Tukka putkella Tokiossa – kurkkaus kaupungin metalliskeneen

Julkaistu Aasia, Japani, Metallia matkassa | 5

Yhtenä Japanin reissun agendoista oli tietysti paikalliseen metalliskeneen tutustuminen. Kuulopuheiden perusteella Nagoyassa skene on hieman liikaa kiven alla, joten päätettiin keskittyä maan pääkaupunkiin. Tokion kaltaisesta suurkaupungista löytyy aina jokaiselle jotakin, joten ei ollut epävarmaa, etteikö siellä myös hevimeininkiäkin olisi – vaikka toki perinteisellä metallimusiikilla ei ole ehkä samanlaista jalansijaa Japanissa, kuin visual kei/j-rock-orkestereilla. Pienen taustatutkimuksen (lähinnä Metal Travel Guiden selaamisen) jälkeen meillä oli ylhäällä muutama paikka Shinjukusta, joihin lähtisimme tekemään pienen baarikierroksen. Oltiin etukäteen kateltu myös kaupungin keikkatarjontaa (jota vaikuttaisi olevan paljon, ehkä enemmän kuitenkin rock/punkmenoa), mutta meidän valitsemaan ajankohtaan ei oikein osunut mitään mielenkiintoista kohdalle.

Ensimmäinen pysähdys – GODZ

Ebisu-Kaikan B1F 1-10-5 Kabukicho

Kadulta johti portaat alas kellariin, jossa iltaa vasta aloiteltiin. Oltiin jo seitsemän jälkeen liikkeellä, mutta pieni baari täyttyi nopeasti paikallisista hevitukista ja pari muutakin ulkkaria eksyi meidän lisäksi sisään. Seinällä heiluvien bänditerveisten ja nimmareiden seasta löytyi myös suomalaisia nimiä kuten mm. Stam1na, Mokoma ja Amorphis. Baarimikon kertomuksen mukaan kaikki seinälle päätyneet bändit ovat vierailleet kyseisessä juottolassa.

Baarin takana on iso levyhylly ja metallimusaa löytyy laidasta laitaan – eikun vaan toivomaan. Japanissa tämäkin asia on ajateltu käytännönläheisesti – tiskiltä löytyi valmiiksi paperia ja kyniä, joihin toivomuksensa voi raapustaa ja sen jälkeen ojentaa baarimikolle. Musiikki tosin soi sillä äänenvoimakkuudella, että sen yli oli aika turha huudella muutenkaan mitään ylimääräistä. Alkoholipitoisten juomien hinnat on Tokiossa aika samoissa hinnoissa kuin kotona Suomessakin, joten budjettimatkailija saattaa joutua turvautumaan 7 eleven-pohjiin, jos meinaa vetää täyslaidallisen.

GODZissa viihdyttiin parin drinkin verran, kunnes oli aika jatkaa matkaa (ja välttää se klassinen moka, että jumittuu ensimmäiseen mestaan), mutta olisi siellä mukavasti koko iltakin mennyt.

Seuraavana suomifanien pikkubaari – BAR PSY

Sijainti Google mapsissa

Edellistä vieläkin pienempi Bar Psy oli siinä mielessä erikoinen paikka, että siellä tunnuttiin fanitettavan erityisesti suomalaista musiikkia. Telkussa baarin seinällä pyöri koko aika suomalaisten bändien videoita ja musakokoelmasta löytyi kaikenlaisia kummallisuuksia kuten Laman (!!) levy. Markus sai myös kuulla ykköslemppariaan eli Viikatetta. No, synkempi suomalainen musiikki menestyy maailmalla melkoisen hyvin, joten sinäällään ei ole yllätys, että sitä saattaa jossain muuallakin kuin kotimaassa kuulla. Oli kuitenkin tosi hauskaa, että levykokoelmista löytyi kaikenlaisia, vähän harvinaisempiakin suomalaisia pumppuja. Musiikkina soi myös vähän kaikenlainen rokki ja punkki, ei pelkästään heavy.

Tunnelma oli katossa ja paikallisetkin tuntuivat baarissa viihtyvän. Täällä vierähtikin useampi tunti ja juoma, ennen kuin päätettiin vielä lähteä tarkastamaan viimeinen paikka ennen kuin aika loppuisi kesken.

Illan viimeinen etappi – From Dusk Till Dawn

2-27-7, Kabuki-chou Yanagi Bldg 3

From Dusk till Dawn oli Shinjukun hevimestoista kaikista isoin. Tai no, ei sekään mikään jättimäinen ollut, mutta kuitenkin vähän laajempi ja asiakaspaikkojakin riitti kahden käden sormille laskettavaksi. Koska meidän piti keretä illan viimeiseen junaan, ei keretty vierailla tässä paikassa kuin yhden oluen verran, mutta lyhyestäkin vierailusta jäi hyvä fiilis ja jos piheys ei olisi iskenyt taksilla ajelun suhteen oltaisiin varmaan jääty ryystämään juomia aamuun asti.

Bonus – nakanolainen rokkimesta JET BAR

5-54-5-2F, 164-0001 Nakano

Ensimmäisenä iltana Tokiossa treffattiin suomalaisen tuttuni kanssa. Ilta hurahti izakayassa nomihoudain (all you can drink) parissa, jonka jälkeen vierailimme aiemmin löytämässämme rokkihenkisessä mestassa. Keskellä viikkoa asiakkaita ei juuri ollut, mutta sehän ei menoa haitannut, kun valloitimme baarin soittolistan musatoiveillamme. Paikan työntekijät olivat mukavia heppuja, joiden pinna kesti yllättävän pitkään vaativia suomalaisasiakkaita. Jossain vaiheessa neljän hengen suomalaisvahvistuksemme kutistui kahteen ja Markuksen nautittua muutaman umeshun liikaa, oli aika siirtyä hostelliin ja laskea väsynyt kroppa futonille.

Jet Barissa on tarjolla myös ruokaa ja livemusaa ja se avautuu jo puoliltapäivin, ollen auki aamukahteen asti. Paikka on enemmän rock-henkinen, mutta hiljaisena iltana musiikki voi varmasti vaihtua rankempaankin suuntaan, jos asiakkailla on toiveena sellaista kuulla.

Tokio on metallimatkaajalle erinomainen kohde. Keikka- ja baaritarjontaa löytyy mukavasti sekä kaivelemalla voi varmasti löytää vaikka minkälaisia underground-helmiä. Jos meillä olisi ollut aikaa enemmän, oltaisiin varmasti myös käyty katsastamassa livepuoli. Hevihenkiset rievut voi hakea vaihtoehtoista pukeutumista tarjoavasta Harajukusta ja isot levykaupat kuten Tower Records omaavat myös laajan rock/metallilevyosaston, sekä ulkomaiselle että paikalliselle musiikille. Tietysti pieniä ja erikoistuneita levykauppojakin löytyy.  Japanissa metallia suositumpaa tuntuu kuitenkin olevan punk, josta tarjontaakin vaikutti olevan hieman enemmän.

Tokion yöelämään lähtiessä kannattaa muistaa, että julkiset kulkuvälineet lakkaavat kulkemasta jo puolenyön tienoilla, jonka jälkeen juhlimista on jatkettava aamuun asti tai otettava taksi kämpille. Taksilla ajelu ei valitettavasti ole (varsinkaan kaupungin toiselta laidalta toiselle) erityisen edullista, joten suosittelen taktikoimaan ja valitsemaan majapaikan läheltä menomestoja – tai pakottamaan jonkun ravistelemaan hereille sakehuuruista, ennen kuin viimeinen juna lähtee.

5 Responses

  1. säppä
    | Vastaa

    Aika hauskaa toi suomalaisen musan fanitus noinkin kaukana! Tuli tuosta mieleen, kun Valenciasta löytyi yhdestä karaokebaarista myös suomalaisia biisejä – mutta pelkästään Teräsbetonilta. :D

    • Anne
      |

      Noniin, mutta Teräsbetonin kappaleethan sopivat erinomaisesti karaokeiluun :D Taidettiin muuten sitäkin kuulla useammin kuin kerran Tokion rokkibaareissa pyöriessämme.. :)

  2. Veera Bianca
    | Vastaa

    En taida itse olla se metal head täällä, mutta silti hauska juttu ja kiva tietää että suomalaista musaa fanitetaan Japanissa asti! Nä kaikki teidän Japani-jutut on olleet jeboja! :)

    • Anne
      |

      Mitä suomalaista EI fanitettaisi Japanissa..? ;D

  3. […] nehän ne vasta reissuilla keskustelua herättävätkin, kuten taannoisella Japanin matkallamme Tokion metalliskeneen tutustuessa. Hieraisimme myös Nepalissa eräässä pikkukylässä vierailessamme silmiä kerran jos kaksikin, […]

Leave a Reply