Unesco-keräilijän Balkan

Julkaistu Albania, Kosovo, Maailmanperintökohteet, Makedonia, Montenegro | 0

Balkanilla Unescon maailmanperintöfaneja hemmotellaan. Albanian, Makedonian, Kosovon ja Montenegron halki Balkanin kiertomatkalla matkustaessamme pääsimme näkemään useamman maailmanperintöluetteloon listatun kohteen, jotka olivat toinen toistaan vaikuttavampia. Pienelle Unesco-keräilijälle matka olikin varsinainen jättipotti – tässähän vallan yhdistyi työ ja huvi!


Albania

Matkan alkutaipaleella minibussi kuljetti meidät Beratiin, joka tunnetaan myös tuhannen ikkunan kaupunkina. Eikä ihme – vuoren seinämälle levittäytyy vanha kaupunki, jonka omaleimaiseen arkkitehtuuriin lempinimi liittyy. Valkoiset talot ja tuhannet ikkunat kiinnittävät matkailijan huomion ja saavat kameran laulamaan alta aikayksikön. Vanha kaupunki ei paitsi houkuttele ihailemaan kauempaa, mutta kutsuu myös kävelemään sen kapeilla kujilla ja ihailemaan ihanan symppiksiä taloja lähietäisyydeltä. Majoituimme ryhmän kanssa pienessä, perheomisteisessa majatalossa (B & B Osumi), joka sijaitsi vanhassa kaupungissa ja myötäili sille ominaista tuhannen ikkunan tyyliä ulkoasullaan.

Beratin vanhan kaupungin kapeilla kujilla


Maisema kaupungin ylle Beratin linnoitukselta

Beratista löytyy tuhannen ikkunan kaupungin lisäksi linnoitus, jolla on syytä vierailla maisemia ihailemassa. Ylhäältä avautui upea näkymä kaupungin ylle ja lähialueen vuorille. Tähän aikaan vuodesta kaupungin vieressä virtaava Osumi-joki ei ehkä ollut kauneimmillaan tuolla hieman mutaisella olemuksellaan, mutta annettakoon se anteeksi – maisemia riitti ihailtavaksi siitä huolimatta.

Etelä-Albaniassa, lähellä Sarandan rantakaupunkia ja Kreikan rajaa sijaitsee Butrint, muinainen kaupunki, jonne yhtenä matkan helteisimmistä päivistä suuntasimme. Butrint levittäytyy laajalle ja raunioita siellä riittää tuijoteltavaksi tuntikausiksi, jos oikein heittäytyy historian haltuun. Tutustuimme Butrintiin mainion oppaan johdolla ja ihastelimme hyvin säilyneitä raunioita. Näin historian lukiossa kirjoittaneena hävettää, kuinka vähän ymmärrän eri aikakausien päälle, mutta onneksi Butrintista riittää mielenkiintoa myös ei-historoitsijoille. Butrint oli milloin kreikkalaisten, milloin roomalaisten hallussa – mutta lopulta se hylättiin keskiajalla, kun alueen maastosta tuli kostea ja soinen. Osa raunioiden alla olevista kerroksista on edelleen jonkinlaisen suomönjän tai veden vallassa, mistä johtuen niitä on hankala kaivaa esiin.

Basilikan rauniot

Yksi kaupungin porteista

Roomalainen kylpylä Butrintissa

Gjirokastrassa, kuten Beratissa, sijaitsee maailmanperintöluetteloon listattu vanha kaupunki. Erikoisia näistä kahdesta tekee se, että ne ovat erittäin hyvin säilyneitä – joka taas johtuu siitä, että niitä on asutettu niiden rakentamisesta aina tähän päivään asti. Jos joku repsottaa, niin fiksataan ja kas – kaupunki säilyy kuin entisellään. Monet entisaikojen upeat kaupungit ovat joutuneet hylkäyksen kohteeksi, jonka seurauksena ne ovat jääneet luonnon armoille ja rappeutuneet täysin. Kuten Berat, Gjirokastrakin on oiva esimerkki ottomaaniajan arkkitehtuurista. Gjirokastrassa vierailimme mm. etnograafisessa museossa, jossa esiteltiin entisaikojen elämää. Talot olivat kaksikerroksisia ja vuodenajasta riippuen käytettiin asumiseen jompaa kumpaa kerrosta. Kesät alhaalla kun oli viileää – ja talvet yläkerrassa lämpimässä. Jokaisella huoneella oli oma tarkoituksensa – oli naisten huone, miesten huone, perinteisesti tietysti keittiö ja olohuone – omasta mielestäni erikoisin oli kuitenkin parvi, josta oli näkymä miesten huoneeseen. Miesten kestittäessä ystäviään tai naapurin pojan tullessa pyytämään perheen isältä tämän tyttären kättä, naiset pystyivät parvelta pienten ikkunoiden välityksellä katsella alas huoneeseen ja nähdä kenties tulevan aviomiehensä.

Gjirokastran vanhaa kaupunkia linnoitukselta kuvattuna

Gjirokastran vanhassa kaupungissa oli kaikenlaisia pieniä putiikkeja


Makedonia

Ohridjärvi ja sen ympäristö lisättiin vuosina 1979 ja 1980 Unescon maailmanperintöluetteloon, johtuen alueen luonnosta ja kulttuurihistoriallisesta merkityksestä. Me yövuomme Ohridjärven rannalla kaksi yötä ja tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin, kuten (yllätys yllätys) vanhaan kaupunkiin. Kaupungista löytyy lukuisia kirkkoja ja kappeleita, joista suosituin on varmasti Pyhän Kaneon Johanneksen kirkko. Itse Ohridjärvi on Euroopan vanhimpia ja syvimpiä järviä sekä erikoinen sen lajimonimuotoisuuden vuoksi. Järven rannalla sijaitsee kolme kaupunkia – Pogradec Albanian, Ohrid ja Struga Makedonian puolella.

Pyhän Kaneon Johanneksen kirkko (Ohridin tunnetuin nähtävyys)

Vanha teatteri vanhassa kaupungissa

Vesi Ohridjärvessä oli syyskuussa vielä kristallinkirkasta ja sopivan lämpöistä uiskenteluun (oppaan mukaan se oli +20, mutta oman tutkimukseni perusteella veikkaisin ainakin +23). Varsinaisia hiekkarantoja ei Ohridin kaupungista löytynyt, mutta sen sijaan tarjolla oli muutama mukava auringonottopaikka iltapäivän auringossa lämmittelyyn, päivän kuumimman ajan lipuessa ohitse. Käytin iltapäivän vapaa-ajan edukseni. Eikun bikinit päälle ja uimaan – ihanan virkistävää! Rantabaarista raikui reggae ja siemailin kylmää kolaa samalla kuin uitin jalkojani vedessä – ihan kuin olisi jossain kauempana palmun alla.


Kosovo

Unescon maailmanperintölistauksen mukaan Kosovosta ei löydy ollenkaan Unesco-kohteita – ne on nimittäin listattu Serbian alle. Tämä johtunee ilmeisesti siitä, että Kosovoa ei ole Serbian toimesta julistettu itsenäiseksi. No, Pristinassa ollessamme, joka on siis Kosovossa eikä Serbiassa, vierailimme kuitenkin Unescon maailmanperintökohteessa Gracanican luostarissa. Tai siis suurin osa ryhmäläisistäni vieraili, itsehän jäin rannalle ruikuttamaan epäsoveliaan asuni vuoksi. Olimme vierailleet Balkanilla jo niin monessa kirkossa, eikä niistä ikinä tiennyt ovatko ne toiminnassa vai eivät ja toiminnassa olevien kanssa pitää olla tarkkana asunsa kanssa – kesämekkoni ei Gracanican luostarin kohdalla ollut tarpeeksi sovelias. Jouduin itse asiassa nunnan torumaksi (hän kirjaimellisesti heristi sormeaan katsoessani esillä oleviani polvia – mikä pyhäinhäväistys!) ja jäin sitten ihastelemaan kohdetta sopivan etäisyyden päästä. Kyseessä on serbialainen ortodoksiluostari, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Pristinasta.

Kyllähän siellä jotain huivia kaivettiin ja yritettiin, että olisin päässyt vierailemaan sisällä kirkossa – mutta olin tässä vaiheessa jo nähnyt miljoona muutakin ortodoksikirkkoa, joten ajattelin, että menkööt. Oma oli mokani. Ensi kerralla sitten housut jalkaan. Eihän tämmöinen pakana katsokaas ymmärrä, ettei kirkoissa voi kuljeskella mikä tahansa hamonen päällä.


Montenegro

Koska vanhoja kaupunkeja ja linnoituksia ei tässä listauksessa ole vielä ollut tarpeeksi, mainitaan vielä Kotorin vanha kaupunki. Aluetta riepotellut jättimäinen maanjäristys vuonna 1979 tuhosi paljolti tätä historiallista kohdetta, joka on sittemmin Unescon avustuksella saatu takaisin kuosiin. Kotorin vanha kaupunki on omasta mielestäni hyvin samanlainen kuin lähellä sijaitsevassa Budvassa, mutta hieman isompi – ja tietysti sen erityispiirteenä on vuoren rinteelle levittäytyvä kaupungin muuri. ”Minkä ihmeen takia muuri on rakennettu vuoren rinteelle? Kuka sieltä nyt tulisi?” kuului jokaisen suusta, samalla kuin tuijottelimme korkeuksiin leipäluukut auki. Muuri rakennettiin suojelemaan kaupunkia salamyhkäisesti vuorenrinteitä pitkin tulevia hyökkääjiä vastaan. Vaikka siltä ei alkuun näyttäisi, rinteille levittäytyi aikoinaan polkuja ja teitä, joita mm. kukkulan toiselta puolella asuvat kansalaiset käyttivät kaupunkiin päästäkseen. Kotorin vanha kaupunki on itseasiassa osa Kotorin kulttuurihistoriallista aluetta, joka on listattu Unescon maailmanperintökohteeksi. Alue käsittää vanhan kaupungin lisäksi rinteelle levittäytyvän vanhan linnoituksen ja Kotorinlahtea ympäröivät vuoret ja kylät.

Kotorissa vierailumme oli lyhyt ja tutustuimme lähinnä vanhaan kaupunkiin. Kauniitahan nämä ovat, mutta kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt ne kaikki. On sitten kyse linnoista, vanhoista kaupungeista, temppeleistä, kirkoista tai arkeologisista kohteista.. Siitä huolimatta, ei niihin kuitenkaan tuntunut kyllästyvän, jos on kameran muistikorttiin uskomista.

Kahden viikon Balkanin kiertomatkalla kerkesimme nähdä paljon erilaisia Unesco-kohteita, joista oma suosikkini oli ehdottomasti Butrint Albaniassa. Meillä oli mukava opas ja alue oli valtava. Parin tunnin opastuksella kerkesimme nähdä vaikka mitä, mutta paljon olisi vielä ollut ihailtavaa, jos oikein perinpohjaisesti haluaisi jokaisen kiven ja käppyrän käydä tarkastamassa. Arkeologia- kuin Unescofaneille suosittelen kyseistä kohdetta erittäin lämpimästi. Sisäänpääsy alueelle on noin 5 euron luokkaa, ryhmille hieman edullisempi. Butrintissa voi muuten myös vierailla, jos sattuu matkustamaan esimerkiksi Korfulle Kreikkaan. Korfulta pääsee lautalla Sarandaan, rantakaupunkiin Albaniaan, josta on enää lyhyt matka Butrintiin. Butrintista voi lukea lisää mm. Andalusian auringossa-blogista!


Short summary in English

During the two-week Balkan tour, we got to visit several Unesco World Heritage sites around the Balkans. In Albania, we visited Berat (”the city of thousand windows”) and Gjirokastra, which are known for their well preserved old towns, and archeological site of ancient Butrint near Saranda in the south. From all of the sites Butrint was my favourite. I’m not good in history, but ancient times always fascinate me. In Macedonia we stayed by Lake Ohrid for two nights and explored the area of Ohrid that has been on the Unesco list since 1979. There is another beautiful old town in city of Ohrid, with lot of small churches and chapels.

According to Unesco, there are no World Heritage sites in Kosovo – they are actually listed under Serbia. However, around 20 km away from Pristina, the capital of Kosovo, lies Gracanica. It is a Serbian orthodox monastery, which is one of the protected sites in the country. However, due to my inappropriate clothing, I couldn’t enter (I was wearing a dress, which revealed my knees). I was actually scolded by a local nun. What an sacrilege! Luckily at that time of the tour I had already seen dozen of orthodox churches and beautiful iconostasis, so I was pleased just taking some photos outside the church while waiting for my group.

Montenegro’s Kotor is a popular tourist attraction and no wonder – the old town is very picturesque and so are the fortifications spreading on the slopes of a mountain. The old town is actually part of natural and culturo-historic region of Kotor, which is protected by Unesco. But, even though I like old towns I always get the feeling that when you’ve seen one, you’ve seen them all.

Leave a Reply