Urheilun perässä maailmalle – sananen urheilumatkailusta

Julkaistu Yleistä | 8

Kaiken muun matkailun ohella urheilumatkailu on viime vuosina ruvennut nostamaan päätään. Urheilu on monelle iso osa vapaa-aikaa (osalle jopa ammatti), joten miksei myös matkailuakin. Urheilumatkailu voidaan jakaa kahteen kategoriaan: osallistuvaan (aktiiviseen) urheilumatkailuun, jonka tarkoituksena on osallistua urheilutoimintaan, ja tarkkailevaan (passiiviseen) urheilumatkaluun, jolloin matkailija esimerkiksi matkustaa katsomaan urheilukisoja. Yksinkertaisimmillaan urheilumatkailu voidaan määritellä urheilun ja matkalun yhdistämiseksi (yllättävää!). Aihe on minulle siinä mielessä kiinnostava, sillä lähipiirissäni on paljon ihmisiä jotka matkustavat urheilun perässä – joko itse urheillakseen tai mennäkseen katsomaan urheilua. Varsinkin jalkapallofanit tuntuvat hyvinkin aktiivisesti suuntaavan ulkomaille tiirailemaan pelejä. Tuli sitä taannoin itsekin vierailtua Kanadassa asti urheilumatkailemassa, kun Markus kavereineen osallistui FINA World Masters Championships-uintikilpailuihin Montrealissa.

Montrealissa mastersuinnin MM-kisat järjestettiin Parc Jean-Drapeaussa, josta löytyi hyvät puitteet niin urheilemiseen kuin muillekkin tapahtumille

On sanomattakin selvää, että urheilumatkailu on iso bisnes ja yleinen matkailun muoto – kansainväliset kuin kotimaiset kilpailut, treenileirit, urheilutapahtumat yms. houkuttelevat urheilufaneja ja harrastajia pakkaamaan laukut ja siirtymään paikasta toiseen. Raha liikkuu urheilumatkailijan taskusta paitsi tapahtumien kassaan, mutta myös muiden paikallisten toimijoiden kuten hotellien, ravintoloiden jne. kirstuun. Olympialaiset ja MM-jääkiekko/jalkapallokisat ovat hyviä esimerkkejä urheilumatkailusta. Näiden tapahtumien perässä ihmismassat vaeltavat kohteisiin, joko katsomaan tai sitten itse harjoittamaan urheilua.

Kuten matkailulla yleensä, myös urheilumatkailulla voi olla negatiivisia vaikutuksia. Tuossa syksyllä otin osaa kurssille, jossa käsiteltiin ympäristöä ja matkailua ja ryhmäni kanssa teimme esitelmän Sochista. Tämä on tietysti aika ääripään esimerkki, sillä Sochihan oli siis lähes totaalinen ympäristökatastrofi. Olympiakylän rakentamista varten kaadettiin metsää Sochin kansallispuistosta, joka on UNESCOn maailmanperintökohde, eläin- ja kasvilajeja katosi sekä rakentaminen tietysti vaikutti myös paikallisten elämään – ihmisiä häädettiin kodeistaan rakentamisen tieltä, rakentamisesta aiheutuneet maavyöryt vahingoittivat taloja jne.

Tietysti olympialaisten vaikutus ympäristöön ja paikallisten elämään ei johtunut itse kisoista, vaan järjestäjätahojen välinpitämättömyydestä. Toisaalta, olympialaisten myötä alueen infrastruktuuri on parantunut, uusia hotelleja ja palveluita on tullut.. Nähtäväksi kuitenki jää, kuinka paljon tulevaisuudessa niistä tulee olemaan hyötyä – houkutteleeko Sochi jatkossakin urheilumatkailijoita, kun puitteet erilaisten tapahtumien järjestämiseen löytyvät valmiina?

KUN OMA LAJI VIE MAAILMALLE

Simo ja Masa-kirahvi matkalla maahan. Kuva: Teemu Hietakari

Veljeni Simo on matkustellut paljon urheilemisen perässä. Kaikki alkoi siitä, kun hän aloitti laskuvarjohyppäämisen kesällä 2005 Tampereen Laskuvarjokerho ry:n järjestämällä alkeiskurssilla.

Idea kurssille lähtöön oli pyörinyt jo useamman vuoden mielessä ja lopulta päätin, että nyt sitä pitää käydä ainakin kokeilemassa. Jäin välittömästi ensimmäisen hypyn jälkeen koukkuun ja siitä lähtien olenkin harrastanut kohtalaisen aktiivisesti tähän päivään asti. Kotikerhoni on edelleen Tampereen Laskuvarjokerho ry, jossa toimin myös kouluttajana sekä kilpailen kolmihenkisessä kupumuodostelmajoukkueessa nimeltä Ilmasirkus. Hyppyjä on kertynyt vuoden 2014 loppuun mennessä yhteensä noin 1600.

Ensimmäisen hyppäämiseen liittyvän ulkomaanreissun tein nykyisen puolisoni Ninan kanssa keväällä 2007 Espanjassa sijaitsevaan Empuria Bravan hyppykeskukseen. Kuulin kyseisestä paikasta kehuja muilta kerhomme hyppääjiltä ja mahdollisuus hyppykauden hieman aikaisempaan aloitukseen houkutteli. Kelit eivät lomaviikkomme aikana hyppäämistä juurikaan suosineet, mutta samalla reissulla tuli pysähdyttyä myös Barcelonassa pariksi päiväksi turistinähtävyyksiä ihastelemaan.

Kilpailemisen aloitin Ilmasirkuksen jäsenenä 2010 ja joukkueen kanssa on tullut jo tehtyä useampi reissu ulkomaille harjoittelemaan sekä kisaamaan. Takana on mm. kolme reissua Ruotsiin, yhdet MM-kilpailut Dubaissa 2012 ja toiset tänä vuonna Bosnia-Hertsegovinassa.


Ilmasirkus Dubaissa 2012 – kuvassa ryhmän kaksi muuta jäsentä, Teemu ja Jani. Kuva: Simo Leminen

Olen vieraillut laskuvarjohypyn merkeissä ympäri kotimaata ja ulkomailla Empuria Bravassa Espanjassa, Umm al-Quwainissa ja Dubaissa Arabiemiraateissa, Dalassa ja Gryttjomissa Ruotsissa sekä Banja Lukassa, Bosnia-Hertsegovinassa. Mahtavia kokemuksia on tullut oikeastaan jokaiselta reissulta, mutta ehkä parhaiten on jäänyt mieleen vuoden 2008 reissu Umm al-Quwainiin, jossa olin ensimmäistä kertaa mukana hyppäämässä isolla porukalla isosta rahtikoneesta. Yritimme rikkoa voimassaolevaa Suomen ennätystä suurimmasta vapaapudotusmuodostelmasta. Ennätys jäi sillä kertaa saavuttamatta, mutta tilanne korjattiin seuraavana vuonna Espanjassa. Muistan edelleen miten paljon jännitti ja kuinka sydän hakkasi hurjasti kun koneen rahtiluukku avattiin 5.5 km korkeudessa ja piti siirtyä aivan rampin reunalle seisomaan. Ennätysyrityksessä oli mukana noin 75 hyppääjää ja tämä on edelleen isoin muodostelma (tai määrä ihmisiä taivaalla samaan aikaan) missä olen ollut mukana.

Toinen huikea kokemus oli vuoden 2012 MM-kilpailut Dubaissa, joihin oli upotettu melkoinen määrä Dubain sheikin rahaa ja se myös näkyi. Siellä oli järjestetty älytön määrä kaikenlaista viihdykettä ja ohjelmaa kisahyppäämisen lisäksi ja kilpailijoista pidettiin todellakin hyvin huolta. Banja Lukan kisat 2014 olivatkin sitten varmaan toinen ääripää, mutta erikoisena kokemuksena nekin ehkä jäävät mieleen.

En ole itse ollut koskaan kisaturistina missään, mutta laskuvarjohypyn lisäksi olen tehnyt laskettelureissuja yhteensä viisi: kerran Itävaltaan (Lech), kolme kertaa Italiaan (Monte Rosa) ja kerran Ranskaan (Alpe d’Huez).

Urheilumatkailu on kovasti tapetilla, sitä on tutkittu ja siitä on kirjoitettu paljon. Googlettemalla löysin useamman suomalaisen opinnäytetyönkin, jossa aihetta ruoditaan – kiinnostuneille löytyy siis materiaalia. Mikään uusi juttu ei tosiaan ole kyseessä, mutta ehkä nykyään on yhä tärkeämpää osata kohdentaa tuotteita ja palveluita tarkalle kohderyhmälle ja matkailun eri muodot korostuvat siinä vaiheessa entisestään. Matkan motiivista riippuen valitaan tarvittavat palvelut – urheilumatkaajalle, joka on menossa kilpailemaan ja tarvitsee matkan aikana myös lepoa ja rentoutumista, on varmaan aika turhaa kaupata majoitusta bungalowista, kun taas katsomoon istahtavalle kisaturistille se saattaa kelvata ihan hyvin (näin esimerkkinä). Mielenkiintoista on myös se kaikki oheistoiminta, jota urheilumatkailu tuo tullessaan. Kun kerta kohteeseen lähdetään, käydään samalla sitten tutustumassa itse kaupunkiin ja nähtävyyksiin – urheilumatkailijasta hyötyviä tahoja on monia.

Urheilumatkailun ja aktiivimatkailun ero on mielestäni hiuksenhieno, mutta kuitenkin määriteltävissä – siinä missä urheilumatkailulla tarkoitetaan erilaisiin urheiluun liittyviin tapahtumiin matkustamista ja osallistumista, aktiivimatkailua taas ovat enemmänkin kaikenlaiset reissut joilla käydään esimerkiksi patikoimassa, sukeltamassa, pyöräilemässä ja niin edelleen. Toisaalta joku pyöräilyhullu saattaa niiden vapaa-ajan matkojen innoittamana lopulta ottaa osaa pyöräilytapahtumiin, joten nämä kaksi eri matkailun ”alalajia” kulkevat mielestäni kyllä aika hyvin käsi kädessä.


Lähteet

Evolution and development in sports tourism (2010)

The Sochi scandal no one’s talking about: How Russia is silencing its environmentalists (9.2.2014)

8 Responses

  1. Inka
    | Vastaa

    Mielenkiintoinen postaus! Urheilumatkailu on sikäli aika tuttua, sillä kuuntelen jatkuvasti maajoukkuelaisten kertomuksia kisamatkoista. Ite kun en kilpaile kansainvälisesti, en oo toistaiseksi käyny urheilumatkalla kuin kahdesti: ensin itse treenaamassa ja sitten myöhemmin katselemassa kisoja. Noille kansainvälisille seminaareille tulee varmasti itsekin osallistuttua myös tulevaisuudessa, ja suunnitelmissa onkin valkata semmoiset seminaarit, mitkä järjestetään paikoissa jonne ei muuten välttämättä tulisi mentyä. Viime vuonna oli seminaari esimerkiksi Kazakhstanissa, ja mulla teki niin mieli lähteä sinne ja reissata siinä seminaarin ympärillä myös vähän muutenkin, mutta se sitten jäi. Noilla treenireissuilla vaan on se huono puoli, että kun se treenaaminen on pääasia, voi nähtävyyksien ja sen paikan näkeminen jäädä oikeastaan kokonaan välistä, kun tutuksi tulee vaan pukkarit ja treeni sali.

    Ja eipä näytä muuten pahalta tuo laskuvarjohyppy Dubaissa!

    • Anne
      |

      Joo, se on kyllä totta, että nähtävyydet helposti jää välistä – mutta urheilumatkan motiivihan onkin alunperin ihan muu, kuin nähtävyyksien katseleminen tai kaupunkiin tutustuminen. Se on sitten vaan sellasta kivaa ekstraa, jos kerkeää vähän käydä muuhunkin tutustumassa kuin saliin jossa kisat pidetään :) Toki kaikkia ei edes rankan urheilusuorituksen jälkeen voisi pahemmin mikään kaupungilla hiihtäminen kiinnostaa, se on vaan ruokaa napaan ja hotellille relaamaan. Noilla matkoilla kyllä sitten varmaan korostuu ne mukavuudet myös eri tavalla.

      Kattelin itsekin tuota kuvaa, että ei ollenkaan huonot maisemat! Tosin itse kerran laskuvarjolla hypänneenä (tandemhyppy) en kyllä ihan niin hyvin pystynyt maisemien katselemiseen keskittyä, että olisi niistä voinut nauttia.. :D

  2. Jenna
    | Vastaa

    Tooosi hyvä postaus hei! Mun mielestä pitäis enemmän panostaa urheilumatkailuun. Oltiin tämän vuoden ekana päivänä katsomassa Garmischissa mäkiviikon kisaa ja voi vitsi, mikä elämys se oli. Kaikki (muutamat) urheilutapahtumat, joissa olen ollut ulkomailla, ovat olleet ikimuistoisia. Tuollaiset matkat antaa myös vähän erilaista perspektiiviä ja opettaa ihan uusia asioita kulttuureista.
    Aktiivimatkailu on mun mielestä sitä, että itse tekee jotain. Aktiivilomat ovat kyllä yksi lempimatkailumuoto. Laskettelulomalle voisin lähteä heti. Mutta urheiluloma ja aktiiviloma, no ero on hiuksenhieno.

    • Anne
      |

      Mä en itse ole mikään hirveä urheiluihminen, joten en ole matkustanut urheilun perässä (paitsi sinne Kanadaan), mutta aika yleistä se vaikuttaisi olevan ja monia kiinnostavaa. Erilaiset urheiluseurat yms. noita kisareissujahan ovat järjestäneet, suomalaisilla matkatoimistoillakin voisi olla tässä pieni markkinarako :)

  3. Mä olen enemmän passiiviurheilumatkailija kuin että itse lähtisin urheilemaan. Vaikka siis toki aina reissussa urheilenkin mutta harvemmin vain sen takia lähden ulkomaille :) Belgiassa asuessa tuli reissattua paljonkin urheilun perässä, kun kävin katsomassa eri futisliigojen pelejä. Ihan mielettömiä kokemuksia, kun fanikulttuuri on Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa aivan totaalisen erilainen kuin Suomessa.

    • Anne
      |

      Luokkakaverit kävi Roomassa katsomassa SS Lazion matsia ja meno oli kuulemma ollut huikea! Vähän eri luokkaa, mitä meillä kotona.. Siinä onkin jo syy lähteä ulkomaille, ihmettelemään paikallista urheilukulttuuria :)

  4. Laura
    | Vastaa

    Mielenkiintoinen aihe! En muista ainakaan urheiluturismista aiemmin missään lukeneneeni, vaikka matkailun osa-alueena sillä on selkeästi jo oma jalansijansa. Itse en liiemmin ole siihen vielä hurahtanut, koska en erityisesti mitään seuraa tai harrasta. Ei vaan, olen joskus Tallinnassa käynyt katsomassa esteratsastusta, lasketaanhan sekin. Mutta en ehkä itse muuten sen kauemmaksi lähtisi, mutta ymmärrän kyllä täysin heitä, jotka urheilun perässä maailmalle lähtevät. Joskus olen miettinyt, että itse puolestani voisin kuvitella matkustavani surffauksen perässä, jos vain joskus opettelisin senkin taidon epämääräistä laudan päällä tasapainottelua paremmin. Mutta tämäkin taitaa mennä enemmän mainitsemasi aktiivimatkailun puolelle :)

    • Anne
      |

      Joo, en kyllä itsekään ole mikään urheilutyyppi eikä urheilun perässä ole tullut matkustettua – tuo Kanadan reissukin tuli vähän puskista eikä kuulunut meidän alkuperäisiin suunnitelmiin ollenkaan, mutta oli se kyllä kokemuksena hieno ja ikimuistoinen :) Tavallaan oli kiva, että oli joku ”syy” lähteä – muuten ei varmaan vielä vähään aikaan olisi tullut Kanadassa tai tuolla suunnalla ylipäätänsä tullut käytyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.