Valtatie 6 – kotimaanmatkailun kultakimpale

Julkaistu #suomiretki, Kotimaa | 0

Muutama viikko sitten lähdimme sukuloimaan Etelä-Savoon. Matkaa taitettiin tietysti kuuluisaa kuutostietä pitkin. Tarkoituksena oli vain ajaa määränpäähän ja takaisin, mutta autossa maisemia katsellessamme huomattiin, että reitin varreltahan löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ihmeteltävää. Reissusta muodostuikin sitten puolivahingossa pieni roadtrip ja kun ”pakolliset” sukuloinnit oli hoidettu, päätimme paluumatkalla tutustua pariin matkan aikana bongattuun nähtävyyteen tarkemmin.

Aikamatka sota-aikaan

Markus on ollut todella kiinnostunut sotahistoriasta ja kai pieni historiakärpänen on päässyt meikäläistäkin puraisemaan, kun kaikenmaailman vallihaudoilla ja raunioilla on tullut viime aikoina juostua aika lailla. Onneksi Suomi on sota-ajasta kiinnostuneille varsinainen kultakimpale, sillä 1. ja 2. maailmansodan jäänteitä on vielä nähtävissä monessa paikkaa, esimerkiksi itärajalla, jota myötäillen mekin mini-roadtripillä autoilimme. Yksin mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä ja historianpalasista on varmastikin Salpalinja eli Suomen Salpa, joka ulottuu Vironlahdelta Savukoskelle asti. Kyseessä on puolustuslinja, joka rakenttiin talvisodan jälkeen itärajan läheisyyteen uuden rajan jäätyä suojattomaksi.

Kuutostien molemmille puolille levittäytyvä linnoitusketjun osa on Askolan Salpa-asema, jota ei voi olla huomaamatta ohi ajaessaan. Alueella olisi varmasti riittänyt tutkittavaa puoleksi päiväksi, mutta kävimme vain lyhyesti vilkaisemassa lähimmät maasta törröttävät teräsbetonikorsut. En ole paras kertomaan Salpa-aseman historiasta, koska en ymmärrä aiheesta yhtään mitään, mutta oli mielenkiintoista törmätä ”keskellä metsää” niin valtaviin rakennelmiin. Näin matkailullisesta näkökannasta kyseessä on varsin mielenkiintoinen nähtävyys, vaikka ei olisi hirveä historiahullu. Onhan Salpalinja kuitenkin aikamoinen, hyvin säilynyt rakennustaidon näyte – ja se tietysti kertoo myös paljon Suomen menneisyydestä.

Kävimme kolmella eri korsulla, joista vain yhdessä olisi ollut pääsy sisään – kahden muun teräsovet olivat visusti lukossa. Ilmeisesti kesäaikaan vierailu sisällä onnistuu paremmin. Yhden ovi oli sepposen selällään, mutta eihän me vellihousut ilman kunnollista fikkaria uskallettu mennä sisään tutkimaan. Perinteisesti puhelimenkin akusta oli enää 5% jäljellä ja pelkäsin, että jos mennään molemmat sisään, joku tulee ja läväyttää oven kiinni meidän perässä (vaikka paikalla ei todellakaan ollut muita). Siellähän sitä sitten kyyhötettäisiin.

Meidän tekemä stoppi oli vain pienen pieni osa koko linjaa ja tässäkin aiheessa riittäisi nähtävää pidemmällekin ajalle. Oikeastaan yhden kesälomaviikon voisi pyhittää Salpalinjaan tutustumiseen. Uskon, että palaamme vielä ennemmin tai myöhemmin tutkimaan lisää!

Varoituksen sana kamera kaulassa korsujen perässä juokseville kotimaanmatkaajille – alue levittäytyy tosiaan kuutostien molemmin puolin ja tien ylitys on aika uhkarohkeaa touhua. Mekin jouduimme tovin odottelemaan sopivaa rakoa ja sukujuhlista tulleena jouduin pinkaisemaan tien yli korkokengät jalassa. Rekkojen ja muiden isojen autojen kaasuttaessa ohi voi tien reunassa helposti kimpoilla kiviä tai muita ylitystä odottavia kohti. Kannattaa siis varata aikaa ja hermoja tien ylitykseen. Ehkä paikalle olisi syytä rakentaa jonkinlainen ylityssilta!


Urbaania löytöretkeilyä kultavuosien rippeille

Meinasin vetää liinat kiinni keskellä (suhteellisen vilkkaasti liikennöityä) maantietä hieman kuutostiestä sivummalla, kun Markus yhtäkkiä huudahtaa pelkääjän paikalta ”OHO! Vesiliukumäki!”. Mitä ihmettä? Kyllä siinä uneliaammallakin kuljettajalla alkaa kiinnostus herätä, kun keskellä pöheikköä pilkottaa vanhan lomakeskuksen jäänteet. Pihaan ajo oli estetty kettingillä, mutta onneksi pikkuinen Ford Ka sopi hyvin tien viereen parkkiin eikä haitannut muuta liikennettä. Jalkauduimme kameran kanssa tutkimaan tarkemmin paikkaa. Metsittyneestä tontista pystyi päättelemään, että täällä ei ole kesälomia vietetty vähään aikaan.

Tämä kerrassaan mystinen, autioitunut lomakeskus on kuulemani mukaan viettänyt parhaimpia vuosiaan joskus 80- ja 90- luvulla. Maailmanluokan ysäritähdet vetivät lähialueen nuorisoa lomakeskuksen diskoon bailaamaan ja lapsiperheet nauttivat kesälomistaan alueen leirinnässä. Markuskin kuulemma on vaippaikäisenä täällä vieraillut. Kultavuodet ovat nyt kuitenkin vain kaukainen muisto ja luonto on ottamassa paikan takaisin itselleen, kun rikkaruohot, sammaleet ja saniaiset valtaavat alaa.

Hiipparoimme tovin ihmettelemässä paikkaa ennen matkan jatkumista. Paluumatkalla silmiin osui muutama muukin mielenkiintoisen oloinen, jo aikansa jättänyt rakennus, mutta tällä kertaa aikaa ei ollut liiaksi lähteä tutkimaan jokaista kohdetta. Emme ole kamalasti harrastaneet ns. urbaania löytöretkeilyä, mutta kyseessä on kieltämättä mielenkiintoinen ilmiö. Toisinaan kohteissa vieraillessa harmittaa se, että miksi kaikki pitää rikkoa ja sotkea. ”Take only photos, leave only footprints” on mielestäni hyvä muistisääntö matkaillessa, on sitten kyse 2000 vuotta vanhasta temppelistä tai tyhjäksi jääneestä asuintalosta, jossa aika on pysähtynyt siihen päivään, kun se on oman onnensa nojaan hylätty.

Kuutostien varrelta löytyisi varmasti paljon muutakin tutkittavaa. Oli jotenkin todella ihanaa tehdä pitkästä aikaa pieni suomiretki, kun talviaikaan harvemmin tulee kotimaassa matkailtua. Päivä oli kokonaisuudessaan onnistunut ja sai taas pienen kotimaanmatkailuinnostuksen kohoamaan. Tulevalle kesälle meillä onkin onneksi jo kaikenlaisia retkiä suunnitteilla ja vähäinen vapaa-aika tullaan varmasti käyttämään tien päällä kotimaata tutkien – mahdollisesti myös kuutostietä pitkin.


Short summary in English

Few weeks back we had to head for a short road trip to visit relatives in Southern Savonia. The original plan was just to drive there and back – nothing special – but on the way there driving the highway 6 we noticed a lot of interesting sights, and decided to make couple of stops on the return.

If you happen to be interested in war history and especially in first and second world wars, Finland is a treasure-trove. We made a stop near Lappeenranta in Salpa Line, which is a bunker line in eastern border of Finland, built between 1940 and 1944. We saw just a minor part of the line, which is actually 1200 km long and streches all the way from Gulf of Finland to Petsamo in the north (Russia’s side). What makes the Salpa Line interesting is that the bunkers, anti-tank obstacles, concrete installations etc. are quite well preserved and you even may visit some of the bunkers inside. As we had very limited time we only saw few bunkers, but there would be a lot to explore throughout the Salpa Line.

Our second stop near highway 6 was also connected to history, yet not so far from present day – while I was driving, Markus noticed something interesting in the woods, covered in vegetation – a water slide. When we pulled the car on the side of the road and went closer to see, what’s all this about, it seemed that the place was actually an abandoned holiday village. Wow! I had not seen anything like this before. With our camera, we proceed to explore further. It was obvious, that people haven’t been spending their summer holidays in here for a while. What I heard afterwards, is that the place once had been one of the most popular places to go, to spend holidays or to see famous 90’s dance music artists. Now, it’s just a ghost of that past and nature is slowly taking over. What an interesting site – but, one of the things that really annoy me when visiting places like this is that why do people have to break stuff or make a mess in general. Remember – take only photos, leave only footprints.

Driving the highway 6 definitely offers a lot to see. I was pleased we had a chance to make this small roadtrip and I’m sure, we’ll return to the area later this summer again.

Leave a Reply