Uskaltaako tätä syödä?

Julkaistu Maailman makuja, Yleistä | 24

Vatsa ja ruoka. Ainahan ne on mielessä, kun matkustaa ulkomaille. Mitä ruokaa uskaltaa syödä? Iskeekö turistiribbe heti ekana päivänä? Olisiko parempi ottaa omat eväät mukaan..? Äitini tapasi ihmetellä, kuinka minä, maailman skeptisin ihminen joka epäilee suurin piirtein jokaista eteensä tuotua ruokaa pilantuneeksi, on voinut matkustaa sellaisissa matalan hygienian maissa kuten Intia ja Nepal. Kieltämättä ihmettelen asiaa itsekin ja ihmettelen vielä enemmän sitä, etten onnistunut Intiassa saamaan kuin yhden lyhyen ruokamyrkytyksen enkä Nepalissa vastaavaa ollenkaan, vaikka sieltä kotiin palatessa vatsalla olikin hieman sulateltavaa 30 päivän dal bhat-kuurin jälkeen.

Hyvältä näyttää. Kysymys kuuluukin, tulevatko suolistoon pesiytyvien kavereiden kanssa tarjoiltuna?

”Herkkuja” Hongkongin kadulla. Jätin väliin – suurin osa liittyi jollain tavalla sisäelimiin..

Jokainen tuntee oman kroppansa ja tietää rajat, minkä sisällä on hyvä pysytella kun ruokailee vieraassa bakteerikannassa. Itse en usko mihinkään maitohappobakteereihin tai muuhun hölynpölyyn. Kyllä se loinen iskee jos on iskeäkseen, rouskuttaa maitohappoja tai ei. Kyseiset pillerit kaiketi jollain tavalla rauhoittavat vatsan toimintaa, mutta eivät ne oikeilta pöpöiltä suojaa. Tietysti, me olemme jokainen yksilöitä ja mikä ei toimi minulla, saattaa auttaa jotakuta toista – vaikka edes lumevaikutuksella.

Omasta skeptisyydestäni huolimatta pyrin ruokailemaan ulkomailla avoimin mielin. Okei, on tiettyjä juttuja joita tietoisesti vältän – esimerkiksi kojuja, joiden ruoat ovat kärpästen peitossa, mutta olen vuosien saatossa pitänyt mielessä muutaman nyrkkisäännön joiden avulla selviää vähän huonommassakin hygieniassa. Jos ruoka on korpuksi käristettyä, ei siinä todennäköisesti sikiä enää mitään. Jos siitä huolimatta delhibelly iskee, on se todennäköisesti tullut muualta kuin ruuasta – omien, tarjoilijan tai lautaselle ruokaa asetelleen kokin huonosti pestyjen handujen kautta. Kuulemani mukaan ihminen koskee kasvojaan keskimäärin 3-5 kertaa tunnissa (tosin itse kyllä kosken huomattavasti enemmän..). Ei ihme jos pintoja kosketeltuaan bakteerit leviävät suuhun ja elimistöön. Itse ruokaa tärkeämpi olisikin siis kiinnittää huomiota käsihygieniaan!

Länsimaissa on yleensä melkoisen tarkat hygienialevelit joita kuppilat joutuvat noudattamaan ja harvoin tarvitsee murehtia, mitä suuhunsa pistää. Kadulla myytävästä bagelista tuskin tulee mitään, mutta tietysti huonolla tuurilla New Yorkissa Michelin-tähtiä ahmineen ravintolan annoksesta voi iskeä hirveä ruokamyrkytys, kun Kiinan vuoristossa syöty puhvelikeitto maidolla ei aiheuta taas minkäänlaisia oireita.

Eri puusta veistetyt. Markus iloitsee thalia ja meikäläinen nosti voitonmerkin löydettyämme vihdoin McD:n Intiassa

Kyttää annoksia ja pesee hanskoja tai ei, paikalliseen bakteerikantaan tottuminen vie kuitenkin oman aikansa. Toisilla se sujuu helpommin ja toisilla vähän heikommin. Se mikä vie yhden petiin, ei välttämättä hetkauta toista. Kannattaa kääntää katse itseensä ja miettiä, onko yleensäkin kuinka sairastelevaa tyyppiä. Entä minkälainen ruokavalio kotona on? Jos matkustaa maihin, joissa syödään paljon mausteista ruokaa eikä sellaiseen ole tottunut, edessä voi olla aikamoinen shokki elimistölle. Aina ei tarvitse olla kontaminoitunutta ruokaa, jotta tulee erinäisiä vaivoja, vaan kyse voi olla myös pelkästä makumaailmaan tottumattomuudesta – tai herkkyydestä. Kaikki ei sovi kaikille.

Vaikka Madventures-kavereiden vuosia sitten lanseeraama kuumenna, kuori ja käristä-mantra toimii hyvin matalan hygienian maissa, liian paranoidiksi ei kannata heittäytyä tai menee nautinnot kirjaimellisesti sivu suun. Jordaniassa syötiin lihan lisäksi paljon erilaisia kylmiä salaatteja ja muita ”epäilyttäviä” ruokia, mutta koska rakastan ruokaa ja syömistä enkä halua jättää herkkuja maistamatta, olen kehittänyt itselleni uuden moton mitä tulee reissussa ruokailuun: ”On niin hyvää, että vaikka joku pöpö iskisi, niin se oli sen arvoista”.

Ulkokuori voi myös usein pettää. Monissa turistikohteissa matkailijat vaeltavat laumoina matkatoimistojen ja hotellien suosittelemiin hienoihin ravintoloihin, jotka ovat pullollaan toisia turisteja. Sen lisäksi, että niissä joutuu usein maksamaan turistilisää ja menu on suunniteltu turistien makuun (lihapullia ja ranskalaisia), niin aina niistä tuntuu joku saavan jonkun pöpön vielä kaupan päälle. Jos haluatte välttää pöpöjä ja nauttia siitä, mitä matkoilla pitäisikin (eli paikallisesta kulttuurista), suunnatkaa kadun kuppaisimman ja nuhjuisimman ravintolan patojen ääreen. Sieltä saattaa paljastua yllättäviä helmiä ja makuja, kuten alla oleva hummus jota nautimme Aqabassa pienessä kämäsessä kuppilassa, jonka muut matkailijat aina ohittivat. Paikallista ruokaa saa, pitää ja uskaltaa syödä – sehän on sitä, mitä paikallisetkin syövät ja osaavat valmistaa.

Hampparikoju Penangissa (Markus söi, minä en)

Mutta kuten jo mainitsin, jokainen tuntee itsensä parhaiten ja tietää omat rajansa. Jos tuntuu hyvältä syödä esim. vain kasvisruokaa välttääkseen mahdollisesti lihasta saatavat oireet, pysyttele kasvisruoassa. Osasyy Intiassa ja Nepalissa sairastelemattomuuteemme uskon olleen juurikin kasvisruokavaliossa pysyttely. Markuksellakaan ei tainnut olla kuin yksi epäilyttävä vatsapöpön alku, jonka päättelimme Varanasissa mahdollisesti Gangesin veteen keitetyn teen aiheuttaneen. Eihän kyseisissä maissa matkustaminen tarkoita sitä, että automaattisesti sairastuu, mutta valitettavan usein olen kuullut ettei lihan syömisestä ole seurannut oikein mitään hyvää. Onhan se kuitenkin loppupeleissä tietysti ihmisestä, tuurista ja bakteerikantaan tottumisesta kiinni. Ehkä jos olisimme alusta asti syöneet liharuokia, ei niistä olisi ongelmiakaan tullut. Toisaalta Intiassa ja Nepalissa kasvisruokaa on laajalti tarjolla ja se on itsessään jo niin tuhtia, täyttävää ja ennen kaikkea hyvää, ettei lihaa kaivannut!

Intialaisia sipsejä

Uskaltamisen taustalla voi myös olla muitakin syitä, kuin sairastumisen pelko. Mitä jos se ei ole hyvää? Jotkut eivät yksinkertaisesti vain tykkää mistään vieraasta ruuasta. Yleensä tämän syynä on kuitenkin se, ettei olla edes kunnolla kokeiltu. En minäkään tykkää kaikesta ruoasta, mitä nenäni eteen kuskataan – loppujen lopuksi olen melko rajoittunut makumieltymyksissäni, jos rehellisiä ollaan. Kaikkea kannattaa kuitenkin maistaa edes kerran, koska eihän sitä muuten tiedä, tykkääkö vai ei! Vaikka se näyttäisi epäilyttävältä.. kannattaa sille kuitenkin antaa mahdollisuus (tosin jos näyttää liian epäilyttävältä, maistata ruokaa mieluummin jollain muulla ensin, ja tarkkaile tuloksia). Matkailijan ruokavaliosta olenkin kirjoittanut aiemmin täällä (englanniksi).

Jos ruokailu kuitenkin tuntuu liian hankalalta, ainahan sitä voi pysyttäytyä nestemäisessä ruokavaliossa. Paikalliseen pontikkaan tehty Lao Lao Mojito Don Detillä maksoi 50 senttiä ja sitä oli oikein mukavaa nauttia keskellä aurinkoista päivää. Olihan siellä muutama mintunlehti ja sitruuna seassa, vitamiineja tuomassa.

24 Responses

  1. Aina välillä vähän jännnittää laittaa suuhunsa asioita, joista ei tiedä mitä ne ovat. Jostain ollaan kuitenkin päätelty, että jos paikalliset pystyvät niitä syömään, todennäköisesti myös me, ainakin yhden tai kahden turistiripulin jälkeen… Liha usein vähän jännittää, koska siitä ei koskaan tiedä mitä se on ja mistä tullut. Joskus sen takia vedetään pelkkää kasvista.

    Nyt tällä meidän vuoden matkalla, mitä on 3kk takana, ollaan selvitty jostain syystä todella vähällä, vaikka takana on jo juurikin Nepal sekä Thaimaa ja Vietnam. Osasyy saattaa olla Dukoral -rokotteessa, jonka sanottiin helpottavan vatsavaivoja muutenkin kuin sen oikean koleran osalta, sekä jatkuvasti vedellyt probiootit, joilla vatsan floora on kotonakin jo vuosikausia tasapainoitettu päivittäin.

    Huikeita gastroelämyksiä sitä kyllä saa kun vaan uskaltaa!

    • Anne
      |

      Okei, olenkin joskus kuullut tuosta kolera-rokotteesta ja että se voisi helpottaa muitakin vaivoja. Teillä onkin sitten ollut kuitenkin vatsavaivojen sijaan kaikennäköistä muuta vaivaa, kuten katkenneita jäseniä ja vuoristotautia, jos muistan oikein :(

      Olen samaa mieltä, kyllä ehdottomasti kannattaa uskaltaa maistaa ja kokeilla – joskus niiden vatsavaivojen saamisen uhallakin, koska muuten jää paljon kokematta. Onhan se vatsatauti reikä lattiassa-tyylisessä vessassakin kerran elämässään koettava. :D

      Ehkä kaikki matkustaminen ja ”epäilyttävien” ruokien syöminen on itsellenikin tuonut vähän varmuutta ja uskallusta koittaa, aiemmin kun olin ihan todella skeptinen kaikesta (kotonakin). Tietysti on myös ihan okei välillä jättää syömättä (tai syödä jotain muuta), jos joku tuntuu liian epävarmalta. :-)

  2. Hyvä ja tärkeä postaus. Itse olen muutenkin sen verran tarkka hygieniasta ihan kotonakin, että tuollaiset asiat mietityttävät kaikkialla. Uskon itse, että maitohappobatkeereista on hyötyä juurikin vieraaseen bakteerikantaan tottumisessa, mutta eivät ne todellakaan estä mitään ruokamyrkytyksiä. En ihan heti nappaa ruokaa katupystiksistä (vaikka joidenkin mukaan ne ovat niitä puhtaimpia), mutta en mielellään valitse myöskään sitä turistiravintolaa. Mutta meninpä minne tahansa, käytän aina geelimäistä käsidesiä ennen ruokailun aloittamista ja joskus muulloinkin. Sen avulla elimistö on pysynyt hyvässä kondiksessa ulkomailla :). Ja hassu juttu on se, että tuon koivun tuoksuisen käsidesin haju tuo nykyään aina mieleen ulkomaat x).

    • Anne
      |

      Katukojujen salaisuus on siinä, että niissä ruoka kypsennetään nenän edessä ja vaihtuvuus on usein suuri. Hygieniasta en tiedä, mutta kyllä ne pöpöt siinä grillissä viimeistään kuolee eikä ruoka kerkeä turhaa seistä ennen kuin se päätyy asiakkaan suuhun.

      Käsidesi on kyllä hyvä olla mukana. Kaikista parashan olisi pestä kädet saippualla, mutta kyllä se käsidesikin ajaa asian tarpeen vaatiessa :)

    • Jerry / Pako Arjesta
      |

      Sitä minulle onkin selitetty, että juurikin se vaihtuvuus on niin suurta, ettei mikään ehdi mennä pilalle. Mutta toisaalta tässäkin pitää varmaankin osua oikealle kojulle.

      Saippua on tosiaan parasta, mutta monesti on niin laiska, ettei jaksa etsiä vessaa, jossa pääsisi pesemään kädet :P. Ja parastahan on se, että käy pesemässä kädet, ei ole saippuaa ja sitten pitää vielä pahimmassa tapauksessa avata vessan ovi niillä puhtailla käsillä, jolloin ne ovat jopa paskaisemmat kuin aiemmin… kaikkialla pitäisi olla ulospäin aukeavat vessan ovet x). Harhailinko aiheesta :O?

    • Anne
      |

      Joo, onhan se tietysti kojusta kiinni ja tarjottavasta ruuasta!

      Pitää kantaa jotain nenäliinaa mukana, jolla avaa kaikki ovet.. Meneeköhän jo vähän liian hysteeriseksi? :D No, paria bakteeria sinne tai tänne, vastustuskyky vaan kasvaa ;)

    • Jerry / Pako Arjesta
      |

      Olen tullut jo aika taitavaksi noissa vessan ovissa :P. Taktiikoita on erilaisia. Käsipaperilla (joka pitää ehtiä heittämään roskiin ennen kuin ovi sulkeutuu), polvella tai jalan muulla osalla (vaatii hieman taiteilua) tai sitten vain odottaa sopivaa hetkeä, että joku toinen kulkee ovesta xD

  3. Matti
    | Vastaa

    Itse painan täysin huoletta kaikki paikalliset safkat napaan ja kertaakaan ei ole ollut mitään ongelmia. Hyvin yksilöllistäkin tuo tietysti on. Tangerissa kavereiden kanssa jätkät vetivät reikä seinässä tyyppisestä paikasta nälkiintyneinä jotkut burgeria muistuttavat ja itse ehkä ainoan kerran skippasin, kun aistin että tuosta ei hyvä seuraa – eikä seurannutkaan.

    • Anne
      |

      On se kyllä yksilöllistä, miten ruokiin reagoi. Musta tuntuu, että aiheutan itse stressaamalla ruokien syömistä enemmän harmia, kuin itse ruuat :D Toisaalta se liian huoleton asenne on sitten usein johtanut siihen, että ottaa keskellä yötä kaljapäissään katukojusta majoneesilla ja merenelävillä varustetun sämpylän, kun ”kyllä näitä nyt voi syyä”.. Seuraavana päivänä ei sitten enää nauratakkaan :) Mutta siinähän se vastustuskyky nousee, kun altistaa itseään erilaisille bakteereille.

  4. […] Metallia matkassa-blogissa pohditaan muuten juuri nyt sitä, uskaltaako kaikkia ruokia syödä. […]

  5. Mä rakastan ruokaa ja erityisesti uusia makuja ja syön huoletta kaikkea. Kerran on vatsatauti iskenyt, mutta sekin tuli Hanoissa neljän tähden hotellin aamiaisbuffasta. Jopa Intiasta olen selvinnyt pöpöittä, vaikka tuli syötyä katukojuistakin. Mun metodi on, että syön aina paikallista. Jossain Aasiassa pöpö iskee epätodennäköisemmin paikallisten suosimasta katukeittiöstä kuin chicken sanwichistä, jonka kanat ja majoneesit on parhaassa tapauksessa lojuneet lämpimässä tuntikausia. Mulla on kyllä myös varsin rautainen vatsa, myönnettäköön, jota ihan pikku pöpöt ei pahemmin hetkauta :).

    • Anne
      |

      Tässä se taas nähdään, että niitä buffetteja pitää välttää! Jotakin vuosia takaperin oltiin Phuketissa käymässä ja vierailtiin hotellilla, jossa joka päivä katettiin buffetti hotellin pihalle auringonpaisteeseen. Okei, olihan niillä kaikenlaisia kylmälaitteita yms. käytössä, mutta jos ulkona on +35 niin ei ne katkaravut siinä auringossa majoneeseineen ihan hirveän pitkää säily, vaikka kuinka olisi jäitä alla.. Joskus mietin, että ajatellaanko noita edes järjellä ollenkaan.

      Mä en koskaan saanut tietää, mikä mun Intian ruokamyrkytyksen/pöpön aiheutti, mutta koska oltiin syöty Markuksen kanssa samoja ruokia (jaettu) niin ilmeisesti pöpö oli tullut jostain muusta, kuin ruuasta. Ehkäpä huonosta käsihygieniasta tai periaatteessa sehän voi tulla ihan mistä vaan! Onneksi tuo sairastuminen kesti vain yhden yön (tosin vei voimat koko seuraavaksi viikoksi, mutta ykä ei sentään enää lentänyt). Sairaalassa laitettiin joku piikki perseeseen ja viskattiin lääkkeet kouraan, että noilla lähtee tokenemaan. Kyllä siitä sitten hengissä selvittiin, vaikka koti-ikävä meinasi tulla :D

  6. Hyvä postaus! Mä en oo ikinä kokenut ruokamyrkytystä eikä mulla ole mitään allergioitakaan, niin en hirveästi kiinnitä huomiota siihen mitä saan syödä ilman tuskia ja mitä en. Pitäis mennä tuonne Intiaan ja Nepaliin ruokailemaan ja kattois sitten uudestaan, et miten maha reagoi :D

    • Anne
      |

      Olet ollut onnekas ;) En mäkään onneksi pahemmin matkoilla sairastele, tuo Intian ruokamyrkytyskin oli ainoa laatuaan 6 kuukauden reissun aikana (jos paria pientä flunssaa ei lasketa), eli aika vähällä tuli onneksi selvittyä. :)

  7. Perusjuttuja, kuten syö kypsennettyä ruokaa ja itse kuorimiasi hedelmiä olen vähänkin epäilyttävimmissä paikoissa pyrkinyt noudattamaan.
    Lisäksi taidamme melko hyvin noudattaa sitä, ettei kannata olla (kotonakaan) ylihygeeninen ja -siisti niin syntyy tuota vastustuskykyä – esimerkiksi jossain vaiheessa jonkun ryhmämatkan kanssa matkaa tehdessämme kaikki lotrasivat käsidesiä ennen ruokailua siinä missä me sen enimmäkseen unohdamme, ellei vessa tai joku muu paikka ole vaikuttanut todella riskiltä – ja hyvin selvisimme ongelmitta. Jopa Intiassa olen ollut pari viikkoa ilman vatsatautia, mutta siellä olin kyllä melko nirso syömisen suhteen – ei ehkä niinkään sen vatsataudin pelossa vaan siksi, että mieluiten syön sellaista ruokaa, josta tiedän mistä se on tehty, eli selkeitä ja yksinkertaisia :-)

    • Anne
      |

      Joo, ylihygieenisyys on kyllä selkeä syy siihen, miksi jotkut sairastuvat helpommin! Yksi tuttu on aika hälläväliä asenteella käsienpesun yms. suhteen (mikä on tietysti välillä vähän ällöä), mutta ei se ikinä mitään sairastakkaan. Bakteereille altistuminenhan vain kasvattaa vastustuskykyä.

  8. Kopkop, viime vuoden 5kk Aasian matkalla en kärsinyt yhtään vatsatautia. Aiemmin 3kk Tansanian reissulla, ei yhtään vatsatautia. Sinänsä jännä, koska reagoin herkästi vatsalla esim. stressiin. Otin ennen Tansaniaan lähtöä, oliko 2010(?) kolerarokotteen ja kuten Giakin yllä sanoi, niistä on alustavasti tutkimusnäyttöä, että se ehkäisisi turreribalia. Mene ja tiedä mutta oon tosi iloinen, että olen niiltä pöpöiltä välttynyt. Ja käsidesin kierrän kaukaa, se kuivattaa ihon niin pahasti, että pitäisi olla tehokkaat käsirasvatkin sitten mukana. Kädet toki pesen, jos siihen on mahdollisuus mutta esim. markkinoilla katusafkaa syödessä niitä käsienpesupaikkoja on harvemmin. Mutta samaa mieltä olen, että joskus ne makuelämykset ovat kyllä sen ripaskan arvoisia ;)

    • Anne
      |

      Voiskohan tuosta rokotteesta sitten oikeasti olla apua?

      Mäkin reagoin vatsalla moniin asioihin, joten ihmettelen vaikka reissussa stressaan että uskaltaako tätä syödä niin harvemmin mitään oireita tulee :D

    • Eipä olis paljoa kantsinut tänne huudella. 1,5 vuorokauden ruokamyrkytys iski ja olo on ollut ihan kamala vielä tänäänkin! Mutta 2007 viimeksi sellaisen kärsinyt, joten ehkä sitä näin satunnaisesti niitä pystyy kärsiäkin. Tietysti tässä on miettinyt, mistä sen on voinut saada. Jaettiin Tomin kanssa kaikki ruuat maanantaina, paitsi lounaalla syötiin eri safkaa ja aamupalan kokkasin kotona. Ja lounastettiii ihan ravintolassa, jossa kyllä oli ihan vilkasta mutta mä jouduin odotteleen omaa ruokaani tosi tosi kauan. En tiedä oliko se pitänyt ottaa huonona merkkinä vai oliko kyseessä sitten itsetehdyn safkan isku.

    • Anne
      |

      Ou nou! Mutta se voi olla kyllä niin pienestä kiinni. Ei oo ees tarvinnu pöpö välttisti tulla ruuasta, vaan kulkeutunut jostain muusta esim. käsien kautta sitten suuhun ja elimistöön. Tsemppiä, noi on kyllä inhottavia – toivottavasti olo menee ohi eikä mee enää pahemmaksi. Itse kanssa silloin Intiassa muutama vuosi takaperin sitten ruokamyrkytyksen kokeneena tiiän, ettei ne oo mitään herkkua. Silloinkin kyllä pitkät pätkät tuli pohdittua, mistä se tuli, kun oltiin ihan samoja sapuskoita vedelty Markuksen kanssa.

  9. Vihdoin ehdin lukea tämän! Itse olen aika kokeilevaa sorttia ruokailun suhteen ja varmaan yksi niistä harvoista koiraa maistaneista vegaaneista tässä maassa. Reissulla tämä on yllättäen kostautunut kahdella sairaalareissulla, joista toisella oli hengenlähtö lähellä. Olen kuitenkin vähän samoilla linjoilla, että ei se pelkkä varovaisuus aina tässä hommassa ratkaise. Itse syön aika varomatta tuoreita hedelmiä, kourittuna tai kuoren kanssa, joskus sattuu ja joskus ei. Elämässä pitää olla jännitystä(?)

    • Anne
      |

      Joo, ei sitä voi kyllä pelossa elää! Sulla tosin on ollut poikkeuksellisen huono tuuri!

  10. Tää aihe kiinnostaa kovasti, että miten toiset katsovat uusia ruokia epäillen ja toiset vain että jee, suuhun vain. Itse kuulun jälkimmäisiin, mätän suuhuni kaiken mikä vaikuttaa vegaaniselta. Ehkä jos jokin vaikuttaa kuivakalta ja mauttomalta (kumiperunat, vetiset pakastevihannekset ilman mausteita) niin sitten katson ruokaa kammoksuen :) Toiset pelkäävät pöpöjä (niin minäkin Intiassa mutta en muualla) ja toiset tyyliin kippaavat lattialle pudonneen ruokapalan takaisin lautaselle (voisin tehdä näin jos se näyttäisi päälle päin puhtaalta, mutta olen oppinut olemaan tekemättä niin koska tiedän sen olevan muiden ihmisten mielestä kaameaa).

    Olisiko niin että toiset eivät halua syödä katukojusta, mutta voivat helposti lähteä ajelemaan moottoripyörällä vuoristoteille ja toiset nautiskelevat nattoa, mutta eivät uskalla kysyä vastaantulijoilta neuvoa? Koetaan eri asioiden olevan vahingollisia tai pelottavia?

    • Anne
      |

      Mä olen surutta kyllä syönyt lattialle/maaan pudonnutta ruokaa vielä, jos se ei ole pahan näköisesti likaantunut.. 5 sekunnin sääntö hei! :D

      Kyllähän se on yksilöstä kiinni, mitkä asiat kokee hirvittäväksi ja mitkä ei. Uskon kuitenkin myös, että elämäntapa, lapsena saatu kasvatus jne. vaikuttavat näihin asioihin. Jos kotona on koko aika oltu pesemässä käsiä ja siivottu, epähygieeninen Intia saattaa olla täysi painajainen (ja kaamea kokemus elimistölle, joka ei ole tottunut kohtaamaan erilaisia bakteereja). Olin itse nuorempana aika nirso syömään mitään, en vain oikein tykännyt mistään. Onneksi nyt vähän vanhempana olen ruvennut uskaltamaan maistelemaan uusia makuja. Tosin olen kyllä siinä mielessä vähän kaavoihin kangistunut, että valitsen mieluummin jotain minkä tiedän olevan hyvää, kuin että lähtisin riskillä. Söin aika paljon tiettyä linssicurrya Intiassa, koska se oli vaan niin hyvää.. :D

Leave a Reply