Reissuhajotuksen karistamisen ABC

Julkaistu Yleistä 15

Ollaanpa rehellisiä. Reissaaminen ei aina ole ruusuilla tanssimista. Kuten kotona, reissatessakin välillä on hyviä ja välillä huonoja päiviä. Joskus niskaan tulee sitä itseään oikein olan takaa – tai esterin sieltä, kuten vesisateesta usein sanotaan. Jotenkin tuntuu, että kun reissuun on päästy tai lähdetty, siellä ei saisi muka naputtaa mistään. No, siinä vaiheessa kun vatsatauti on vienyt petiin ja sairaalaan asti, lompakko pöllitty, selkä jumissa olkipatjalla nukkumisen jälkeen ja nahka palanut auringossa niin pahasti ettei saa vaatteita päälle puettua, voi olla aika vaikeaa löytää ilon aiheita vaikka edessä häämöttäisi valkohiekkainen ranta palmujen kera. Joskus niiden ongelmien tai vastoinkäymisen ei edes tarvitse olla isoja – jos takana on vaikka 2 vuorokautta junamatkustamista, hieman nestehukkaa ja nälkää niin soppa on nopeasti valmis.

Voin myöntää, matkatessa pinnani on ajoittain hyvin lyhyt. Hermoja koetellaan tosissaan, tosin toisaalta olen kyllä erilaisista reissuvastoinkäymisistä oppinut kärsivällisyyttä jota hyödynnän muilla elämän osa-alueilla. Joskus se käämi kuitenkin palaa ja sitten se palaa pahasti. Voi iskeä koti-ikävä tai muuten vain väsymys reissaamiseen. Ei jotenkin enää jaksa sitä rinkan raahaamista, bussissa tai junassa perse puuduksissa istumista, sähläämistä ja tappelua ukottajien, taksikuskien ynnä muiden kanssa ja vatsataudin/malarian/loisolioiden aivoihin pesiytymisen pelkoa. Paikallinen ruoka alkaa tulla korvista ulos ja tuntuu, että tekisi mitä tahansa saadakseen syötäväkseen yhden ruisleivän metukalla ja suolakurkulla höystettynä.

Onneksi näihin hajotuksiin on olemassa erilaisia tapoja, joilla voi ottaa ”lomaa lomasta” jotta taas jaksaa matkustaa eteenpäin.

LÄNKKÄRIRUUALLA TAKAISIN RUOTUUN

Kyllä, kävin Intiassa Kultaisilla kaarilla mussuttamassa roskaruokaa, samoin oikeastaan kaikissa paikoissa ulkomailla joissa se on vain ollut mahdollista. Nepalissa moisia ei ollut eikä Laosissa, joten piti tyytyä paikallisten kuppiloiden länkkärisapuskaan. Kyllä se yksi juustohamppari tai pizzaslaissi tekee aika kutaa kun on aikansa reissussa rähjääntynyt. Rehellisesti sanoen en kestä semmoisia tyyppejä, jotka jaksaa lässyttää kuinka syövät reissussa vain ja ainoastaan paikallista ruokaa. No, ei se KFC varmaan ensimmäisenä thaimaalaisten ruokaympyrässä ole, mutta ei niitä kanankoipia tarjoilevia ravintoloita pelkästään turisteja varten ole perustettu. Itselleni elämän nautintoihin kuuluu myös ruoka, ja lomalla kuuluu nauttia, joten ruokanautintoja saa harrastaa myös paikallisen keittiön ulkopuolella jos siltä tuntuu – joskus ne nuudelit ja curryt vaan alkaa kyllästyttää ja on ihan kivaa ottaa vaihteeksi jotain muuta. Koh Taolla käytiin useasti syömässä meksikolaista. Vaikka se olikin ehkä n. euron kalliimpaa kuin paikalliset ruuat ravintoloissa, niin olihan se hemmetti aivan taivaallista ja kun saarella vietti pidemmän ajan, oli kiva syödä välillä muutakin kuin paikallisia ruokia. Eihän me kotonakaan syödä pelkästään suomalaisia ruokia, vaan itse asiassa kokkaillaan aika paljon kaikkea muuta kuin suomalaista sapuskaa.

Suhteellisen vaikea aamu Taolla, mutta tacot pelastivat

BAHTEJA TISKIIN JA PAREMPI KÄMPPÄ

Minibudjetilla matkustaessa joutuu usein tinkimään majoituksesta, kun aika turhaa kuitenkin maksaa maltaita huoneesta jossa käy vain tyyliin nukkumassa. Tosin siinä vaiheessa kun selkä on ollut viikon jumissa ja yöunet jääneet vähiin kun majapaikan sängyt ovat kuin lautakasoja on ihan kiva pistää pari erkkiä lisää majoitukseen ja ottaa sellainen kämppä, josta löytyy pehmeä patja ja kunnon tyyny. Tai vaikka kylppäri lämpimällä suihkulla, jos ämpärissä kylmällä vedellä peseytyminen on alkanut kyllästyttää. Väsymys huonoista yöunista johtaa suuremmalla todennäköisyydellä reissuhajotukseen, joten aina silloin tällöin kannattaa ottaa univelat kiinni kunnon sängyssä että matka voi jatkua ilman turhia sekoamisia.

Majatalo Bandipurissa, Nepalissa, tarjosi mukavan sängyn ja erinomaiset yöunet – eikä hintakaan päätä huimannut

MUISTA RENTOUTUA

Itsellä on ainakin sellainen huono tapa, että vaikka kuinka yritän toitottaa mottoni olevan ”less is more” niin se aika helposti kääntyy päinvastaiseksi. Pää kolmantena jalkana juostaan nähtävyydestä toiseen tuijottelemassa milloin mitäkin temppeliä, patsasta tai 1500-vuotiasta ihmepuuta, liikkelle lähdetään toki kukonlaulun aikaan ja kämpille palataan vasta illan hämärtyessä. Että nyt vaan varmasti keretään nähdä kaikki! Ei sitten harmita kun palataan kotiin, että jäi se tuntemattomalle kirjailijalle omistettu nimilaatta siellä perähikiän puistossa näkemättä! Suorituspaineet siitä, että pitäisi kokea ja nähdä kaikki kerta maapallon toiselle puolelle on nyt lähdetty, tuntuvat vaivaavan monia ja unohdetaan että lomalle tai reissuun lähtiessä siitä kuuluisi nauttia ja ennen kaikkea rentoutua! Siinä vaiheessa mennään vikaan, kun olet kuukauden reissun jälkeen väsyneempi kuin ennen sinne lähtöä. Viritä riippumatto, ota hyvä kirja ja käteen mieluisaa juomaa. Tuijottele mitä majapaikan pihapiirissä tapahtuu tai nuku vaikka koko päivä. Ei aina tarvitse vouhottaa hirveää vauhtia eteenpäin kuin pieni griffoni lumimyrskyssä. Tämä on sellainen juttu, joka pitäisi itsekin muistaa useammin reissussa. Ja välillä ihan arkielämässäkin.

UUSI MAISEMA, UUDET KUJEET

Varsinkin pidemmillä reissuilla jumittuminen samaan paikkaan voi johtaa siihen, että meno alkaa ennemmin tai myöhemmin kyllästyttää. Ja sitten ihmetellään, mistä kiikastaa, vaikka on tuijotellut samoja naamoja, palmuja ja bambumajan vessassa asuvia torakoita jo viikkotolkulla. Kannattaa hypätä johonkin kulkupeliin ja ajella uuteen kaupunkiin – tai vaikka uuteen maahan asti. Goalla kärsitty ruokamyrkytys veti meikäläisen muutama vuosi takaperin todella pahaan koti-ikävään ja suoraan sanottuna olin kurkkuani myöten täynnä koko Intiaa. Hypättiin yöjunaan Mumbain kautta Jodhpuriin, jossa avautui taas ihan erilainen Intia ja ruokamyrkytyksen oireetkin alkoivat pikkuhiljaa haihtua. Uusissa maisemissa sai taas vähän voimaa seikkailla ja tutkia maailmaa.

Elämässä pitää olla nautintoja. Ja karkkia!

OTA MUKAAN PALA KOTIMAATA

Kuten kuvista voi päätellä, minun palani Suomea on reissuissa saattanut olla pullo (tai pari) Koskenkorvaa. Salmiakkia on myös kiva ottaa mukaan, kun jostain syystä vaikka en juuri sitä kotona syö, reissussa sitä rupeaa kaipaamaan. No, ehkä viikon reissulle en ottaisi ”omia eväitä” mukaan, mutta jos tien päällä on tarkoitus olla kuukausitolkulla, se oma pieni jemmapullo tai karkkipussi rinkan pohjalla lämmittää kummasti sydäntä siinä vaiheessa kun kulttuurishokki tahtoo nostaa päätään. Lisäksi erilaisia kotimaan herkkuja voi maistattaa reissussa tavatuilla tuttavuuksilla – kaikkihan tietää kuinka hauskaa salmiakin syöttäminen on jollekkin sellaiselle, joka sitä ei koskaan aiemmin ole maistanut.

Matkustaminen on joskus hankalaa, se koettelee kehoa ja mieltä mutta useimmiten vastoinkäymisistä huolimatta reissussa on mukavaa ja niistä pitkistä, takamusta puuduttavista bussimatkoistakin pystyy jollain tasolla nauttimaan kun ikkunasta tuijottelee mielenkiintoisia maisemia. Ja ehkä vähän syö turkkareita siinä samalla. Lyhyestä virsi kaunis: Relaa vähän, on OK syödä muutakin kuin paikallista ruokaa jos siltä tuntuu ja muista huolehtia aina silloin tällöin unensaannista. Siinäpä ne onnistuneen reissun ainekset taitaa aika pitkälti olla.

15 Responses

  1. Kiva postaus! Tuo rentoutuminen pitäisi tosiaankin muistaa… Monesti sitä sen reissun jälkeen on ihan puhki, kun on juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Yleensä tuo rentoutuminen onnistuu parhaiten kohteessa, jossa on jo käynyt, eikä suorituspaineita samalla tavalla ole.

    • Anne
      |

      Tai sitten pitäisi viettää tarpeeksi pitkä aika kohteessa, että alussa kiertäisi nähtävyydet ja loppuajan rentoutuisi. Tässä taas tulee se, että ei pidä tunkea liian montaa kohdetta samalle reissulle ellei aio olla matkassa tyyliin vuotta. :)

  2. Sanna Wallenius
    | Vastaa

    Tunnistan itseni. Välillä vaan ketuttaa. Kuvittele tuohon yhtälöön vielä pari vinkuvaa mukulaa mukaan. :-D

    • Anne
      |

      Siinä onkin sitten soppa valmis :D Kookosdrinksua vaan ja kuumakivihierontaan, kyllä se siitä sitten.

  3. Ai mä niin tunnistan itseni muutamasta näistä kohdasta. En oo aina mikään helpoin matkakumppani, ainakaan silloin kun mulla on nälkä. Mutta nopeasti se kiukku häipyykin, kun mut vie mäkkäriin Big Macille. Pakko kertoa tarina mäkkiin liittyen :) Lähdettiin Aasiaan silloin marraskuussa ja sovittiin, et ei käydä mäkissä vasta kun on ihan pakko. Tähän oli syynä se, että ennen lähtöä oli hieman turhan usein syöty mäkkipullaa. Aika meni nopeasti ja oli helmikuun alku ja mun alkoi tehdä kauheasti mieli Big Macia. Sitten tuli mun kolmekymppiset ja Tom halus tietysti viedä mut syömään ja sain päättää minne mennään. No voit vaan arvata mihin suunnattiin – kultaisiin kaariin :D En kuitenkaan kertonut et mulla oli syndet, olis kyllä ehkä saanut sellaisen pahvikruunu sieltä :)

    • Anne
      |

      Joo, kyllä mäkin sitä ämceetä välttelen reissussa enkä mee ellei oo ihan ”pakko” :D Mutta joskus sitten se hamppari kyllä vaan pelastaa jos on muuten vähän mieli maassa eikä fried ricet enää maistu :)

  4. Katja
    | Vastaa

    Hehheee, mä täällä töissä myhäilin tälle kirjoitukselle ja koitin olla nauramatta ääneen. Niin tuttua huttua! Yksi matkaähkyn muodoista on myös tuon kyllästyneisyyden vastakohta eli juurikin liian monen kohteen läpikäyminen ja maiden läpijuokseminen peräsuoli pitkänä. Tämä oli itselle uusi kokemus edellisellä reissulla ja nyt ymmärtää todellakin sanonnan less is more.

    Onneks parasta on se, että vaikka noissa tilanteissa oli valmis tuikkaamaan atomipommin päälle niin näin myöhemmin tilanteille osaa nauraa. Mikäs sen hauskempaa kuin pidätellä ripulia lentokoneen noustessa ilmaan, häh? :D

    • Anne
      |

      Joo onneks noi jutut yleensä naurattaa jälkikäteen vaikka itse tapahtumahetkellä tuskin on hirveästi hymyilyttänyt :D Toi ribbentrop lentokoneessa on just niin joku sellanen juttu, mitä sulle vois tapahtua.. :D

  5. Inka
    | Vastaa

    Eiiikä miten hyvä postaus, tää on taas niitä aiheita mistä ei juurikaan puhuta, mutta kaikki reissaajat tietää taatusti mistä on kyse. Ei hitsi repeilin kyllä tälle postaukselle, ja varsinki tuo eka kuva missä oot kokispullon taakse blurrattuna on niin hyvä. Vaikka ei tarkasti nääkään, niin sen verran selviää että keskari ei tainnu olla kaukana. Ja ihan luonnollistahan se onkin, että reissussa ei joka päivä oo aina niin täydellistä.

    Hyvä keskustelunavaus Anne, veikkaan että tämä inspiroi vielä tulevaisuudessa omaankin postaukseen.

    • Anne
      |

      Kiva että tykkäsit :D Joo, nää on kyllä sellasia asioita, joista tuntuu että ei edes saisi suurinpiirtein puhua. Jos jostain mäkättää, niin ei muka osaa arvostaa reissussa olemista ollenkaan. Onhan matkustaminen ihanaa, avartavaa enkä kyllä voisi elää ilman sitä, mutta kyllä tuolla tien päällä on välillä tullut semmosta skeidaa vastaan että ihmettelen, jos joku selviää maailmalla menettämättä kertaakaan hermojaan!

  6. Hanna
    | Vastaa

    Aivan loistava postaus! Noi fiilikset on niin tuttuja pitkiltä matkoilta. Mielialat menee pitkillä matkoilla niin suurta vuoristorataa, että pinnan kiristyessä olen todennut nuo kaikki mainitsemasi relaamistavat hyödyllisiksi. Ei todellakaan tarvitse tuntea itseänsä yhtään ”huonommaksi” reissaajaksi jos turvautuu aina tarvittaessa Aasiassa pizzaan ja maksaa kämpästä jossa on oma suihku. Olen huomannut että mitä vaikeampi ja vieraampi matkustuskohde on niin sitä useammin noita ns. länkkärimukavuuksia tarvitsee. Sitten jaksaa taas jatkaa ihan erilaisella energialla eteenpäin.

    PS. Mä olin jo unohtanut noi kioskit! Intiassa ostin usein karkkeja tuollaisista ja kuvan vasemmassa reunassa ylärivissä taitaa puoliksi näkyä purkillinen niitä karkkeja joista muodostui mun lemppareita :D

    • Anne
      |

      Noi kiskat oli päivän pelastus, kun karkkihammasta kolotti :D Toi kuva on muistaakseni Jodhpurista, kävin joka päivä siellä ollessa ostoksilla ja värikkäät kovat karkit oli mun lemppareita.. Sain Makelta 10 rupiaa karkkirahaa, joskus jopa 20 :D

      Tavallaanhan se on ihan ymmärrettävää, että koska on kasvanut erilaisten mukavuuksien keskellä (esim. meillä lämmin suihku on enemmänkin sääntö kuin poikkeus), niin niitä tiettyjä asioita alkaa kaipaamaan jos matkustelee sellaisissa paikoissa joissa niitä ei ole. Sitten kun mahdollisuus tarjoutuu ottaa se huone omalla suihkulla ja lämpimällä vedellä, niin siihen varmasti herkemmin myös tarttuu – ainakin jos on jo viikkontolkulla käynyt kylmässä suihkussa ;) Pitkää tukkaa ei ole meinaan hirveän hauskaa pestä jääkylmällä vedellä..

  7. Maarit Johanna
    | Vastaa

    Aamen! Olen niin samaa mieltä monesta kohdasta, että olisin voinut itse kirjoittaa. Ei todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista reissaaminen. Meinas olla muutamankin kerran h**v*tti irti kun sovituksi pyörävuokra päiväksi olikin luvattu kaatosadetta ja tuulta 25m/s tai kun kymmenen tunnin autossa istumisen jälkeen hotellivarausta ei löydykään ja kaikki on täynnä. Ei aina tartte pitää ilosta naamaa ja voi todellakin syödä joskus mäkkärissä.

    • Anne
      |

      Näin on. Varsinkin jos asiat ei mene nappiin niin silloin pitäisi muistaa ehdottomasti lepuuttaa hermojaan jollain itselle mieluisalla tavalla :)

  8. Haha, tää oli niin huippu… :D lupasin tuossa jo aiemmin Maaritille, että kirjoittelen postauksen kaikenmaailman sähläyksistä ja välikohtauksista matkoilla ja voin tosiaan kans ymmärtää tätä. Ei hirveästi naurata siinä vaiheessa kun ensin taksi ajaa kolarin ja sitten kylpyamme vuotaa kaikki vedet kämpän lattialle… esim, ja näitähän riittää! Ja minä taas oon varsin pitkäpinnanen, mutta jotenkin aina välillä vaan sattuu ja tapahtuu vaan _liikaa_. Mutta kuten bloggailin joskus pari viikkoa sitten, näistähän ne tarinat syntyy!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.