Tuskaturismia Tallinnassa – KGB-historiaa ja Patarein vankilamuseo

Julkaistu Blogiyhteistyö, Tuskaturismi, Viro | 61

Unescon maailmanperintöluetteloon listatun Tallinnan vanhan kaupungin katuja on talsittu lukemattomia kertoja niin vaate- kuin viinakassit kourassa, kahviloita ja ravintoloita koluten ja näköalapaikan lokkia kuvaillen. Aiemmin meille ei kuitenkaan tullut mieleen, kuinka vahvasti se on kytköksissä Neuvostoliiton aikana toimineeseen valtiolliseen turvallisuuspoliisiin, tutummin KGB:hen. Ennen meidän Tallinnan viikonloppureissua otin yhteyttä KGB- ja vankilakierroksia järjestävään Pataren vankilamuseoon ja järjestin meille opastuksen – halusimme tietää, minkälaista Tallinnassa oikein oli KGB:n valvovan silmän alla.

KGB:n jalanjäljillä Tallinnan vanhassa kaupungissa

Kierros alkoi Virun portilta ja opas lähti kuljettamaan meitä KGB-tunnelmissa pitkin mukulakivikatuja. Koettiin hieman pelkistetympi versio normaalista kierroksesta, mutta nähtiin kuitenkin tärkeimmät kohteet aiheeseen liittyen.

Neuvostoliiton aikaan KGB piti päämajaansa keskellä Tallinnan vanhaa kaupunkia, Pikk- ja Lai-katujen välisellä poikkikadulla. Rakennuksessa on nykyään luksusasuntoja, mutta aikoinaan se toimi kaikkea muuta kuin rentoutuneen, modernin asumisen keskuksena. Päämajaan mm. tuotiin kiinniotetut kuulusteltavaksi ja kidutettavaksi, ennen teloitettavaksi tai vangituksi joutumista – tai työleirille päätymistä. Rakennuksen alaosassa näkyy kiinni muurattuja ikkunoita, joiden takana aikoinaan sellit sijaitsivat.

KGB:n päämajan pääsisäänkäynnin sijaitsessa Pagari-kadulla, talossa työskenteleviä alettiin kutsumaan ”paakarimiehiksi”, eli leipureiksi. Pagari kääntyy suomeksi leipomo. KGB:lle töitä tehneistä ei pahemmin pidetty, ymmärrettävästä syystä.

KGB headquarters, KGB päämaja

Rakennuksen alaosan peitettyjen ikkunoiden takana sijaitsi sellit, joissa kiinniotettuja kuulusteltiin ja kidutettiin

KGB headquarters, KGB:n päämaja

Pagari-poikkikatu, josta oli sisäänkäynti KGB:n päämajaan

KGB laajensi päämajaansa myös naapuritaloihin – ylemmässä kuvassa näkymä Lai-kadun varrelta neljästä rakennuksesta, jotka KGB otti aikoinaan haltuunsa. Nykyään restauroidut ja kauniin näköiset rakennukset eivät juuri osoita merkkejä niiden synkästä historiasta. Talojen asukkaat siirrettiin muualle kaupunkiin toisiin asuntoihin, esimerkiksi Lasnamäelle kerrostaloihin, kun KGB tarvitsi rakennukset käyttöönsä.

Päämajan lisäksi vanhassa kaupungissa oli paljon muitakin rakennuksia, jotka olivat vahvasti Neuvostoliiton aikana kytköksissä KGB:n touhuihin. Esimerkiksi Olevisten kirkko, jonka tornia agentit käyttivät radio- ja valvontapisteenä ja Laboratooriumi-kujalla sijaitseva muurin torni, jossa poltettiin hämäräperäisiä asiakirjoja. Palokuntaa tuskin kannatti hälyttää paikalle, jos tornista Neuvostoaikana tuprutti savua.

Kierros tarjosi lyhyen leikkauksen Tallinnan historiaan Neuvostoliiton aikana, ja suosittelen yhdistämään siihen myös esimerkiksi vierailun Viru-hotellin KGB-museossa ja Miehitysmuseossa. Meillä jäi ne tällä kertaa väliin, mutta onpahan jotain mielenkiintoista koluttavaa seuraavallekin vierailulle.

Patarei vangla – Patarein vankilamuseo

KGB:n jalanjäljissä kierros jatkui kohti Patarein pahamaineista merilinnoitusta. Se valmistui 1800-luvun puolivälissä toimien alkujaan linnoituksena ja myöhemmin kasarmina. Vuosien mittaan sillä on ollut useita käyttötarkoituksia ja niistä tunnetuimmaksi on varmasti tullut rakennuskompleksin käyttö vankilana, vuodesta 1920 alkaen. Patarein vankila on suosittu vierailukohde Tallinnassa, mutta jostain syystä sen olemassaolo oli meille täysin mysteeri ennen kuin rupesin tekemään taustatutkimusta viikonloppureissuamme varten.

Kyseessä on varsin jättimäinen, karu ja sokkeloinen rakennelma. Paksut seinät kätkevät sisäänsä lukuisia sellejä ja tiloja, joissa viimeisenä toimi mm. sairaala. Osallistuimme opastetulle kierrokselle, joka kuljetti meidät aina siitä pisteestä kun vanki kirjautuu sisään, siihen viimeiseen tilaan jonka teloitettavaksi määrätty vanki näki, asti.

Vankien ulkoilualueet oli katettu verkolla ja vartijat seurasivat ulkoilua ylhäältä käsin

Vankilarakennuksessa oli pimeää, märkää, kylmää ja karmivaa – sellien ovet repsottivat auki ja käytävillä lojui hylättyä tavaraa. Opas varoitteli ketään jäämästä jälkeen, sillä rakennuskompleksi on niin sokkeloinen, että siellä helposti eksyy (ainakin pimeässä..).

Elämä vankilassa oli tietysti aivan kamalaa. Samaan selliin ahdettiin useampikymmen vankia. Makuupaikkoja oli vain osalle ja uusimman tulijat saivat tietysti kärsimystä osakseen vanhempien vankien toimesta. Selviytyminen oli jatkuvaa henkistä kamppailua, ruokaa tarjottiin hyvin vähän ja ulkoilemaan pääsi harvakseltaan. Päivisin ei saanut nukkua. Ilmanvaihto oli huono ja tarpeilla käytiin pienen lattiassa olevan reiän äärellä sellin nurkassa. Selleissä oli vain pieni ikkuna, ja pimeällä lamppu katonrajassa tuomassa valoa. Vankilassa oli sekä miehiä, että naisia, poliittisia ja muista rikoksista tuomittuja vankeja. Erikoisinta vierailussa oli ajatus siitä, että vankila sulki ovensa vain reilu 10 vuotta sitten, 2002. Vankilan tiloissa sijainnut sairaala / sairasosasto jatkoi sen sijaan toimintaansa vuoteen 2005 asti.

Mielenkiintoisin – ja karmivin – osasto Patarein vankilassa oli entisen sairaalan puoli. En ole yhtään yllättynyt, jos vankilassa on käyty kuvaamassa jotain kauhupätkiä tai musavideoita – vanhat sairaalainstrumentit ja operaatiopöydät olivat suoraan kuin jostain kauhuleffasta, päivänvalossakin. Sairaalan lopettaessa toimintansa noin 10 vuotta sitten, paikat jätettiin rapistumaan.

Vankilassa on vuosien mittaan vieraillut tavallisten turistien lisäksi mm. vankilan entisiä vankeja. Kokemus on heille varmasti pysäyttävä – vaikka sitä se toki on meille muillekin. On aina vain niin hankalaa käsittää oman pään sisällä, minkälaisia hirveyksiä ihmiset ovat joutuneet jossakin paikassa kokemaan. Tietysti tämä juontaa juurensa Neuvostoliiton aikaan, jolloin häkki heilahti melkoisen helposti, jos onnistuit arvostelemaan väärää asiaa väärässä paikassa. Toki vankilassa oli myös kamalia rikoksia tehneitä henkilöitä vangittuna, mutta toisaalta vapauden riisto itsessään on jo iso rangaistus, joten tarvitseeko vankilassa elämisestä enää tehdä kamppailua elämästä ja kuolemasta.

Nykyään Patarein merilinnoitus toimii kulttuuriareenana, ja sen tiloissa ja pihalla järjestetään opastettujen kierrosten lisäksi myös esimerkiksi erilaisia tapahtumia, vankilaseikkailuja ja vankilan ulkopuolella rannalla sijaitsee kesäisin kahvila. Synkästä historiastaan huolimatta kohde huokuu elämää ja erikoinen ympäristö luo mahdollisuuden monipuoliselle toiminnalle.

Tähän aikaan vuodesta vankilassa voi vierailla vain opastetuilla kierroksilla, mutta kesäaikaan ovet ovat auki kaikille kävijöille.

Oletko tutustunut Tallinnan historiaan Neuvostoliiton ajalta?


Short summary in English

Tallinn is well known of its beautiful Old Town, however not many visitors realize how closely it was linked to KGB – the main security agency for the Soviet Union, until its break-up in 1991. We took part in a tour, which first took us to see old KGB places in the Old Town and then proceed to Patarei prison, a popular sight and dark tourism site located not far from the city centre.

In the Old Town, there is no much signs left of the old KGB buildings and we had absolutely no clue whatsoever on any of the buildings – including the headquarters – that KGB used to operate there. The KGB headquarters is located between Pikk and Lai streets, by the way. These days, the building hosts luxury apartments. Quite far from what it once used to be.

We’ve visited Tallinn numerous times, mostly day trips for shopping, doing the ”booze rally” or something else, but this time wanted to experience something new and different. For some reason, we hadn’t heard much of nor visited Patarei prison before, so now it definitely was the time to go. During winter time, it’s not possible to explore the prison by yourself, but only by participating in guided tours. The tour takes around an hour and you will get to see different parts of the prison and hear a lot about its history.

Patarei sea fortress, where the old prison is located, has a long history that dates back to 19th century. It was first used as a fortress and barracks, before it was turned to prison around 1920’s. The most notorious period is definitely from Soviet times when KGB was arresting and imprisoning political dissidents and other criminals, before they were either sent to death or labor camps in Siberia. The prison actually closed it doors as late as 2002 – and infirmary in there remained open until 2005. Last prisoner was executed in 1991, if I remember correct. Inside the prison, it was dark, cold and wet – and a lot of dirty, old stuff lying around, probably in the same state they were as they were left there when the place close its doors for good. The creepiest place in the complex is definitely the old infirmary, which could be from an horror movie set. I wouldn’t want to go there alone during nighttime. Patarei prison and the Old Town’s KGB tour both give a good look into Tallinn’s and Estonia’s darker past, and if you are interested in dark tourism & Soviet times, do not miss these.

This post is made in co-operation with Patarei prison museum, yet our opinions, are of course our own. For more information on KGB and Patarei prison tours, check the prison museums website here.


Postaus on toteutettu yhteistyössä Pataren vankilamuseon kanssa.

Lisätietoa vankilassa vierailusta saat vankilamuseon omilta sivuilta täältä.

 

61 Responses

  1. Kun Tallinnaan seuraavan kerran menen, menen varmasti vierailemaan täällä. Aivan kamala historiahan tuolla paikalla on ja kuvat kertovat vielä tänäpäivänäkin karuista oloista. Huh huh. Silti jotenkin niin mielenkiintoinen!

    • Anne
      |

      Suosittelemme kyllä! Patarein vankila oli todella mielenkiintoinen kohde, vaikka vähän karu. Mutta jotain vaihtelua perinteisiin nähtävyyksiin sentään!

  2. Marjukka Katariina
    | Vastaa

    Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta kierrokselta! Oon itse käynyt hotelli Virun yläkerrassa olevassa KGP-museossa. Kiinnostavinta oli se, että meidän museo-opas oli itse ollut Neuvostoliiton aikaan hotellissa töissä ja KGP oli pakottanut hänet osallistumaan hotellivieraiden vakoiluun. Oppaan omakohtasista kokemuksista oli kyllä mielenkiintoista kuulla :) Ylipäätään mua kiinnostaa matkustaessa eri maiden historiat!

    • Anne
      |

      Meiltä jäi tosiaan KGB-museo väliin tällä kertaa, mutta seuraavan kerran kun Tallinnaan mennään, voitaisiin siellä vierailla! Tarinat saavat ihan eri syvyyden, kun niitä on kertomassa henkilö, jolla on aiheesta ihan omakohtaista kokemusta.

  3. No huh, minkä näköistä! Tietämättään sitä varmasti monessa paikassa kävelee rakennuksen ohi, missä on vaikka mitä hirveyksiä joskus ollut – tai on edelleen..

  4. Olipas mielenkiintoista, vaikkakin melko karmivaa.. Taas uusi kokemus Tallinnan reissulle, jos joskus uskallan tullaiselle osallistua. Toukokuussa olisi edessä Auschwitz, josta nään jo nyt painajaisia, joten katsotaan.. :D

    • Anne
      |

      Auschwitz jäi kyllä pyörimään mieleen useammaksi päiväksi siellä vierailun jälkeen. :/ Kaikki kohteet eivät kyllä sovellu herkemmille. Historiaan voi tietysti tutustua myös muilla tavoin, tosin itse koen kohteissa vierailun tärkeäksi tapahtumien todellisen laajuuden ymmärtämisen kannalta, ainakin Auschwitzissa ja esimerkiksi New Yorkissa 9/11 -muistomerkillä vieraillessa en ollut aiemmin osannut käsittää tuhon laajuutta.

    • Tottaha toi just on että saa sen oikeasti todellisen käsityksen. On se 9/11 aluekin vaan niin valtava, ettei sitä telkasta voi mitenkään ymmärtää edes täysin!

  5. Tää postaus onkin ollut mun lukulistalla. Tällaiselle kierrokselle olisi tosi mielenkiintoista osallistua. Tallinnassa on muutenkin äärimmäisen mielenkiintoisia kohteita, missä on vähän hämärä menneisyys. Toisaalta noissa paikoissa olisi jännä seikkailla itsekseen, mutta mieluiten samalla tietty kuulisi faktoja siitä, mitä seinien sisällä on aikoinaan tapahtunut. Hmm, kummitteleekohan tuolla? Mainitsiko se opas mitään omituisista ilmiöistä? :D

    • Anne
      |

      Luulisi, että kummittelee! Ainakin, jos oikein kovasti uskoo ;)

      Kesäaikaan Patareihin voi tutustua omatoimisesti. Näin talvisaikaan vierailu onnistuu vain opastetuilla kierroksilla. Kierros oli myös kiva, mutta esim. valokuvaamiseen ja muuhun ihmettelyyn siellä ei hirveästi jäänyt aikaa, mikä oli tietysti ymmärrettävää koska meitä oli aika iso ryhmä ja edettiin suhteellisen reippaasti paikasta toiseen.

  6. Yhden Tallinnan matkan teille vain käydäksemme silloin vielä melko äskettäin avatussa miehitysmuseossa. Innostuimme siihen käytyämme vastaavissa Riikassa ja Vilnassa. Museot eivät kaikilta osin ole noin ”realistisia”, mutta hyvin informatiivisia ja hyvin lähellä niissä kaikissa on se ajatus siitä, että Suomi olisi helposti voinut kuulua samaan joukkoon kuin Viro, Latvia ja Liettua.
    http://meriharakka.net/2008/07/24/kolmas-miehitysmuseo/

    • Anne
      |

      Riiassa muuten käveltiin tuon miehitysmuseon ohi, mutta ei sitten jostain syystä menty (olisikohan ollut kiinni tms.). Mietittiin tällä Tallinnan reissulla miehitysmuseoon menemistä, mutta ohjelmaa riitti jo muutenkin, joten jätettiin se sitten seuraavaan kertaan.

      Kyllä sitä välillä tulee historiaa taakse päin kelatessa mietittyä, että toisin olisi voinut olla Suomenkin laita!

  7. Me vierailimme Patarein vankilassa vuosia sitten poikien kanssa. Tai oikeastaan pojan. Nuorempi ei halunnut tulla, vaan jäi isovanhempien seuraan – hyvä niin. Meillä ei ollut opasta vaan pyörittiin taskulampun kanssa tuolla yksin. Poika n. 10 v. ei ollut mitenkään kauhuissaan, van enemmän kiinnostunut hylätyistä kirjoituskoneista, puhelimista ja lääkärin tavaroista. En tietenkään selittänyt mitään yksityiskohtia. Nyt ymmärtää jo enemmän (kohta 14 v.), ja haluaisi mennä uudestaan.

    • Anne
      |

      Meidän ehkä tarvitsee joskus tehdä vielä toinen reissu, missä päästäisiin omatoimisesti kiertelemään. Tosin olin jo opastetullakin kierroksella sen verran säikyllä tuulella, että en tiedä tulisiko siitä itsekseen kiertämisestä mitään.. :D (kyllä, vieläkin 26-vuotiaana pelkään pimeää, musta ei olisi lasten kanssa tuonne lähtijäksi..)

  8. Hitsi – oon viettänyt paljon aikaa Tallinnassa ja Virossa, mutta jäänyt tämä osa kokonaan kokematta. Pakko lisätä matkaidealistalle ja jossain vaiheessa käydä tutustumassa enemmän. Erittäin mielenkiintoista luettavaa ja varmasti ollut myös mielenkiintoinen kokemus. :)

    • Anne
      |

      Joo, kannattaa kyllä käydä vierailulla! Virosta löytyy muitankin mielenkiintoisia, vähän erilaisempia kohteita ja tietysti jos neuvostohistoria kiinnostaa, niin siihen Viro on hyvä kohde.

  9. Mä en Patareissa päässyt näkemään noita lääkärinhuoneita ollenkaan. :o Tallinna on oikeastaan juuri sen takia mielestäni niin kiehtova, että siinä missä se nykyään kehittyy oikein silmissä, on sillä takanaan synkkä historia aivan erilailla kuin esimerkiksi Suomella.

    • Anne
      |

      Kääk! Sun pitää mennä uudestaan – ne oli vierailun ehdottomasti parasta antia!

      Suomestakin synkkyyttä kyllä löytyy – onhan meillä esim. Helsingissä yksi tuskaturismin kohde, Suomenlinna nimittäin! Siellä oli sisällissodan jälkeen vankileiri, jossa olot olivat tosi ankeat. Mutta harvoin näitä asioita tuodaan niin paljoa esille. Eikä niihin osaa perehtyäkään, jos ei tule kysyneeksi!

  10. On kyllä karmivia kuvia, ja mikä erityisesti järkyttää, on se, että vankila on todellakin ollut toiminnassa vielä 2000-luvulla, ja kaikki on tapahtunut näin lähellä meitä. Ihan niin kuin Pirkko kommentoikin, Suomi olisi saattanut hyvinkin olla osa tätä samaa joukkoa kuin Viro, Latvia ja Liettua.

  11. Mäkin missasin sairaalapuolen Patareissä! Tosin aikaa oli viimekesäisellä visiitillä niin vähän, että ei ihmekään vaikka olis vaan vahingossa jäänyt joku tuon valtavan kompleksin nurkkaus koluamatta. Takaisin tarttis päästä tuntikausiksi tuonne harhailemaan ja tutkimaan nurkkia. Kesäkuisessa auringonpaisteessa ei pelottanut yhtään, mutta voin kuvitella että asia on eri jos on synkempi ilma ja jotkut huoneet jäävät oikeasti pimentoon. KGB-museossakin olis varmasti mielenkiintoista vierailla.

    Kiitos muuten tuosta Kurkkaa myös nämä -linkkauksesta, huomasin sen vasta nyt! :)

    • Anne
      |

      Eipä kestä :) On se siellä jo tovin ollutkin – itseasiassa taisi olla jo edellisen blogin aikaan! :D

      Meidän vierailun aikaan oli aika harmaa ja pilvinen päivä eikä vankilaa oltu valaistu (sairaalaosastoa lukuunottamatta), joten välillä aika pimeässä mentiin. Monet huoneista ja selleistä oli pimeitä ja täynnä varjoja, joten tälläistä, jonka mielikuvitus laukkaa hyvin herkästi, välillä kyllä vähän jännitti :) Kauniina kesäpäivänä tunnelma voi olla hyvin toisenlainen – esimerkiksi käytäville maalatut taideteokset pääsevät varmasti enemmän arvoonsa. Nyt pimeässä vähän harmitti, kun ei saanut kunnolla kuvia jne.

  12. Harvemmin tätä puolta Viron historiasta tulee pohdittua, mutta iso ja merkityksellinen osahan se on. Viime aikoina olne lukenut Sofi Oksasen teoksia ja niiden kautta tutustunut Viron historiaan. Mielestäni tekee itse kullekin hyvää lukea/tietää/ottaa selvää erilaisista historian kauheuksista ja toivon mukaan ottaa niistä opikseen. Olen itsekin vieraillut Auschwitzissä ja vaikka siitä on jo pitkälle yli 10 vuotta, en unohda siellä näkemääni.

    • Anne
      |

      Meilläkin tulee kesällä 3 vuotta Auschwitzissa vierailusta ja viimeksi olin viime syksynä muistelemassa vierailua Helsingin lähiradiossa. Ei sitä kyllä unohda ikinä ja kohde oli varmasti yksi koskettavimmista – ja kamalimmista – missä olen ikinä käynyt, kun rupeaa oikein miettimään sitä historiaa. Mutta niinhän se on, että on tärkeää olla perillä historian tapahtumista, varsinkin ikävistä, jotta niistä voitaisiin ottaa opikseen ja välttää tulevaisuudessa. Tosin nyt kun seuraa nykymaailman menoa, tuntuu siltä, että moni on taantunut takaisin tähän nimenomaiseen 1940-luvulla vallinneeseen ajatusmaailmaan.. :/

  13. Anna / Muuttolintu
    | Vastaa

    En kyllä todellakaan haluaisi eksyä tuonne. Sairaalan puoli näyttää tosiaan ihan kuin kauhuleffoista kuvissakin. Karmiva paikka, mutta supermielenkiintoinen kohde. Olisi kiva tutustua enemmänkin Viron synkkään historiaan.

    • Anne
      |

      No sitähän luulisi kyllä maassa riittävän, kun lähtee vaan tarpeeksi kaivelemaan! Patarein vankilamuseo järjestää myös käsittääkseni jonkinlaisia eksursioita Tallinnan ulkopuolelle vähän samassa ”neukkuhengessä”. Veikkaan, että meidän kohdalla ei ollut viimeinen kerta, kun perehdymme maan synkempään historiaan! :)

  14. Aivan karmiva paikka, onneksi en lukenut tätä postausta illalla, olis saattanut jäädä yöunet väliin. Mä en ole koskaan ollut kiinnostunut sotahistoriasta, vankiloista, mielisairaaloista, vakoilusta tai mistään muustakaan synkästä tai ikävästä. Mun lemppareita on olleet luontoon ja varsinkin mereen liittyvät asiat, mutta onnneksi Tallinna tarjoaa siihenkin nähtävää.

    Mukavaa kuitenkin se, että kerrot paikoista joihin tavallinen shoppailuturisti harvemmin eksyy :)

    • Anne
      |

      Meitä matkailijoita on moneen junaan, ja Tallinna onkin siitä mainio kohde, että sieltä löytyy vähän jokaiselle jotakin! Meidän matkoilla ehkä enemmän korostuu vähän synkemmät asiat, mutta se onkin meidän tapa kohdata tätä maailmaa.

      Luonnosta tykätään kyllä mekin. Ei sitä aina jaksa olla synkällä päällä ;)

  15. Muutamissa entisissä vankiloissa käyneenä täyty kyllä todeta että aina ne pistävät hieman puistattamaan ja mielikuvituksen laukkaamaan – näköjään myös ihan näin virtuaalisesti vieraillessakin. Sairaalaosastot ovat jollain tavalla kyllä ne kaikista kiehtovimmat (ja karmivimmat). Tätyykin pistää Patarei mieleen seuraavaa Tallinnan matkaa ajatellen!

    • Anne
      |

      Jostain sitä jännitystä on reissuille haettava – vaikka sitten vanhojen vankiloiden sairaalaosastoilta.. Kävimme ensiksi meidän ”henkilökohtaisen” oppaan kanssa katsomassa keskenämme sairaalaosastoa ja menimme sitten myöhemmin sinne vasta opastetulle kierrokselle ryhmän kanssa. Yksin instrumenttien keskellä seistessä oli kyllä vähän niskakarvat pystyssä :)

  16. Veera
    | Vastaa

    Mä olen käynyt Miehitysmuseossa Tallinnassa ja se oli ihan kiinnostava kohde, ei kuitenkaan mitenkään erityisen pelottava. Tuonne vankilaan en varmaan uskalla mennä ikinä, kun se näyttää jo kuvista katsottuna sen verran kauhealta…. Virun KGB-paikkaan sen sijaan olen vähän suunnitellut käyntiä ja tuollainen kävelykierros voisi varmaan kanssa olla hyvä valinta.

    • Anne
      |

      Kannattaa yhdistää vaikka vierailu siellä museossa ja sitten tuo kävelykierros vanhassa kaupungissa! Siinä saisi sitten koko annoksen kerralla. Patarein vankila oli vähän karmiva, mutta varmasti esim. kesäaikaan kun on valoisaa eikä niin märkää ja kylmää, kokemus ei ole yhtään niin pelottava! :)

  17. Ansku BCN
    | Vastaa

    Melko rankka paikka, huh!

    Mua jäi kovasti harmittaa, kun taannoisella Itä-Euroopan roadtripillä en päässyt Budapestissä Terrorin taloon enkä myöskään Auschwitziin, kun oli pienet lapset mukana. Jäi seuraavan kertaan!

    • Anne
      |

      Tuosta Budapestin Terrorin talosta en ollutkaan kuullut aikaisemmin. Vaikuttaa mielenkiintoiselta museolta. Auschwitzissa sen sijaan kävimme muutama vuosi sitten. Vierailu ei ehkä ollut mukavimmasta päästä, mutta koin sen itselle tärkeäksi historian tuntemisen kannalta – vasta omin silmin paikan päällä kuolemanleirissä käytyäni pystyin jotenkin käsittämään sen tuhon määrän, mitä leirillä oli tapahtunut. Se oli tietysti aika järkyttävää.

  18. Olen jonkin verran tutustunut kyllä tuohon historiaa, mutta vankilassa en ole käynyt sisällä. Voisin ehdottomasti tulevaisuudessa osallistua tuollaiselle opastetulle kierrokselle, välillä on hyvä ihan tervettä muistuttaa itseään siitä, mitä historiassa on oikeasti tapahtunut -ihan lähiaikoina ja ihan lähellä. Tulee aika paljon kiitollisempi olo omasta elämästä ja sellaisista ”itsestäänselvyyksistä”, joista ei aina muista olla kiitollinen, vaikka syytä olisi. Tallinna on muutenkin niin upea kaupunki, että siellä pitäisi vierailla paljon useammin. Siellä riittää paljon nähtävää, koettavaa, syötävää -ja sitä historiaa, joka ei ole ollut kovin kaunis.

    • Anne
      |

      Tallinna on monipuolinen ja sitä ei moni ehkä hoksaakkaan, kun aina vaan satamasta vaeltaa suoraan vanhaan kaupunkiin, tekee pakolliset ostokset ja suuntaa sitten takaisin laivalle. Toisaalta, ei näitä ”erikoisempia” juttuja ehkä hirveästi perusturreille tuodakaan esiin! Pitää vähän itse kaivella ja ottaa selvää. Tosin Visit Tallinnaa suosittelen tiedon onkimiseen – laitoin sinne itse ennen meidän matkaa viestiä, että saataisiinko vinkkejä erikoisemmista jutuista ja sieltä tuli tosi hyvä lista kaikenlaista vaihtoehtoista puuhaamista.

  19. Terhi / Muru Mou
    | Vastaa

    Tästä vankilasta onkin ollut juttua muutamassa blogissa, ja on kyllä karmaisevan mielenkiintoinen kohde jossa tekisi mieli käydä. Voi kyllä olla, että yöunet menisi tuolla käynnin jälkeen, sen verran spookyltä näyttää ja kamala kuulla vankien hirveistä oloista…

    • Anne
      |

      Mitä karmivampi, sen parempi! Itselläkin kyllä menee herkästi yöunet – tai olen lähinnä tosi taipuvainen painajaisiin. Patarein vankilakierros ei kuitenkaan ollut mikään niin pelottava, ettäkö sieltä painajaisia olisi tullut :)

  20. Mira/Exploras
    | Vastaa

    Olen ollut KGB-museossa Vilnassa, mutta tämä lienee kuvista päätellen karmaisevampi – uskomatonta, että esim. sairaala oli käytössä vielä 2000-luvulla!

    • Anne
      |

      Tämä ei ollut KGB-museo, vaan Patarein vankila – KGB-museo Tallinnasta löytyy Viru-hotellista. :) Siitä lisää esim. täältä Visit Estonian sivuilta!

  21. Olipa kiva postaus ja upean kauheat kuvat ;) Tuo kyseinen vankila ja Viru-hotelli on ollut pitkään listalla, mutta vielä näkemättä, seuraavalla kerralla sitten. Helsingin Katajanokan vankilahotelli on kanssa näkemisen arvoinen paikka, samalla voi käydä vaikka syömässä tai kesällä drinksulla, siellä pääsee näkemään myös muutaman vanhan sellin!

    • Anne
      |

      Virun KGB-museo on meilläkin vielä näkemättä! Katajanokan vankilahotellissa onkin pitänyt vierailla, mutta en ole saanut aikaiseksi. Se on varmasti mielenkiintoinen kohde majoittua ja viettää aikaa!

  22. Nää tämmöset paikat kiinnostaa mua kovasti! Pidän historiasta ja on aina jotenkin pysäyttävää nähdä sitä edelleen konkreettisesti ympärillä. Ja vielä paikoissa, joista esimerkiksi jotain noin synkkää historiaa ei arvaisi vain pelkän ulkonäön puolesta. Mun viime visiitit Tallinnaan on olleet harmittavan lyhyitä ja huonosti aikataulutettuja keikkareissuja, hyvä että keikalle on ehtinyt ajoissa… Siinä ei ole kyllä riittänyt aikaa kaupunkiin tutustumiseen sen paremmin. Kerran olen tuota vanhaakaupunkia enemmänkin kierrellyt, tosin silloin autuaan tietämättömänä siihen liittyvästä kääntöpuolesta. Toivottavasti ensi kesänä olisi aikaa käydä tuolla vaikka edes parin päivän ajan, tuo vankila on kaikessa groteskiudessaan jotenkin vetoavan näköinen.

    • Anne
      |

      Kannattaa vaan rohkeasti rustata kalenteriin pari päivää ja suunnitella ohjelmaa vähän etukäteen, kummasti kerkeää lyhyessä ajassakin paljon näkemään ja kokemaan! Tallinnahan tunnetaan lähinnä vanhasta kaupungista (joka sekin, on tietysti upea), mutta kaupunki taipuu kyllä moneen makuun. :)

  23. Nää on niin silmiä avaavia ja historian kauheuudet lähelle tuovia aktiviteetteja. Itse kävin vastaavassa viime keväänä Riikassa ja kyllä se paikka vieläkin karmi, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.

    • Anne
      |

      Mistä paikasta oli kyse Riiassa? Mielenkiintoni heräsi :)

  24. Stacy
    | Vastaa

    Tuo on sellainen paikka, että mun nimeni on kirjoitettu tuonne, vaikka, kuten sanoin, minulle on yllätys, että KGB kidutti vankeja. KGB:n edeltäjä GPU kyllä kidutti vankeja, mutta sitä aikaa Eestillä oli neuvostovaltion syleilyssä hyvin vähän. Toisen maailmansodan jälkeen Gulagit lakkautettiin, mutta silloinkin tuli herkästi passitus Siperiaan, jossa kyllä kidutettiin. Paljolti Neuvostoliiton harjoittamat menettelyt olivat hakkaamista, tieteellinen kidutus ja aivopesu oli enemmän natsien menetelmiä.

    • Anne
      |

      Ainakin näin meidän oppaamme meille kertoi – että monet kuvittelevat, että Patarein vankilassa vankeja kidutettiin, vaikka todellisuudessa tietoa puristettiin ulos erilaisin ikävin tekniikoin päämajan kellarissa.

  25. Outi/Maa Quzuu
    | Vastaa

    Lähiaikoina erinäisissä lähteissä on vilahtanut juttuja ja kuvia tästä kyseisestä vankilasta, ja todellakin haluan päästä käymään tuolla! Tallinnassa sata kertaa käyneenä on tämä jäänyt jostain syystä näkemättä. Äärimmäisen mielenkiintoisen oloinen paikka!

    Mielenkiintoinen yksityiskohta myös nuo kiinni muuratut ikkunat Tallinnan kaduilla. Pitääpä pistää merkille seuraavan kerran kaupungissa vieraillessa.

    • Anne
      |

      Noita entisiä KGB:n kohteita vanhassa kaupungissa oli muuallakin, oikeastaan ihan joka nurkalla. Ulkoa päin niistä ei kyllä osaa päätellä, missä käytössä ovat aiemmin olleet!

  26. Liza in London
    | Vastaa

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Neuvosto-Viron historia on tullut tutuksi isovanhempieni ja vanhempieni kertomuksista, sillä isoäitini oli virolainen, ja olen itse asiassa itsekin asunut maassa. Onneksi kaikkein pahin vaino ns. ”tavallisia” toisinajattelijoita kohtaan lieveni Neuvostoliiton alkuvuosikymmenten jälkeen – esimerkiksi 60-luvulla syntynyt isäni arvosteli Neuvostomiehitystä hyvin avoimesti ja kapinoi systeemiä vastaan kouluikäisestä alkaen ilman sen suurempia seurauksia. Korkeaprofiilisemmat poliittiset aktivistit eivät valitettavasti aina päässeet yhtä helpolla. Aivan karmivaa, että jotkut ovat päätyneet syyttöminä Patarein kaltaiseen paikkaan – ja miten surullista, että se on ollut toiminnassa vielä vähän päälle vuosikymmen sitten.

    • Anne
      |

      Joo, varmaan niihin aikoihin kun Neuvostoliitolla ei enää mennyt niin ”hyvin” kaikenlainen arvostelu ja muu koitui helpommin kohtaloksi, sellaisia henkilöitä kun pidettiin yhteiskunnan vihollisina. Johtavat henkilöt olivat muutenkin pelko perseessä sen suhteen, kuinka käy, joten ei haluttu kenenkään levittävän mitään sanomaa, joka voisi edesauttaa Neuvostoliiton hajoamista ja toisinajattelua.

  27. Laura
    | Vastaa

    Aikamoisen synkkä ja karmiva tunnelma tuolla vankilassa, sopisi todellakin kauhuelokuvan kulissiksi niinkuin sanoit. Tulee mieleen Turun Kakolan vankilan opastettu kierros, jolle osallistuin viime syksynä. Melkoisen rapistunut, sokkeloinen ja synkkä sekin. Olin tietoinen näistä kohteista Tallinnassa mutta vielä en ole ehtinyt niissä vierailemaan.

    • Anne
      |

      Hei, en olekaan kuullut, että siellä järjestetään myös opastettuja kierroksia. Tätä pitää tutkia lisää, kiitos vinkistä!

  28. Tästä Patarein vankilamuseosta olen lukenut blogeista ennenkin ja sinne kyllä tekee mieli mennä vierailulle – varsin karusta ja mielenkiintoisesta paikasta on kyse. Mitä tulee Neuvostoliiton aikaan, niin ensimmäinen Tallinnassa käynti suuntautui nimen omaan Neuvostoliittoon. Samalla reissulla tuli käytyä Parnussa, missä bussilastillinen suomalaisia ryyppäsi iltaa hotellissa ja paikallinen bussikuski toimi oppaanani kävelykierroksella (olin silloin 16). Muistan hyvin, kun hän sanoi, että haluaisi ostaa Ladan, mutta hänelle ei myydä sitä. Ei ollut tarpeeksi isolla positiolla hakujonossa…

    Paluumatkalla Tallinnassa kirjoittelimme nimet paperiin, jossa kerättiin nimiä viron itsenäisyyteen. Veikkaisinkin, että juuri oma nimeni on merkittävä roolissa Viron itsenäisyyden kannalta ;-)

    • Anne
      |

      Mielenkiintoista! Olen kuullut tarinoita, kun ihmiset ovat matkustaneet Neuvostoliiton aikana Viroon tai Venäjälle. Toiminta ja kokemukset ovat olleet vähintäänkin erikoisia. Meidän KGB-kierroksen opastajalta kuultiin, että Neuvostoaikaan teoriassa turistit eivät olisi saaneet matkustaa muualle kuin Tallinnaan (ilman jotain erillistä lupaa, kaiketi).

  29. Niin erilainen puoli Tallinnasta, mitä yleensä on tottunut näkemään! Tosi mielenkiintoinen postaus, ja upeita kuvia. Mä en ole vielä kertaakaan päässyt käymään missään ns. tuskaturismiin liittyvässä paikassa, vaikka Saksassa ja Virossakin on tullut käytyä, eli olis kai korkee aika ryhdistäytyä senkin saralla. Kyllä ne on aina silmiä avaavia kokemuksia, kun näkee historian ihan konkreettisesti omilla silmillä.

    • Anne
      |

      Ovathan tuskaturismin kohteet usein aika synkkiä enkä niitä suosittele herkemmille. Itselle kuitenkin juuri historian ymmärtämisen kannalta on ollut tärkeää vierailla näissä kohteissa. Kuten aiemmissa kommenteissakin olen sanonut, niin esim. New Yorkissa Ground Zerolla käydessä vasta siellä tajusi, miten valtava se tuhon määrä on ollut, kun ne tornit tuli alas.

  30. […] Legends -elämysteatterissa (Kullassepa 7), KGB-kierroksella vanhassa kaupungissa ja suositussa Patarein vankilamuseossa (Kalaranna 2 ja 2a). Kun Tallinna ja sen vanha kaupunki on koluttu perusnähtävyyksien osalta, voi […]

  31. […] eniten kiehtovana hakutuloksista nousi esiin Patarein vankila, josta muistinkin lukeneeni myös Metallia matkassa -blogista. Sinne oli munkin ehdottomasti […]

  32. […] Lue koko juttu vierailustamme Patarein vankilamuseossa täältä. […]

  33. […] käydä kahvilla, jos vaan ilma on parempi kuin meillä. Esimakua Patarein vankilasta voi hakea Metallia Matkassa -blogin erinomaisista kuvista, meillä jäi kuvat ottamatta, kun rannassa puhalsi niin kylmä tuuli! […]

Leave a Reply