Siem Reap, Kambodža 30.3.2009

Julkaistu Aasia, Kambodza 0

Angkor Beer on maailman parasta olutta. Olemme tulleet tähän tulokseen laajan empiirisen tutkimuksen tuloksena. Angkoria ei tule sekoittaa Kambodžan toiseen johtavaan olutmerkkiin, häiritsevästi nimettyyn ja lähes samaan tapaan lausuttavaan Anchoriin. Tarjoilijan kanssa tulee aina päästä ymmärrykseen kumpaa merkkiä on tarjolla. Tätä voisi kutsua jo harhaiseksi, mutta virvokkeen suhteen täytyy olla tarkkana. Kaakkois-Aasian viidakot ja tomuiset kylät ovat vaatineet veronsa eika Angkorin virkistävää vaikutusta tule väheksyä.

Kello soi 4:30 ja heräämme hovikuljettajamme jo tööttäillessa varovasti hotellin edustalla. Tuk-tukimme on valmiina. Kiskomme nopeasti vaatteet niskaan. Peilistä katsoo rähjäinen mutta kuitenkin innokas reppureissaaja. Olutta on kulunut eilen. Pieni kuppila hotellimme kyljessä oli kestittänyt retkuettamme hyvin. Khmerit ovat todella mukavaa, auttavaista ja luotettavaa porukkaa, emmekä vastoin hataria ennakkokäsityksiämme maan turvallisuustilanteesta ole missään vaiheessa kokeneet oloamme epämukavaksi tai turvattomaksi. Olihan Kambodža vielä muutamia vuosia aiemmin varsinainen Aasian ”villi länsi”. Peruja Pol Potin ja punakhmerien hirmuhallinnosta oli vieläkin aistittavissa, mutta muutoksen tuulet ovat onneksi puhaltaneet kovaa ja koko maa haluaa unohtaa tuon ikävän aikakauden. Ihmiset tuntuivat olevan erittäin positiivisia ja toiveikkaita tulevaisuuden suhteen, vaikka maan poliittinen tilanne olikin vielä varsin sekava. Tarkastan vielä kameralaukun sisällön ja akun varauksen. Kameraa tulemme tänään tarvitsemaan, olihan edessämme ehdottomasti yksi reissumme odotetuimmista nähtävyyksistä.

Saavuimme Siem Reapiin jo muutamaa päivää aikaisemmin ja olimme täällä siitä samasta syystä kuin luultavasti jokainen muukin matkailija, aistiaksemme Angkor Watin taianomaisen tunnelman. Jotain todella kiehtovaa tässä paikassa on. Ehkäpä sitä voi hetken kuvitella olevansa se ensimmäinen tutkimusmatkailija, joka kompasteli viidakosta tämän mahtavan temppelikokonaisuuden portaille. Aitoina UG-matkailijoina valitsimme vierailun ajankohdaksi aamuyön, sillä halusimme todistaa kun auringon ensisäteet paljastavat nuo mystiset rauniot, emmekä halunneet jakaa tätä kokemusta muiden kanssa. Saavumme määränpäähän, sovimme kuljettajan kanssa paluun aikatauluista ja lähdemme taittamaan loppumatkaa temppeleille jalan. Aamun pimeydestä huolimatta ilma on todella painostava.

Temppelien huiput näkyvät horisontissa. Pysähdymme ostamaan vettä ja kahvia mukavalta khmer-pojalta. Hän kertoo nimekseen Michael Jackson. Uskomme vasta kun hän suostuu näyttämään henkilöllisyystodistustaan. Tippaamme kaveria ja hän toivottaa mukavaa vierailua. Vielä muutama metri ja ja jälleen on allekirjoittaneen bucket-list yhtä kohtaa lyhyempi. Siinä ne nyt ovat… noin miljoona korealaista turistia erivärisine lippahattuineen jaoteltu värikoodattuihin ryhmiin. True-travellerin sielu ottaa valtaisan kolauksen. Meidänhän piti päästä todistamaan auringonnousua kahden tämän 900-vuotiaan, aikansa merkittävimmän rakennelman kanssa. Turistimassoista huolimatta luovimme tiemme hyville katselupaikoille, viritän kamerani ja onnistun ilokseni nappaamaan kuvan ilman edessä ikävästi seisovia ihmisiä. Auringonnousu on totisesti hieno, eikä aikainen herätys todellakaan ollut turha. Turistilaumatkin lähtevät oppaidensa johdolla haahuilemaan eteenpäin. Loppupäivästä emme oikeastaan juuri muita matkailijoita näekään. Alue on sen verran laaja, ettei tungoksia synny vaan temppeleitä, muureja, kaiverruksia, raunioita ja kivikasoja voi ihmetellä täysin rauhassa.

Päivä kuluu vauhdilla ja kuskimme on jo odottamassa sovitussa tapaamispaikassa. Hotellin henkilökunta toivottaa meidät jälleen lämpimästi tervetulleiksi. Edellisten iltojen tapaan istahdamme suoraan nauttimaan lähibaarin antimia. Pöydässä on hiljaista kun matkaajien mielet kertaavat taas näettyä ja koettua. Tilaamme pöydän täyteen maukasta amokia ja kylmää Angkor-olutta. Sitä oikeaa, ei kitkerää ja sekaannuksia aiheuttavaa kilpailijaa. En vielä tiedosta, kuinka vahvasti nämä näyt ja maut yhdistyvätkään muistoissa vielä vuosien jälkeen.

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.