Ruokaa roomalaisittain

Julkaistu Eurooppa, Italia, Maailman makuja | 2

In vino veritas – viinissä on totuus. Sanonta taitaa muinaisen Rooman sijaan juontaa juurensa jonnekkin Antiikin Kreikkaan, mutta väliäkö tuolla, latinaa sitä muistaakseni Rooman valtakunnassakin aikoinaan viinin ja sapuskan äärellä pulistiin. Nykypäivä kieli on vaihtunut mutta antimet ei – Rooman reissulla tuli nautittua kohtuullisesti erinäisiä juomia ja ruokia, vaikka toki näin jälkikäteen ajateltuna ei ollenkaan tarpeeksi.

When in Rome, do as the Romans do.. jatketaan sanonnoilla, kun aloitan kertomaan paikallisesta ruokakulttuurista. Hotellin brekun ollessa aikamoista kuraa, suunnattiin aamuisin mieluummin läheiseen kuppilaan aamusufeelle ja -palalle. Suklaakroissantin huuhtelin alas caffe lattella, vilpoista aamua uhmaten kahvilan eteen pystytetyllä terassilla. Paikallisetkin tuntuivat hakevan aamupalansa ja -kahvinsa mieluummin lähikuppilasta. Kannattaa muuten huomioida sellainen seikka, että kahvi tiskillä nautittuna on edullisempi, kuin pöytiin tarjoiltuna. Tämä oikeastaan koski kyllä ihan kaikkia ostoksia, mitä kahviloista teki.

Rooma on ruokaa pullollaan ja luokkatoverini kanssa meitä erityisesti miellytti nauttia lounasaikaan pikkukahviloiden voileipätarjontaa. Panineja oli joka makuun ja lähtöön ja ne olivat yleensä varsin ruokaisia, hinnankin ollessa kohtuullinen – kaikkea kahden ja neljän euron väliltä. Kun aikaa kunnon lounastamiseen opintomatkan ohjelman tai nähtävyyksillä juoksemisen takia ei aina oikein ollut, niin leivät ja limppari kahvilan tiskillä hoitivat hyvin asiansa.

Toki sitä tuli kahviloiden lisäksi ravintoloissakin istuttua, pääasiassa iltaisin. En voi taaskaan muuta kuin ihmetellä, että miten Roomassa yksi ihminen voi vetää navan täyteen rypälejuomaa ja paikallisia herkkuja kympillä, kun täällä Pohjolassa tuolla rahalla ei edes vielä pääse ravintolaan sisälle. Litran karahvi talon valkkaria maksoi kahdeksan euroa ja sai opiskelijat kiemurtelemaan innosta ravintolan penkeissä. Fat in BKK-blogin Katjan suositusten mukaan käytiin jopa kahdesti yhdessä mukavassa (vaikka turisteja pullollaan olevassa) ravintolassa Trasteveren puolella, ja siellä edullisin pizza oli kaksi euroa. Toki siinä ei paljoa muuta ollut kuin pohja ja tomaattikastiketta, mutta oma pizzani tomaatilla ja rucolalla taisi olla hurjat 4 euroa. Enkä jaksanut edes syödä koko pizzaa, kun oli niin iso.

Onnistuttiin onneksi välttämään pahimmat turistiansat, mutta toisaalta niiden tunnistamiseen ei edes tarvitse olla kovin harjaantunut matkailija. Poistuu vain isompien piazzojen läheisyydestä jonnekkin sivukujalle niin ruokalistat vaihtuivat vain italian kielelle ja hinnat putoavat noin 700%. Käytiin me vähän väkipakolla yhtenä iltapäivänä Piazza Navonalla nauttimassa ylihintaiset kahvit ja limpparit, kun välttämättä allekirjoittanut halusi, mutta ei tarvinnut toiste mennä.

Paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluu olennaisesti myös aperitiivillä käynti. Ensimmäisenä iltana suhattiin porukalla keskustaan ja yksi kiva paikallisten nuorten suosima paikka löytyikin, jossa Spritz irtosi kuudella eurolla ja pöydästä sai hakea vapaasti kaikenlaisia herkkuja juoman kanssa naposteltavaksi. Roomassa, kuin Italiassa yleensäkin, matkatessa ei kannata jättää aperitiivillä käyntiä väliin. Joissakin paikoissa juoman kanssa tarjoiltavat snäkit voivat olla niin ruokaisia, että niillä voi korvata illallisen.

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, en ole erityisen jäätelöfani, mutta Roomassa tuosta herkusta ei vaan enää pystynyt kieltäytymään – tarjolla kun oli satoja makuja ja kaikki niistä maistuivat tosi hyviltä. Kokeilin mm. vaniljaa, pistaasia, mangoa ja tiramisua – yhdessä ja sekaisin, kaikki tietysti tosi hyviä. Joissakin paikoissa jätskiä sai maistaa (kjehkjeh) ennen ostopäätöstä.

Tuli sitä myös kokeiltua intialaista ruokaa (oli muuten erinomaista daalia) ja ÄmCeetä (pettymys, koska hamppari oli kuiva ja kylmä) sekä ostoskeskuksen äyriäispastaa (josta luulin saaneeni ruokamyrkytyksen koska se oli pahaa, mutta mieli tekikin vain tepposet). Viikon aikana ruokin itseäni pääasiassa pastalla, pizzalla, leivillä ja jäätelöllä, vaikka kaikenlaista muutakin olisi toki voinut ruokailla. Jäipähän kuitenkin jotakin seuraavaan kertaan, sillä Roomaan tai ainakin Italiaan aion vielä toistekin. Syömisien ja juomisien perässä, jos ei muuten!

PS: Pullo valkkaria lähimarketissa maksoi reilun euron. Vaikka maku ei ollut paras mahdollinen, tuolla hinnalla sillä ei enää edes ole väliä.

2 Responses

  1. Katja
    | Vastaa

    Mitäs hittoo, mä vasta nyt bongasin tämän omista statistiikoistani! Kiitokset maininnasta ja aivan mahtavaa, että olitte myös tyytyväisiä kyseiseen ravintolaan! Mä vieläkin välillä haikailen sitä täydellistä fiilistä mikä tuolla reissulla oli ja erityisesti niitä lämpimiä iltoja jolloin sai parkkeerata ulos syömään ja juomaan HALPAA ja hyvää ruokaa. Om nom nom!

    • Anne
      |

      Joo, ulkona syöpöttelyä ja juopottelua Roomassa on kyllä ikävä. Hintataso oli edullinen eikä oikeastaan tullut syötyä koko reissun aikan yhtään huonoa ruokaa (paitsi yhtenä päivänä lounas ostoskeskuksessa, mutta se oli jo alkujaankin tuhoon tuomittu juttu).

Leave a Reply