa taksille tai riksakyydille jne.

    Viimeksi yhdellä Espanjan reissulla, jonka teimme suomalaisryhmän kanssa, meinasi tulla melkein riitaa ryhmässä yhden puuhanaisen kanssa, joka rupesi keräämään oppaalle JA kuljettajalle tippiä, vaikka oppaamme oli selkeästi todennut maksavansa kuljettajien tipit. Yritin sitten siinä vähän vikistä, ettei kannattaisi levitellä rahaa ympäriinsä, jottei maan odotus- ja kustannustaso nousisi kaikilta, mutta eivät oikein ryhmän vähemmän ehkä reissaavat eläkeläiset (?) tainneet ymmärtää, pitivät varmaan meitä vaan piheinä!

    • Anne
      |

      Joo, tuossa on kyllä ideaa, että senkin takia ettei hintataso lähtisi hurjaan nousuun turistien kannattaisi miettiä maksaako sitä ylihintaa, vaikka se ei omassa kukkarossa tuntuisikaan. Lopulta se voi myös vaikuttaa sillä tavalla ikävästi, ettei paikallisilla ole enää varaa tuotteisiin. Jonkun aikaa sitten törmäsin mielenkiintoiseen kirjoitukseen juuri tuosta aiheesta: Why Tourists Shouldn’t Pay or Tip More Than They Need To

  4. Marikaw
    | Vastaa

    Nää rahapostaukset mitä on nyt muutamia tullut niin on tosi mielenkiintoisia! Hyvä teksti siis.

    Itsellä myös vähän ongelma se, etten pidä kirjaa reissussa tuhlatuista rahoista. Tuhlaan sen verran kun hyvältä tuntuu, kuitenkin pyrkien aina etsimään mahdollisimman halvat vaihtoehdot esimerkiksi lennoissa. Kuvan pysyvät järkevien aikojen päässä. Reissussa on ärsyttävää se, että rahat onkin loppu ja ei just tiedä, että voiko ostaa sitä jäätelöä. Sniiduilen kotona, että reissussa voin elää huoletta. Reissun jälkeen sitten välillä tulee mietittyä että oho, menipäs taas paljon rahaa, mutta ikinä ei olla (hirveästi) yli varojen elelty.

    Mun mielestä budjettipostauksia on mielenkiintoista lukea, joten yritä ihmeessä Japanissa kerätä kuitteja matkaan. :D

    • Anne
      |

      Joo, mekin eletään mieluummin kotona säästöliekillä että reissussa voi sitten käyttää vähän huolettomammin rahaa :) Toki jollain pidemmällä reissulla (no esimerkkinä tuo meidän muutaman vuoden takainen puolen vuoden Aasia-tournee) pitää vähän miettiä, paljon voi käyttää rahaa, kun budjetti on määritelty niin pitkälle ajalle – mutta eipä sielläkään nyt loppujen lopuksi tarvinnut ihan kamalasti murehtia, mihin rahansa voi pistää kun oli kuitenkin säästänyt vähän reippaamman matkakassan.

  5. Katja
    | Vastaa

    Jee, mielenkiintoista luettavaa ja pohdintaa rahankäytöstä!

    Tässä omassa kontrollifriikkeydessä on varmaankin vain luonnollista, että jokainen penni tulee kirjoitettua ylös. Siitä on hauska (lue järkyttävää) huomata kuinka halvoissakin maissa rahaa vaan menee vaikkei osta mitään. Suurin järkytys oli Thaimaassa kun niitä euron aterioita syömällä ruokaan ja juomiin (ei alkoholia mukana) meni kuussa 250e eli enemmän kuin Suomessa. Huh huh… :D

    Itsellä myös tärkeintä ehkä tuo, että rahalle kokee saavansa vastinetta. Välillä kelpaa halvin, välillä voi vähän kermaperseillä. Kamalinta on huomata maksaneensa liikaa, oli se sitten 2e tai 200e jostakin josta ei saanut omia odotuksia tyydytettyä. Se kyllä kirvelee persposkilla pitkään.

    • Anne
      |

      Joo ja onhan se tosiaan vähän tilanneriippuvaista, kelpaako se halvin mahdollinen (itse olen usein aika vaatimaton, kunhan on vain puhdas paikka noin yleisesti) vai ottaako vähän *luxusta* omalla kylppärillä.

      Pitäis kyllä varmaan aktiviisemmin kirjata kuluja ylös reissuilla! Jos vaikka Markus siitä innostuisi, kun mä olen niin laiska.. :)

  6. Joskus haluaisin lukea vertailun vuoksi budjettimatkailijan kustannuksista. Olen nähnyt Meriharakan Pirkon budjetteja ja kerran laskin oman (mistään tinkimättä suunnilleen 3500 euroa 2,5 viikkoa Thaimaassa, yksin), mutta toisaalta jokainen laittaa sen, mikä hyvältä itsestä tuntuu ja mihin kassa riittää. Epäilemättä viimeisen kymmenen vuoden matkarahoilla olisimme ostaneet sijoitusyksiön kantakaupungista, mutta aika vähän siitä olisi saanut kokemuksia ja elämysiä. :) Tästä näkökulmasta tuntuu kuitenkin ihan hyvältä olla laskematta ja sitä myöten autuaan tietämätön todellisista kustannuksista.

    • Anne
      |

      Totta, maksoi matka mitä maksoi, niin ei niille siellä saaduille elämyksille ja kokemuksille kuitenkaan hintalappua pysty oikein laittamaan!

      Voin tähän vertailun vuoksi kertoa, että itsellä yleensä noilla Thaimaan kuukauden mittaisilla reissuilla budjetti on ollut jotain 1000-1500 euron luokkaa (ja päälle sitten tietysti lentoliput, eli kokonaisbudjetti varmaan jotain 2000e luokkaa). Sellainen reilun 1000 bahtin päiväbudjetti (sisältäen majoituksen) on yleensä ollut aika käypä, toki toisina päivinä on kulunut enemmän (ja sitten toisina taas vähän vähemmän budjettia tasaamaan).

  7. Tosi hyvin kirjoitettu juttu aiheesta, josta puhutaan usein väärään sävyyn. Olen huomannut, että suomalainen harvemmin kysyy suoraan kauniisti rahasta, mutta epäilee ja etäältä tekee johtopäätöksiä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että rahankäyttö on ennen kaikkea omista valinnoista kiinni, niin sen suhteen että lähdetäänkö matkalle ollenkaan ja sen, että mitä siellä matkalla kulutetaan.

    • Anne
      |

      Vaikka periaatteessa kenenkään raha-asiathan eivät muille kuulu, mutta kyllä siitä rahasta puhuminen on suomalaisessa kulttuurissa aikamoinen tabu ja toisaalta sitten kun siitä ei voida puhua, niin ilmaantuu juuri tuota selän takana kyräilyä. Mutta kun monella tuntuu olevan sellainen mielikuva, että vain kauniit ja rikkaat voivat matkustaa, niin on hyvä välillä muistutaa että eivät ne matkat maksa aina maltaita jos miettii vähän miten rahansa käyttää :)

  8. Laura
    | Vastaa

    Hyvä kirjoitus! Oot aika oikeassa siitä, että reissuun lähdetään usein huilaamaan ja rahasta stressaaminen on kyllä kaukana rentoutumisesta… Mä en oikein itse ymmärrä sitä, miten monilla keskustelupalstoilla tuntuu monelle olevan kunnia-asia se, jos on kyennyt matkustamaan käytännössä rahatta pitkiä ajanjaksoja, toisin sanoan siis muiden vieraanvaraisuuteen (tai miksei toki omaan kekseliäisyyteenkin) luottaen. Mä en ainakaan kykenisi reissusta nauttimaan yhtään, jos ei tietäisi saako edes nuudeleita lounaaksi. Mutta kaikilla on toki omat tärkeysjärjestyksensä.

    Itselläni on muutaman viikon reissu Etelä-Eurooppaan tulossa ja siihen olin jo rahat jemmannut. Mutta koska nyt tuli uusi yllättävä reissuidea pääsiäiselle, olisi tarkoitus sniiduilla nyt ekalla reissulla mahdollisimman paljon, jotta toinenkin reissu olisi mahdollista toteuttaa. Jännäksi menee, miten pienellä budjetilla onkaan mahdollista vetää kolme viikkoa, varsinkin Euroopan puolella.

    • Anne
      |

      Olen ainakin itse ollut yllättynyt nyt parin viime vuoden aikana kun on tehty enemmän reissuja Eurooppaan, että kuinka edullista tuolla onkaan – Suomeen verrattuna siis. Nyt viimeisimpänä tuo Rooman matka – syöminen ja juominen todella edullista ja kun en käytä rahaa mihinkään shoppailuun tms. niin kyllä sitä aika pienellä budjetilla senkin viikon pärjäsi :)

      Facebookissa on sellainen ryhmä, kuin NOMADS – life of free/cheap travel. Olen nyt jonkin aikaa seuraillut keskusteluja siellä, nimestä huolimatta niitä on onneksi aika laidasta laitaan eli rahan kanssa matkustavienkin juttuja löytyy.

      Tietysti sellaisessa ilman rahaa matkustamisessa on kyse enemmänkin omista arvoista ja elämäntavasta, kuin säästämisestä tai sniiduilusta.. Itsestäni ei ehkä olisi siihen, koska en haluaisi olla jatkuvasti riippuvainen muista ihmisistä (esim. saanko majapaikan, ruokaa, kyydin paikasta A paikkaan B..). Tavallaan erikoista, että halutaan olla riippumattomia rahasta ja yhteiskunnasta, mutta sitten tukeudutaan muihin ihmisiin. Eikö omavaraisen reissaajan pitäisi pärjätä sitten kokonaan ilman muiden apua?

    • Laura
      |

      Nomads-ryhmässä olen ja sieltä monesti jeesiä itsekin kysellyt. Siellä onkin nimenomaan hauskaa seurata, miten kirjaimellisesti tuo nomadi-termi toisinaan otetaan. On niin ääriesimerkkejä laidasta laitaan: välillä ensikertalaisreissaajat kyselevät vinkkejä missä yöpyä ja syödä ilmaiseksi kuvitellessaan ilmeisesti, että jokainen vakavasti otettava ”nomadi” matkustaa täysin ilman rahaa. Toinen ”ääripää” on sitten mielestäni aivan normaali matkustajakansa. Tai siis, en nyt tiedä nimittäisinkö itseäni ”maailmankansalaiseksi” tai ”nomadiksi” reppureissatessani hostelleissa parin-kolmen viikon reissuja. Mutta meitä on moneksi ja apua tuolla ryhmässä tuntuvat saavan kaikki sitä pyytävät :)

      Sehän se, itse aika samoilla linjoilla. Tavallaan ymmärrän tuon liberaalihkon toisista välittämisen ja avunannon periaatteen, mutta toisaalta musta tuntuu törkeältä varsinkin mennä kehitysmaihin ja siellä elellä paikallisten kustannuksella. Totta kai jos apua tarjotaan, sen voi ottaa vastaan, mutta itse en puhtaalla omatunnolla ehkä kehtaisi pyytää minua selkeästi köyhemmissä olosuhteissa eläviltä elatusapua, ellen sitä todellakin tarvitsisi. Ei mun mielestä maailmalle ole järkeä lähteä huvin vuoksi reissailemaan, ellei siihen kykene edes jotenkuten omin avuin.

    • Anne
      |

      Tuo ryhmä herättää mussa välillä niin ristiriitaisia tunteita.. Toisaalta, mitä odottaa kun siellä on yli 50 000 jäsentä jotka kaikki kuvittelevat tietänsä matkustamisesta kaiken ja varsinkin sen, mikä on se ainut ja oikea tapa matkustaa :D Mutta apua sieltä varmasti saa, sen olen huomannut. Ja onneksi suurin osa on kuitenkin ihan asiallisia :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.