#ReilutBlogit – yhdessä kohti vastuullisempaa matkailua

Julkaistu Kestävä matkailu | 29

Erään suomalaisen matkanjärjestäjän Instagram-tilillä jaettu kuva tiikerin vieressä makoilevasta henkilöstä aiheutti matkabloggaajien keskuudessa aikamoisen kohun. Vastuutonta! huusi jokainen vuorollaan. Tiikeriturismi ja eläinten oikeudet ovat olleet tapetilla muutenkin, kun Tarinoita Maailmalla-blogissa kirjoitettiin niistä juuri. Vaikka kuva aiheutti aikamoisen hullunmyllyn, aiheutti se jotain hyvääkin – nimittäin vastuullista matkailua edistävän blogikampanjan.

Aihe on myös siinä mielessä erittäin kutkuttava, että satun parhaillaan tekemään laajaa kurssia kestävästä matkailusta, jonka osana pitää raapustaa raportti ja tehdä pieni tutkimus aiheesta. Päätin tutkia, kuinka matkanjärjestäjät huomioivat kestävän matkailun eri osa-alueet toiminnassaan ja palveluitaan suunnitellessaan. Siinä mielessä tämä somekohu antoi minulle hyvää syytä suhtautua yritysten kailottamiin vastuullisuusohjelmiin hieman kriittisemmin.

Viime vuonna maailmalle matkusti 1.1 miljardia matkailijaa. Verrattuna edellisvuoteen, matkailijamäärät olivat nousseet 51 miljoonalla matkailijalla. Tälle vuodelle UNWTO (World Tourism Organization) ennustaa määrille kolmesta neljään prosenttia nousua. Aikamoisia lukuja! Jos nämä matkustajamäärät eivät vaikuta mihinkään, niin sitten ei mikään.

UNWTO:n mukaan kestävällä matkailulla tarkoitetaan matkailua, joka ottaa huomioon sen nykyiset ja tulevaisuuden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset. Toisin kuin moni ajattelee, kestävä matkailu ei tarkoita ainoastaan ympäristöasioiden huomiointia – siihen kuuluu paljon muutakin. Näiden kolmen osa-alueen välille pitäisi löytyä tasapaino, jotta pitkäaikainen kestävä kehitys voidaan varmistaa. UNWTO:n asettamat kestävän matkailun suuntalinjat ovat käytettävissä niin massaturismissa kuin pienien markkinarakojen matkailussa. Jotta voidaan olla vastuullisia, jokaisen sidosryhmän osallistumista tarvitaan, kuin myös vankkaa johtamista.

Kun matkailijamäärät huitelevat tähtitieteellisissä luvuissa, on sanomattakin selvää, että meidän pitää hieman miettiä minkälaisia vaikutuksia toiminnallamme on nyt ja tulevaisuudessa.

Tiikeri Koh Samuilla safaripuiston portilla. Kuuluuko eläimiä kohdella näin?

Näkökulmia vastuullisen matkailun pohdintaanhan olisi vaikka muille jakaa: vapaaehtoisturismi, paketti vs omatoimi, eläin- ja ihmisoikeusasiat.. Vastuullista matkailua miettiessäni kuitenkin mieleeni juolahtaa aika usein mm. all inclusive-resortit. Ensinnäkin, jo ajatus siitä, että henkilö matkustaa maapallon toiselle puolelle pysytellääkseen viikon yhden ja saman hotellin uima-altaalla ja ruokien äärellä, kuulostaa todella absurdilta – eikö matkustaessa ole tarkoitus nähdä maailmaa? Varsinkin jos kyseessä on ketjuhotelli, on ihan sama missä maassa majoittuu, kun palvelut ovat aina samoja. Turistien tuhlatessa vettä hierovissa suihkuissa ja poreammeissa, hotellialueen korkeiden aitojen takana asutaan peltihökkeleissä ja toivotaan parempaa huomista. Isojen ketjujen tuomat rahat lisäksi valuvat aika usein muualle, kuin paikallisten taskuun. Ja kuka näitä resortteja sitten suosittelee? Niinpä.

Matkailijaa kuitenkin ajaa reissuun erilaiset työntövoimat, kuten meillä Suomessa pitkä ja pimeä talvi, stressaava työ ja veromätkytkin suututtavat. Halutaan irtiottoa arjesta ja suunnataan paikkaan, missä kaikki tuodaan nenän eteen – jotta voi keskittyä itse täysillä rentoutumiseen. Ymmärrän tämän ja toisaalta matkailijaa onkin mielestäni tässä yhteydessä turha lähteä liikaa syyttämään. Ensisijaisesti olisi palveluntarjoajan vastuulla, kuinka haitallista tai hyödyllistä toiminta on paikallisia ajatellen. Vastuullisuudesta huolehtimista ei kuitenkaan voi vierittää täysin pelkästään yritysten niskoille, sillä viime kädessähän valta on kuluttajalla – ostaako palvelun vai ei. Jos kuluttaja olisi tietoinen yrittäjän tai itsensä tekemästä hallasta paikalliselle kulttuurille tai taloudelle, toimisiko kuluttaja enää samoin, käyttäen samoja palveluita?

Matkatoimistot ja matkanjärjestäjät voivat näytellä suurta roolia sen suhteen, miten vastuullisuus toteutuu – esimerkiksi tarjoamalla ”vihreitä” palveluita kohteissaan (toteutunee majoituspalveluidenkin kohdalla) ja tiedottamalla asiakkaitaan reilusta matkailusta. Toisaalta isot yritykset yrittävät neuvotella mahdollisimman alhaisia hintoja, joka taas voi johtaa kohteissa toimivien yritysten tulonmenetyksiin. (Weaver 2006) Bisnes on aina bisnestä, mutta sitä voi myös – halutessaan – tehdä vastuullisesti.

Onhan eettisesti toimiminen, ekologisuus, vastuullisuus ja vihreys jonkinlaisia trendejä tällä hetkellä joita jokainen peräänkuuluttaa. Myös asiakkaat haluavat toimia vastuullisesti ja yrityksillä on kovia paineita vastata näihin tarpeisiin. Nettisivuille laitetaan vastuullisen matkailun ohjelmia näyttämään, että hei, kyllä mä ajetaan näitä arvoja toiminnassamme. Kaksi klikkausta ja matka Thaimaahan on varattu – ja sitten nettiin ilmestyy firman sivuille kuva, jossa promotaan eläinten kaltoinkohtelua. Uh-oh. Mitähän tästä pitäisi ajatella?

Kamelisafarilla Rajasthanissa, Intiassa, kamelit pääsivät tauolla kulkemaan vapaasti

Ollaan kuitenkin rehellisiä – enpä itsekään ole aina toiminut täysin vastuullisesti. Saatika ajatellut sellaista asiaa, kuin kestävä matkailu – tai edes aina tiennyt, mitä se tarkoittaa! Tuskin kukaan tätä lukeva voi käsi sydämellä väittää, että hei, kyllä minä olen aina ollut 110 % vastuullinen matkailija. Eihän sitä ihminen voi kaikkea tietää ja ymmärtää automaattisesti, vaan oppimiseen tarvitaan jonkunlainen kipinä tai tönäisy – joku muu vaikka mainitsee, että hei, ei ehkä ole okei kuvauttaa itseään sellaisten eläinten kanssa jotka eivät kuulu kaupunkien keskustoihin ihmismassojen keskelle tai haudata roskia luontoon patikkaretkellä, kun ei sinne vuorenrinteelle ole roskiksia asennettu.

Onneksi tämä ei kuitenkaan ole kilpailu, kuka on vastuullisin, vaan voidaan jokainen mennä itseemme, miettiä minkälaisia valintoja olemme tehneet ja miten voimme jatkossa tehdä parempia valintoja. Tämä koskee myös yrityksiä. Kuluttajien herännyt tietoisuus matkailun tuomista ongelmista ja vaikutuksista niin ikään on herättänyt yritykset toimimaan vastuullisemmin ja auttamaan kuluttajia tekemään vastuullisempia valintoja.

Maailmalla on erilaisia tunnustuksia, joita myönnetään vastuullisesti toimiville yrityksille. The Global Sustainable Tourism Council (GSTC) on yksi taho, joka on kehittänyt minimikriteerit joita yritysten tulisi noudattaa ollakseen vastuullisia. Kriteerit on jaoteltu neljään teemaan: tehokkaaseen vastuullisuuden suunnitteluun, sosiaalisten ja taloudellisten hyötyjen maksimoimiseen paikallisille yhteisöille, kulttuuriperinnön vahvistamiseen sekä ympäristöön kohdistuvien negatiivisten vaikutusten vähentämiseen. GSTC:n jäsenlistoilta löytyy mm. Hostelling International (HI), TUI Group, Airbnb sekä joitakin matkanjärjestäjiä, erilaisia organisaatioita, liittoja ja järjestöjä sekä matkailutoimistoja. Rainforest Alliance on myös GSTC:n jäsen ja myöntää vastuullisen matkailun sertifikaatteja matkailualan yrityksille.

Maailmassa on paljon upeita nähtävyyksiä. Mutta säilyvätkö ne tällä tahdilla jälkipolville?

Yritykset eivät kuitenkaan ole kaiken pahan alku ja juuri mitä tulee vastuullisuuteen – aiemmin pidin pakettimatkoja hirveän epäeettisinä ja matkailun maineenmustaajina, mutta kyllä se reppureissaava omatoimimatkailijakin saattaa aiheuttaa toiminnallaan hallaa. Halutaan löytää niitä koskemattomia, salaisia ja autioita rantoja jonne muut eivät vielä ole kerenneet – kunnes perässä tulee ensimmäinen, toinen, sadas ja miljoonas muu reppureissaaja. Näin kävi esimerkiksi Koh Phanganille Thaimaassa ja Vang Viengille Laosissa. Nykypäivänä paikalliset ovat kuitenkin alkaneet kyllästyä touhuun ja ehkä toivoa paremmasta tulevaisuudesta vielä on olemassa, näidenkin kohteiden suhteen.

Kestävää, reilua ja vastuullista matkailua on tullut pyöriteltyä päässä kerta jos toinenkin. Olemme reissanneet paljon omatoimisesti ja pienellä budjetilla, mikä on usein jo suoraan ohjannut paikallisien palvelujen äärelle, mutta valitettavasti myös erinäisten gringo trailien seuraamiseen. Eivät ne paikallisetkaan tosin aina kovin vastuullisesti toimi, vaan toiminnalla saatetaan saastuttaa ympäristöä ja vahingoittaa eläimiä. Vastuullisen matkailijan kannattaakin pitää silmät ja korvat auki, epäkohtia huomatessaan muistaa äänestää jaloillaan ja jakaa kokemuksiaan muille, jotta muutkin osaavat toimia vastuullisemmin.

Mieltäni erityisesti lämmittää muutaman vuoden takaisella Nepalin reissulla vierailu Pokharan Seeing Hands-hierontaklinikalle. Olimme jo aika reissussa ryvettyneitä ja Markuksella oli ollut selkä jumissa olkipatjoilla nukkumisesta tosi pitkään. Seeing Handsin hierojat olivat kaikki paikallisia näkövammaisia, joita organisaatio koulutti kansainväliset standardit täyttäviksi hierojiksi. Nepalissa kehitysvamma on usein perheessä hirveä riippakivi, kun henkilö ei pysty työskentelemään ja tuomaan rahaa perheelle. Järjestö onkin löytänyt oivan tavan auttaa paikallisia tuomalla koulutusta ja tukea klinikoilla. Vierailumme aikana klinikoita oli kaksi – toinen Pokharassa ja toinen maan pääkaupungissa Kathmandussa. Hieronta oli kalliimpi kuin muissa kylän puljuissa, mutta kyllä sen pari euroa ylimääräistä maksoi ihan mielellään siitä että saisi jonkun puoskarin suorittaman ”hieronnan” sijaan ammattimaista hoivaa. Eikä ollut Markuksella enää selkä jumissa sen käynnin jälkeen. Seeing Hands on mielestäni hyvä esimerkki vastuullisesta toiminnasta, jota matkailijakin voi tukea.

Joskus vastuullista matkailua miettiessä sitä tuntee itsensä todella voimattomaksi. Koralliriutat kuolee, sademetsiä hakataan, vesipulasta kärsiville aavikoille perustetaan kastelua vaativia golfkenttiä (!!), paikallisia riistetään ja heidän kotejaan ajetaan matalaksi, jotta saadaan tilaa turistien hotelleille ja rantatuoleille. Puhumattakaan lentomatkailusta. Kyllä sitä joskus on miettinyt, että pitääkö heittää hanskat tiskiin ja lopettaa matkustaminen kokonaan. Matkailu on kuitenkin monelle ehdoton tulonlähde, joten olisi tärkeää tehdä sellaisia valintoja ja ratkaisuja, joilla matkailua voidaan harjoittaa – kestävämmin. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi heittäytyä totaalisesti ituhippeilemään ja matkustaa joka paikkaan paljain jaloin kävellen, vaan pienilläkin muutoksilla ja valinnoilla on merkitystä.

Jos kotonakin halutaan esimerkiksi säästää vettä, toimia vastuullisesti ja suojella paikallista kulttuuria ja eläimiä, miksi ei myös reissatessa?

#ReilutBlogit-kampanjan osallistumisohjeet

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro myös kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu mieluusti sekä Twitterissä että Instagramissa hashtagilla #ReilutBlogit tähän kamppikseen ja muista jakaa Facebookissa ilosanomaa myös muille kun kohtaat hyvä tarinan! Voit myös osallistua tähän omassa blogissasi vaikket nimettyä haastetta saisikaan. Mitä enempi, sen parempi!

Itse haastan mukaan seuraavat blogit: Discovering Sunbeams, Myötätuulessa sekä Reissausta ja Ruokaa.


Lue lisää vastuullisesta matkailusta

Oletko vastuullinen matkailija? (Metallia Matkassa)

All inclusive omatoimimatkailijan silmin (Archie Gone Lebanon)

Elephant Nature Park (Fat in BKK)

Eläimet viihdyttävät – mutta millä hinnalla? (Reilun matkailun yhdistys)

Kulkuri.orgin reilun matkailun opas

Kampanjapostaukset

Kestävä matkailu – kenen vastuu? (Tarinoita Maailmalta)

#ReilutBlogit – Hyvän haaste (Matkakuume.net)

#ReilutBlogit-kampanja ja kuinka bongailla eläimiä eettisesti Uudessa-Seelannissa (Laura Let’s Go)

Reilut blogit-kampanja haastaa matkailemaan vastuullisemmin (Kinttupolulla)

Matkailussa eläimiä käytetään narsistin tavoin: Onko vastuu turistilla vai matkanjärjestäjällä? (Jarin blogi – biologiaa ja maantiedettä)

Kehitysyhteistyötä ja kestävää matkailua Sansibarilla (Discovering Sunbeams)

#ReilutBlogit-haaste ja 10 vinkkiä reilumpaan matkailuun (Archie Gone Lebanon)

#ReilutBlogit: Kohti eettisempiä reissuja (Tuntemattomaan ja Takaisin)

#ReilutBlogit kamppis haastaa reissaajat kohti kestävämpää matkailua (Rimma)

Onko sinun lomasi reilu? (Globe Called Home)

Hanki sitä tietoa! #ReilutBlogit (Tämä Matka)

Keep Calm and Be Kind to Animals (Deep Red Blues)

Mitä reilu matkailija ottaa huomioon (Reissausta ja  Ruokaa)

#ReilutBlogit ja pienyrittäjien tukeminen (My post-Univesity Life)

#ReilutBlogit-haaste – kestävääkö? (Heidi in the Alps)

#ReilutBlogit ja vihreämpi matkailu (Just Go)

Reilusti matkaan eli #ReilutBlogit-haaste (Destination Unknown)

Reilu matkailu ja elämä (Barcelonan koti)

#ReilutBlogit (Lumituuli)

#Reilut blogit – kampanja haastaa pohtimaan kestävää matkailua ja eläinten kohtelua (Lenkkareissa)

#ReilutBlogit (Sporttaillaan)

#ReilutBlogit (Kaukana Kotona)

#ReilutBlogit (Matkalla jonnekkin)

#ReilutBlogit-kampanja (California rocks and rolls)

#ReilutBlogit-haaste (Kotirouvailua ja kulttuurishokkeja)

Matkalla vastuullisesti (Lähdetään taas)

Onks reiluu? (Täällä tuulee)

#ReilutBlogit: Vastuullisen matkailun kolme kulmaa (La Vida Loca 2.0)

Vinkkaa oma vastuulliseen matkailuun liittyvä postauksesi kommenttikenttään, niin lisään sen tähän alle!

Lähteet

UNWTO (27.1.2015): Over 1.1 billion tourists travelled abroad in 2014 (http://media.unwto.org/press-release/2015-01-27/over-11-billion-tourists-travelled-abroad-2014)

UNWTO: Definition (http://sdt.unwto.org/content/about-us-5)

Weaver, D. 2006. Sustainable Tourism.

29 Responses

  1. Jari Kolehmainen
    | Vastaa

    Kiitos hyvästä kirjoituksestasi ja tärkeään asiaan paneutumisesta. Itsekin juuri vastasin haasteeseen ja lisään postauksesi oman kirjoitukseni loppuun:
    http://biologi-jari.blogspot.fi/2015/02/eettinen-matkailu.html

    • Anne
      |

      Huomasinkin Twitterissä että olit aiheesta kirjoittanut. Tosi hyvä postaus – lisään sen myös tähän omaan postaukseeni muiden linkkien jatkeeksi :)

  2. Katja
    | Vastaa

    Hei vau, minun kirjoitus siellä nökköttelee! :D

    Tätä oli mukavaa lukea, todella hyvää ja laaja-alaista pohdintaa!
    Varmasti kestävämmät ratkaisut syntyisivät sillä (ainakin itse pohdiskelen näin), että kohennettaisiin juuri niiden tavallisten ihmisten elämää. Jos perheellä ei ole varaa ruokaan ja jokainen päivä on yhtä selvitymistä niin ei siinä paljoa paina eläimen kärsimys kun lapset huutavat vieressä. Elintason tasainen nousu, mahdollisuus koulutukseen, vakaa hallitus. Äärimmäisissä tilanteissa heikot joutuvat vahvojen jalkoihin ja kärsijöinä ovatkin usein lapset, naiset ja eläimet. Myös kestävässä matkailussa olisi hyvä miettiä kokonaiskuvaa ja kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen.

    Hyvänä esimerkkinä juuri tuo mainitsemasi ”kuplaturismi vs. tallaamattomat polut”. Kumpi nyt sitten onkaan huonompi tai parempi vaihtoehto, se että rällätään siellä aidatulla alueella vai että tungeudutaan uusille maille jolloin turismiteollisuus seuraa perässä? Vaikeita asioita! :)

    • Anne
      |

      Nää on kyllä välillä niin vaikeita juttuja että ei tiedä miten päin pitäisi olla!

      Siis periaatteessa on hyvä, että kaikki matkustaa sinne yhteen paikkaan, kuin että tuhoa levitellään laajemmalle alueelle. Toisaalta, se hyvin keskittynyt matkailu luo hirveästi paineita pienelle alueelle joka ei sitten taas välttämättä kestä matkailun aiheuttamaa kuormitusta (esim. Venetsia on hyvä esimerkki).

      Ennen kuin eläinten asioita voidaan auttaa, pitää saada paikallisten asiat kuntoon – eli siis vaihtoehtoista toimintaa. Jostainhan se leipä on pöytään tuotava, oikeassa olet, ei siinä vaiheessa eläimet kiinnosta. Matkanjärjestäjätkin voisivat yrittää toimia vastuullisemmin esim. kouluttamalla paikallisia uusiin tehtäviin, sen sijaan että mestoille raahataan omat oppaat. Tai kehitellä paikallisten kanssa jotain muuta toimintaa, mitä niiden eläinten kanssa voitaisiin tehdä.

  3. Hyvä kirjoitus ja huomaa kyllä, että teikäläinen on ” vähän” tutkinut aihetta :-D Tulipa sopivaan saumaan tämä kampanja!
    Ja kuulostaapa hyvältä jutulta tuo näkövammaisten hierontakeskus :-)

    • Anne
      |

      Ainakin kovasti yritän tutkia! :D Ei olisi ohjaaja tyytyväinen, jos ei koko kevään kestävästä vastuullisen matkailun kurssista jäisi yhtään mitään päähän.. :D

      Se Seeing Hands oli kyllä tosi hieno juttu. Vaikka se ei suoraan liittynytkään matkailuun (tai matkailijoiden käyttämiin palveluihin), niin sillä oli etsitty ratkaisua oikeaan ongelmaan :) Ja hieronta oli oikeasti hyvä!

  4. Hieno kirjoitus ja aivan ihana esimerkki! Olen niin samaa mieltä tuosta, että joskus noista aavikon golfkentistä ja muista vastaavissa tulee niin voimaton olo ja tunne, ettei omat verrattain pienet teot auta mitään tällaisia projekteja vastaan. Mutta auttaahan ne, ja se etenkin auttaa että nostetaan näitä positiivisia asioita esille :)

  5. Ah nyt katoin nuo videot niin oli pakko kommentoida uudestaan. Siis aivan järkyttäviä kaikki, jotenkin mulle ei vaan uppoa miten ketään kiinnostaa tuollainen meininki, mutta selvästi se kiinnostaa. En tiedä, ehkä mä oon vaan liian vanha tai se ei kiinnosta kun en koskaan ole ollut kiinnostunut tuosta bile meiningistä. Nyt haluan kattoa tuon Gringo Trailsin kyllä kokonaan, vaikuttaa mahtavalta leffalta. Oikeasti näitä katsoessa tulee mieleen, että miksi edes työskentelen turismin parissa….!

    • Anne
      |

      Noi kaksi olivat onneksi aika ääriesimerkkejä.. tosin valitettavasti kuitenkin todellisia :( Onneksi molemmista kohteista löytyy muutakin kuin pelkkää biletystä, mutta kaunis luonto, erilaiset aktiviteetit yms. jäävät kyllä helposti kännissä sekoilun jalkoihin. En ole ihan varma, mikä tilanne on nyt esim. Vang Viengissä, ovatko viranomaiset ”pysäyttäneet juhlat” vai ei. Toisaalta jos biletys on aiemmin houkutellut massoittain porukkaa, kuinka käy paikallisten matkailuyrittäjien kun enää asiakkaita ei tule? Toivottavasti asiakkaat löytävät uusia keinoja nauttia Vang Viengistä (ja yrittäjät tarjoavat niitä)!

      Noita Full Mooneja ei onneksi ihan joka viikkon taida olla, mutta onhan niistäkin ollut jo vuosia negatiivista puhetta. Ensinnäkin jengi sekoilee kännissä ja aineissa ja hukkuu rantaveteen yms., ongelmat paikallisten yrittäjien ja virkamiesten kanssa ovat johtaneet aikamoisiin kärhämiin. Ja sitten tietysti tuo roskaaminen. Aika järkyltä näytti tuo ranta bileitä seuranneena aamuna. :( Bileisiin menijät eivät kyllä varmaan tule ajatelleksi, että juhlimisella voisi olla negatiivisia vaikutuksia. Ehkä niille pitäisi myös näyttää toi video!

  6. […] Maailmalta, Matkakuume, Tämä Matka, Kinttupolulla, Laura Let’s Go, Rimma, Metallia Matkassa, Curious Feet ja Deep Red […]

  7. Laura
    | Vastaa

    Vang Viengissä käyneenä voi kyllä todeta, että kyläpahasesta on aitous kaukana. Mutta, onneksi itse satuin paikalle vasta joitain kuukausia baarien sulkemisen jälkeen niin, että paikka oli kuolemanhiljainen ja joella sai lipua omassa rauhassaan jos siltä tuntui. Hieno postaus! Enpä ole tullut edes miettineeksi aiemmin ristiriitaa massaturistikohteiden ja tallaamattojen polkujen kohdalla eettiseltä kannalta.

    • Anne
      |

      Markus kävi siellä myös joitakin vuosia sitten, mutta sanoi että ei se meno vielä ollut niin tolkutonta.. Nää reissut tapahtui muistaakseni joskus 2008/2009. Ilmeisesti tuossa 4-5 vuotta sitten meno alkoi pikkuhiljaa riistäytyä käsistä. En tosiaan tiedä mikä tilanne on nyt, mutta tuo linkkaamani youtube-video oli siinä mielessä surullista katsottavaa että tyypit yrittävät väkisin jatkaa paikassa biletystä näkemättä siinä mitään väärää! Ei sillä, on sitä itsekin tultu juhlittua rannoilla ja kohteissa, minne kreisibailaus ei varmaan kuulu, mutta oppiihan sitä kantapäänkin kautta.

      Harmi sinäällään, kun kyseessä on kaunis paikka, joka on sitten jäänyt biletyksen jalkoihin. Samaa kohtaloa on ilmeisesti povattu Don Detille etelään. Siellä kävin 2010 ja meno oli vielä aika leppoisaa, saarella oli kourallinen matkailijoita ja ”pääkadulla” pari ravintolaa ja pientä kauppaa. Mutta pakkohan kohteidenkin on kehittyä eteenpäin, jos niihin alkaa virrata matkailijoita. Se, että miten kehitys voitaisiin tehdä vahingoittamatta paikalliskulttuuria, onkin sitten se kinkkinen juttu :(

  8. Hyvä postaus todella tärkeästä aiheesta. Mua ihmetyttää, miten niin monia edes kiinnostaa tuollainen videoiden kaltainen biletysmatkailu. Eikö sinne oman kaupungin Onnelaan voi mennä halvemmalla ördäämään? Enkä nyt tarkoita etten ite olisi ikinä reissatessa juhlinut, mutta tuollainen backpacker-kulttuuri, jossa hengataan ja dokataan muiden reppureissaajien kanssa päivätolkulla ja leveillään sillä, missä kaikkialla sitä on käynyt, on jotenkin tosi luotaantyöntävää. Surullisen monissa paikoissa tuon kaltaiseen toimintaan silti törmää.

    Tässä mun kampanjapostaus aiheesta kehitysyhteistyö/vapaaehtoistyö ja matkailu: https://discoveringsunbeams.wordpress.com/2015/02/18/kehitysyhteistyota-ja-kestavaa-matkailua-sansibarilla/ .

    • Anne
      |

      Jotenkin ajattelen, että ne ketkä tuota harrastaa, eivät edes näe siinä mitään outoa tai negatiivista.. Kyllä itsekin tulee reissussa enemmän juhlittua kuin kotona, mutta en ole koskaan tehnyt ns. bilematkaa (esim. viikko Sunny Beachilla dokaamassa). Rahat voi juoda kyllä kotonakin. Eilen katsoin muuten ohjelmaa jossa käsiteltiin bileturismia. Jaksossa toimittaja matkusti Cancúniin Spring Breakin aikana ja aikamoista touhuahan se oli. Bileturismiin kytkeytyy helposti huume- ja ihmiskauppakin. :(

      Kiitos kamppikseen osallistumisesta, mäpä lisään tuon linkkilistaani! :)

  9. […] Metallia matkassa blogilta haasteen osallistua Reilut blogit -kampanjaan. Olin jo sosiaalisen median kautta huomannut sellaista olevan liikkeellä, kun luin Tämä matka […]

  10. Henna
    | Vastaa

    Hyvä postaus Anne! :) Karseeta katottavaa noi videot..

    • Anne
      |

      Kiitti!

      Varsinkin tuo kaikki roska ja muovi tuolla rannalla Full Moonien jälkeen. Kyllä vähän herättää miettimään, että mitä sitä omalla toiminnallaan (ja ajattelemattaan) saattaa aiheuttaa :(

  11. […] & Beyond, Reissausta ja Ruokaa, My Post University Life,  Tämä matka, Kinttupolulla, Metallia Matkassa, Lenkkareissa, Heidi in the Alps, Matkalla jonnekin, Lumituuli ja Kaukana […]

  12. […] matkablogi: #ReilutBlogit kamppis haastaa reissaajat kohti kestävämpää matkailua Metallia matkassa: #ReilutBlogit – yhdessä kohti vastuullisempaa matkailua Kinttupolulla: #ReilutBlogit-kampanja haastaa matkailemaan vastuullisemmin Deep Red Blues: Keep […]

  13. jml
    | Vastaa

    Moi! Saanen mainostaa, että meillä Kulkuri-matkalehdessä julkaistiin ensimmäinen osa vastuullisen matkailun opassarjastamme. Otti aika paljon taustatyötä laatia tämä 30-kohtainen yleisopas, toivottavasti on siitä reissaajille jotakin iloa :)

    • Anne
      |

      Vau! Kiitos kun ilmoitit, lisään tämän tuohon listaan ja laitan muuallakin jakoon! :)

  14. […] Metallia Matkassa-blogin #Reilutblogit-postauksen lopusta löytyy pitkä lista tähän samaan aiheeseen liittyvistä, eri näkökulmista […]

  15. Doris
    | Vastaa

    Hei, kiitos hyvästä kirjoituksesta ja kattavasta linkityksestä! :) Jaettiin Twitterissä (postauspäivään nähden vaan aika viiveellä). Laitetaan jakoon tuo toinenkin aiheeseen liittyvä kirjoitus. T. Doris Reilun matkailun yhdistyksestä

    • Anne
      |

      Kiva, kiitos! Ei haittaa vaikka on liikkeellä vähän myöhemmin, #ReilutBlogit kampanja jatkuu koko aika ja aihehan on aina ajankohtainen :)

  16. […] Entäs se ensimmäinen #ReilutBlogit -kampanja? Tarina alkoi aika tarkkaan vuosi sitten, helmikuussa 2015, erään suomalaisen matkanjärjestäjän julkaistua Instagramissa kuvan tiikerin vieressä makoilevasta turistista. Kuva nostatti kohun sosiaalisessa mediassa, ja valtava määrä matkabloggaajia kantoi oman kortensa kekoon kirjoittamalla aiheesta omissa blogeissaan, kukin omalla tyylillään. Metallia Matkassa -blogista löytyy kattava lista ensimmäisen #ReilutBlogit -kampanjan synnyttämis… […]

  17. […] uudelleen kun saan ajatuksiani jäsenneltyä. Muistan viime vuodelta Metallia matkassa-blogin Annen postauksen, josta tämä kohta sopii täydellisesti näihin kuviin ja […]

  18. […] toinen on kerännyt roskia Thaimaan rannoilla ja kolmas tuo keskusteluun mukaan näkemyksensä omasta matkastaan vastuullisemmaksi reissaajaksi. Kampanja järjestettiin ensimmäisen kerran vuosi sitten ja […]

  19. Olipa hyvä että heitin sulle tän haasteen! Tuli niin tiukkaa asiaa, että heikompia hirvittää :D Olet selvästi perehtynyt aiheeseen ja tutkailit asiaa monipuolisesti.
    Mun täytyy kyllä ihan rehellisesti todeta, etten ymmärrä noista resorttihommista mitään. Ihan siis jo ajatuksena tosi outo, että mitä sellaisesta all inclusive reissusta oikein saa irti!? Toki ehkä rentoutuu, mutta eikö sen saman voisi tehdä kotimaassakin…
    Mulla on itseasiassa yksi kokemus pakettimatkasta Tunisiasta yli kymmenen vuoden takaa, johon kuului lentojen ja hotellin lisäksi aamiainen ja illallinen. Se oli ihan perseesta, kun piti olla ruoka-aikaan hotlalla ja eihän siellä tietty mitään ollut kasvissyöjälle. ….Se vaan sattui olemaan edullisin paketti, niin lähdettiin, mutta monena iltana oltiin kyllä ihan muualla seikkailemassa kuin hotellin ruokapöydässä istumassa. Sen jälkeen loppui meikäläisen pakettimatkailu :D

  20. Voi apua :D Mä luulin että tämä oli sun tuore postaus Reilut blogit kampanjalle ja luin sen niinkuin uutena tekstinä ja sitten huomasin että olen jo kommentoinut tekstiä :D Pöljä mikä pöljä ;) Eli sitä tämän vuoden postausta odotellessa ;)

Leave a Reply